Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?
TÄMÄ KESKUSTELU ON VERTAISTUKEA ILTAVIRKUILLE. Eli jos et kuulu iltavirkkuihin, olet esimerkiksi juuri tulossa kirjoittamaan "Aikainen lintu madon nappaa! Jokainen voi muuttua rehelliseksi ja reippaaksi aamuvirkuksi halutessaan"!!1 niin elä tee sitä, mene mieluummin vaikka nukkumaan.
Jakakaa iltavirkut, yökyöpelit ja aamuntorkut kokemuksenne! Mikä on vaikeinta, kun elämme aamuvirkkujen rytmin mukaan tehdyssä yhteiskunnassa? Oletko onnistunut löytämään alan, jossa iltavirkkuus on ok, ehkä jopa vahvuus? Oletko luova ja älykäs ihminen, jonka parhaat ideat tulevat öisin? Onko hyviä vinkkejä? Kiintoisia tarinoita?
Kommentit (408)
Kiitos kaikille, jotka ovat tähän ketjuun kirjoittaneet. Toisaalta oman elämän tilanne selkenee ja selittyy, kun on aina ajatellut olevansa vaan laiska ja viallinen yksilö iltavirkkuna, toisaalta taas ahdistaa kun tajuan, että mun pitäisi ehkä opiskella toinen ammatti tai vähintään vaihtaa työpaikkaa, jotta selviän hengissä edes 50-vuotiaaksi asti.
Kiitos puolentoistavuoden etätyön, olen saanut ehkä muutaman elinvuoden lisää aikaa, mutta nyt kun pitää palata takaisin "normaaliin" huomaan saman väsymyksen kierteen jatkuvan välittömästi.
V*tuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä vartijana, yöhommissa.
Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.
Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)
Minäkin kävin nuorena yöpyöräilemässä! Ja poikaystävän, nykyisen miehen kanssa, lähdettiin joskus nuorina yökävelyille puolenyön jälkeen. Nykyään ei pysty, kun lapset ja työ pakottaa normaalimpaan rytmiin.
Minä olen yökyöpeli nainen, jolla on päivärytmiltään normaali mies. Olen toiveikkaasti miettinyt, voisiko tämän kääntää voitoksi, sitten jos saadaan vauva. Minä voisin hoitaa yöheräämiset kun kuitenkin riekun valveilla ja mies huolehtisi sitten minun nukkuessa aamupäivän väninät.
No päivisin mies käy tietysti töissä, mutta ainakin viikonloppuisin tuo onnistuisi. Onhan se kaksi hyvin nukuttua yötä viikossa parempi kuin nolla.
Vauvat tietää vuorokausirytmistä paljon vähemmän kuin kelloa tuijottavat aikuiset.
Itse olen todellakin yökukkuja joka ei yksinkertaisesti selviä lyhyillä yöunilla, enkä osaa nukkua päikkäreitä ikinä, mies sen sijaan kykenee nukahtamaan heti kun laittaa päänsä tyynyyn, lapset perikin meidän hyvät unenlahjat :)
Ei ole mitenkään automaattista että vauva valvottaa tai herää tosi aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Koko meidän perheemme on iltavirkkuja. Tokaluokkalainen pyöriskelee vieläkin sängyssä vaikka mitä tekee. Itse opiskeluaikana saatoin valvoa aamuun asti ja joskus korjata unirytmiä menemättä kyseisinä aamuina nukkumaan. Aika hienoa.
Tätä minäkin joskus joudun tekemään, en mene ollenkaan nukkumaan vaan olen yhden päivän zombina, sitten aikaisin nukkumaan ja aamuyöllä herään.
Viikon se toimii, sitten taas menee siihen minulle luontaiseen rytmiin.
Mun sisäinen kello ei ole 24h, lähinnä 30h.
Tällekin oli joku ihan oikea nimitys.
Ei, se ei ole laiskuus.
