Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Abortti vai vauva - auttakaa :'(
13.01.2015 |
Elämäni vaikein ja kamalin päätös edessä huomenna. Minulle on varattu aika kaavintaan huomisaamuksi. En vain tiedä pystynkö siihen. Olen 28 vuotias nainen, jonka ei pitänyt koskaan hankkia omia lapsia. Parisuhde oli ja on tunnekuollut, yhteistä tulevaisuutta ei ilman lasta olisi enää kestänyt pitkään. Seksiä oli n. kerran kahdessa kuussa. Ja siitä sitten varmoilla päivillä sai tämä lapsonen alkunsa. Olen rv 11, mutta en tunne alkiota kohtaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Joudun syömään rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. Kävin viime perjantaina ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan normaalisti, alkion sydän löi hurjaan tahtiin jne. Olen terve, OLIN tasapainoinen järkevä työssäkäyvä ihminen ennen tätä raskausuutista. En pidä vauvoista enkä raskaana olemisesta. Tuntuu, että elämäni päättyisi vauvan syntymään. En siis rakasta miestäni, nykyään lähinnä inhoan ja haluaisin muuttaa pois mikäli en olisi raskaana. Tuntuu vain ihan hirveältä pysäyttää alkion sydän ja tappaa viaton lapsi. Mutta raskauden jatkaminenkin tuntuu kuolemantuomiolta minulle. Olen todella eläinrakas ja pidän lapsista pieninä annoksina, mutta olen aina tuntenut ns. vauvainhoa. Tämä on elämäni hirvein ja vaikein päätös. Haluaisin abortin, mutta entä jos jään katumaan ja syyttelemään itseäni vauvan sydämen pysäyttämisestä. Olen taipuvainen ajattelemaan asioita tunteella enkä järjellä. Miten tästä voi selvitä hyppäämättä kerrostalon katolta?
Kommentit (145)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:54"]
Kiitos kaikille, jotka vastasitte asiallisesti. En usko, että olisin huono äiti, jos pitäisi lapsen, mutta tämä raskaus on aiheuttanut niin voimakasta ahdistusta, että en tiedä pärjäänkö enää kauaa tällä lääkityksellä ja vahvempi lääkitys olisi riski vauvalle. Olen siinä mielessä vanhanaikaisesti ajatteleva, että haluan lapselleni isän ja äidin saman katon alle. Suhteeni miehen kanssa on siis kaverillinen, muut tunteet ovat kuolleet pois. Voisimme ehkä asua yhdessä vielä siihen asti, että lapsi olisi "päiväkoti-ikäinen" eli vuoden vanha. Yksin en voisi edes kuvitella pärjääväni lapsen kanssa, jo taloudellisista syistäkin ja lisäksi minulla on kaksi isoa paljon liikuntaa vaativaa koiraa. Miten hoitaisin niiden liikutuksen yh:na. Lisäksi pitäisi olla halu saada lapsi. Se puuttuu lähes kokonaan. Mutta SIITÄ huolimatta sen murhaaminenkin on jo ajatuksena kamala.
[/quote]
Jos päädyt siihen, että saat lapsen, joudut todennäköisesti luopumaan koiristasi. Tai kenties "kaveritasolla" oleva lapsen isä voisi "adoptoida" ne? Tai kenties joku muu tuttava, sukulainen ymv. voisi ottaa ne väliaikaisesti hoitoon siinä vaiheessa kun elät hektisintä vauvarumbaa? Suhde ja äidintunteet lasta kohtaan yleensä kyllä vahvistuvat ja voimistuvat ensin raskausaikana ja kehitys jatkuu vauvan syntymän jälkeen. Äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen ja suhteen tukemiseen on myös jonkinverran tarjolla apua.
Tärkeä pointti on kyllä masennus. Jos sinulla on sitä jo pohjalla, lapsen synnyttäminen voi laukaista vielä vakavamman notkahduksen jopa psykoosiin asti.
[/quote]
Ei joudu luopumaan koirista. Monissa perheissä vauvaperheissä on koira..huh huh mitä paskaa saa lukea.
[/quote]
No jokainen tavallaan. Jos vähääkään epäilee omaa jaksamistaan, rauhoittaisin kyllä vauva-ajan. Kuka hoitaa lasta, kun koirat pitää ulkoiluttaa? Joku jää jalkoihin tuossa yhtälössä, joko lapsi tai koirat. Todennäköisesti kaikki. Ja jos ei pysty tekemään elämässään kompromisseja ja ymmärrä, että lapsen syntymän jälkeen joistain vanhoista asioista on luovuttava tai ainakin siirrettävä ne taka-alalle, niin tiedossa on monta mutkaa ja ikävää yllätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:07"]Abortti tuntuu siis pienemmältä pahalta, jos ajattelen järjellä. Eli ajatukseni puoltavat enemmän sitä.
