Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Abortti vai vauva - auttakaa :'(
13.01.2015 |
Elämäni vaikein ja kamalin päätös edessä huomenna. Minulle on varattu aika kaavintaan huomisaamuksi. En vain tiedä pystynkö siihen. Olen 28 vuotias nainen, jonka ei pitänyt koskaan hankkia omia lapsia. Parisuhde oli ja on tunnekuollut, yhteistä tulevaisuutta ei ilman lasta olisi enää kestänyt pitkään. Seksiä oli n. kerran kahdessa kuussa. Ja siitä sitten varmoilla päivillä sai tämä lapsonen alkunsa. Olen rv 11, mutta en tunne alkiota kohtaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Joudun syömään rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. Kävin viime perjantaina ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan normaalisti, alkion sydän löi hurjaan tahtiin jne. Olen terve, OLIN tasapainoinen järkevä työssäkäyvä ihminen ennen tätä raskausuutista. En pidä vauvoista enkä raskaana olemisesta. Tuntuu, että elämäni päättyisi vauvan syntymään. En siis rakasta miestäni, nykyään lähinnä inhoan ja haluaisin muuttaa pois mikäli en olisi raskaana. Tuntuu vain ihan hirveältä pysäyttää alkion sydän ja tappaa viaton lapsi. Mutta raskauden jatkaminenkin tuntuu kuolemantuomiolta minulle. Olen todella eläinrakas ja pidän lapsista pieninä annoksina, mutta olen aina tuntenut ns. vauvainhoa. Tämä on elämäni hirvein ja vaikein päätös. Haluaisin abortin, mutta entä jos jään katumaan ja syyttelemään itseäni vauvan sydämen pysäyttämisestä. Olen taipuvainen ajattelemaan asioita tunteella enkä järjellä. Miten tästä voi selvitä hyppäämättä kerrostalon katolta?
Kommentit (145)
Olet vaikeassa tilanteessa. Silti en voisi kehottaa sinua tekemään aborttia. Raskaus on mullistava asia naisen elämässä. Vaikka nyt näet paljon pimeää, voisit luottaa, että kun sinulle on suotu tuo raskaus, niin se voi antaa elämällesi jotain sellaista jota et ole osannut tai ymmärtänyt edes pyytää. Ei sitä äidinvaistoa tarvitse mistään kaivaa tai pakottaa esille. Kaikki tulee ajallaan. Siltikään ei ole sanottu, että kaikki menee aina niinkuin on odotettu. Joskus raskaus vain keskeytyy itsestään. Jos nyt saisit synnyttääkin lapsen, aina on mahdollista adoptio. On niin paljon niitä, jotka eivät vain saa lasta. Tilanteesi on hankala ja parisuhteesi määrittelee kai aika paljon suhtautumistasi tähän raskauteen. Olet kylläkin sopivassa iässä saada lapsi. Tiedän vähän, mitä puhun, koska olen kokenut yllätysraskauden. . . . Se on uutta ja pelottavaa! En ole tehnyt aborttia koskaan, enkä kadu sitä! Tiedän, että jos olisin tehnyt, se olisi raskas kantaa. Uusi elämä on ihme ja se nyt on tullut sinun kohdallesi. Älä turhaan pelkää! Ota vastaan kaikki tuki mitä saat! Ratkaisu on sinun, siitähän on kyse, mutta mielestäni abortti ei ole automaattinen vastaus, kun on kyseessä ihmishenki, josta periaatteessa voisi kasvaa ihana ja ainutlaatuinen pienokainen. Kokemukseni mukaan lapsi ei sotke elämää vaan tuo siihen vähän uutta sisältöä ja ajattelemisen aihetta. Elämä ei siihen lopu, ei todellakaan! Toivottavasti saat rauhan siihen, mihin sitten päädytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa.
[/quote]
voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää.
[/quote]
Sitä lasta joka abortoidaan ei saa enää takaisin. Jos sun lapsi kuolee, niin voit ehkä saada uuden lapsen, mutta ei se ole se sama lapsi. Eikä aina uuden raskauden alkaminen ole mikään itsestäänselvyys.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa.
[/quote]
voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää.
[/quote]
Säkin voit tappaa itsesi, kun eihän se mitään, uusia ihmisiä syntyy maailmaan kokoajan.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"]
Vai että järkevä ja tasapainoinen ja varma ettet halua lasta. .... ja käytit 'varmoja päiviä' ehkäisynä. Kanna vastuusi ja synnytä se lapsi ja anna sitten adoptioon. Jokaisella vauvalla on oikeus syntyä ja sinulla oli oikeus huolehtia kunnon ehkäisystä
[/quote]
Ap:n tilanne on tarpeeksi kinkkinen muutenkin ilman massiivista syyllistämistä. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään sovitustyö tehdyistä "synneistä" - (kunnollisen ehkäisyn laiminlyönti etc.) Millaisen elämän sellainen lapsi saa, joka alusta lähtien on jonkinlainen sovitus, taakka tai rangaistus? Ja ahneet adoptioinnokkaat - lapsi ei ainakaan ole mikään kauppatavara! Koittakaa hillitä vähän itseänne.
