Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia
Opiskeluaikaan opiskeluryhmämme oli menossa ulos syömään yksi lauantai-ilta eikä minulla olisi ollut siihen varaa. Halusin kovasti mennä mukaan, ja pitkään pohdiskeltuani päätin näin tehdä (tuohon iltaan menevä raha olisi pois tiukkaakin tiukemmasta ruokabudjetistani). Söin listan halvimmasta päästä jonkun kanaleipäannoksen, joka maksoi hiukan alle 10€. Kun lähdimme ravintolasta, löysin maasta 10€ setelin, jolla tuo illanvietto kuittaantui. Olin kyllä iloinen.
Kommentit (737)
Kävin Lidlissä kaupassa ja kun laitoin kassalla omaa koria pinoon, huomasin alla olevassa korissa paperilapun. Yleensä en nouki koreista lappuja, mutta nyt jostain syystä nostin sen. Se oli muutaman euron pullonpalautuskuitti. Ojensin ksen assalle ja sanoin että tämä oli jäänyt joltain koriin. Kassa sanoi että hän vähentää sen minun ostoksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on löytynyt rahaa taskusta kun oon ottanut syksyllä talvitakin käyttöön. Olen myös alkanut piilottaa sen myötä rahaa takin taskuun (pesun jälkeen kausisäilöön laittaessani).
Mulle sattui sama mutta loppu oli ikävämpi: sain opiskelijana äidiltä jonkun tosi tuolloin muka tylsän kirjan joululahjaksi enkä lukenut sitä kun oli muka tenttikiireitä. Myöhemmin aloin lukemaan ja välistä löytyi 300 mk mutta markkoja ei voinut enää vaihtaa euroiksi:(. Terveisiä äidille pilven päälle.
Niillävoi olla keräilyarvoa!
Kiitos aloittajalle ketjusta <3 Vähävaraisena luen tätä ketjua ja mietin miten selviän lasten kanssa loppuvuoden. Toivon niin että saisin töitä ja voisin itse joskus auttaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on löytynyt itselle tai lapsille käytettynä jotain akuuttia, mihin ei olisi ollut varaa taikka energiaa etsiä uutena.
Tiedän tunteen! Kun voi ilahtuneena todeta, että jokin jo omistamasi juttu ratkaisee pulman mainiosti, eikä tarvitse ostaa mitään uutta.
Parikymppisenä oli niin tiukka taloudellinen tilanne, että olin varannut ajan muistaakseni pelastusarmeijalta ruoka-avun saamiseksi (tämä 90-luvulla). Taisi olla joku hetki työpaikkojen välissä ja olin aivan persaukinen.
Joitain kuukausia aikaisemmin isoäitini oli kuollut, olin tavannut hänet yhden ainoa kerran ja isäni oli häipynyt jo ollessani pieni, ja minut oli jätetty testamentin ulkopuolelle, pesänjakajia oli useita eikä suku todellakaan ollut varakas. Joku kehotti kuitenkin vaatimaan lakiosan ja niin tein.
Asia oli jo unohtunut, enkä osannut mitään odottaa. Olin tosiaan menossa sinne Pelastusarmeijan avustusjuttuun parin päivän päästä, kun minulle soitettiin. Nainen esitteli itsensä ja kertoi, että minulle olisi nyt tulossa se lakiosa ja pyysi tilinumeron. Annoin sen ja kysyin mitä sieltä nyt tulee, ja nainen vastasi, että 16 000 markkaa! Muistan edelleen sen fiiliksen, en voinut uskoa kuulemaani. :D Isoäidiltä oli jäänyt pienehkö asunto ihan tavallisessa lähiössä, se oli myyty ja sain muistaakseni kahdeksasosan rahoista.
