Onko täällä muita lähivanhempia, jotka joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa valitusta etävangemmalta elatusavun maksamisesta?
Miten te suhtaudutte siihen?
Olen erityislapsemme lähivanhempi - lapsi käy isänsä luona joka toinen viikonloppu - ja käytännössä huolehdin siis kaikesta yksin. Silti isä jaksaa valittaa siitä, että maksaa ”minulle” 250 € kuukaudessa elatusapua. Hän itse kuitenkin valitsi perustaa perheen uuden puolison kanssa.
Mikä logiikka voi olla tämän valituksen takana? Eikö ihminen todellakaan tajua miten paljon taloudellisia ja henkisiä resursseja lapsen, ja erityisesti erityislapsen, hoitaminen edellyttää?
Vi*uttaa.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.
Kukahan se tässä on ahne? Pimit rahojasi, jottei tarvitse laittaa niitä lasten tai lapsen äidin hyvinvointiin
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.
Sellainen satu tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.Kukahan se tässä on ahne? Pimit rahojasi, jottei tarvitse laittaa niitä lasten tai lapsen äidin hyvinvointiin
Ei kyllä mun lapset saa kaiken mitä ne tarvitsee ja yhyren 7-vuatta elän vaikka säästötilillä.
Kyllähän tuo on katkeran exän höpinää. Ei tainnut olla elämä niin mukavaa uudenkaan perheen kanssa. Nyt on elätettäviä vielä enemmän. Kun ei voi nykyistä vaimoa syyllistää, syyllistetään eksää
Vanhana sossutätinä kommentoisin. Näitä miehiä riittää. Sellainenkin kehtaa valittaa elareista, joka vie lapset aina äidilleen, kun on lasten vuoro olla hänen luonaan. Sossusta halutaan silti rahaa lasten ruokaan. Tiliotteista sitten näkyy, että lasten ollessa muka isällään on isä vetänyt rankan ryyppyputken. Pienellä paikkakunnalla onneksi näkyy ja kuuluu missä lapset ovat. Ja jos ihmettelette, mitä elareita sossun asiakkaat maksaa, niin niinpä, siinä on ehkä työttömyyskorvauksen lapsikorotukset menetetty.
Miehet on uskomattoman pihejä mitä lapsiin tulee, omaa elintasoa ei yhtään verrata lasten elintasoon. Hirveätä narinaa siitä, että lapsi tarvitsee uusia vaatteita kasvaessaan, vaikka omiin menoihin menee moninkertainen summa. Me naiset mahdollistamme tätä käyttämällä omia, yleensä pienempiä tulojamme lasten menoihin enemmän kuin mitä miehet niihin laittavat. On riipaisevaa, kun hyvätuloisen miehen puoliso tulee selittämään sossulle, että mies maksaa puolet asumis- ja ruokakuluista, mutta kaikki muu vaippoja myöten pitäisi maksaa äitiyspäivärahasta. Harkintaa, pelisääntöjä pöytään, naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.Sellainen satu tänään.
😀
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Jännä että tätä alapeukutetaan. Kumpikin vanhempi osallistuu lasten kuluihin, joten missä ongelma?
Täällä on kaikki asiat ongelmia kun mammat ei saa lisää rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Jännä että tätä alapeukutetaan. Kumpikin vanhempi osallistuu lasten kuluihin, joten missä ongelma?
Vuoroasumisessa ok, varsinkin jos molemmat huoltajat osallistuvat tosiasiallisesti kuluihin ja kaikkiin hankintoihin. Ei vain maksamalla puolet, vaan myös tekemällä hankintoja 50-50. Ei vertaannu kuitenkaan aloittajan tilanteeseen, jossa aloittajalla on lähes kaikki vastuu.
Ensin otetaan kontolle toisen kaatopaikka ja sitten valitetaan tilanteesta :D
Tee itse omat lapsesi ja huolehdi niistä.
Meillä se on taas niin, että papereissa oleva lähivanhempi uuden puolisonsa kanssa kitisee rahan puutteesta. Lähes täys-ikäinen lapsi on viimeiset kaksi vuotta ollut pääasiassa meidän luona vaikka mä olenkin virallisesti etävanhempi. Exä on siitä huolimatta saanut lapsilisän siihen asti kun lapsi täytti 17 ja nyt saa vielä ensi kuulta Kelan elatustuen. Maksaa teinin menoista pienen puhelinlaskun ja pienen vakuutusmaksun. Ruokaan ei pahemmin mene teinin osalta rahaa koska teini on siellä niin harvoin.
No mitäs mä olen maksanut. Läppärin lukiota varten, koulukirjoja, vaatteita, vanhojentanssimekon, opetuslupamaksuja, abiristeilyn. Tulevat yo-juhlat tulen mä maksamaan suurimmalta osalta. Silti exä kitisee kun ei olisi varaa maksaa yhtä n.50€ maksua. No en jaksanut kuunnella vaan maksoin sen maksun vähistä rahoistani. En vain jaksa vääntää asioista. Kaikki käytännön asiat kuten lääkärit, passin hankinta yms. olen mä hoitanut. Mitään ei tapahtuisi koska ei exä saisi aikaiseksi.
