Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä ajattele, että lapsiperheessä olisi mahdotonta tai edes vaikeaa (riippunee lapsista ja resursseista) matkustaa, harrastaa, viettää omaa aikaa, levätä tai muutakaan sellaista. Itse asiassa kukaan tuntemani vapaaehtoisesti lapseton ei kuvittele niin.
Se, mistä en itse kuuna päivänä suostuisi luopumaan, on valinnanvapaus hyvällä omallatunnolla. Siis se (paitsi konkreettinen, myös henkinen) vapaus joka seuraa siitä, että olen vastuussa vain itsestäni eikä kenenkään perustarpeiden täyttyminen tai elämänlaatu riipu minusta. Minä voin ilmoittaa toimistolle ja puolisolle, että sain halvat peruutuslennot ja lähden huomenna viikoksi-pariksi ulkomaille ystävän kanssa. Voin olla viikon ostamatta ruokaa kotiin ja syödä pelkästään ulkona. Työpäivän jälkeen voin päättää, että haluankin mennä suoraan töistä käymään jossakin ja palata kotiin vasta illalla. Saan päättää vuorokausirytmini itse. Ja jos aamulla väsyttää, voin useimpina päivinä päättää jäädä nukkumaan. Asuinpaikkakuntaa saa vaihtaa huoletta, ei tarvitse miettiä kenenkään kouluja tai kavereita. Jos illanistujaisissa on hauskaa, voin puolisoni kanssa viipyä niin kauan kuin meitä huvittaa. Voin olla avoimen väsynyt, kiukkuinen, stressaantunut tai haluta olla rauhassa, eikä minun koskaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että vaikutan omilla tunteillani tai reaktioillani negatiivisesti jonkun kasvuun ja kehitykseen. Tuollaiset asiat ovat minulle hyvin tärkeitä, ja noista keskeisistä jutuista ajattelen ainakin monien lapsiperheellisten jäävän paitsi.
Mutta monelle lasten mukanaan tuomat hyvät asiat voivat painaa vaakakupissa enemmän kuin vapaus toimia omien tarpeiden ja mielihalujen mukaan. Silloin he ehkä eivät koe jäävänsä mistään paitsi, vaan ajattelevat, että jäisivät enemmän paitsi asioista, jos jättäisivät hankkimatta lapsia. Kyse on siitä, mikä on arvojärjestys ja omat mieltymykset.
Terveisin lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veloille: olette tehneet aivan oikean päätöksen jäädä lapsettomaksi, teistä olisi tullut aivan karmeita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te lapsiperheelliset luulette lapsettomien jäävän paitsi?
Lapsen kasvun ja kehittymisen seuranta on ihan hirveän mielenkiintoista. Omassa lapsessa näkee itsensä ja saa elää lapsuuden tavallaan uudelleen omaa lastaan seuraillen. Maailma avartuu ja rikastuu, kun saa samalla uuden elämän. Tulee ajatelleeksi paljon uutta, mitä ei muuten ajattelisi koskaan. Itse olen ymmärtänyt paremmin omia vanhempiani ja miettinyt tarkemmin omaa lapsuuttani ja tätä en olisi tehnyt ilman omaa lasta.
Jos vauvakuumetta ei tule koskaan niin välttämättä ei tule koskaan ymmärtämään mistä jää paitsi, eikä se ole pahakaan. Jos keksii harrastuksia koko elämän niin ei välttämättä ole tylsääkään. Itseäni tosin alkoi kyllästyttämään lapsettomana, kun kaikki mielenkiintoiset harrastukset oli jo käyty läpi.
Jos vauvakuumetta ei tule, ei ehkä jää mistään paitsi, jos ei ylipäätään halua lapsia. Mennään pahasti metsään, jos ajatellaan, että kaikki haluavat samoja asioita. Eivät halua. Eivätkä kaikki koskaan saa nautintoa oman lapsen kasvun seuraamisesta, vaikka sinä saat. Suomikin on täynnä vanhempia, joiden ei kuuluisi olla vanhempia lainkaan - vanhempia jotka eivät huolehdi lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko itsesi vakuuttamaan? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen.
Samaa mieltä. Ollaan edes rehellisiä itsellemme. Kaikki muuttui. Suhtautuminen ja ajankäyttö työhön, harrastuksiin, ystäviin, omaan sukuun ja suhde siihen mieheen muuttui ehkä kaikkein eniten. Ei enää oltu me vaan oltiin vanhempia, jotka taisteli aikaa vastaa, kun se ns kalenterielämä vyöryi päälle.
t. äiti kahdelle
Nämä asiat muuttuvat joka tapauksessa.
