Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Löysin rahaa oman takkini taskusta, jonka olin aikonut pestä ennen myyntiin laittoa.

Joku ihana ihminen oli tuonut poissa ollessani kuistillemme kassillisen ruokaa ja pahvilaatikollisen perunaa, sipulia, porkkanaa, omenoita.

Aarteita kirjoitti:

Ehkä ei ihan aiheeseen mutta mulla oli jäänyt kesän jäljiltä varastoon melkoinen kasa tyhjiä tölkkejä ja vielä viikonlopun juhlista lisää.autoon olin jo viemässä kun tulin ajatelleeksi että tarviiko joku näitä enemmän kun minä.nettin kautta löysin erään kuka mielellään hakee 6jätesäkillistä ,nainen tuli hakemaan kahden pienen tytön kanssa ja kuulemma tuli tosi tarpeeseen,siinä oli jo tosiaan kiitosta tarpeeksi.seuraavana päivänä nämä pikkutytöt oli oven takana ja toivat itse tehtyjä keksejä kiitokseksi.siinä tuli raavaalle miehelle tippa linssiin ja viikko oli pelastettu.enkä ole tätä kertomassa miten jalo ihminen olen,vaan lähinnä laiska!

Tää oli oikeesti ihana!🥰

Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.

Nyt luovuus kukkimaan!

Rahat ollut loppu pari päivää.Otin kaapista käyttöön shortisit.Taskusta löytyi ostoskuitti ja 40€.

Ne oli ollut siellä koko syksyn,talven ja kevään.

Vierailija kirjoitti:

Olin elänyt vähän yli varojeni ja samaan aikaan lueskellut sitä Lorna Byrnen Secret eli Salaisuus -kirjaa, jossa kehotetaan manifestoimaan haluamiaan asioita.

Päätin kokeilla kirjan metodia ja pyysin rahaauskoen, että sitä myös tulee.

Noin kolmen päivän päästäisoäitini soitti ja ilmoitti, että on päättänyt jakaa osan perinnöstään ennakkoperintönä jo eläessään ja mä saisin 200 000e.

Se metodi toimi. Mutta en ole uskaltanut sen jälkeen kokeilla sitä vielä, koska mitä jos saisin havaita, että tuo olikin sattumaa?

Ihana päästäisoäiti! <3

Lähdin töihin ja minulta putosi bussipysäkillä 20 euron seteli, joka lennähti tuulessa lähellä olevan mummon luo. Hän oli niin ilahtunut rahasta, etten kertonut setelin pudonneen minulta.

Palatessani töistä jäin pois tien toisella puolella olevalta pysäkiltä ja löysin maasta 20 euron setelin.

Kummitätini löysi pari vuotta sitten ennen joulua r-kioskin ulkoroskiksen vierestä Ässä-arvan, joka oli raaputettu. Se sisälsi 1000 euron voiton. Hänestä tuntui siltä että joku oli tehnyt sen tarkoituksella.

Hän osti kodin käyttötavaraa lapsilleen ja minullekin. Tuli tarpeeseen opiskelijana.

Pikkupojat olivat ostoksilla lähikaupassa, maksoivat kolikoilla ja heiltä puuttui ostoksista pieni määrä rahaa, jonka myyjä kaivoi pahvipurkista. Olisin maksanut erotuksen, mutta myyjä lahjoitti heille kolikon.

Korona-aikana olen maksanut kortilla, joten vein kolikkopurkistani pikkukolikot kyseiseen kauppaan, niin lapsia voidaan auttaa jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kummitätini löysi pari vuotta sitten ennen joulua r-kioskin ulkoroskiksen vierestä Ässä-arvan, joka oli raaputettu. Se sisälsi 1000 euron voiton. Hänestä tuntui siltä että joku oli tehnyt sen tarkoituksella.

Hän osti kodin käyttötavaraa lapsilleen ja minullekin. Tuli tarpeeseen opiskelijana.

Ihana. :)

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi hivenen asian vierestä, mutta kuitenkin tosi moni tällainen tapaus että kirpparilta ostetun takin taskusta löytyy rahaa. 

Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät tyhjennä taskujaan/pese takkejaan ennen myyntiin viemistä.

Olenko ainoa, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota?

Kuolinpesistä vaatteita eivätkä esim. sukulaiset tutki taskuja?

