Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia
Opiskeluaikaan opiskeluryhmämme oli menossa ulos syömään yksi lauantai-ilta eikä minulla olisi ollut siihen varaa. Halusin kovasti mennä mukaan, ja pitkään pohdiskeltuani päätin näin tehdä (tuohon iltaan menevä raha olisi pois tiukkaakin tiukemmasta ruokabudjetistani). Söin listan halvimmasta päästä jonkun kanaleipäannoksen, joka maksoi hiukan alle 10€. Kun lähdimme ravintolasta, löysin maasta 10€ setelin, jolla tuo illanvietto kuittaantui. Olin kyllä iloinen.
Kommentit (737)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.
kiitollisena olit varas, wow...
Annoin 2 euroa selvästi hädässä olevalle viinämäen naiselle, menin kauppaan, ostin arvan ja voitin sillä 20 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Iso yllätys oli löytää 50euron seteli pyörätieltä, mutta muistan myös aikuisopiskeluajaltani kuinka ilahduin kun löysin neljä palautuspulloa koulun pensaikosta. Silloin ei ollut yhtään rahaa, mutta sain niillä kaupan alennuskorista leivän.
Tätä nykyä ihmettelen kovasti kuinka nuoriso raaskii heitellä rahanarvoisia pulloja ja tölkkejä ympäriinsä.
Itse olen kohtalaisesti toimeentuleva, vakityössä käyvä henkilö ja kerään pullot tai lähinnä tölkkejähän ne nykyään ovat. Kyllä minun itsetuntoni kestää sen, keräsihän se yksi vuorineuvoskin tms. näkemänsä pullot ja tölkit. Siinä samalla tulee tehtyä kuonnonsuojelutyötä, etteivät pikkueläimet jää jumiin tai isommat eläimet riko ruoansulatuselimistöjään. Voin tosin antaa keräämäni pullot päätoimisemmalle kerääjällekin.
Kaverini vuokrasi kaupungilta purkuun menevän talon kesän ajaksi, kun tarvitsi väliaikaista asuntoa.
Talo oli kuulunut jo vuosia sitten kuolleelle ihmiselle, jolla ei ollut omaisia tai eivät olleet kiinnostuneet talosta, joten se siirtyi kaupungin omistukseen (tontti oli kaupungin).
Olimme kumpikin opiskelijoita, köyhiä sellaisia. Päätimme vähän siistiä taloa, joka oli pullollaan likaisia vaatteita ja muuta rikkinäistä roinaa. Erästä kaappia tyhjentäessä näin ruskean kirjekuoren laitettuna listan väliin. Avasimme sen ja sisällä oli 10.000 mk. Elimme siis vielä markka-aikaa.
Loppukesällä oli muutto edessä ja kävimme vähän myöhemmin katsomassa taloa tai ennemminkin mitä siitä oli enää jäljellä. Kasa purkujätettä. Jos emme olisi löytäneet rahoja, ne olisivat päätyneet kaatopaikalle. Meille rahalla oli suuri merkitys, opintolainaa ei tarvittu sinä vuonna. Kiitos edesmenneelle asukkaalle ja talolle lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin rahaton. Tilipäivään vielä viikko. Iso perhe ruokittavana. Siivosin apaattisena yhtä laatikkoa. Löysin äitini kirjoittaman kirjeen parin vuoden takaa. Luin sen uudestaan. Aloin laittamaan kirjettä kuoreen kun huomasin kuoressa 50 euron setelin! Itkin onnesta! Sen avulla selvisin tilanteesta! Sen muiston vuoksi olen omille lapsilleni aina välillä laittanut tilille sen 50 euroa ilman mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Sain isän auton lainaan muutamaksi päiväksi (asui 200km päässä) kun piti hakea isohko postipaketti postista. Parkkeerasin auton ja olin menossa ostamaan parkkilippua niin joku mies antoi minulle omansa kun ei sitä aikaa enää tarvinnut. Vaikka ihan 2e säästöstä puhuttiin niin siitä tuli silti hyvä mieli. Pistin myöhemmin hyvän kiertämään samassa asiassa.
