Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te lapsiperheelliset luulette lapsettomien jäävän paitsi?
Lapsen kasvun ja kehittymisen seuranta on ihan hirveän mielenkiintoista. Omassa lapsessa näkee itsensä ja saa elää lapsuuden tavallaan uudelleen omaa lastaan seuraillen. Maailma avartuu ja rikastuu, kun saa samalla uuden elämän. Tulee ajatelleeksi paljon uutta, mitä ei muuten ajattelisi koskaan. Itse olen ymmärtänyt paremmin omia vanhempiani ja miettinyt tarkemmin omaa lapsuuttani ja tätä en olisi tehnyt ilman omaa lasta.
Jos vauvakuumetta ei tule koskaan niin välttämättä ei tule koskaan ymmärtämään mistä jää paitsi, eikä se ole pahakaan. Jos keksii harrastuksia koko elämän niin ei välttämättä ole tylsääkään. Itseäni tosin alkoi kyllästyttämään lapsettomana, kun kaikki mielenkiintoiset harrastukset oli jo käyty läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nälästä ja puutteesta. Lapsiperheelle tulee tukia enemmän kuin tilille mahtuu
Ensimäinen rahasta kateellinen bongattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
No, jokainen totta kai määrittelee oman rauhan eri tavoin. Joku on niin erakkoluonne, että muuttaa korpeen asumaan yksin.
Hänelle varmasti jo parisuhdekin on "oman rauhan menetys".
Minusta taas minulla ei ole mennyt oma rauha, ei edes lasten ollessa pieniä - ja minulla on kaksi erityislasta alle 2 vuoden ikäerolla. Lapset menivät nukkumaan kello 22, heräsivät kello 10 - siinä ehdin lukea, olla miehen kanssa, ottaa rauhalliset aamukahvit jne. Joka päivä tuota omaa rauhaa oli siis nelisen tuntia. Minulle riittävästi.
Ja harrastamaan yms. pääsin aina halutessani, koska mies.
Ja tuokin ajanjakso - jolloin meistä jommankumman piti olla hoitamassa lapsia - kesti kymmenisen vuotta.
Mä toistan: jo parisuhde aiheuttaa sen, että pitää tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Mikään oikeasti kiva asia elämässä ei onnistu ilman mitään vaivannäköä ja ponnistelua. Ei mikään. Puhutaan sitten lapsista, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, työstä.
On aika elämälle vieras ajatus, että paras elämä olisi elää ypöyksin, tekemättä työtä ja täysin "omaehtoisesti".
N54, kahden jo aikuisen lapsen äiti
Muutan kommenttiani vieläkin helpommin ymmärrettäväksi, kun vanhemmuus näkyy vieneen niin monelta hahmottamiskyvyn ja tuoneen tilalle halun puolustautua yksityiskohtaisesti:
Alkajaisiksi 18 vuodesta omaa rauhaa ja siitä vapaudesta, ettei tarvitse tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Miten oma rauha katoaa ja mitä on nämä kompromissit joita joutuu tekemään?
Minulla on tällä viikolla loma. Jos minulla ei olisi lasta, tekisin nyt jotain ihan muuta kuin menisin satutuokioon kirjastoon, uimahallin temppuradalle, lasten pakohuoneeseen museoon, jäähallille lasten luisteludiscoon ja kylpylään halloween-viikonloppua viettämään.
Minä makaisin sohvalla ja lukisin pinon kirjoja. Valvoisin miten haluaisin. Tekisin omia herkkuruokiani, joissa on mm. paprikaa, kaalia ja valkosipulia, ja söisi niitä juuri siihen aikaan vuorokaudesta, kun minulla on nälkä. Ajelisin tapaamaan kavereita 500 km päähän. Lähtisin ehkä jopa jonnekin Etelä-Eurooppaan. Tai ihan vain kahvilaan kaupungille.
