Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Vanhemmat olivat ottaneet minulle lapsena säästövakuutuksen vakuutusyhtiöstä joka meni 90-luvulla konkurssiin. Joskus 2000-luvun alkupuolella sitten tuli yllättäen kirje, että konkurssipesästä on saatu realisoitua varoja ja palauttavat osan säästövakuutuksen summasta. Tarkkaa summaa en enää muista, mutta se tuli todellakin tarpeeseen. Olin tuolloin opiskelija ja lisäksi oli tullut jotain yllättäviä menoja mihin todella tarvitsin rahaa.

Ihania tarinoita. Tekee mieli alkaa pudottelemaan pikkuseteleitä kulkiessaan jos saisi ilahdutettua jotakuta yhtä paljon :D

Olimme sairaan lapsemme takia pidemmät pätkät Helsingissä "mäkkitalolla" ja samalla maksoimme tietysti oman kodin vuokraa. Oli siinä rahat aika tiukilla, kun joulu alkoi tulla. Meille soitti joku aivan ihana sossu ja tarjosi jotakin jouluapua lahjakortin muodossa. En yhtään muista enää mikä tämä jouluapu oli nimeltään, mutta saimme sillä kuitenkin joulupöytään niitä joulun herkkuja, jotka muuten siinä tilanteessa olisi varmasti jäänyt ostamatta. Ja pääsimme myös kotiin sairaalareissulta juuri ennen joulua. 🙏

Tuttava antoi 25 000 markkaa.

Lähdin  ja mietin että mistä saisin 20 euroa tämän viikon ruokiin. Mietin sitä koko kävely ajan. Sitten kun kävelin parkkipaikan ohi joku ukko tuli juuri autosta ja otti lompakon taskusta. No sieltähän tippui 50e 5 kappaletta ja mies ei huomannut kun käveli samalla. Otin rahat koska ukko ajoi kalliilla autolla joten rahasta ei varmasti ollut pulaa.

Löysin naapurin lompakon rappukäytävästä. Siellä oli 320€ rahaa ja hilut. 

Jos en olisi ollut niin pa niin olisin palauttanut lompakon.

Sain tädiltäni 150 €:n lahjakortin S-ryhmään, kun olin auttanut häntä toisen tätini (kehitysvammainen) potilasvakuutusasioiden kanssa. Tuli hyvään saumaan, tilillä oli muutama kymppi ja palkkapäivään vielä monta päivää.

Vähän toisenlainen tarina mutta sopinee ketjuun. Jäin joku vuosi sitten Töölössä bussipysäkille, jonne joku oli unohtanut ruokaostoksensa muovikassissa. Kurkkasin sen verran kassiin, että siinä oli varmasti ihan käyttökelpoisia elintarvikkeita eikä muuta, mutta en itse viitsinyt ottaa kassia, kun pakkauksiin kertyneistä pisaroista näki kassin olleen jo jonkun tunnin ajan pysäkillä auringon paisteessa. Ketään muuta ei siis ollut pysäkillä eikä kassin unohtanut vaikuttanut aikovan noutaa sitä. Jatkoin matkaa kulman taakse toiselle pysäkille odottamaan seuraavaa kulkuneuvoa, kun luokse tuli vanhempi mies kerjäämään rahaa suomenkielellä. Mietin sekunnin verran, millä tavalla kerron miehelle muutaman kymmenen metrin päässä olevasta hylätystä ruokakassista niin ettei hän pidä siitä kertomista epäkohteliaana, kun mies alkoi haukkumaan minua siitä etten antanut rahaa. Arvaatte varmaan, etten sitten kertonutkaan miehelle ruokakassista, vaikka siinä olisi ollut ruokaa jopa monen kympin edestä.

Oli kyllä jännä sattuma, kun näen harvoin unohdettuja ruokakasseja ja harvoin osuu kohdalle suomenkielisiä kerjäläisiä. Juuri sillä kerralla kun olisin saanut molemmat yhteen, kerjäläinen olikin niin törkeä ettei ollut syytä antaa hänelle vinkkiä.

Ostin persaukisena kirpparilta talvitakin viidellä eurolla, ja kotona löysin takin taskusta ruttuisen kuittimytyn, jonka sisällä oli kymmenen euron seteli ja 1,70 e kolikoina. Takin edellinen omistaja oli varmaan tunkenut saamansa vaihtorahat taskun pohjalle, ja unohtanut ne sinne.

