Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.Et kuitenkaan adoptoinut jo valmiiksi tehtyä lasta, vaan teit oman?
Onneksi sinä olet erittäin epäitsekäs maailmanpelastaja joka ei tee omaa lasta eikä varsinkaan adoptoi ketään koska oma vapaa-aika :D
Sinä et tiedä, onko minulla lapsia vai ei. Minä taas tiedän, että sinulla on, trolliseni. Tästä seuraa se, että sinun lapsentekomotiiveistasi voidaan keskustella, mutta minusta ei tiedetä keskustelun pohjaksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat perheelliset ovat eläneet lapsetonta elämää hyvän aikaa, eli tietävät kyllä mitä se on eli eivät jää mistään paitsi.
Useimmat perheelliset eivät ole eläneet lapsettoman keski-ikäisen elämää, eikä kukaan perheellinen ole elänyt lapsettoman vanhuksen elämää. Ette te tiedä millaista se voi olla ja mistä jäätte paitsi.
Miksi perheelliset on niin vihaisia veloille? kateutta?
Ja miksi seurustelevat niin vihaisia sinkuille?
Ihan oikeasti :D näen lähipiirissäni(kin) tätä koko ajan. Ei minua haittaa jos joku haluaa seurustella ja perheen, mutta miksi minun pitäisi haluta? Nautin elämästini täysillä just nyt
- N 24
Vierailija kirjoitti:
Puolivanhemmuutta kokeillessani jäin paitsi myöhään valvomisesta, pitkään nukkumisesta, suunnittelemattomista kauppareissuista, aikatauluttomuudesta, vähäisistä kotitöistä, kahdenkeskisestä ajasta kumppanin kanssa… sori, oli ihan liikaa uhrauksia makuuni, toki ymmärrän ettei koe menettävänsä sinänsä mitään lasten vuoksi jos tällaiset asiat ei ole tärkeitä juuri itselle muutenkaan.
Mitä se sellainen puolivanhemmuus on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat perheelliset ovat eläneet lapsetonta elämää hyvän aikaa, eli tietävät kyllä mitä se on eli eivät jää mistään paitsi.
Useimmat perheelliset eivät ole eläneet lapsettoman keski-ikäisen elämää, eikä kukaan perheellinen ole elänyt lapsettoman vanhuksen elämää. Ette te tiedä millaista se voi olla ja mistä jäätte paitsi.
Perheellinen voi hyvinkin elää lapsettoman (ilmeisesti yksinäisen) vanhuksen elämää. Jos tekee lapsia että joku hoitaisi vanhana niin iiks
t. lähäri vanhusten kotihoidossa
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
Ei ollut, silloin olin takertujaäidin ikeessä.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä ajattele, että lapsiperheessä olisi mahdotonta tai edes vaikeaa (riippunee lapsista ja resursseista) matkustaa, harrastaa, viettää omaa aikaa, levätä tai muutakaan sellaista. Itse asiassa kukaan tuntemani vapaaehtoisesti lapseton ei kuvittele niin.
Se, mistä en itse kuuna päivänä suostuisi luopumaan, on valinnanvapaus hyvällä omallatunnolla. Siis se (paitsi konkreettinen, myös henkinen) vapaus joka seuraa siitä, että olen vastuussa vain itsestäni eikä kenenkään perustarpeiden täyttyminen tai elämänlaatu riipu minusta. Minä voin ilmoittaa toimistolle ja puolisolle, että sain halvat peruutuslennot ja lähden huomenna viikoksi-pariksi ulkomaille ystävän kanssa. Voin olla viikon ostamatta ruokaa kotiin ja syödä pelkästään ulkona. Työpäivän jälkeen voin päättää, että haluankin mennä suoraan töistä käymään jossakin ja palata kotiin vasta illalla. Saan päättää vuorokausirytmini itse. Ja jos aamulla väsyttää, voin useimpina päivinä päättää jäädä nukkumaan. Asuinpaikkakuntaa saa vaihtaa huoletta, ei tarvitse miettiä kenenkään kouluja tai kavereita. Jos illanistujaisissa on hauskaa, voin puolisoni kanssa viipyä niin kauan kuin meitä huvittaa. Voin olla avoimen väsynyt, kiukkuinen, stressaantunut tai haluta olla rauhassa, eikä minun koskaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että vaikutan omilla tunteillani tai reaktioillani negatiivisesti jonkun kasvuun ja kehitykseen. Tuollaiset asiat ovat minulle hyvin tärkeitä, ja noista keskeisistä jutuista ajattelen ainakin monien lapsiperheellisten jäävän paitsi.
Melkoisen vapaata työtä teet. En tiedä ketään, joka voi vaan ilmoittaa töihin, että lomailen tässä nyt pari viikkoa. Tai aamulla jäädä makoilemaan, kun ei jaksakaan nousta. Kyllähän suurimman osan lapsettomankin elämää sitoo työ.
Tai sitten nuo tunteiden ilmaisut. Ethän sinä nyt voi puolisollesikaan äksyillä ihan estottomasti! Ihan samalla tavalla se puoliso on otettava huomioon tunteiden purkauksissa kuin lapsetkin. Toisin sanoen kaikki tunteet kuuluu elämään ja lapsillekin saa avoimesti näyttää, että nyt harmittaa ja väsyttää ja nyt äiti/isä tarvitsee hetken omaa rauhaa, mutta pointti on siinä, kuinka sen tekee. Jos kiukkuat ja ärjyt puolisosi seurassa ihan just niin paljon kuin haluat, niin hieman keskenkasvuiselta vaikutat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheelliset on niin vihaisia veloille? kateutta?