Mutta, koska olen herkkä ja tunteellinen ihminen, ajattelen aborttia murhana. Enkä tiedä onko minusta murhaajaksi. Tunnen alkiota kohtaan melkeinpä vihaa ja toivoin vain keskenmenoa. Mutta toisaalta se on jo olemassa, sen sydän lyö, sillä on jo raajat, siitä kehittyisi ihminen.
[/quote]
Tulet ikäsi katumaan ja suremaan lasta, jonka "kadotit", muista se!
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa.
[/quote]
voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää.
Vai että järkevä ja tasapainoinen ja varma ettet halua lasta. .... ja käytit 'varmoja päiviä' ehkäisynä. Kanna vastuusi ja synnytä se lapsi ja anna sitten adoptioon. Jokaisella vauvalla on oikeus syntyä ja sinulla oli oikeus huolehtia kunnon ehkäisystä
Vauva! Mikääneielämässä annayhtäpaljon kuinuusielämä jasaatollasenvälittäjänä.Älämietiliikaa... <3Voimia! <3 Ei turhaan sanonta, että nainen on SIUNATUSSA tilassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi.
-Ap
[/quote]
Ymmärräthän että ahdistuksesi voi väistyä kun teet oikean päätöksen elämän puolesta.
Nythän olet punnaamassa ja juuri se aiheuttaa
ahdistusta.
Voin rukoilla puolestasi.
Eräs tuttavani tuli myös raskaaksi vahingossa ja oli kuulemma samoja ahdistuksia. Kävi neuvolapsykologilla purkamassa ajatuksia ja päätyi pitämään lapsen. Negatiivisista ajatuksista huolimatta vaikuttaa olevan nyt ihan yhtä hulluna vauvaansa kuin kuka tahansa. Rankkoja aikoja on kaikilla, mutta aina niistä selviää jotenkin. Miehestä pääsee aina eroon jos tuntuu siltä. Nyt se on vain yksi sykkivä sydän, mutta jos sinä näkisit vauvasi kokonaisena ihmisenä, niin ihmettelisit miten ikinä voit edes ajatella sen tappamista. Älä tee sitä. Te pärjäätte ja se lapsi voi olla sinulle myöhemmin joku tosi tärkeä ihminen, joka välittää sinustakin, soittelee sinulle aikuisena ja kysyy mitä kuuluu, tulee jo parin vuoden ikäisenä halaamaan ja pussaamaan ja sanoo rakastavansa jos opetat sille rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"]
Vai että järkevä ja tasapainoinen ja varma ettet halua lasta. .... ja käytit 'varmoja päiviä' ehkäisynä. Kanna vastuusi ja synnytä se lapsi ja anna sitten adoptioon. Jokaisella vauvalla on oikeus syntyä ja sinulla oli oikeus huolehtia kunnon ehkäisystä
[/quote]
Joo, varmat päivät eivät ole järkevä ratkaisu koskaan. Eikä ap todellakaan anna järkevän ja tasapainoisen vaikutelmaa NYT. Mutta niinhän hän itse myöntää, olevansa ahdistunut.
Kenenkään ei tarvitse pakkosynnyttää lapsia. Naiselle on oikeus kehoonsa, ja adoptioilla ei pidä ketään syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:54"]
Kiitos kaikille, jotka vastasitte asiallisesti. En usko, että olisin huono äiti, jos pitäisi lapsen, mutta tämä raskaus on aiheuttanut niin voimakasta ahdistusta, että en tiedä pärjäänkö enää kauaa tällä lääkityksellä ja vahvempi lääkitys olisi riski vauvalle. Olen siinä mielessä vanhanaikaisesti ajatteleva, että haluan lapselleni isän ja äidin saman katon alle. Suhteeni miehen kanssa on siis kaverillinen, muut tunteet ovat kuolleet pois. Voisimme ehkä asua yhdessä vielä siihen asti, että lapsi olisi "päiväkoti-ikäinen" eli vuoden vanha. Yksin en voisi edes kuvitella pärjääväni lapsen kanssa, jo taloudellisista syistäkin ja lisäksi minulla on kaksi isoa paljon liikuntaa vaativaa koiraa. Miten hoitaisin niiden liikutuksen yh:na. Lisäksi pitäisi olla halu saada lapsi. Se puuttuu lähes kokonaan. Mutta SIITÄ huolimatta sen murhaaminenkin on jo ajatuksena kamala.
[/quote]
Jos päädyt siihen, että saat lapsen, joudut todennäköisesti luopumaan koiristasi. Tai kenties "kaveritasolla" oleva lapsen isä voisi "adoptoida" ne? Tai kenties joku muu tuttava, sukulainen ymv. voisi ottaa ne väliaikaisesti hoitoon siinä vaiheessa kun elät hektisintä vauvarumbaa? Suhde ja äidintunteet lasta kohtaan yleensä kyllä vahvistuvat ja voimistuvat ensin raskausaikana ja kehitys jatkuu vauvan syntymän jälkeen. Äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen ja suhteen tukemiseen on myös jonkinverran tarjolla apua.