Aivan parasta oli se. Ostin ainakin tietokoneen (silloin olivat hiton kalliita) ja sitä saamarin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuli kirje että eläke nousee satasella vuodenvaihteen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ostin lapselle talvihaalarin, saman viikon lotossa voitin täysin saman summan takaisin. Tuntui ihmeelliseltä. Ajattelin, että kun sydämestään antaa niin saa takaisin, ehkä jotain tuollaista…
Jotain sellaista siinä tuntuu joskus olevan. Kun SYDÄMESTÄÄN antaa... Sehän on kuin rukous. En puhu välttämättä uskonnosta, enkä Jumalasta. Vaan sydämellä tuntemisen olemuksesta itsessään - siinä on jotain maagista (en puhu noidistakaan...) Aivan kuin kerran voimakkaasti uskottu, olisi jollakin tasolla jo sillä selvästi määräytynyt.
Tyyliin, joku on halunnut lapsen saamista jo 10 vuotta siinä onnistumatta, mutta eräänä päivänä hän tekee hyväntekeväisyyden teon, luontevasti ja sydämestään. Ja seuraavaksi toteaa olevansa raskaana. Se tuntuu merkitykselliseltä, koska juuri ennen raskautumista, sen hyväntekeväisyyden vuoksi, ihminen koki itsensä poikkeuksellisen hyväksi. Ja sitten onni tuli luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei ihan aiheeseen mutta mulla oli jäänyt kesän jäljiltä varastoon melkoinen kasa tyhjiä tölkkejä ja vielä viikonlopun juhlista lisää.autoon olin jo viemässä kun tulin ajatelleeksi että tarviiko joku näitä enemmän kun minä.nettin kautta löysin erään kuka mielellään hakee 6jätesäkillistä ,nainen tuli hakemaan kahden pienen tytön kanssa ja kuulemma tuli tosi tarpeeseen,siinä oli jo tosiaan kiitosta tarpeeksi.seuraavana päivänä nämä pikkutytöt oli oven takana ja toivat itse tehtyjä keksejä kiitokseksi.siinä tuli raavaalle miehelle tippa linssiin ja viikko oli pelastettu.enkä ole tätä kertomassa miten jalo ihminen olen,vaan lähinnä laiska!
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun elin kädestä suuhun ja tein siivouskeikkaa niin sen kerran kun ajattelin että pelaan veikkauksen pelejä netissä niin voitin 50llä sentillä 500 euroa :)) Vuokranmaksuun tuo raha kyllä meni.. mutta silti :)
Täsmäpelaaja! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten monille voi sattua tuollaisia ihme tuuria mulle ei ikinä satu mitään köyhänä tuollaisia juttuja niinkuin täällä kerrottu, päinvastoin elämä se vaan jaksaa heittää p""kaa mun päälle! Epäonnea vuodesta toiseen!
Sun täytyy ryhtyä johonkin hyväntekeväisyystyöhön.
Olin reisussa tuhlailevan henkilön kanssa joka odotti koko ajan muiden maksavan. Hänen äitinsä antoi muutaman setelin koska tiesi tämän, laitoin rahat taskuun. Kun kaikki oli kulutettu otin rahat esiin ja sain kehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja universumi myös pays back. Myin Torin kautta itselläni olleen käyttämättömän Didriksonin takin 60 €:lla. Väärä koko ja olin unohtanut koko takin.
Iloitsin. 60 euroa jihuu!
Seuraavalla viikolla ajoin tsekkaamaan uimahallin aukioloaikoja kun siellä päin pyörin.
Visiitti kesti korkeintaan 10 minsaa, jonka aikana Parkki-Pate oli sakottanut tasan saman summan 60 euroa. Plus miinus nolla.
Tarvitsin rahaa ruokaan. Myin pari tirppaa & uudehkon häkin ja rehua 20 eurolla, pojalle, joka ylivilkas... (äitinsä oli todella rauhallinen, poika puoliksi suomalainen ja oli ehkä verissä se vauhti). Tunsin itseni PETTURIKSI, eläimiä kohtaan. Saatoin ostajat ulos. Ulko-ovi pamahti vedosta kiinni, ja oven avaus maksoi 20 euroa.