Asian vierestä: olin todella hämmästynyt, kun fiksu eläkkeellä oleva sukulaistätini vei pesemättömiä vaatteita kirpputorille ja totesi, että "onhan niillä siellä pesukone". Ei ole ja hänen käytöksensä oli mielestäni tökeröä. En käy kirpputoreilla, mutta kirpputoreille viedään puhtaita vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso yllätys oli löytää 50euron seteli pyörätieltä, mutta muistan myös aikuisopiskeluajaltani kuinka ilahduin kun löysin neljä palautuspulloa koulun pensaikosta. Silloin ei ollut yhtään rahaa, mutta sain niillä kaupan alennuskorista leivän.

Tätä nykyä ihmettelen kovasti kuinka nuoriso raaskii heitellä rahanarvoisia pulloja ja tölkkejä ympäriinsä.

Itse olen kohtalaisesti toimeentuleva, vakityössä käyvä henkilö ja kerään pullot tai lähinnä tölkkejähän ne nykyään ovat. Kyllä minun itsetuntoni kestää sen, keräsihän se yksi vuorineuvoskin tms. näkemänsä pullot ja tölkit. Siinä samalla tulee tehtyä kuonnonsuojelutyötä, etteivät pikkueläimet jää jumiin tai isommat eläimet riko ruoansulatuselimistöjään. Voin tosin antaa keräämäni pullot päätoimisemmalle kerääjällekin.

Tässä sen näkee miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat keräilyyn. Olen entinen ns. päätoiminen pullonkerääjä, ja nyt kun menee paremmin niin en ikimaailmassa keräisi muiden pulloja mistään vaikka olisivat alaovella tyrkyllä. Omat vien toki keräykseen.

Kerään Helsingissä puistokummina roskia pihdeillä ja palautan siistit pullot ja tölkit. Rikkinäiset heitän roskikseen. Pidän alkeellisina ihmisiä, jotka heittävät kaduille tupakka-askeja, maskeja, karkkipapereita, tölkkejä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olin ihan PA löysin maasta bussikortin jonka välissä oli kympin seteli.

Pitkien syöpähoitojeni aikana minulta putosi bussikortti, jonka kotelossa oli 20 euroa ja yhteystietoni.

Varas vei kaiken ja jouduin pienistä tuloistani uusimaan kantakortin. Onneksi sain matkat kuoletettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin ihan PA löysin maasta bussikortin jonka välissä oli kympin seteli.

Pitkien syöpähoitojeni aikana minulta putosi bussikortti, jonka kotelossa oli 20 euroa ja yhteystietoni.

Varas vei kaiken ja jouduin pienistä tuloistani uusimaan kantakortin. Onneksi sain matkat kuoletettua.

Löytäjä saa lain mukaan pitää 20 euroa (enimmäismäärä, 3 § (9.11.2001/966). Eis siis ollut varas. Hän sai ihan lain nojalla arvioida omaisuuden ja sen, haluaako nähdä vaivaa niin vähäpätöisen asian takia (edelleen, hänen oikeutensa arvioida).

Vierailija kirjoitti:

Kummitätini löysi pari vuotta sitten ennen joulua r-kioskin ulkoroskiksen vierestä Ässä-arvan, joka oli raaputettu. Se sisälsi 1000 euron voiton. Hänestä tuntui siltä että joku oli tehnyt sen tarkoituksella.

Hän osti kodin käyttötavaraa lapsilleen ja minullekin. Tuli tarpeeseen opiskelijana.

Aika köyhä saakin olla, että nostaisi maasta.

Poliisille toimittu löytötavara säilytetään 6 kk:n ajan; ellei omistajaa löydy, löytäjällä on täysi oikeus omaisuuteen; ellei löytäjä ota omaisuutta poliisilta, omaisuus siirtyy automaattisesti valtiolle.

Miten monille köyhille täällä sattunut satojen jopa tonnejen voittoja,epistä 😭 itse ole saanut aina sinnitellä eikä mulle mitään tuollaisia sattumia satu!

PS,osa näistä tarinoista "löytäjät" ollut varkaita!

Minullakin bussikortti tippunut jossa oli 2 matkaa,kävin waltti sivuilla ja joku VARAS oli käyttänyt ne 2 matkaa! Ei suuri arvo mut köyhälle osa aika työtä tekevälle todella olis ollut tarpeeseen ne 2 matkaa! Ja kysyin waltti pisteestä,kukaan ei ollut tuonut korttia,no eipä auttanut kuolettaa kun ei ollut enempää kuin 2 matkaa. Suomalaiset EI OLE rehellisiä!!

Onni kulkee mun ohi, ehkä en ole ansainnut mitään. Ihmeissäni luin näitä tarinoita.