Oma yritys, omat työajat ❤️
En olisi ikinä uskonut, että päädyn perustamaan toiminimen ja että se kannattaa. Suosittelen, jos yhtään kiinnostaa.
Toki silti joudun välillä heräämään, mutta voin ottaa keskellä päivää vaikka torkut tasoittamiseksi tilannetta :)
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä tunnilla on oikeasti ihan valtava merkitys!
Jos koulussa pitää olla kello 8 on kuudelta herääminen tuskaa. Ne harvat 9 alkavat kouluaamut jolloin saa nukkua seiskaan ovat jo helpompia. Eivät helppoja mutta helpompia.
Miksi kaiken pitää alkaa kello 8?
Tämä on muuten oikeasti tutkittu juttu, yhdelläkin tunnilla on merkitystä.
Joku brittiläinen tutkimus.
Esim. arvosanat nousi kaikilla, kun koulupäivien alkamista myöhennettiin.
Yhden mun lapsen open kanssa tästä puhuttiin, hän kertoi että aika yksin on tämän näkemyksensä kanssa opettajien huoneessa, hän siis itse toivoi että ei kasin aamuja.
Ihan hölmöä kun kaikki hyötyisivät tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Tule luoksein iltarusko, minuun maalaa minut usko!
Kerro, miksi minkä tähden tänäkään aina lähden ?
Minut maalaa iltataivas,
Purppuraan pilvitaivas.
Kerro Miksen Yölle vaivu?"
Lähde : Palaa luoksein iltarusko tango.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sopeutua. Luontaisesti olisin hereillä 9.-24.00., mutta töiden takia olen 05.30.-24.00. Viikonloppuisin nukun niin pitkään kuin lapset antavat ja olen aina väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Paljon kahvia. ☕
Hölmö ratkaisu. Pitäisi siis lipittää jotain koukuttavaa vain siksi että jaksaisi.
Sairasta.
Kaikille se ei edes sovi, itselläni tulee tosi inhottavia oireita jo puolesta kupillisesta kahvia, sydän hakkaa, yököttää, maha menee sekaisin, tulee kuumeinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sopeutua. Luontaisesti olisin hereillä 9.-24.00., mutta töiden takia olen 05.30.-24.00. Viikonloppuisin nukun niin pitkään kuin lapset antavat ja olen aina väsynyt.
Et ole iltavirkku. Olet pian zombi.
Ei pahalla, mutta kukaan ei jaksa tuollaista kovin kauan.
tein pelkkää yövuoroa ja tämän ansiosta sain palkkaakin enemmän ja juuri tuo pelkän yövuoron tekeminen oli hyvä kun sitä vuorokausirytmiä ei tarvinnut muuttaa
kun ikää tuli niin vuorokausirytmi siirtyi vuosi vuodelta ja nykyään olen jo lähes aamuvirkku ja vaihtanut alaa ja työnantajaa, tyydyn pieneen palkkaan mutta saan tehdä pelkkää aamuvuoroa
yövuoron liksat säästin ja ostin asuntoni velatta joten nyt on helppo elellä pienemmälläkin korvauksella kun ei tarvitse maksaa vuokraa tai lainanlyhennystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sopeutua. Luontaisesti olisin hereillä 9.-24.00., mutta töiden takia olen 05.30.-24.00. Viikonloppuisin nukun niin pitkään kuin lapset antavat ja olen aina väsynyt.
Et ole iltavirkku. Olet pian zombi.
Ei pahalla, mutta kukaan ei jaksa tuollaista kovin kauan.
En ole hän jolle vastasit, mutta olen elänyt jo noin 13 vuotta tuolla tavalla. Työaamuna hereille 4.30-5.00, nukkumaan 23-00 aikoihin. Työaamuja voi olla jopa 12 peräkkäin. Sitten kun on vapaata, nukun niin pitkään kuin unta riittää. Tänään sain nukkua puoli yhdeksään, menin nukkumaan yhdeltä yöllä, eilen heräsin viideltä aamulla.