Arkena sama juttu. Minun työaikojani ja vapaa-ajan aikataulujani tahdittaa lapsen kouluajat ja harrastukset. Minun on oltava läsnä toiselle ihmiselle kaiket vapaa-aikani, ja se on todella energiaa kuluttavaa, varsinkin kun työpaikallanikin minun on oltava kaiket päivät tekemisissä kymmenien ihmisten kanssa.
- ohis
Hyi. Onneksi minun lapset ei nauttisi tuollaisesta kalenterilomasta. Voidaan maata sohvalla lukemassa tai lähteä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko itsesi vakuuttamaan? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen.
Samaa mieltä. Ollaan edes rehellisiä itsellemme. Kaikki muuttui. Suhtautuminen ja ajankäyttö työhön, harrastuksiin, ystäviin, omaan sukuun ja suhde siihen mieheen muuttui ehkä kaikkein eniten. Ei enää oltu me vaan oltiin vanhempia, jotka taisteli aikaa vastaa, kun se ns kalenterielämä vyöryi päälle.
t. äiti kahdelle
Ihan kuin ei kaikkien elämä joskus muuttuisi ja aikataulut vyöryisi päälle.
T. Myös 2 lasta.
Itse ajattelen, että elämä on erillaista mutta hyvää lasten kanssa😊Lapsiakaan kun ei ole ”pakko” tehdä jos elämä tuntuu hyvältä ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen kouluttaminen on hänen tappamisensa ohella tehokkain keino vähentää lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että elämä on erillaista mutta hyvää lasten kanssa😊Lapsiakaan kun ei ole ”pakko” tehdä jos elämä tuntuu hyvältä ilmankin.
Eli tarvitsit heitä tyydyttämään tarpeitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.
Vau, oot aika luottavain itseesi, hienoa! Mä en valitettavasti ole niin varma, että pystyn varmasti takaamaan lapselle hyvän elämän pohjan, koska eri ihmisissä resonoi erilaiset kasvatustyylit ei lailla. Tein kuitenkin lapsen kiinnostuksesta sitä kohtaan, miltä tuntuu, kun on oma lapsi. Lapsi antaa paljon onnen hetkiä, mutta kyllä lapsi on myös vienyt pois mahdollisuuksia erilaisiin onnen hetkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
No, jokainen totta kai määrittelee oman rauhan eri tavoin. Joku on niin erakkoluonne, että muuttaa korpeen asumaan yksin.
Hänelle varmasti jo parisuhdekin on "oman rauhan menetys".
Minusta taas minulla ei ole mennyt oma rauha, ei edes lasten ollessa pieniä - ja minulla on kaksi erityislasta alle 2 vuoden ikäerolla. Lapset menivät nukkumaan kello 22, heräsivät kello 10 - siinä ehdin lukea, olla miehen kanssa, ottaa rauhalliset aamukahvit jne. Joka päivä tuota omaa rauhaa oli siis nelisen tuntia. Minulle riittävästi.
Ja harrastamaan yms. pääsin aina halutessani, koska mies.
Ja tuokin ajanjakso - jolloin meistä jommankumman piti olla hoitamassa lapsia - kesti kymmenisen vuotta.
Mä toistan: jo parisuhde aiheuttaa sen, että pitää tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Mikään oikeasti kiva asia elämässä ei onnistu ilman mitään vaivannäköä ja ponnistelua. Ei mikään. Puhutaan sitten lapsista, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, työstä.
On aika elämälle vieras ajatus, että paras elämä olisi elää ypöyksin, tekemättä työtä ja täysin "omaehtoisesti".
N54, kahden jo aikuisen lapsen äiti
Muutan kommenttiani vieläkin helpommin ymmärrettäväksi, kun vanhemmuus näkyy vieneen niin monelta hahmottamiskyvyn ja tuoneen tilalle halun puolustautua yksityiskohtaisesti:
Alkajaisiksi 18 vuodesta omaa rauhaa ja siitä vapaudesta, ettei tarvitse tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Miten oma rauha katoaa ja mitä on nämä kompromissit joita joutuu tekemään?