Ja miksi seurustelevat niin vihaisia sinkuille?
Ihan oikeasti :D näen lähipiirissäni(kin) tätä koko ajan. Ei minua haittaa jos joku haluaa seurustella ja perheen, mutta miksi minun pitäisi haluta? Nautin elämästini täysillä just nyt
- N 24
No sen kun nautit. Siellä harhateillä kulkeissas.
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Siinä keskustelussa muistaakseni ap:n pointti oli, että miksi lapsettomille väitetään, että mikään ei muutu, vaikka totta hitossa muuttuu. Ei se, että muutos välttämättä olisi negatiivinen. Joillekin on ja toisille ei. Ensimmäisen ryhmän ihmiset kun jättää lapset tekemättä, niin todellisuudessa se on parempi kaikille, vaikka jotkut muiden elämään puuttujat eivät tätä koskaan tule ymmärtämään.
Henk. koht. en usko, että lapsiperheelliset yleisesti ottaen jää mistään sellaisesta paitsi, mitä he haluavat. Yksilötasolla toki eri juttu, esim. joskus olen kuullut näitä kommentteja tyyliin "Oisinpa jättänyt lapset vähän myöhemmälle, ja ollut pidempään huoleton nuori", mut näitäkin hyvin vähän, koska oma ikäpolvi ei enää keskimäärin tee lapsia kovin nuorena.
Sen sijaan jos itse tekisin lapsia, jäisin paitsi asioista, joita haluan. Eikä siinä auta pätkän vertaa se, että esim. tämän ketjun ap ei koe jääneensä mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheelliset on niin vihaisia veloille? kateutta?
Ja miksi seurustelevat niin vihaisia sinkuille?
Ihan oikeasti :D näen lähipiirissäni(kin) tätä koko ajan. Ei minua haittaa jos joku haluaa seurustella ja perheen, mutta miksi minun pitäisi haluta? Nautin elämästini täysillä just nyt
- N 24
Sitä se on, minun kaverini on tämän mulle myöntänytkin. Ollaan 27 vuotiaita ja hän on ollut 7 vuotta aviossa ja 2 lapsen äiti. Suuttui (siis oikeasti suuttui ja huoritteli) aina kun lähdin reissuun esim tunturiin tai ulkomaille, menen kuulemma metsästämään vain miehiä sinne. Ja en ole koskaan harrastanut yhdenillanjuttuja ja hän tietää sen, ei vain ilmeisesti tykkää kun minulla olisi vapaus tehdä niin mutta hänellä ei. Taisi sitoutua liian aikaisin ja nyt on nalkissa. Surettaa hänen puolesta
Vierailija kirjoitti:
Nälästä ja puutteesta. Lapsiperheelle tulee tukia enemmän kuin tilille mahtuu
Eipä tullut kuin korotettu yh tuki. Se meni elämiseen. Palkka oli pieni.
En ole lapseton mutta tiedän ihan hyvin mistä jään paitsi. Esim. helposta matkustamisesta, helposta muuttamisesta, kaikesta mikä tapahtuu kesken lukukautta. No, ei haittaa, olen kotihiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat perheelliset ovat eläneet lapsetonta elämää hyvän aikaa, eli tietävät kyllä mitä se on eli eivät jää mistään paitsi.
Useimmat perheelliset eivät ole eläneet lapsettoman keski-ikäisen elämää, eikä kukaan perheellinen ole elänyt lapsettoman vanhuksen elämää. Ette te tiedä millaista se voi olla ja mistä jäätte paitsi.
Perheellinen voi hyvinkin elää lapsettoman (ilmeisesti yksinäisen) vanhuksen elämää. Jos tekee lapsia että joku hoitaisi vanhana niin iiks
t. lähäri vanhusten kotihoidossa
Jälkikasvunsa hylkäämän vanhuksen ja lapsettoman vanhuksen elämät eivät ole millään lailla vertailukelpoisia. Tai ehkä hylätyn ja tahattomasti lapsettoman (yksinäisessä) vanhuudessa voi olla joitain samoja piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
En edes ajattele asiaa. Ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Voimakas individualismi vaikuttaa olevan keskiössä tämän keskusteluketjun perusteella vapaaehtoisesti lapsettomilla. No, ei ole minulta pois. Itse kyllästyin runsaaseen ja merkityksettömäksi kokemaani vapaa-aikaan.
Se että tätä on alapeukutettu näin paljon kertoo jotain. Tässä todettiin vain viileästi fakta ja se että tämä kommentoija koki itselle lapsettoman elämän olevan merkityksetöntä, eikä niin että kaikki kokisivat tai pitäisi kokea samoin. Vai kokevatko sittenkin kun pitää niin paljon alapeukuttaa? Se on individualismia jos ei halua nipistää ajastaan tai rahastaan lapsia varten vaan haluaa elää täysin omien tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheelliset on niin vihaisia veloille? kateutta?
Ja miksi seurustelevat niin vihaisia sinkuille?
Ihan oikeasti :D näen lähipiirissäni(kin) tätä koko ajan. Ei minua haittaa jos joku haluaa seurustella ja perheen, mutta miksi minun pitäisi haluta? Nautin elämästini täysillä just nyt
- N 24
No sen kun nautit. Siellä harhateillä kulkeissas.
Kommenttisi kuulostaa avunhuudolta, toivottavasti kaikki kääntyy vielä niin kuin toivot
Vapaus.