Olimme kerran autolla ulkomailla ja ajoimme maksulliseen parkkiin. Jouduimme odottamaan erästä parkkialueelta lähtevää autoa. Siinä meni aikaa ja mielessäni kirosin hänen rotuisensa maanrakoon. Auton tultua kohdallemme mies pysäytti auton ja pyysi avaamaan ikkunan. Sitten hän antoi minulle parkkilapun, jossa oli aikaa pari päivää, arvo oli kuitenkin kympeissä. Emme tarvinneet parkkiaikaa kuin sen päivän ja laitoin sen lapun automaatin lippuluukkuun lähtiessämme. Toivottavasti joku älysi ottaa sen.
Kuten ylläoleva, laitan muutenkin tässä asiassa hyvän kiertämään. Esim. sairaalakäynneistä ei aina tiedä, meneekö siellä viisi minuuttia vai viisi tuntia, niin parkkiaikaa tulee monesti yliarvioitua. Annan monesti vähän käytetyn lipun jollekin, joka on tulossa, kun itse olen lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkusummat max. 20 euroa saa pitää. Sitä isompaa summaa ei.
https://yle.fi/uutiset/3-6482477
Tässä vielä koko Löytötavaralaki!
Kenelle palautat jonkun 100 euron setelin. Jos annat sen vaikka kaupan neuvontaan, niin yleensä rahan vastaanottanut henkilö ottaa sen. Näin on käynyt itselleni. Kehotettiin kysymään parin viikon kuluttua. Vastaukseksi tuli parin viikon päästä, ettei täällä ole rahaa eikä mitään lappua eikä silloisella infohenkilöllä ollut mitään tietoa mistään sinne tuodusta rahasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungilla käveleskellessäni nuorena miehenä löysin taskulaskimen. Siis oli vuosi jotain kirves/miekka, 1960..?
Oli patterit ja kaikki valmiina, painoin virran päälle ja siihen syttyi numeroita kun painoi jotain nappuloita.
En ollut ikinä nähnyt eikä kukaan muukaan lähipiiristä. Otin sen myöhemmin äidin luvalla kouluun mukaan ja muistan kun ope katsoi että pojalla on taskulaskin....
Ja näytössä luki 05135 13
Siinä taisi lukea 005135 051
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus junnuna löysin kioskin pihasta parikymmentä markkaa. Silloin iso raha.
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin onneksi varallisuutta on kertynyt ihan kohtuullisesti, eikä kympit tai satasen (euroissa) tunnu enää missään.
Tässä tarinassa en ollut itse rahaton, mutta kerron kumminkin. Joku vuosi sitten olin ruokakaupassa, ja kassalla edellä oli aika vanha mummo. Kun hänen ostoksensa oli piipattu, hän alkoi laskea rahojaan (kolikoita) tarkkaan pikkukukkarosta. Rahat eivät riittäneetkään. Siinä vaiheessa annoin kassalle ne puuttuvat rahat, jostain muutamasta eurosta oli kyse.
Tämä vanhempi rouva oli tosi kiitollinen. Hän odotti, että minä olin maksanut omatkin ostokseni ja tyrkkäsi sitten käteeni mandariinin ja banaanin. :-) En olisi halunnut ottaa niitä hänen vähistä ruoistaan, mutta huomasin, että kyseessä oli hänelle kunnia-asia. Niinpä menin kotiin mandariinin ja banaanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.kiitollisena olit varas, wow...
Juuri näin. Minulla kerran jäi pullonpalautuskuitti automaattiin. Jälkeeni tullut otti sen, eikä sanonut mitään, vaikka näki, että minulta se jäi. Huomasin sen siitä, että hän oli tulossa perässäni kassalle, mutta huomattuaan minut, palaisikin kiertelemään kassan lähistölle.
Sain yllättäen lisää palkkaa. Siis toisen kerran samassa kuukaudessa 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.
Asioitkohan automaatilla mieheni jälkeen?
Hän joutui opettelemaan persaukisen yh:n tavoille ja mm pääsi palauttamaan keräämiäni pulloja. Hyvin meni, mutta kun olisi se kuittikin pitänyt ottaa...
