Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia
Opiskeluaikaan opiskeluryhmämme oli menossa ulos syömään yksi lauantai-ilta eikä minulla olisi ollut siihen varaa. Halusin kovasti mennä mukaan, ja pitkään pohdiskeltuani päätin näin tehdä (tuohon iltaan menevä raha olisi pois tiukkaakin tiukemmasta ruokabudjetistani). Söin listan halvimmasta päästä jonkun kanaleipäannoksen, joka maksoi hiukan alle 10€. Kun lähdimme ravintolasta, löysin maasta 10€ setelin, jolla tuo illanvietto kuittaantui. Olin kyllä iloinen.
Kommentit (737)
Olin työttömänä ja rahat lähes loppu, jäljellä ehkä alle 5 euroa. Lähdin kävelemään kauppaan, sateli hiljalleen pakkaslunta. Kävelytiellä oli rutistettu kirjekuori, jota potkaisin pari kertaa ja nostin sitten ylös, aikomuksena viedä se roskiin. Tulin kuitenkin vilkaisseeksi tarkemmin: kuoren päällä ei ollut nimeä eikä osoitetta, sisällä oli 2 kpl 20 euron seteleitä! :) Melkoisen iloinen sattuma. Ostin kaupasta kalakeittoaineet, muuten. Ja söimme vielä useampana päivänä tuolla rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.
Nyt luovuus kukkimaan!
Laittaa setelin kivaan kirjekuoreen, kirjoittaa päälle "Rehellinen löytäjä saa pitää"* ja jättää rahakuoren jonnekin sopivaan paikkaan (Kirjastossa säästöniksikirjan väliin? Lukusalissa ET-lehden väliin? Uimahallin pukukoppiin? Neuvolan vaipanvaihtopisteelle? Seurakunnan ilmoitustaululle?).
*Niin kuin Marjatta Kurenniemen kirjassa "Onnelin ja Annelin talo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
Tuomitsen. Mistä tiedät, vaikka varastit joltain itseäsikin köyhemmältä? Minäminä.
No mihin se olis pitänyt viedä? Huudella ympäristöön, onko keltään pudonnut? Arvaa vain, montako omistajaa kortille olis löytynyt.
Olin etäsuhteessa ja lähdössä takaisin kotiin. Istuin rahattomana asemalla odottamasa bussia. Oli myös kauhea nälkä ja laitoin viimeisen markkani pajatsoo. Voitin yli 50 markkaa. Menin voittoni kanssa kahvioon, ostin kahvia, ison voileivän, pullaa, karkkia ja nautin täysin palkein. Olo oli kuin lottovoittajalla.
Pitkästä aikaa hyvänmielen ketju! ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikaisin aamuyöllä metsästämässä tölkkejä ja pulloja. Joku ystävällinen sielu oli jättänyt muovipussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä kaupan parkkipaikalle, löytö tuli tarpeeseen.
Mä olen joskus jättänyt roskakatokseen pussillisen, kun olen siivonnut enkö ole jaksanut viedä kauppaan. Toivottavasti on olleet pullot tarpeeseen jollekulle.
Minä olen antanut pitkässä pullonpalautusjonossa oman pussini jonottaville pikkupojille, jotka yllättyivät totaalisesti ja sanoivat "ihanko totta saadaan nämä"
Vierailija kirjoitti:
Miten monille voi sattua tuollaisia ihme tuuria mulle ei ikinä satu mitään köyhänä tuollaisia juttuja niinkuin täällä kerrottu, päinvastoin elämä se vaan jaksaa heittää p""kaa mun päälle! Epäonnea vuodesta toiseen!
Veikkaan, että sinua tulee kohtaamaan suuri onni eli saat kaikki ne pienet potit kertarysäyksellä. Pysy herkkänä ja uteliaana, korvat höröllä ja tartu tilaisuuteen kun sellainen tulee kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, kiitos ap:lle 🖤
Itse löysin kerran pullonpalautusautomaatin luukusta yli
7 euron kuitin, kun olin palauttamassa keräämiäni tölkkejä. Kiitollisena sen liitin omiin vähäisiin palautuksiini.kiitollisena olit varas, wow...