Entinen työ oli kolmivuorotyötä. Tykkäsin eniten ilta- ja yövuoroista, koska ne sopivat minun luontaiseen rytmiin. Aamuvuorot oli aivan kamalia. Aamuheräämiset on edelleen aivan kamalia. En ole aamuihminen.
Mie menen aamulla kuudeksi töihin, räpistelen siellä hommia puoliunessa puoleen päivään asti jolloin jo vihdoin vähän herään. Väsyttää koko ajan saakelisti ja v*tuttaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta jotenkin selviän päivästä. Kun iltapäivällä pääsen kotiin syön jotain ja sitten otan 3-4 tunnin päiväunet riippuen siitä mihin aikaan pääsin kotiin. 8:lta taas ylös ja sitten puuhailen omiani puoleen yöhön ja sitten taas nukkumaan että aamulla voin väsyneenä raahautua töihin vihaamaan elämääni. Lopettaisin heti jos löytäisin toisen (yö)työpaikan.
Olen luontainen yökyöpeli, ollut aivan pienestä asti, ei vain nukuta ennen aamukuutta jos saan omaan tahtiini elellä. Virkeimmilläni olen noin ilta kymmenestä eteenpäin ja kyllä, olen juuri sitä luovaa tyyppiä ja introvertti. Suht älykäskin kai, tai ainakin pidän uuden oppimisesta ja olen luonnostaan utelias ja tiedon janoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttava yökukkuja oli aikanaan hetken 5-vuoro työssä. Kunnes oli pyytänyt vakituisia viikonloppu yövuoroja. Tekee viikon tilin 3 päivässä. Hän töissä isossa metalli yrityksessä.
On olemassa muutamia aloja joissa yövuoroon tarvitaan ihmisiä jatkuvasti. Etenkin leipomot, logistiikka ja isot tehtaat joita ei voi yöksi helposti sulkea syystä tai toisesta.
Minulla on tosi tuskaista herätä syksyisin ja talvisin aikaisin aamulla. Koko päivän on heikko olo. Keväällä ja kesällä pystyn menee nukkumaan aikaisin ja myös herätä aikaisin virkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä tunnilla on oikeasti ihan valtava merkitys!
Jos koulussa pitää olla kello 8 on kuudelta herääminen tuskaa. Ne harvat 9 alkavat kouluaamut jolloin saa nukkua seiskaan ovat jo helpompia. Eivät helppoja mutta helpompia.
Miksi kaiken pitää alkaa kello 8?
Tämä on muuten oikeasti tutkittu juttu, yhdelläkin tunnilla on merkitystä.
Joku brittiläinen tutkimus.
Esim. arvosanat nousi kaikilla, kun koulupäivien alkamista myöhennettiin.
Yhden mun lapsen open kanssa tästä puhuttiin, hän kertoi että aika yksin on tämän näkemyksensä kanssa opettajien huoneessa, hän siis itse toivoi että ei kasin aamuja.
Ihan hölmöä kun kaikki hyötyisivät tuosta!
Opettajat luultavasti laativat lukujärjestykset, ja kun suurin osa opettajista on aamuvirkkuja niin lopputulos on tämä.
Aamuvirkut ovat oikeasti täysin käsittämättömiä kusipäitä, siirtelevät vielä kellojakin jatkuvasti että olisivat täysin optimaalisessa rytmissä itse.
Onhan se kieltämättä mukavaa kun voi itse aloittaa työt silloin kun herää. Mitäs siitä jos sen takia 15% ihmisistä elää jatkuvassa univelassa lähes koko elämänsä.
Alzheimer on muuten jostain syystä lisääntynyt viime vuosina. Joidenkin tutkimustulosten mukaan uni on tärkeää aivojen kuona-aineiden poistossa, myös niiden jotka aiheuttavat alzheimeria.
Siis aivan ehdottomasti vaikeinta kaikessa on AAMUVIRKUN LAPSEN VANHEMMUUS.