Nyttemmin menee taloudellisesti paremmin, mies ei joudu häpeämään sitä että koluan ojanpohjia XD ja välillä me jätetään niitä palautuskuitteja löydettäväksi. Ja suhdekin voi hyvin.
Että se voi olla ihan tuntemattoman lahja juuri sinulle, jos satut palautuskuitin löytämään.
Tarvitsin opiskelujen tehtävää varten jonkun tuunattavan esineen. Minulla ei sellaista kotona ollut joten ajattelin, että pitääkö jostain uutena ostaa esim kallis iso peili ja sitten vähän kuin "sotkea" se heti maalilla ja koristeilla. Ei olisi ollut rahaa siihen. Lähdin sitten kirppikselle ja kiersin sen, eikä sieltäkään löytynyt sopivaa. Olin lähdössä jo pois, kun huomasin ilmaiskorissa ison puukehyksisen peilin. Se oli täysin ehjä lasiltaan ja vaan pieniä kohluja puuosassa. Maalasin ja koristelin sitten sen ja sain tehtävän tehtyä.
Tämä koulutus muutenkin ikävä, kun aina saisi olla ostamassa jotain. Sanotaan, että kierrätä tai käytä vanhaa, mutta ei kaikilla ole valmiina kotona tavaraa ja täällä kirppiksiäkin vähän. Silti pitää tehtävät tehdä ja näytöt antaa. Rahaa on mennyt kaikkiin maaleihin, suteihin, kankaisiin yms jo todella paljon ja surullista, kun niillekin olisi parempaakin käyttöä. No, itse tähän lähdin ja jotkut varmaan saavat koulun puolesta ainakin jotain materiaalia ja tässä koulussa täytyy näköjään hommata itse kaikki. Tuo kirppisten ilmaiskori on ollut muutenkin itselle tärkeä ja olen sieltä kengät, takin ja hupparin löytänyt. Se on ikävää, kun se paras ja lähin kirppis sitten lopettaa josta on oikeastaan melkein kaikki vaatteensa ostanut ja joskus saanut myytyä satojen eurojen edestä myös.
Toinen tapaus, kun olin 12-vuotias. Äitini meni selvittämään jotain puhelinliittymä asiaa liikkeeseen ja tuli sieltä takaisin ison paketin kanssa. Sieltä oli saanut uuden liittymäsopimuksen yhteydessä radion. Muistan aina sen hetken ja tuosta tuli minulle todella tärkeä.Tietysti se oli lahja äidilleni, mutta hän sitten lahjoitti sen minulle, kun tiesi sen kuinka pidän musiikista. Siihen kuului se radio osa ja sitten erilliset kaiuttimet. Oli myös paikka cd-lle. Oikein hieno ja hyvä ääninen. Minulta oli myös toinen radio hajonnut joten tämä tuli tarpeeseen. Kuuntelin tuolla musiikkia yläkouluvuosien ajan ja vielä lukiossakin. Monet muistot liittyvät siihen, kun olin melkein aina sen parissa ja tein läksyjä kuunnellen musiikkia. On minulla vieläkin, mutta antennissa nyt vikaa ja jäänyt käyttämättä. En vaan voi sitä pois pistää. Yksi rakkaimmista esineistä ollut minulle.
Näiden lisäksi vielä muistui mieleen se, kun minulta puuttui autosta talvirenkaat ja talvi oli tulossa. Auto vanha ja vähän harvinainen rengaskoko joten ei meinaa edes käytettyjä löytyä. Uusiin ei oikein ollut varaa. Menin sitten kirppikselle taas kerran katsomaan ihan jotain muuta. Onneksi kiersin koko kirppksen läpi ja viimein huomasin siellä pari settiä renkaita. Toiset niistä sattumalta oikeaa kokoa ja kunnoltaan hyvät ja vielä ns hyvää merkkiä. Sain ne 70 eurolla. Mikä oli iso summa ja yleensä minulla ei ollut tuollaista summaa mukana, mutta silloin oli raha riitti juuri. Nyt olen kolme vuotta ajanut niillä ja ehkä vasta nyt täytyy harkita kestävätkö enää tulevaa talvea. Nastat kuluneet sen verran. Silti olen ollut kiitollinen niistä ja muistan sen kuinka epäröin niitä ostaa. Kirppiksellä kyllä sanottiin, että myyjä oli sanonut niiden olevan kunnossa ja päätin ottaa riskin. Se kannatti ja tuo minulle iso summa ei mennyt hukkaan.