Tämä ajoittuu kahdenksantoista vuoden taakse, kun aloittelin elämää omillani eikä ollut juurikaan ylimääräistä rahaa, omaisuutta saati tulevaisuudensuunnitelmia.

Työsuhde oli päättynyt n. kolme viikkoa aiemmin, menin katsomaan tilin saldoa olettaen että siellä on joitakin kymppejä. Olikin maksettu pekkaset sekä käyttämättömät lomapäivät rahana (En muistanut näiden olemassaoloa) ja tilillä olikin lähemmäs kaksi tonnia. Oli kivaa kun saikin tankattua auton, ostettua ruokaa ja maksettua vuokran sekä kaikki laskut pois. Uusi työkin löytyi nopeasti.

Vuosia sitten nostin automaatilta rahaa, ja unohdin ottaa rahat. Juoksin tietysti takaisin automaatille, tyhjä.

Surin, minulle iso raha ja olin aivan selvinpäin, mutta jotenkin ajatuksissani. Muutaman päivän kuluttua huomasin rahan tilillä, automaatti vetää rahat takaisin määrätyn ajan kuluttua. Onnekseni kukaan ei ehtinyt paikalle.

Olimme lapseni kanssa lähdössä lomamatkalle  ja kävin vielä kaupassa. Laitoin lompakon ostoskassiin, johon oli tullut halkeama ostoksia kassiin tunkiessa. Huomasin heti kotona asiantilan, juoksin kauppaan saamaa reiittiä eikä lompakkoa näkynyt. Matkaliput ostettu seuraavalle aamulla  ja käteistäkin nostin matkaa varten. Mikä kauhun paikka. Vajaan tunnin kuluttua soi puhelin ja ihana naisihminen soitti, että on löytänyt lompakkoni ja kertoi että siinä rahaakin aikalailla. Menin paniikkiin, pyysin lastani pyöräilemään lähellä olevaan osoitteeseen, itse en kyennyt.  Sovimme, että lapseni korvaa löytäjälle.

Päätin, että aina jos löydän jotain toisen omaa palautan, olen sen velkaa. Ehkä en pelkkää seteliä lähde tarjoilemaan vastaantuleville, koska omistajia löytyy varmasti heti. Näin muuten vuosia painajaisia, että olen matkalla ja kaikki ihan kaikki tavarani katoavat. Nyt aikaa on kulunut jo 30- vuotta ja painajainen on hellittänyt.

Rahat ollu vähissä ja ihme tuonut tarpeeseen, kun todella tarvis.

Olin menossa kioskille, kadulta löytyi raaputettu arpa, jossa pieni voitto markan aikaan.

Löytänyt kotoa muutaman 20e laukun sivutaskusta.

Pullonkeräys tuotti 90- luvulla matkakassaan ylimääräistä vajaat 800mk.

Voittanut veikkauksessa joitain satasia, tuli tarpeeseen.

Face kirpparikaupat hyvä tienesti.

Nykyään säästöön kuukausittain 50e vähintään, pahanpäivän varalle.

Työpaikan saaminen on yleensä ollut iloinen yllätys kun rahaa on vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihania tarinoita. Tekee mieli alkaa pudottelemaan pikkuseteleitä kulkiessaan jos saisi ilahdutettua jotakuta yhtä paljon :D

Mä en uskaltas tiputella tällein syksyn sadekeleissä, häviäis vaan johonkin märkien lehtien sekaan ojan pohjalle.

Kerran markan aikaa, pankkilakko ja oli vähän rahaa, läheinen toi 300 mk, ihan auttaakseen.

Viime vuonna olin lapseni kanssa kaupan kassalla maksamassa, mutta tilillä ei ollutkaan tarpeeksi. Kyse oli vain parin euron jutuista. Takana oleva halusi maksaa ne ja kun poistuttiin kaupasta hän juoksi vielä perään ja ojensi mulle 30e.

Olin todella kiitollinen ja pelasti meidän viikon.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan saaminen on yleensä ollut iloinen yllätys kun rahaa on vähän.

Tottakai jos on työtön.

Kauppojen säilytysluukuisra löytyy usein panttirahoja kun moni unohtaa ottaa ne pois.

Pojan ainoa lahjatoive oli peli, yh:n rahoissa tosi kallis. Nieleskellen mietin että ruoasta on sitten tingittävä. Kassalla peli olikin alennushintaan, oli todella iloinen yllätys.