Koska ystävät kuitenkin saavat lapsia, lapsettomatkin pariskunnat eroavat, tulee työttömyyttä tai työn kuva muuttuu ajan kanssa,, suhde puolisoon muuttuu myös vuosien varrella.
Se että kaikki pysyisi lapsettomilla samanlaisena loputtomiin, on pelkkää harhaa.
Olen eri, mutta heittäydytkö sinä tahallasi hölmöksi? Tietysti elämä muuttuu ajan myötä lapsettomillakin, ei kukaan ole muuta väittänyt, mutta ei heillä keskimäärin ole sellaista pakkoaikataulutuksen ajanjaksoa kuin kokopäivätyössä käyvillä pienten lasten vanhemmilla. Tai jos on, niin se on yleensä vapaaehtoinen tilanne josta pääsee väsyessään pois. Kaverin lapset voi rajoittaa yhteisiä spontaaneja ravintolareissuja, mutta ei se ole silti omalla vastuulla kiirehtiä tukka putkella töistä päiväkodin ja kaupan kautta kotiin ruuanlaittoon. Joka ikinen arkipäivä. Silloinkin kun väsyttää ja v*tuttaa ja päätä särkee. Ei se nyt vaan kertakaikkiaan ole sama asia.
Voimakas individualismi vaikuttaa olevan keskiössä tämän keskusteluketjun perusteella vapaaehtoisesti lapsettomilla. No, ei ole minulta pois. Itse kyllästyin runsaaseen ja merkityksettömäksi kokemaani vapaa-aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen/lasten vanhempana on koko elämänsä ajan. Kun sattuu kohdalle surun lapsi, ei paljoa naurata. Rakkaus riittää, mutta ei aina kaikki muu.
Ihanaa, kun jollakin on kaikki mennyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Veloille: olette tehneet aivan oikean päätöksen jäädä lapsettomaksi, teistä olisi tullut aivan karmeita vanhempia.
Ja kuitenkin maailma on pullollaan todistetusti karmeita vanhempia joista vain äärimmäisen harva on vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eskari-ikäinen lapsi. Terve fiksu lapsi, joka nukkuu silloin kuin minäkin. Onhan se maailma hieman muuttunut lapsettomista päivistä. Ollaan käyty antaumuksella läpi lasten viihdykkeitä, on huvipuistot, hoplopit jne käyty. Ensi kesänä mennään Disney worldiin, lapsettomana oltaisiin ehkä käyty Vegasissa, mutta jännää siellä Disneyssäkin tulee olemaan. Päivät lapsi on eskarissa, illat kotona, Aamulla pikkasen enempi häslinkiä, kun kolme ihmistä pitää varustaa matkaan, mutta aika pientä. Kivaa on ollut ja vielä saa välillä jonkun ekstra saikkupäivän, kun lapsi sairastaa, vaikka terve tuo on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä ajattele, että lapsiperheessä olisi mahdotonta tai edes vaikeaa (riippunee lapsista ja resursseista) matkustaa, harrastaa, viettää omaa aikaa, levätä tai muutakaan sellaista. Itse asiassa kukaan tuntemani vapaaehtoisesti lapseton ei kuvittele niin.
Se, mistä en itse kuuna päivänä suostuisi luopumaan, on valinnanvapaus hyvällä omallatunnolla. Siis se (paitsi konkreettinen, myös henkinen) vapaus joka seuraa siitä, että olen vastuussa vain itsestäni eikä kenenkään perustarpeiden täyttyminen tai elämänlaatu riipu minusta. Minä voin ilmoittaa toimistolle ja puolisolle, että sain halvat peruutuslennot ja lähden huomenna viikoksi-pariksi ulkomaille ystävän kanssa. Voin olla viikon ostamatta ruokaa kotiin ja syödä pelkästään ulkona. Työpäivän jälkeen voin päättää, että haluankin mennä suoraan töistä käymään jossakin ja palata kotiin vasta illalla. Saan päättää vuorokausirytmini itse. Ja jos aamulla väsyttää, voin useimpina päivinä päättää jäädä nukkumaan. Asuinpaikkakuntaa saa vaihtaa huoletta, ei tarvitse miettiä kenenkään kouluja tai kavereita. Jos illanistujaisissa on hauskaa, voin puolisoni kanssa viipyä niin kauan kuin meitä huvittaa. Voin olla avoimen väsynyt, kiukkuinen, stressaantunut tai haluta olla rauhassa, eikä minun koskaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että vaikutan omilla tunteillani tai reaktioillani negatiivisesti jonkun kasvuun ja kehitykseen. Tuollaiset asiat ovat minulle hyvin tärkeitä, ja noista keskeisistä jutuista ajattelen ainakin monien lapsiperheellisten jäävän paitsi.