Mä jätän joskus oman kuittini tarkoituksella. Mihin se pitäis jättää, että löytäjä ymmärtää, että saa pitää?
Voitin viimeisellä eurollani pitkävedosta yli 6 euroa ja söin sillä loppuviikon, muuten olisin syönyt vaan makarooneja ja ketsuppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onni kulkee mun ohi, ehkä en ole ansainnut mitään. Ihmeissäni luin näitä tarinoita.
En ole koskaan löytänyt seteleitä ja vain kerran olen todistanut että joku muu löysi... todella köyhä kaverini löysi tienposkesta kymmenen markkaa ja oli ihan onnessaan. Käveltiin siis vierekkäin, kaveri ojan puolella.
Erotessani ex-miehestä jouduin viemään kihla- ja vihkisormukseni kanikonttoriin. Sain 60 euroa ruokaan. Ollessani kotoa poissa, ex-mies oli tullut hakemaan tavaroitaan uuden vaimon kera. Yläkerrassa kirjoituspöytäni oli myös pengottu, kanikonttorin lappu tiessään ja päiväkirjani levällään pöydällä. Kukat oli myrkytetty kaatamalla niille jotain ainetta.
Seuraava mies paljastui vielä pahemmaksi, väkivaltaiseksi ja epävakaaksi piilonarsistiksi, eli miinuksen puolelle meni sekin yritys. Ihan pitää ihmetellä mitä täällä teen, kävelevä katastrofi. Sori purkauksesta.
Sinun olisi pitänyt ehdottomasti tehdä rikosilmoitus exästäsi ja sen uudesta naisesta, olisit saanut vahingonkorvauksia ja mikä tärkeämpää (liittyy myös tähän seuraavaan mieheen) olisit pitänyt puolesi.
Mieti tuleeko näitä idootteja kohdallesi juurikin siitä syystä, että sinun pitäisi oppia pitämään puolesi! Niin kauan niitä sikiää tiellesi kunnes sanot EI ENÄÄ.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan saaminen on yleensä ollut iloinen yllätys kun rahaa on vähän.
Kyllä! Yksi tuollainen kokemus on ysärin lama-ajalta, samana päivänä kun sain uuden työpaikan luin lööpeistä kuinka pankeista irtisanotaan tuhansia pankkivirkailijoita. Tunsin itseni hannuhanheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työmatkalla reissussa ja hotelliyö oli varattu. Kun kirjauduin hotelliin sainkin sellaisen valtavan sviitin, johon kuului mm. sauna ja parveke kylpytakkeineen ja tykötarpeineen. Siellä minä sitten saunoin ja istuin välillä olohuoneessa kylpytakki päällä ja välillä makkarissa ja tilaa olisi ollut 50 ihmiselle :D
Tuollaiset satunnaiset hotelli-upgreidaukset ovat ihania. En tiedä miksi niitä joskus tulee, mutta otan ilon irti.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä oli niin tiukka taloudellinen tilanne, että olin varannut ajan muistaakseni pelastusarmeijalta ruoka-avun saamiseksi (tämä 90-luvulla). Taisi olla joku hetki työpaikkojen välissä ja olin aivan persaukinen.
Joitain kuukausia aikaisemmin isoäitini oli kuollut, olin tavannut hänet yhden ainoa kerran ja isäni oli häipynyt jo ollessani pieni, ja minut oli jätetty testamentin ulkopuolelle, pesänjakajia oli useita eikä suku todellakaan ollut varakas. Joku kehotti kuitenkin vaatimaan lakiosan ja niin tein.