Tärkeä pointti on kyllä masennus. Jos sinulla on sitä jo pohjalla, lapsen synnyttäminen voi laukaista vielä vakavamman notkahduksen jopa psykoosiin asti.
[/quote]
Ei joudu luopumaan koirista. Monissa perheissä vauvaperheissä on koira..huh huh mitä paskaa saa lukea.
[/quote]
Niin, juuri niissä wt-perheissä pahimmillaan. Talo täynnä muksuja ja muutama hevosen kokoinen koira. Sossun elättejä koko lössi.
Uskomatonta että joku haluaa vielä roikkua miehen kanssa tuollaisia tunteen piti vauvaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa.
[/quote]
voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää.
[/quote]
Ei ne ole leluja joita kaupasta haetaan.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"]
Vai että järkevä ja tasapainoinen ja varma ettet halua lasta. .... ja käytit 'varmoja päiviä' ehkäisynä. Kanna vastuusi ja synnytä se lapsi ja anna sitten adoptioon. Jokaisella vauvalla on oikeus syntyä ja sinulla oli oikeus huolehtia kunnon ehkäisystä
[/quote]
Joo, varmat päivät eivät ole järkevä ratkaisu koskaan. Eikä ap todellakaan anna järkevän ja tasapainoisen vaikutelmaa NYT. Mutta niinhän hän itse myöntää, olevansa ahdistunut.
Kenenkään ei tarvitse pakkosynnyttää lapsia. Naiselle on oikeus kehoonsa, ja adoptioilla ei pidä ketään syyllistää.
[/quote]
Minusta kukaan järkevä ja tasapainoinen vela ei käytä varmoja päiviä ehkäisynä. Niistä kun yleensä jossain välissä on tuloksena se vauva. Sen minulla on oikeuksia mukana tulee minulla on vastuita. Ja jos et ole valmis sitä hupsista vauvaa synnyttämään sitten kun ne oi niin varmat päivät pettää niin risti jalat tai hanki oikea ehkäisy eikä mitään foliohattu ehkäisyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ollut tilanteessa, jossa aika oli varattuna aborttiin.
Tuumailin asiaa niin, että koska abortti tuntui pahalta ja väärältä niin se ei ollut ratkaisu asiaan.
Pidin lapsen. Nyt tyttäreni on 13 vuotias ihana nuori.
Sulla on koko raskauden ajan aikaa miettiä. Voit sitten antaa lapsen adoptioon. Luulen kuitenkin, että haluat pitää lapsen. Kirjoituksestasi löytyy lämpöä, kun rivien välistä lukee ;)
Niin ja minäkin olen yh. Ja mullakin oli iso koira kun lapseni syntyi. Kyllä sä pärjäät!
Ap, minäkin kärsin ahdistuksesta joka liittyi raskauteen enkä edes puhunut kellekään ( mikä oli virhe, en tiedä miksi en puhunut edes ystävälle).
Vasta vuosikausien päästä tajusin mistä se ahdistus kumpusi. Asioista voi päästä yli.
Käy terapiassa ilman lääkkeitä.
Ja mulla on upea 15-v. poika. Lahjakas ja komea.
En ikuna ois roskikseen dumpannu aborttilaitoksella..
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:47"]Ja uskovaiset vois sitten suksia helvettiin täältä sumentamasta ap:n muutenkin häilyvää mieltä. Hän tarvitsee rationaalisia päätöksiä, eikä jumalan siunausta ja rakastamisen ihmettä.
[/quote]
Rakkaushan on tärkein asia.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"]
Vai että järkevä ja tasapainoinen ja varma ettet halua lasta. .... ja käytit 'varmoja päiviä' ehkäisynä. Kanna vastuusi ja synnytä se lapsi ja anna sitten adoptioon. Jokaisella vauvalla on oikeus syntyä ja sinulla oli oikeus huolehtia kunnon ehkäisystä
[/quote]
Ap:n tilanne on tarpeeksi kinkkinen muutenkin ilman massiivista syyllistämistä. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään sovitustyö tehdyistä "synneistä" - (kunnollisen ehkäisyn laiminlyönti etc.) Millaisen elämän sellainen lapsi saa, joka alusta lähtien on jonkinlainen sovitus, taakka tai rangaistus? Ja ahneet adoptioinnokkaat - lapsi ei ainakaan ole mikään kauppatavara! Koittakaa hillitä vähän itseänne.
Alue: Aihe vapaa
Onko adobtio vaihtoehto?