Teini itse päättää missä on enkä ole häntä tänne pakottanut jäämään. Teini ei itse halua mennä toisen vanhemman luo siellä olevan uuden puolison takia. Eikä tämä ole teinin kiukuttelua vaan moni muukin on huomannut kylmän ilmapiirin exäni luona. Exä ei suostu, että teinin kirjat siirrettäisiin mun luo. No pian teini on täysi-ikäinen ja hän voi itse muuttaa kirjansa minne haluaa.
Ja ihan vain tiedoksi, että mä etävanhempi olen nainen. Lähivanhempi on mies. Eli ihan turha tulla soittamaan suutaan, että naiset on kamalia kieroilijoita jotka vie etältä vain rahat eikä anna tavata lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Jännä että tätä alapeukutetaan. Kumpikin vanhempi osallistuu lasten kuluihin, joten missä ongelma?
Siksi että tuo tilanne on ensinnäkin juridisesti lasten edun vastainen kun heidän elatuksestaan ei ole virallisesti sovittu ja kaikki vaan tissiä lipoen ovat muka sovussa - ei tarvita kuin yksi iso moka toiselta tai muu mielenmuutos niin riita on valmis. Elatuksesta maksetaan ja siitä sovitaan virallisesti nimenomaan lasten edun vuoksi, eikä tässä keskustelussa nyt tarvita jotain "mikä teitä epäkypsiä vaivaa" -pätemistä sinulta tai muilta joilla ongelmia ei ole eikä muiltakaan joilla on molemmilla vanhemmilla tarpeeksi rahaa ja kaikki hyvin ilman elareitakin. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Jännä että tätä alapeukutetaan. Kumpikin vanhempi osallistuu lasten kuluihin, joten missä ongelma?
Vuoroasumisessa ok, varsinkin jos molemmat huoltajat osallistuvat tosiasiallisesti kuluihin ja kaikkiin hankintoihin. Ei vain maksamalla puolet, vaan myös tekemällä hankintoja 50-50. Ei vertaannu kuitenkaan aloittajan tilanteeseen, jossa aloittajalla on lähes kaikki vastuu.
Sanoinko meidän mallia ratkaisuna ap:n tilanteeseen? Hän kysyi muiden tilanteesta, joten kerroin miten meillä toimittu. Ei tämä ole ainoa malli tai kaikille sopiva malli, mutta meidän kaksi ihmistä on ollut tähän tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.
Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Jännä että tätä alapeukutetaan. Kumpikin vanhempi osallistuu lasten kuluihin, joten missä ongelma?
Siksi että tuo tilanne on ensinnäkin juridisesti lasten edun vastainen kun heidän elatuksestaan ei ole virallisesti sovittu ja kaikki vaan tissiä lipoen ovat muka sovussa - ei tarvita kuin yksi iso moka toiselta tai muu mielenmuutos niin riita on valmis. Elatuksesta maksetaan ja siitä sovitaan virallisesti nimenomaan lasten edun vuoksi, eikä tässä keskustelussa nyt tarvita jotain "mikä teitä epäkypsiä vaivaa" -pätemistä sinulta tai muilta joilla ongelmia ei ole eikä muiltakaan joilla on molemmilla vanhemmilla tarpeeksi rahaa ja kaikki hyvin ilman elareitakin. Siksi.
Ei tässä ole pätemistä minusta. Lapset saavat kodin, ruokaa, vaatteita, harrastusvälineitä ja viikkorahaa. En näe ongelmaa lasten edun osalta. Nyt homma menee todellisen tarpeen ja kulujen mukaan, joten ei tarvitse riidellä. Minusta meille tämä on paras malli, johon kumpikin osapuoli on tyytyväinen. Miksi pitäisi sotkea lakimiehiä kuvioon, jos osaamme kahdestaankin sopia asioista? Osasimme sopia yhdessäollessa ja olemme osanneet sopia eron jälkeen.
Uusi puoliso joka adoptoi lapsen? Toki haastava tilanne se olisi monella tapaa, itse olisin siihen miehenä valmis. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Valittaminen elatusmaksuista on yksi naisvihamielisten isienoikeudet -ryhmien edustajien kestosuosikeista. Mies voisi maksaa vain 50 € / kk, mikä ei edes riitä vaippoihin yms., ja silti valittaa, että lapsen äiti laitattaa elatusmaksuilla itsellensä rakennekynnet.
Sano ukolle, että viekööt asian sitten oikeuteen, jos uskoo, että hänen elatusmaksujensa tulisi olla alemmat.
Ota huomioon, että usein uusi nainen yllyttää miestä valittamaan elatusmaksuista, koska naista vi*uttaa, että miehellä menee rahaa edelliseen perheeseensä.
Tämä on suuri ongelma suomalaisissa naisissa. Totutaan miehen elintasoon ja sitten erotaan. Petytään omaan elintasoon ja sitten aletaan itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on suuri ongelma suomalaisissa naisissa. Totutaan miehen elintasoon ja sitten erotaan. Petytään omaan elintasoon ja sitten aletaan itkemään.
"Naisen koulutuksella, ammatilla tai tuloilla ei ole miehelle mitään merkitystä. Vain ulkonäkö ja nuoruus merkitsevät."
Kannattaisiko tarkistaa sitä omaa kantaa?
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.