[/quote]
Päähän pitäisi taputtaa ja sanoa hyvä hyvä?
Mitä mieltä mies on? Anna huoltajuus hänelle / tai anna lapsi kotimaan adoptioon, jos vielä syntymän jälkeen siltä tuntuu. Saat lisäaikaa miettiä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja hyvä, sä olet nyt vain lääkkeistä ja raskaushormoneista sekaisin. Älä tee aborttia. Äläkä vedä lääkkeitä enää, sä olet terapian tarpeessa. On selvää että jos mies ei ole väkivaltainen tai juo, hän voi olla ihan hyvä isä sen aikaa että saatte elämänne tasoitettua vauvan kanssa. Varmoilla päivillä pelaaminen on äärimmäisen typerää, nyt on aika kantaa vastuu siitä mitä on tehnyt. Pyydät apua niin saat sitä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa.
[/quote]
voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää.
[/quote]
Säkin voit tappaa itsesi, kun eihän se mitään, uusia ihmisiä syntyy maailmaan kokoajan.
[/quote]
Niin. Sehän on vain jälkiabortointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tällä palstalla täytyy pyytää apuja abortti tai vauva? Ei varmasti ole kypsä äidiksi. Oli niin tai näin tuon huonon suhteen laittaisin heti poikki, eihän siinä ole mitään järkeä oli lapsi tai ei.
Ei oo ihmekään että sua ahdistaa tää raskaus jos et oo sitä halunnut ja se tuli yllätyksenä. Se ei kuitenkaan ennusta sun tunteita lastasi kohtaan. Harva parisuhde pysyy vuosia ihanana ja sydäntälämmittävänä, mutta lastaan rakastaa aina. Lapsi voi tuottaa helposti iloa koko sun loppuelämään.
Mäkään en pitänyt lapsista ennen omiani, se tuntuu olevan aika normaalia. Nyt ne on ehdottomasti parasta mitä mulla on.
Abortti voi aiheuttaa aika rankkaa katumusta ja masennusta, ja sä jo nyt mietit sitä hetkeä kun sun lapsen elämänlanka katkaistaan. Tuskin olis äkkiä pois mielestä.
Yksi lapsi ei myöskään oo missään tapauksessa sun elämän loppu. Lapset kasvaa, niiden kanssa voi tehdä ja matkustaa, niitä voi laittaa hoitoon ja niiden kanssa voit olla onnellinen.
-Kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee abortti. Se on vasta katkarapu, ei mikään ihminen. Vaikutat niin ahdistuneelta että lapsikin kärsii raskauden jatkamisesta. Turha uskotella että kaikki oppisivat rakastamaan ei toivottua lasta. Ei se niin aina tapahdu. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään sovitustyö. Ja lapsikauppaajat voivat sulkea suunsa. Adoptiossakin kärsii moni - myös se lapsi, joka ihmettelee miksei kelvannut.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:13"]Huh huh olipa järkyttävä teksti. Ei tässä muuta kuin tee se mikä on sinusta oikein ja sitten laita ehkäisy kuntoon, vaikka kierukka, kun teillä sitä seksiä on kuitenkin.
Huh.
t. kolmen lapsen äitimammanen joka toivoisi neljättä jos mies suostuisi
[/quote] äitimammanen? Hyi helvetti, löyty sit vielä ällöttävämpi sana ku jaxuhali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäät, että abortti alkaa kaduttaa sinua. Minäkin pelkäsin ja pidin lapsen (elämäntilanne ja ajatikset samat kuin sinulla), ja nyt kadun sitä. Lapsen pitää olla haluttu oikeasti jos sen pitää. Et voi elää onnellisesti lapsen kanssa jos mietit että pidit hänet vain siksi ettet halunnut tappaa ja katua.
Itselläni oli todella voimakasta ahdistusta raskauden loppumetreillä ja synnytyksen jälkeen, vaikka raskaus oli erittäin toivottu. Olin tehnyt kaiken raskauden aikana oppikirjojen mukaan mutta sitten jouduinkin syömään rauhoittavia. Vaikka ne olivat lääkärin määräämiä, koin itseni epäonnistuneeksi ja pelkäsin vahingoittavani vauvaa. Pohjalla oli kauan kestänyttä masennusta. Jos olet herkkä ihminen, koet asiat paljon voimakkaammin kuin muut, mutta tilanne tasaantuu, kunhan sopeudut ajatukseen muutoksesta. Ihminen on sitkeä olento, ja asiat helpottuvat, kunhan jaksaa siihen uskoa. Uskoisin ennemmin psykologia kuin lääkäreitä. Tarvitset keskusteluapua ja tukea, päätit sitten mitä tahansa. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koskaan haaveillut lapsesta enkä niistä tykännyt edes. Tulin raskaaksi ja lohduttelin itseäni sillä, että hoidan lapseni ja se riittäköön. En raskausaikana ollut innostunut ja hössöttäjät ympärillä vähintäänkin ahdisti MUTTA, siitä hetkestä kun sain vauvani syliin en uskalla edes ajatella etteikö se olisi koskaan syntynyt. Tossa se leikkii ja onnellinen äiti juo kahvia ja lukee avta :) En olisi koskaan uskonut, että voisin rakastaa ja olla näin epäitsekäs, kun olen. Se oli se suurin huoli.