Se on jotain järkyttävän hirveää, vaikka lastani rakastankin!
Ammattini, opiskeluni ja työni olen valinnut niin, että liukuma joustaa ja saan elää omaan tahtiin. Puoliso on myös iltavirkku, ei ongelmaa siinäkään. Mutta sitten saimme lapsia, ja jostain kohtalon oikusta yksi lapsistamme on mega-aamuvirkku. Hän heräisi luonnsotaan noin 4-5 aikaan. Rytmiä työstämällä ja kaikki mahdolliset kikat kokeilemalla olemme saaneet liu'utettua hänen rytmiään niin, että herää 5.30-6. Ihan kidutusta koko elämä, siis oikeasti aivan hirveää. On kuin koko ajan olisi jossain jetlagissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sopeutua. Luontaisesti olisin hereillä 9.-24.00., mutta töiden takia olen 05.30.-24.00. Viikonloppuisin nukun niin pitkään kuin lapset antavat ja olen aina väsynyt.
Et ole iltavirkku. Olet pian zombi.
Ei pahalla, mutta kukaan ei jaksa tuollaista kovin kauan.
Mun luontainen rytmi olisi olla hereillä 9-01/02. Ja nukkua 1/2-9.
Mutta tosiaan tuo mega-aamuvirkku lapseni on koko pienen (6v) ikänsä herännyt 4-6 välillä, ei siis koskaan nuku kuutta pidempään. Joudun elämään hänen rytmissään, vaikka kyllä, olen edelleen iltavirkku. Kyllä se on siis mahdollista elää väärässä rytmissä. Mutta se on todella hirveää, siitä tulee paha olo, olen aina väsynyt ja välillä tuntuu että en edes kykene asiantuntijatyöhöni enää.
Olen aineenopettaja yläkoulussa. Mulla on tässä jaksossa vain yks kasin aamu! Pahimillaan voi tietysti olla joka aamu kasiin. Mutta ainakin on neljä mahdollisuutta vuodessa saada parempi lukkari! Joskus menen kymppiin tai yhteentoista! <3 Klo 8 tunnit olen kuin kuollut ja niin on oppilaatkin. Ihan hirveä aika aloittaa työt!
Iltavirkkuna on myös kivempi painaa töitä välillä iltakasiin, kun on pahin kiirevaihe taas menossa.
Työtä en kuitenkaan suosittele kenellekään! Pitkä yliopistokoulutus, siihen nähden huono palkka, työmäärän loputtomuus ja suuri työuupumusriski, vaikituista työtä todella vaikea saada, jolloin palkka on pysyvästi 20% huonompi kuin naapurin viranhaltijalla.
Alue: Aihe vapaa
Hei, minäkin olen menettänyt odottamattomasti läheiseni, ja se keikautti koko elämäni ihan ylösalaisin. En ole koskaan ollut päihteisiin taipuvainen, mutta mulla alkoi todella rankat ahdistusoireet, paniikkia ja pakko-oireita. Työkykykin meni hetkellisesti. Toipumisessa oli tärkeintä itsestä huolehtiminen. Ajattelin, että hoivaan itseäni kuten hoitaisin jotakuta muuta sairasta: paljon lepoa ja unta, pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä meren äärellä ja metsissä, venyttelyä ja hierojalla käymistä, pehmeitä mukavia vaatteita, lempiruokiani… yritin myös aina pitää kodin siistinä ja kauniina, en muuta varten, vaan koska ajattelin, että minä ansaitsen viihtyisän kodin!
No lyhyestä virsi kaunis, nyt 7 v myöhemmin voin tosi paljon paremmin. Olen löytänyt osa-aikaisen työnkin itselleni sopivalta alalta. Rahaa olisi enemmän jos tekisin täyttä päivää, mutta kun on kerran seonnut kunnolla, tietää että mielenterveys on tärkeämpää kuin mikään rikkaus, eikä sitä voi rahalla ostaa.
Kauhean pitkä sepustus, mutta voimia sinulle!