Mutta monelle lasten mukanaan tuomat hyvät asiat voivat painaa vaakakupissa enemmän kuin vapaus toimia omien tarpeiden ja mielihalujen mukaan. Silloin he ehkä eivät koe jäävänsä mistään paitsi, vaan ajattelevat, että jäisivät enemmän paitsi asioista, jos jättäisivät hankkimatta lapsia. Kyse on siitä, mikä on arvojärjestys ja omat mieltymykset.
Terveisin lapseton
Kyllä useimmat minun tuntemani vanhemmat kaipaavat noita asioita ja kokevat jäävänsä niistä paitsi. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja hyvänä päivänä ne valitun elämäntavan ilot ylittää menetykset. Huonona päivänä taas... No, kaikki on hyvin niin kauan kuin hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja. Tai ylipäänsä edes on.
-Kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ottaa huomioon miten paljon, koko ajan ja kaikkialla lapsiperheen taholta kuulee vaatimuksia ja ruikutusta mistä milloinkin, niin niistä jutuista ainakin lapseton "jää paitsi".
Sitten vielä se jäkätys lapsettomia kohtaan - onkohan vain kyse kateudesta, kun jotkut ovat sentään uskaltaneet valita omat polkunsa.
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
No pitäisikö sen olla?
Vierailija kirjoitti:
Veloille: olette tehneet aivan oikean päätöksen jäädä lapsettomaksi, teistä olisi tullut aivan karmeita vanhempia.
Meinasitko että tää on kovakin servaus veloille? Voi pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unesta tuntuu lisääntyneillä olevan pula. Itse rakastan pitkiä hitaita aamuja ja jos nukun useamman yön katkonaisesti ja alle 8 tuntia yössä niin makaan sit pari päivää migreenilatauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
Ei sitä tarvitse. Tarvitsee niin vähän, että pienikin aika saa taas heti kaipaamaan sitä rakasta kuhinaa ympärillään. Oo sä vaan omassa itsekkäässä rauhassasi.
Vierailija kirjoitti:
Veloille: olette tehneet aivan oikean päätöksen jäädä lapsettomaksi, teistä olisi tullut aivan karmeita vanhempia.
Kuvitteletko olevasi kovinkin nokkela?
Tiedän, että minusta olisi tullut aivan karmea vanhempi. Muunmuassa siksi en ole hankkinut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Loppuelämän megalomaanisesta huolesta. Mulla ei ole omia lapsia, mutta olen nääntyä jo siitä huolesta, mitä tunnen sisaruksiani ja heidän lapsiaan kohtaan.
Niin varmaan näännytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Vähälle jäät.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat perheelliset ovat eläneet lapsetonta elämää hyvän aikaa, eli tietävät kyllä mitä se on eli eivät jää mistään paitsi.
Jos tekee oikeasti vanhempana lapsia. Jos nuoruus loppuu 25 v niin ei todellakaan tiedä. Minulla lapsi tehty 39 v ja oli elämäni järkevin päätös. Kerkesin asua ulkomailla ja bilettää ja kokea kaiken mitä halusin. Nyt nautin perhearjesta ja kotoilusta, ja onneksi vasta nyt.
Jotkut toki luonteeltaan enemmän kotihiiriä niin eikai siinä paljon elämä muutukaan.
Alkajaisiksi minä olen tähän mennessä luopunut noin 100 000 eurosta rahaa, vaikka lapset ei ole vielä edes kouluiässä. Elintaso on pudonnut pari pykälää ylemmän keskiluokan elämästä alemman keskiluokan tai köyhän elämäksi. Ravintolaillalliset vaihdettu punalapputuotteisiin ja etelänlomat Tallinnan risteilyiksi. Urheiluauto vaihtunut tila-autoon, joka ei kiihdy mihinkään ja silti kuluttaa kuin bussi. Kiva keskustakämppä muuttunut vanhaksi omakotitaloksi lähiössä. Onhan se elämä vähän ehkä muuttunut.