Minkä verran 1,5v. lapsen pitäisi osata puhua?
Meidän lapsi ei siis vielä puhu oikeastaan mitään, toistaa sanoista perässä sanoen yksittäisiä vokaaleja, joskus osoittaa jotain ja sanoo myös jonkun vokaalin tai tavun.
Moni ihmettelee, kun lapsemme ei puhu usein mitään muiden lasten seurassakaan, ja häntä nuoremmatkin puhuvat enemmän sanoja. Olen kyllä yrittänyt tukea kielellistä kehitystä lukemalla lapsen kanssa paljon, erilaisia katselukirjoja, koskettelukirjoja sekä rytmikkäitä loruja. Puhun myös lapselle paljon ja vastaan lapselle aina kun hän sanoo jotain mallintamalla hänen puhettaan ja sitten sanomalla sanan mitä lapsi tarkoitti tai osoitti.
Neuvola odottaa ja jännittää, mitä siellä sanotaan.
Kommentit (62)
Meillä 1 v 4 kk Puhuu sanoja, jos haluaa jotain sanoo lyhyesti maito tai keksi jne.
Lapsi sanoo ensimmäiset sanansa noin yksivuotiaana. Sanat ovat usein yksikonsonanttisia: esimerkiksi "pappi" eli pallo. Vähän hassusti sanotut sanat eivät haittaa, vaan kuuluvat aluksi asiaan. Yksivuotias tunnistaa ja ymmärtää arkisia sanoja ja lyhyitä ohjeita. Leikki on vielä lyhytkestoista ja tutkivaa. Yksivuotias on esimerkiksi kiinnostunut purkamaan kaappeja.
Usein lapsi oppii suuren määrän sanoja lyhyessä ajassa ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä. Suurin osa kaksivuotiaista sanoo joitakin sanoja. Jotkut osaavat liittää kaksi sanaa pieneksi lauseeksi: "pallo pois!" Lauseissa voi olla lapsen itse keksimiä sanoja tai taivutusmuotoja. Ne kuuluvat tähän kehitysikään. On normaalia, että aikuinen ei ymmärrä kaikkia lapsen sanoja heti ensimmäisellä kerralla.
Kaksivuotias opettelee ymmärtämään maailmaa. Hän kyselee erityisesti mikä-kysymyksiä. Hän tunnistaa paljon sanoja ja osaa noudattaa tuttuja ohjeita. Hän osaa leikkiä pieniä roolileikkejä.
Meijän tytöt oppi puhumaan alle vuoden ikäsenä, vai oliko se alle kolmen vanhana, mutta joka tapauksessa tosi aikasin. Ja puhuivat heti täydellisiä lauseita.
Täällä on tänään jo ollut yksi n. 1-vuotiaiden puhetta käsittelevä ketju.
En usko puolitoistavuotisneuvolan vielä puuttuvan asiaan.
Lähipiirissäni on muutama lapsi, joilla alettiin kaksivuotisneuvolan jälkeen tutkia asiaa, kun puhetta ei vieläkään tullut. Toisella paljastui syyksi kireä kielijänne. Leikkauksen jälkeen puhetta alkoi tulla.
Toista perhettä en tunne niin hyvin, että tietäisin tilannetta tarkemmin, mutta tämäkin lapsi on vähitellen alkanut tuottaa puhetta ja käyttää tukiviittomia apuna.
Vierailija kirjoitti:
En usko puolitoistavuotisneuvolan vielä puuttuvan asiaan.
Lähipiirissäni on muutama lapsi, joilla alettiin kaksivuotisneuvolan jälkeen tutkia asiaa, kun puhetta ei vieläkään tullut. Toisella paljastui syyksi kireä kielijänne. Leikkauksen jälkeen puhetta alkoi tulla.
Toista perhettä en tunne niin hyvin, että tietäisin tilannetta tarkemmin, mutta tämäkin lapsi on vähitellen alkanut tuottaa puhetta ja käyttää tukiviittomia apuna.
Olisi kyllä helpotus, jos vielä ei saataisi asiasta huomautuksia.
Juu, tiedän että lapset oppii puhumaan eri tahtiin ja jokainen lapsi on yksilö ja ihan varmasti kaikki oppivat puhumaan ennemmin tai myöhemmin.
Mutta silti, ulkopuolinen paine ja kaikki muu antaa silti sen epämukavan tunteen. Varsinkin, kun tuntuu, että olen itse yrittänyt tehdä kaiken oikein. En ainakaan keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Eiköhän jokainen kehity omaan tahtiin. Oma esikoiseni puhui puolentoista vuoden iässä melkein yhtä hyvin kuin aikuinen ihminen, nuoremmat taas eivät osanneet samanikäisinä puhua melkein mitään.
