Minkä verran 1,5v. lapsen pitäisi osata puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites osaako lapsi kuitenkin näyttää kuvakirjasta tai vaikka omasta kehostaan pyydettäessä jotain? Vaikka koiran tai navan? Tuntuuko muuten ymmärtävän mitä sanot? Jos vaikka sanot että mennään ulos, laitetaan vaatteet päälle? Jos nämä asiat ovat kunnossa, asiaan ei varmaan vielä 1,5v neuvolassa kauheasti puututa. Riippuu siitäkin varmaan, toivotko itse puheterapeutin arviota vai et. "Asiaan puuttuminen" ei siis tarkoita että lapseen alettaisiin lätkiä diagnoosia vaan että selvitellään tarvitseeko lapsi jotain tukea. 

No siis tavallaan kyllä, lapsi osaa esimerkiksi osoittaa puppea kirjasta, jos kysyn, että missä on puppe. Muutenkin kirjoja lukiessa lapsi osoittelee kaikkea ja katsoo minuun, mutta ei joko sano mitään tai sitten sen yhden vokaalin tai tavun, esimerkiksi osoittaa lammasta ja sanoo am.

Ymmärtää ja on jo pitkään ymmärtänyt varsinkin ei-sanan merkityksen ja muut kiellot. Ilmaisee myös tätä osoittamalla kiellettyä asiaa ja pudistamalla päätään. Joskus myös sanoo ei. Ymmärtää myös kutsuja, kun häntä puhutellaan ja kehoituksia, esimerkiksi syödessä, kylpiessä ja muissa päivittäisissä toiminnoissa.

Vaatteita lapsi pukee mielestäni ihan edistyksellisesti, kun hänelle mainitsee ulosmenosta ja asettaa vaatteet tarjolle järjestyksessä, pukee itse sukat, haalarin ja pipon, kenkiäkin yrittää. Samoin potalla käynti on sujunut hyvin jo alkukesästä lähtien ja potan tarpeen osaa ilmaista hyvin.

En oikein itsekään tiedä, mitä neuvolalta odotan. En diagnooseja ainakaan, lähinnä sitä, että joku muu sanoo, että ei ole mitään huolestumisen aihetta.

Ja mitäs pahaa siinä olis, että neuvolantäti sanois: "teen lähetteen puheterapiaan". Sitten sinä pääsisit keskustelemaan puheterapeutin kanssa siitä mitä lapsen tulisi osata ja onko lapsesi kehittynyt normaalisti. Ihan älytöntä pelätä saavansa asiantuntijalta neuvoja... Tuonikäisellä ei edes terapiaa vielä aloiteta, vaan pelkästään ohjataan äitiä. Sen sijaan, että kysyt randomeilta täällä, niin saisit keskustella ammattilaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "mallintamalla hänen puhettaan"?

Siis sitä, että jos lapsi esimerkiksi osoittaa ikkunaa ja sanoo "uu", niin itse ensin toistan että "uu" ja sitten sanon että se on "ikkuna".

Aa. Miksi sanot ensin "uu"?

Koska se kuulemma jotenkin vahvistaa lapselle sitä, että ensin se sana toistetaan, kuten hän itse sen sanoo. Sen jälkeen sanotaan sana, miten se äännetään oikein.

Kuka näin väittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "mallintamalla hänen puhettaan"?

Siis sitä, että jos lapsi esimerkiksi osoittaa ikkunaa ja sanoo "uu", niin itse ensin toistan että "uu" ja sitten sanon että se on "ikkuna".

Jätä uu pois ja sano suoraan esim. ”Ikkuna, suuri ikkuna”.

En usko, että lasta edes kiinnostaa se lasi. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelee tosi paljon. Meillä toinen aloitti jossain toisella vuodella hyvinkin epämääräisillä ilmaisuilla, joista sitten ajan mittaan tarkentui sanoja, toinen liikunnallisempi sisarus ei puhunut mitään ennen kuin osasi 2-3 sanaisia lauseita selkeästi äännettynä. Tärkeintä on, että puhut ja luet lapselle paljon. Kyllä ne puhuu kun on oikea hetki ja ovat siihen kypsiä.