Asia oli jo unohtunut, enkä osannut mitään odottaa. Olin tosiaan menossa sinne Pelastusarmeijan avustusjuttuun parin päivän päästä, kun minulle soitettiin. Nainen esitteli itsensä ja kertoi, että minulle olisi nyt tulossa se lakiosa ja pyysi tilinumeron. Annoin sen ja kysyin mitä sieltä nyt tulee, ja nainen vastasi, että 16 000 markkaa! Muistan edelleen sen fiiliksen, en voinut uskoa kuulemaani. :D Isoäidiltä oli jäänyt pienehkö asunto ihan tavallisessa lähiössä, se oli myyty ja sain muistaakseni kahdeksasosan rahoista.
Aivan parasta oli se. Ostin ainakin tietokoneen (silloin olivat hiton kalliita) ja sitä saamarin ruokaa.
Oliko isäsi siis kuollut aikaisemmin? Lapsenlapsella ei ole oikeutta isovanhemman perinnön lakiosaan, jos se vanhempi siinä välissä on vielä elossa. Vain rintaperillisellä on oikeus lakiosaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.
Nyt luovuus kukkimaan!Laittaa setelin kivaan kirjekuoreen, kirjoittaa päälle "Rehellinen löytäjä saa pitää"* ja jättää rahakuoren jonnekin sopivaan paikkaan (Kirjastossa säästöniksikirjan väliin? Lukusalissa ET-lehden väliin? Uimahallin pukukoppiin? Neuvolan vaipanvaihtopisteelle? Seurakunnan ilmoitustaululle?).
*Niin kuin Marjatta Kurenniemen kirjassa "Onnelin ja Annelin talo".
Ai tämä idea on jossain kirjassa? Olen aina suunnitellut vastaavaa lottovoiton varalle. Oma ideani olisi mennä kirjastoon ja valikoida omia lempikirjoja ja sujautella niiden väliin kirjekuorissa rahaa, ehkä myös pieni lappunen "ole hyvä" tms. Naisten vessoihin voisi jättää rahaa tai vaikka pussillisen hygieniatarvikkeita. On ihana haaveilla mitä kaikkea pientä ja suurta voisi lahjoittaa. Olen miettinyt mm. paljonko sellainen potilaiden itse käyttämä kipulääkityskone maksaa. Niistä kun on pulaa, tai ainakin muistan lukeneeni sellaista jostain. Haluaisin lahjoittaa paikalliselle sairaalalle useamman.
En tiedä onko tämä jokin häiriö kun saan iloa pelkästä antamisen suunnittelusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.
Nyt luovuus kukkimaan!Laittaa setelin kivaan kirjekuoreen, kirjoittaa päälle "Rehellinen löytäjä saa pitää"* ja jättää rahakuoren jonnekin sopivaan paikkaan (Kirjastossa säästöniksikirjan väliin? Lukusalissa ET-lehden väliin? Uimahallin pukukoppiin? Neuvolan vaipanvaihtopisteelle? Seurakunnan ilmoitustaululle?).
*Niin kuin Marjatta Kurenniemen kirjassa "Onnelin ja Annelin talo".
Ai tämä idea on jossain kirjassa? Olen aina suunnitellut vastaavaa lottovoiton varalle. Oma ideani olisi mennä kirjastoon ja valikoida omia lempikirjoja ja sujautella niiden väliin kirjekuorissa rahaa, ehkä myös pieni lappunen "ole hyvä" tms. Naisten vessoihin voisi jättää rahaa tai vaikka pussillisen hygieniatarvikkeita. On ihana haaveilla mitä kaikkea pientä ja suurta voisi lahjoittaa. Olen miettinyt mm. paljonko sellainen potilaiden itse käyttämä kipulääkityskone maksaa. Niistä kun on pulaa, tai ainakin muistan lukeneeni sellaista jostain. Haluaisin lahjoittaa paikalliselle sairaalalle useamman.
En tiedä onko tämä jokin häiriö kun saan iloa pelkästä antamisen suunnittelusta?