No, minä esimerkiksi kirjoittelen tässä vauvapalstalle ilman häiriöitä ja keskeytyksiä. Jos olisin ystäväni luona kahvilla, hänen kaksi lastaan olisivat jatkuvasti keskeyttämässä (mikä ei sinänsä haittaa, kun sattuvat olemaan oikeasti mukavia persoonia). Ja mä en tiedä, miten teillä sovitaan ajankäyttö, mutta mun käsittääkseni pieniä lapsia ei noin vain voi jättää yksin kotiin, kun itse lähtee lenkille tai muuhun harrastukseen. Pitää esim. odottaa, että puoliso tai muu hoitaja saapuu paikalle. Ja mä ymmärrän kyllä, että teillä noi sopimiset tulee itsestään kuin taikaiskusta, mutta mua itseäni stressaa suunnattomasti kaikenlainen säätäminen. Kyllä mun pitäis ainakin tehdä kompromisseja ajankäytön suhteen, että mihin sitä vähää lapsivapaata aikaa laittaa, kun niitä lapsiakaan ei joka paikkaan voi kuskata mukana. Enkä varmasti edes haluaiskaan.
Tässä minäkin kirjoitan palstalle ilman häiriöitä.
Ehkä kyse onkin siitä miten lapsensa kasvattaa ja millainen parisuhde on.
Entä joku 1,5-vuotias taapero joka kiipeää parhaillaan pöydälle? Vauva jolla nälkä? Ei lapsi ole suoraan valmiiksi kasvatettu. Vai jatkatko kirjoittelua:)?
Jos vauvan ajoittainen ruokkiminen ja leikkiminen häiritsee palstailua liikaa niin käyttekö te ihmiset töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nälästä ja puutteesta. Lapsiperheelle tulee tukia enemmän kuin tilille mahtuu
Ensimäinen rahasta kateellinen bongattu.
Tämäkin on jännä juttu, kun kotihoidontuesta jää nettona käteen 250 e/kk. Ja lapsilisä on n. 90 e. Ja tällä pitäisi äidin ja vauvan elää ja maksaa laskunsa. Ei kukaan tee lapsia kotihoidontuen vuoksi. Se on varma! Verrataan lapsettomaan työttömään, niin käteen jää nettona vähintään 600 e/kk. Se on siis pienin työttömyysraha. Ansiosidonnaista saa helposti enemmän.
Sit työssäkäyvä keskituloinen saa maksaa päälle 500 e/kk kahden lapsen päivähoidosta. Plus tietysti muut kulut esim. lapsen vakuutukset, vesimaksut, ruoka- ja vaippakulut, vaatekulut, isompi asunto, auto, turvaistuimet, joita pitää uusia lapsen kasvaessa, rattaat. Lisäksi lääkärikulut, hammaslääkärit, harrastukset. Koululaisilla puhelin ja puhelinlaskut.
Jokaisen oma valinta lasten hankinta tietysti on, mutta noi lapsiperheiden tuet ovat kyllä isosti liioiteltuja. Ja todella usein unohdetaan yritystuet, yrittäjien verovähennykset, maataloustuet, maatalousyrittäjien verovähennykset, sukupolvenvaihdokset ja niistä saatavat verohyödyt, poistot, työttömien tuet, jättisuuret eläkkeet jne.
Lapset kuitenkin ovat yhteiskunnan jatkumisen ehto ja sen ehto, että eläkkeitä voidaan maksaa tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä ajattele, että lapsiperheessä olisi mahdotonta tai edes vaikeaa (riippunee lapsista ja resursseista) matkustaa, harrastaa, viettää omaa aikaa, levätä tai muutakaan sellaista. Itse asiassa kukaan tuntemani vapaaehtoisesti lapseton ei kuvittele niin.