En ole koskaan löytänyt seteleitä ja vain kerran olen todistanut että joku muu löysi... todella köyhä kaverini löysi tienposkesta kymmenen markkaa ja oli ihan onnessaan. Käveltiin siis vierekkäin, kaveri ojan puolella.

Erotessani ex-miehestä jouduin viemään kihla- ja vihkisormukseni kanikonttoriin. Sain 60 euroa ruokaan. Ollessani kotoa poissa, ex-mies oli tullut hakemaan tavaroitaan uuden vaimon kera. Yläkerrassa kirjoituspöytäni oli myös pengottu, kanikonttorin lappu tiessään ja päiväkirjani levällään pöydällä. Kukat oli myrkytetty kaatamalla niille jotain ainetta.

Seuraava mies paljastui vielä pahemmaksi, väkivaltaiseksi ja epävakaaksi piilonarsistiksi, eli miinuksen puolelle meni sekin yritys. Ihan pitää ihmetellä mitä täällä teen, kävelevä katastrofi. Sori purkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi hivenen asian vierestä, mutta kuitenkin tosi moni tällainen tapaus että kirpparilta ostetun takin taskusta löytyy rahaa. 

Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät tyhjennä taskujaan/pese takkejaan ennen myyntiin viemistä.

Olenko ainoa, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota?

Asian vierestä vierestä: takkeja ei saa puhtaaksi millään jos ei ole käytetty huivia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin ihan PA löysin maasta bussikortin jonka välissä oli kympin seteli.

Pitkien syöpähoitojeni aikana minulta putosi bussikortti, jonka kotelossa oli 20 euroa ja yhteystietoni.

Varas vei kaiken ja jouduin pienistä tuloistani uusimaan kantakortin. Onneksi sain matkat kuoletettua.

Löytäjä saa lain mukaan pitää 20 euroa (enimmäismäärä, 3 § (9.11.2001/966). Eis siis ollut varas. Hän sai ihan lain nojalla arvioida omaisuuden ja sen, haluaako nähdä vaivaa niin vähäpätöisen asian takia (edelleen, hänen oikeutensa arvioida).

Vähäarvoisena pidetään löytötavaraa, jonka raha-arvo on enintään 20 euroa ja jolla ei ilmeisesti ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa. 

Jos otat talteen vähäarvoisen löytötavaran, joka ei ole laitoslöytö, sinun on ilmoitettava sen löytymisestä tavaran omistajalle, jos tämä on tiedossa. Voit pitää sellaisen vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistajan selvittäminen on kohtuuttoman vaikeaa. (6 §)

Olin joutunut aloittamaan terapian uudestaan, enkä saanut siihen kela-tukea koska olin jo käyttänyt heidän maksamansa 3 vuotta. En kuitenkaan pärjännyt ja pakko oli aloittaa terapia maksaen itse. Vaikka kävin töissä kävi maksaminen vaikeaksi, varsinkin kun työkyky oli välillä huono, enkä voinut tehdä niin paljon vuoroja että olisin tienannut tarpeeksi kulujen kattamiseksi. Terapia maksoi monta sataa kuukaudessa.

Eräänä päivänä ruokakaupassa itketti, kun tiesin että viimeisiä rahoja viedään ja vielä olisi toista viikkoa ennen palkkapäivää. Tarkasti valitsin millä pärjäisin mahdollisimman pitkään. Koska näin olin toiminut jo kuukausitolkulla oli tietysti kotona jauhoja, vessapaperia, mausteita, kuivahiivaa, öljyä, teetä ja sokeria yms perustavaraa. Nyt piti miettiä proteiini ja vitamiinit, eli tuoretavara. Minulla oli noin 10 euroa, ja saahan sillä kun tarkkaan miettii. Linssikeittoa, kaalilaatikkoa soijarouheella, porkkanaraastetta… Tiukille menisi silti. Maksoin ostokseni, ja kävellessäni kaupasta näin 20€ setelin kadulla. Nostin sen ja katselin ympärilleni, seisoin siinä ehkä pari minuuttia odotellen. Ketään ei tullut. Kävelin hitaasti kotiin ja ajattelin, että tällä kahdella kympillä saan kahdelle kuukaudelle kympin lisän ruokabudjettiin. Kyllä helpotti kun mieli oli niin masentunut ja ahdisti lisäksi raha-asiatkin. Tämä kaksikymppinen toi toivoa pimeyteen ja vaikka tilannetta jatkui vielä monta kuukautta, muistelen yhä tuota onnenpotkua lähes käännekohtana. Tiedä sitten miten olisi asia mennyt ilman lisärahaa, mutta aika tappiomielialalla olin ennen setelin löytymistä.