Löysin kassillisen tyhjiä panttipulloja ja tölkkejä. Rahaa sain 9, 60€.
Pieni raha sinänsä, mutta summa oli iso mulle, joka oli juuri tuskaillut kotihoidontuen riittämisestä ruokaan. Tällä vajaalla kympillä sai kassillisen ruokaa kaupasta. Laitoin löytöpaikalle pienen kiitoslapun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin ihan PA löysin maasta bussikortin jonka välissä oli kympin seteli.
Pitkien syöpähoitojeni aikana minulta putosi bussikortti, jonka kotelossa oli 20 euroa ja yhteystietoni.
Varas vei kaiken ja jouduin pienistä tuloistani uusimaan kantakortin. Onneksi sain matkat kuoletettua.
Löytäjä saa lain mukaan pitää 20 euroa (enimmäismäärä, 3 § (9.11.2001/966). Eis siis ollut varas. Hän sai ihan lain nojalla arvioida omaisuuden ja sen, haluaako nähdä vaivaa niin vähäpätöisen asian takia (edelleen, hänen oikeutensa arvioida).
Hei varas, matkalipulla oli kuukauden matkat ja arvoa, koska kävin usein sairaalassa.
Rosvo vei kaiken.
Tämä on niin noloa, mutta näin kerran kun sokea mies oli laittamassa seteleitä takin taskuunsa mutta setelit tippuivat maahan, mies veti taskun vetskarin kiinni ja jatkoi matkaa. Ensi reaktio oli kerätä rahat ja palauttaa ne mutta olin todella pahassa tilanteessa itse joten tavallaan varastin kymmenen euroa niistä rahoista ja palautin vain muut setelit. Söin sillä neljä päivää.
Anteliaisuus on hieno ominaisuus, mutta vain jos se ei tapahdu oman hyvinvoinnin kustannuksella. On yhdenlainen puute tai händikäppi jos/kun ei osaa suoda itselleen hyviä asioita, vaan uhraa oman hyvinvointinsa toisten eteen. On ensin sisäistettävä, että on itse kaiken hyvän arvoinen ennen kuin todellinen antaminen on itselle hyväksi. Jos näin ei ole, niin olisi hyvä yrittää löytää se juurisyy siihen, miksi ei usko olevansa itse hyvien asioiden arvoinen.
Joskus kyse voi olla vakavasta läheisriippuvuudesta, joka tulisi hoitaa. Ensisijaisesti olemme täällä kuitenkin jokainen elämässä omaa elämäämme itsemme kautta, emme muiden kautta tai muiden vuoksi. Jatkuva antaminen oman hyvinvoinnin kustannuksella johtaa todennäköisesti jollain aikavälillä katkeruuteen ja riistetyksi tulemisen tunteeseen. Jotenkin muut ihmiset vielä haistavat tämän ja suhteesta voi tulla tosi yksipuolinen, antaminen voidaan ottaa itsestäänselvyytenä ja saavutettuna etuna, jolloin siitä ei enää vaivauduta edes kiittämään. Antajasta voi tulla saajalle vain väline.
Tämä ei siis ole anteliaisuuden ja antamisen vastainen postaus, vaan huomio siitä, että kannattaa tarkastella omia motiivejaan, jos luopuu omasta hyvinvoinnistaan toisten hyväksi (poislukien luonnollisesti omat vielä kotona asuvat lapset).
Kerran olin tehnyt 16h työvuoron ja matkalla kotiin, pysähdyin aivan väsyneenä juna-asemalla ottamaan automaatista 50eur käteistä. Lähdin kävelemään pois automaatilta kun takanani jonottanut nuori mies juoksi perään: ”hei sä unohdit sun setelin automaattiin”. Olin niin väsynyt etten edes tajunnut kiittää ja katsoin vain hölmistyneenä, otin setelini ja lähdin kävelemään kotiinpäin.