Minulle äiti ei puhunut juuri koskaan. Ihan vain pakolliset. Isä puhui minulle joskus jotain, kun oli kotona. Opin kielen kuuntelemalla muiden keskusteluja.

Siis sua pelottaa, mitä neuvola sanoo, mutta et kuitenkaan itse ole huolissasi lapsestasi? Siis mitä mahdat oikeastaan pelätä ja miksi?

sanoa esim "tättä", "mami", "ruoka", "tahtoo", "rahaa", "iPad", "tötteröööö" jne. Meillä osas noi, ei muuta.

Onko lapsen korvat kunnossa?

Mun nuorempi poika sairasti korvatulehduksia paljon. Ihmettelin kun puhui epäselvästi. Kunnes 1,5-vuotiaana sai viimein lähetteen putkitukseen. Samana iltana alkoi puhe luistaa. Hän ei siis kuullut selvästi.

Toisella pojalla myös liimakorvat. Nää eivät kummatkaan huutaneet, oli ihan arpapeliä mikä on vialla.

Tää 1,5-vuotias putkitettiin 6-7 kertaa Jorvissa, vanhemmalle pojalle riitti 1 putkituskerta.

Neuvola jännittää?

Jätä KAIKKI "mallintaminen" pois, ap. Lapsi ei ajattele noin kimurantisti. Anna hänen oppia kieli luontevasti.

Ei ole kyse lapsesta vaan neuvolasta ja tuttavista ja siitä, voiko tulla sanomista. ;)

Vierailija kirjoitti:

Jätä KAIKKI "mallintaminen" pois, ap. Lapsi ei ajattele noin kimurantisti. Anna hänen oppia kieli luontevasti.

Ap matkii eikä "mallinna". Mallintaminen on ihan eri asia kuin matkiminen. Varhaiskasvatuksessakin muka "mallinnetaan",  kun näytetään lapsille esimerkkiä, miten kuuluu toimia tai puhua tai mitä milloinkin. Sekään ei ole mallintamista vaan mallin näyttämistä tai antamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "mallintamalla hänen puhettaan"?

Siis sitä, että jos lapsi esimerkiksi osoittaa ikkunaa ja sanoo "uu", niin itse ensin toistan että "uu" ja sitten sanon että se on "ikkuna".

Voit jatkaa seuraavalle tasolle ja kysyä: Tarkoititko ikkunaa? Vai näkyykö ulkona jotain kivaa / vai haluaisitko ulos?

Saatat ilahtua saadessasi vastauksia - pään pudistuksia tai ilahtunutta naurua. Hänen kanssaan voi jo keskustella, ja hän ilahtuu siitä.

Ymmärsin, että lapsukainen ymmärtää puhetta jo hyvinkin paljon, ja se on pääasia. Puhe jää joskus jalkoihin, ts. tämän ikäinen oppii valtavasti uusia liikunnallisia juttuja ja puheen tuottaminen saa odottaa. Hän kerää samalla sanavarastoa, sen huomaa siitä, että lapsi ymmärtää koko ajan enemmän. Ihan normaalia, kuten moni aiemmin sanoikin.

Noin parivuotiaana puhetta yleensä tulee enemmän (tosin kaksikielisillä lapsilla kehitys on usein vähän hitaampaa). Ole huoleti, myös neuvolan suhteen - mitään huolestuttavaa ei näillä tiedoilla ole, lapsesi kehittyy normaalisti.

Oletko muuten tutustunut Kielinupun lauluihin? Suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko puolitoistavuotisneuvolan vielä puuttuvan asiaan.

Lähipiirissäni on muutama lapsi, joilla alettiin kaksivuotisneuvolan jälkeen tutkia asiaa, kun puhetta ei vieläkään tullut. Toisella paljastui syyksi kireä kielijänne. Leikkauksen jälkeen puhetta alkoi tulla.

Toista perhettä en tunne niin hyvin, että tietäisin tilannetta tarkemmin, mutta tämäkin lapsi on vähitellen alkanut tuottaa puhetta ja käyttää tukiviittomia apuna.

Olisi kyllä helpotus, jos vielä ei saataisi asiasta huomautuksia.