Joulumieltä kirjoitti:
Tapahtui 46 v. sitten juuri ennen joulua. Esikoiseni oli vasta 3kk ja mieheni oli hylännyt meidät. Joulumieltä ei ollut. Kun tulin vauvan kanssa kotiin ulko-ovessa roikkui suuri kassi, jonka sisältönä oli kaikkia jouluruokia ja herkkuja, pikkuiset villasukat sekä pieni itse tehty pehmonorsu. Kassi oli tervehdys entisen mieheni nuoruuden kaverilta vaimoineen ❤️ Oli unohtumatonta lähimmäisenrakkautta ❤️
Mun ovelle (rivari) oli kerran tuotu iso säkillinen jotain.. villasukat pilkisti, en tiedä mitä säkissä muuten oli. Potkaisin säkin kiukkuisena pois etupihaltani, tai lopulta heitin etäämmälle. Vähän nolottaa kyllä nyt! Tunnen surua tai haikeutta; kitollisuutta ajatuksesta, jos joku tarkoitti hyvää... ja häpeää siitä, etten jaksanut mitään vierasta silloin.
Itse kyllä monesti tein kasseja/laatikoita, joissa ihan uuttakin tavaraa. Jätin kaupan aulaan tai otto-automaatin viereen ja isossa lapussa luki, että saa ottaa. Ajatelin, että ellei kelpaa kellekkään otan kauppareissun jälkeen pois, ettei jää roskaksi... mutta tavarat olivat aina kelvanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliskesänä ostin yhdelle päivälle ruokaa 20 eurolla. Ajattelin, ettei olisi ollut varaa. Sillä kauppareissulla kuitenkin löysin 20 euron setelin. Harvemmin sitä nykyään löytää rahaa, ja hassua että juuri silloin, kun törsäsin.
Vierailija kirjoitti:
Kauppojen säilytysluukuisra löytyy usein panttirahoja kun moni unohtaa ottaa ne pois.
Kerran lapsena löysin kolikon monesta luukusta, samalla kertaa.
Anteeksi hivenen asian vierestä, mutta kuitenkin tosi moni tällainen tapaus että kirpparilta ostetun takin taskusta löytyy rahaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät tyhjennä taskujaan/pese takkejaan ennen myyntiin viemistä.
Olenko ainoa, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Kerran teininä kun tulin koulukodista viikonlopuksi kotiin ja seisoin linja-autoasemalla. Mietin että mitä teen tänäviikonloppuna kun ei ole rahaa dokata. No joku erittäin humalainen mies vaappui vauhdikkaasti luokseni ja ojensi 50e setelin. Hän käski sanomaan, että Jeesus tuli käymään ja jatkoi matkaansa. Mitään muuta ei sanonut.
Tositarina
Dokasitko Jeesus-rahalla?
Avioeron jälkeen tipahdin taloudellisesti huonoon jamaan ja alkoi näyttämään tosi epätoivoiselta. Onneksi mulla luottotiedot kunnossa ja sain lainan. Vaikka joudun nyt maksamaan sitä 5v, niin ilman sitä en tiedä kuinka olisi käynyt.
Olin elänyt vähän yli varojeni ja samaan aikaan lueskellut sitä Lorna Byrnen Secret eli Salaisuus -kirjaa, jossa kehotetaan manifestoimaan haluamiaan asioita.
Päätin kokeilla kirjan metodia ja pyysin rahaauskoen, että sitä myös tulee.
Noin kolmen päivän päästäisoäitini soitti ja ilmoitti, että on päättänyt jakaa osan perinnöstään ennakkoperintönä jo eläessään ja mä saisin 200 000e.
Se metodi toimi. Mutta en ole uskaltanut sen jälkeen kokeilla sitä vielä, koska mitä jos saisin havaita, että tuo olikin sattumaa?
Luetun ymmärtämisessäsi on puutteita, siinähän luki että
- Muutaman kerran saimme hyvät palautusrahat"
- Äkkiä vain huuhtaistiin ne ja vähän kuivateltiin tiskikaapissa