Erään kerran seurasin raveja veikkauksen sivuilla ( ainakin silloin ne lähdöt näkyivät siellä) ja tein sellaisen ”troikan” eli lähdön kolme parasta hevosta piti laittaa järjestykseen. Olin jonkin verran niitä lähtöjä katsonut, mutta puhtaasti arvaten laitoin. Sijoitin muistaakseni jonkun pari euroa siihen. Sitten oli yllätys, kun hevosten järjestys juuri se kun laitoin ja sain yli 300 euroa. Oli iso summa minulle. Myöhemmin tosin lopetin pelaamisen täysin. Pahoittelen myös pitkää viestiä, kun en näköjään osaa tiivistää.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole koskaan tullut vastaan tilanne, jossa joutuisin miettimään riittääkö rahat ruokaan. Oon miettiny, että johtuuko siitä, että elän yleensä säästeliäästi.
En yleensä:
- osta tavaroita/vaatteita muutoin kuin vähintään 50% alennuksesta
-käytä maksullisia parkkipaikkoja
-harrasrukseni on tyyliin”lenkkarit jalkaan ja ulos”
-Lotraa asuihkussa ylimääräistä
-en tupakoi, käytä alkoa
-siivoan itse ison taloni sisältä ja ulkoa
-arvostan enemmän sukuni 100v vanhoja kalusteita kuin joka 10. v muodistettua ja uudistettua sisustustaKuitenkin:
-palkka pieni
-matkailen joka v lentokoneitse vaihtuviin kohteisiin
-syön silloin tällöin ulkona
-minulla on auto ja sijoitusasuntoja
Näin ajattelin joskus itsekin, kun olin ylemmän keskiluokan perheessä syntynyt. Muutin omilleni ja huomasin, että jos asumislisää ja opintotukea sai (vanhemman tulojen takia) vain 220 € ja vuokra oli 400 €, niin saattaa olla, että rahat on tiukilla. Vanhemmat eivät siis sponssanneet rahallisesti eikä ole säästänyt lapsilleen. Tavaraa sai mukaansa vain sängyn, henk.koht tavarat ja paistinpannun. Elin pienen viime kesäisen kesätyötulon varassa. Yllättävän nopeasti sitä rahat loppuivat, vaikka kävin kylmässä suihkussa ja opiskelin kynttilänvalossa (Sain kynttilöitä lahjaksi). Käytännössä syöminen oli hyvin vaatimatonta.
Tunnistan kyllä turhan kuluttamisen, mutta yllättävän usein siitä ei ole kyse. Joku voi puhua ylisuuresta vuokrasta, mutta usein tilanne on se, että ei ole varaa siirtää niitä tavaroita asunnosta toiseen. Esim. itselle muutot ovat maksaneet melkein jokainen 300-400 €. Halvin on tainnut olla 50 €, mutta silloin siirsin tavaroita vain lähiseudulla ja satuin saamaan auton lainaan. Toisinaan muutto voi tehdä sellaisen tilanteen, että työnteosta tulee kannattamatonta. Sellaista elämä on, kun ei pedata liikoja toiselle. Tekstistäsi voi päätellä, että itse et ole hypännyt elämässä tyhjän päälle, vaan esim kalusteita on saanut suvusta tai töitä on aina riittänyt, kotoa olet saattanut pesämunan turvin lähteä. Joskus tyhjän päälle joutuu ja silloin tosiaan voi käydä niin, että rahat loppuu.