Juu, tiedän että lapset oppii puhumaan eri tahtiin ja jokainen lapsi on yksilö ja ihan varmasti kaikki oppivat puhumaan ennemmin tai myöhemmin.

Mutta silti, ulkopuolinen paine ja kaikki muu antaa silti sen epämukavan tunteen. Varsinkin, kun tuntuu, että olen itse yrittänyt tehdä kaiken oikein. En ainakaan keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin.

Jatka lukemista lapselle. Älä huoli, kyllä se puhe sieltä tulee! Itse olin tosi huolissani omastani! Ei puhunut kaksi vuotiaana mitään ja yhtenä päivänä vaan alkoi toistaa kaiken mitä sanoin, kolmevuotiaana luki erittäin hyvin ja neljävuotiaana jo kirjoitti 95% kaiken oikein ja pitkiä tekstejä. Nykyään luokkansa priimus! Ärrä tuli vasta eskarissa.

Piti vielä lisätä tuohon edelliseen että lue eläinkirjoja! Meillä lapsi tunnisti kaikki eläimet ja esim. Osoitti leijonaa ja murisi osoitti sutta ja ulvoi ja kärpästä ja surisi ja käärmettä ja sihisi ja lammasta ja määki jne jne lisäksi miten pieni vauva itkee (itkevän lapsen kuva ja miten vauva nauraa jne..) nuo kehittää kieltä myös.

Kovasti ihmettelivät päiväkodissa kun kolmevuotiaana tunnisti kaikki ketut ja supikoirat ja gepardit ja strutsit jne..

Mun puhumaton lapseni oppi paljon sanoja kun aloin toistaa sanoja kolme kertaa. Ei vaatimuksia sanoa sanaa tai vastata mitään. Vain kolme toistoa ikkuna, ikkuna, ikkuna. Lisäksi lapsi käytti tukiviittomia, oli siis jo täyttänyt kaksi.

Puhe on yhä epäselvää kolme vuotiaana ja lapsi on puhumaton kodin ulkopuolella.

Kukaan ei ollut huolissaan paitsi me vanhemmat, vaadinkin päästä puheterapeutille josta olikin vähän apua ainakin henkisesti kun vihdoin joku muukin kuuli puheen outouden.

Että tuskin neuvolassa mitään ajatellaan apn lapsen puheesta jos vain ymmärtää puhetta. Ei haittaa vaikkei puhu paljoa.

1,5 v on vielä tosi pikkuinen. Vasta 2-3-vuotiaana kannattaa huolestua, jos ei puhetta tule ja silloinkin se yleensä tulee vain vähän myöhässä.

Puheterapiaakaan ei kannata pelätä. Siellä vain harjoitellaan äänteitä leikin avulla. Itse voit tukea lapsesi kielen kehitystä esim. lukemalla ja laulamalla. Laulaminen on siitä hyvä, että monilla lapsilla sanat menevät nopeasti ohi eli vaikeus on äänteiden erottelussa. Laulussa sanoja venytetään, niin lapsen on helpompi erotella äänteitä.

Tuossa iässä riittää,jos ymmärtää puhetta , siis arkisia juttuja, ei tarvitse kaikkea ymmärtää ja jollain lailla kommunikoi ja jonkin verran tuottaa äänteitä.Tärkeintä, että on jollain tavalla vuorovaikutuksessa. Normaali vaihtelu on suurta, osa ei puhu juuri mitään ymmärettävää ja jotkut jo lauseita. Ei tarvitse verrata niihin lauseita jo puhuviin..

Meidän 1,5-vuotias sai juuri ensimmäisen jännitysromaaninsa valmiiksi. Kirjoitti sen isänsä läppärillä kuukaudessa.

Aikoo pitää puheen päiväkodissa ensi viikolla hoitotädeille ilmastonmuutoksesta.

Hiljainen kaveri oli jotain 2v.asti Sen jälkeen puhetta on riittänyt.Seuraa tilannetta, eihän sujuvasti ton ikänen puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spede aloitti 3 vuotiaana.

Spelien spekuloinnit.

Ere Kokkosen ejakuloinnit ne jotain oli!