Se, mistä en itse kuuna päivänä suostuisi luopumaan, on valinnanvapaus hyvällä omallatunnolla. Siis se (paitsi konkreettinen, myös henkinen) vapaus joka seuraa siitä, että olen vastuussa vain itsestäni eikä kenenkään perustarpeiden täyttyminen tai elämänlaatu riipu minusta. Minä voin ilmoittaa toimistolle ja puolisolle, että sain halvat peruutuslennot ja lähden huomenna viikoksi-pariksi ulkomaille ystävän kanssa. Voin olla viikon ostamatta ruokaa kotiin ja syödä pelkästään ulkona. Työpäivän jälkeen voin päättää, että haluankin mennä suoraan töistä käymään jossakin ja palata kotiin vasta illalla. Saan päättää vuorokausirytmini itse. Ja jos aamulla väsyttää, voin useimpina päivinä päättää jäädä nukkumaan. Asuinpaikkakuntaa saa vaihtaa huoletta, ei tarvitse miettiä kenenkään kouluja tai kavereita. Jos illanistujaisissa on hauskaa, voin puolisoni kanssa viipyä niin kauan kuin meitä huvittaa. Voin olla avoimen väsynyt, kiukkuinen, stressaantunut tai haluta olla rauhassa, eikä minun koskaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että vaikutan omilla tunteillani tai reaktioillani negatiivisesti jonkun kasvuun ja kehitykseen. Tuollaiset asiat ovat minulle hyvin tärkeitä, ja noista keskeisistä jutuista ajattelen ainakin monien lapsiperheellisten jäävän paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.
Et kuitenkaan adoptoinut jo valmiiksi tehtyä lasta, vaan teit oman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko itsesi vakuuttamaan? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen.
Samaa mieltä. Ollaan edes rehellisiä itsellemme. Kaikki muuttui. Suhtautuminen ja ajankäyttö työhön, harrastuksiin, ystäviin, omaan sukuun ja suhde siihen mieheen muuttui ehkä kaikkein eniten. Ei enää oltu me vaan oltiin vanhempia, jotka taisteli aikaa vastaa, kun se ns kalenterielämä vyöryi päälle.
t. äiti kahdelle
Nämä asiat muuttuvat joka tapauksessa.
Koska ystävät kuitenkin saavat lapsia, lapsettomatkin pariskunnat eroavat, tulee työttömyyttä tai työn kuva muuttuu ajan kanssa,, suhde puolisoon muuttuu myös vuosien varrella.
Se että kaikki pysyisi lapsettomilla samanlaisena loputtomiin, on pelkkää harhaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että elämä on erillaista mutta hyvää lasten kanssa😊Lapsiakaan kun ei ole ”pakko” tehdä jos elämä tuntuu hyvältä ilmankin.
"Nyt mitä vaistoillas teet, kun linnut pesästä on pois lentäneet..."
Sitten tänne ilmestyy näitä "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä"-aloituksia: https://www.vauva.fi/keskustelu/3295426/vauvan-tehtava-hoitaa-isoaitia
Vierailija kirjoitti:
En usko lapsiperheellisen jäävän paitsi mistään.
Paitsi ehkä omasta ajasta, mutta se on valinta.
Eikö oma aika ole mitään?
Elämä menee hukkaan lapsien kanssa. Päivät pitkät paapoa janipettereitä, elämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.Et kuitenkaan adoptoinut jo valmiiksi tehtyä lasta, vaan teit oman?
Onneksi sinä olet erittäin epäitsekäs maailmanpelastaja joka ei tee omaa lasta eikä varsinkaan adoptoi ketään koska oma vapaa-aika :D
Ylipäätään älytöntä tällainen vastakkainasettelu. Ihmiset haluavat eri asioita, ja eri asiat tekevät eri ihmiset onnelliseksi. Toiselle on kauhistus lapsi, joka sitoo ja toinen ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman suurperhettä.
En halua lapsia, eikä kukaan minua siihen voi ikinä pakottaa. Piste.