Itse sain kaksi kirjettä yksi päivä ja toinen niistä oli lasku. Kävin nettipankissa ja katsoin, että saan laskun maksettua, jos siirrän rahat yhdelle pankkitilille, mutta rahaa ei jää euroa enempää. Makasin lattialla ja itkin. Mietin eri vaihtoehtoja, mistä saisin ruokaa, kysyisinkö vanhemmaltani apua vai mitä tekisin. Olin siinä melkoisen surun murtama kunnes avasin sen seuraavan kirjeen. Päätös vakuutusyhtiöltä korvauksesta tapaturmasta aiheutuneet vaatteiden päältä leikkaamiset täysimääräisesti. Se 80 € kirjaimellisesti tuntui pelastavan elämäni ja tuntui kuin miljoonalta eurolta. Myöhemmin tuli vielä päätös kivusta ja tilapäisestä haitasta, joiden avulla selvisin seuraavaan kuukauteen. Sen lisäksi sain osa-aikatöitä seuraavassa kuussa, minkä avulla sain talouteni balanssiin ja siitä lähtien suunta on ollut vain ylöspäin. Olen oppinut, että olosuhteet eivät ole niin yksinkertaisia, että kannattaa lähteä tuomitsemaan toisen rahatilannetta ellei sitä ole päässyt seuraamaan vuosia sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli viime vuonna vähän kiperä tilanne. Muutaman kerran saimme hyvät palautusrahat, kun paikallinen mies ei heittänyt kaljatölkkejään suoraan metallinkeräykseen tai vienyt takaisin kauppaan, vaan asetti kasseittain tölkkejä keräysastian viereen. Se kohta näkyy parvekkeellemme, ja tietysti vähän kyttäsimme että josko sinne ilmestyy muovi- tai paperikassi, ja kiirehdimme hakemaan.
Kerran oli neljä täyttä kassillista tölkkejä!
Äkkiä vain huuhtaistiin ne ja vähän kuivateltiin tiskikaapissa, niin monta oli etteivät kerralla mahtuneet.
Kyllä tuntui hyvältä sillä kertaa! Varmaan meni ruokaan lähinnä.
Nyt meillä on onneksi ollut parempi tilanne, jostain syystä emme enää ole nähneetkään siellä tölkkikasseja. Ehkä hän on ruvennut viemään niitä itse palautukseen.
Mitä, huuhtelette toisen juomat kusiset pullot ja kuivatatte, yöök.
Määräaikaisena tutkijana sain hyvän apurahan. Tai itse asiassa kaksikin myönteistä päätöstä parin viikon välein. Se tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen.
Samoin se, kun verkkokaupan ostokset tulivat kaksinkertaisina, vaikka olin maksanut vain yhdestä satsista: tulipa kerralla riittävästi Vallilan tekstiilejä. Ja toisella kerralla tuli toisesta kaupasta ihan väärä laatikko. Olin jo saamassa raivarin, kunnes krääsän keskeltä löytyi ihanan ihana pullo kallista tuoksua, johon ei todellakaan olisi ollut varaa. Sitä minulla on vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.kiitollisena olit varas, wow...
Juuri näin. Minulla kerran jäi pullonpalautuskuitti automaattiin. Jälkeeni tullut otti sen, eikä sanonut mitään, vaikka näki, että minulta se jäi. Huomasin sen siitä, että hän oli tulossa perässäni kassalle, mutta huomattuaan minut, palaisikin kiertelemään kassan lähistölle.
kaikista ärsyttävimpiä ihmisiä olivat juuri nuo unohtuneiden palautuskuittien varastajat (olin silloin kaupan infossa töissä ja opin siellä, että suomalaisuus ja rehellisyys on katoava piirre). Ei olisi suuri vaiva viedä se kuitti infoon, sanoa, että joltain unohtui tämä automaattiin, kuin ottaa noin vain itselleen. Monta kertaa näin miten selkeästi vähävarainen henkilö tulee hädissään kyselemään unohtunutta kuittiaan, osaa kertoa mihin automaattiin palautti pullot ja mikä arvo kuitilla oli. Aina kun tuli tilanne, että tajuan, että joku on nyysinyt sen ja vienyt köyhältä mahdollisuuden viikon ruokiin, teki mieli etsiä valvontakameroiden avulla kuka sen varasti, jäljittää henkilölliyys ja laittaa poliisit varkaan perään. Suututtaa nuo toisten unohduksia hyväksikäyttävät ihmiset
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.