Ja mainittakoon vielä, että nuoremmat lapset ovat pärjänneet elämässään hyvin, kun taas esikoinen on masentunut ja syrjäytynyt. Ei kannata murehtia, jos lapsi ei puhu varhain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko puolitoistavuotisneuvolan vielä puuttuvan asiaan.
Lähipiirissäni on muutama lapsi, joilla alettiin kaksivuotisneuvolan jälkeen tutkia asiaa, kun puhetta ei vieläkään tullut. Toisella paljastui syyksi kireä kielijänne. Leikkauksen jälkeen puhetta alkoi tulla.
Toista perhettä en tunne niin hyvin, että tietäisin tilannetta tarkemmin, mutta tämäkin lapsi on vähitellen alkanut tuottaa puhetta ja käyttää tukiviittomia apuna.
Olisi kyllä helpotus, jos vielä ei saataisi asiasta huomautuksia.
Juu, tiedän että lapset oppii puhumaan eri tahtiin ja jokainen lapsi on yksilö ja ihan varmasti kaikki oppivat puhumaan ennemmin tai myöhemmin.
Mutta silti, ulkopuolinen paine ja kaikki muu antaa silti sen epämukavan tunteen. Varsinkin, kun tuntuu, että olen itse yrittänyt tehdä kaiken oikein. En ainakaan keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Meillä molemmat lapset alkoivat puhumaan vasta täytettyään 2 vuotta. Molempien kanssa ehdittiin käydä myös puheterapeutilla kerran, taisi olla niin, että 2-vuotisneuvolatarkastuksesta passitus tuonne.
Molempien kanssa laulettu, loruteltu, luettu ja höpötelty vaikka kuinka paljon. Joten ei ollut ainakaan siitä kyse. Päättivät vain aloittaa vähän myöhemmin. Ja ihan normaaleja ovat.
Mun 2v hoki yhta sanaa vuoden ajan. Oppi kylla puhumaan ja puhuu nyt 4v kahta kielta ja oppii kolmatta. Kylla jannitin kun ei tuntunut alussa luistavan ollenkaan ja nuoremmat lapset puhua palpattivat taydellisilla lauseilla.
Jokainen lapsi on tosiaan uniikki! Jokaisella on oma vahvuus.
Vierailija kirjoitti:
Spede aloitti 3 vuotiaana.
Spelien spekuloinnit.
Mites osaako lapsi kuitenkin näyttää kuvakirjasta tai vaikka omasta kehostaan pyydettäessä jotain? Vaikka koiran tai navan? Tuntuuko muuten ymmärtävän mitä sanot? Jos vaikka sanot että mennään ulos, laitetaan vaatteet päälle? Jos nämä asiat ovat kunnossa, asiaan ei varmaan vielä 1,5v neuvolassa kauheasti puututa. Riippuu siitäkin varmaan, toivotko itse puheterapeutin arviota vai et. "Asiaan puuttuminen" ei siis tarkoita että lapseen alettaisiin lätkiä diagnoosia vaan että selvitellään tarvitseeko lapsi jotain tukea.
Meillä tuli tuossa iässä yksittäisiä sanoja. Nyt 2 v ja 3 kk, sanoja osaa aika paljon mutta lauseet tyyliä "pieru. Pääsi. " Neuvolassa eivät olleet huolestuneita, mutta tarkkaillaan tilannetta. Nyt meni kerhoon, josta toivon olevan boostia puheenkehitykseen!
Mä opin puhuu vasta 15 vuotiaana, että ei pitäis olla mitään kiirettä.
Ei vielä kiirettä oppiakkaan jos duunari perhe. Jos akateeminen niin pitäisi jo kahta kieltä osata jonkun verran.
Neljästä lapsestani älykkäin puhui aika vähän puolitoistavuotiaana. Kun hän alkoi enemmän puhua yli kaksivuotiaana, tuli heti monisanaisia lauseita. Hän on koulussa erittäin hyvä kaikissa oppiaineissa ja rakastaa lukemista nyt 10-vuotiaana.
Jos puolitoistavuotiaans ymmärtää puhetta ja sanoo joitakin sanoja, en olisi huolissani.
Ei tarvi vielä osata. Älä ole huolissasi.
Oon hoitanut varmaan satoja tuon ikäisiä. Suurimman osan sanavarasto on "äiti" sanan eri muodot, "anna", "toi", "heihei" jne. Hyvin harvassa on ne jotka osaavat sanoa edes "anna vettä". Siis hyvin harvassa. Lähellä 2v alkaa sitten yhtäkkiä niitä sanoja tulemaan.
Hoitaja
Muita?