Minulla oli paha ahdistus raskaana. Puntaroin abortin ja vauvan välillä. Kävin psykologilla. Tulin vahingossa raskaaksi, kun 99 % ehkäisy oikeasti petti (!). Elämäntilanne oli hankala. Ahditus hirveää, paniikkioireita, pakko-oireita, unettomuutta. Päädyin jatkamaan raskautta. Sain apua, kävin terapiassa, söin mielialalääkkeitä ja pääsin pelkopolin kautta rentoutusharjoituksiin. Kun olin kolmannella kuulla, olo helpotti. Tajusin myös, että koska tulin vahingossa raskaaksi ja koska alkuraskauden hormonimyrsky ja pahoinvointi olivat kamalat, olin alkuun aivan sekaisin. Jo fyysinen olo oli ahdistavaa alkuun. Se muistutti ajoista, jolloin olin nuorempana traumatisoitunut.
En tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kerroin vain oman tarinani. Olen taas raskaana, nyt suunnitellusti. Fyysinen olo on taas kamalaa, ja aiheuttaa välillä paniikkia. Mieli on kuitenkin pohjimmiltaan iloinen ja tiedän, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpottaa.
Teitpä abortin tai jatkoitpa raskautta, teet oikein. Tee niin kuin sydämesi sanoo. En usko, että kadut kumpaakaan ratkaisua. Me toimimme elämäntilanteissa kuitenkin aina sen tilanteen mukaan parhaiten miten kykenimme. Jo se, että olet miettinyt asiaa, kertoo, että et ole hetken häiriössä tehnyt päätöstä. Siksi uskon, ettet tule katumaan mitään päätöstä. Sinä olet toiminut parhaalla mahdollisella tavalla vaikeassa tilanteessa: olet miettinyt, hakenut apua, puhunut ja puntaroinut. Voimia!
Näille jotka sanovat että omaa lasta rakastaa aina, älkää viitsikö puhua paskaa. T äiti joka ei ole koskaan rakastanut lastaan oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:22"]Näille jotka sanovat että omaa lasta rakastaa aina, älkää viitsikö puhua paskaa. T äiti joka ei ole koskaan rakastanut lastaan oikeasti.
[/quote]
No ei sen lapsen ihmisarvo siitä riipukaan, mitä mieltä sinä oot. Elämässä on kyse muustakin kuin omasta äidistä ;)
Abortti. Lapsi on aika iso vastuu ja sä oot vastuullisuutesi jo osoittanut tolla ehkäisy"ratkaisullasi".
Ihme tyyppejä täälläkin neuvomassa. Ei eläimistä tarvitse luopua vaikka tulee vauva. Oletteko ihan sekaisin vai onko eläimet tosiaan täällä monille tunnekylmille ihmisille vain välineitä? Ei tulisi mieleenkään luopua kissasta tai koirasta sen takia, että tulee perheenlisäystä. NE OVAT MYÖS PERHETTÄ.
Kyllä ap sinä pystyt itsesi ja elämäsi säilyttämään. Kukaan ei voi puolestasi päättää mutta tiedäthän, että jos teet abortin niin siitä ei tosiaan ole paluuta. Sitten on turha itkeä sitä mitä ei koskaan ollut. Sitä on turha itkeä vuosia myöhemmin minkä ikäinen lapsi olisi. Entä jos se on tässä ja nyt, ettei tule toista mahdollisuutta? On paljon asioita joita kannattaa puntaroida.
Adoptio on aina hyvä mahdollisuus sillä perheitä jotka kipeästi kaipaavat omaa lasta etsivät suomalaista adoptiolasta. Tietenkin jos olet täysin varma ettet kykene tulevaa lasta rakastamaan niin on parempi mennä sinne kaavintaan.
Viimeinen vinkki. Lopeta se turha suhteesi eikä kannata seksiä harrastaa ihmisen kanssa jos ei ole valmis seurauksia kantamaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:47"]Ja uskovaiset vois sitten suksia helvettiin täältä sumentamasta ap:n muutenkin häilyvää mieltä. Hän tarvitsee rationaalisia päätöksiä, eikä jumalan siunausta ja rakastamisen ihmettä.
[/quote]
Et sä päätä ketä täällä saa kirjoittaa.