Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?
TÄMÄ KESKUSTELU ON VERTAISTUKEA ILTAVIRKUILLE. Eli jos et kuulu iltavirkkuihin, olet esimerkiksi juuri tulossa kirjoittamaan "Aikainen lintu madon nappaa! Jokainen voi muuttua rehelliseksi ja reippaaksi aamuvirkuksi halutessaan"!!1 niin elä tee sitä, mene mieluummin vaikka nukkumaan.
Jakakaa iltavirkut, yökyöpelit ja aamuntorkut kokemuksenne! Mikä on vaikeinta, kun elämme aamuvirkkujen rytmin mukaan tehdyssä yhteiskunnassa? Oletko onnistunut löytämään alan, jossa iltavirkkuus on ok, ehkä jopa vahvuus? Oletko luova ja älykäs ihminen, jonka parhaat ideat tulevat öisin? Onko hyviä vinkkejä? Kiintoisia tarinoita?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä vartijana, yöhommissa.
Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.
Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työssä, missä etätyö on ollut lähtökohtaisesti sallittua jo ennen koronaa, ja ellei ole jotain tiettyjä palavereja (mitä on harvoin) niin työaika on täysin liukuva. Menen konttorille yleensä puoliltapäivin (jos menen) ja teen töitä 4 tuntia. Sitten illalla kun virkistyy, teen loput työt, monesti pikkutunneille.
Työ enimmäkseen itseohjautuvaa, ja esimiehetkin ymmärtää että turhaan tulen puoliunessa ysiltä töihin juomaan litratolkulla kahvia ennen kuin olen työkykyinen. Luvan kanssa saan tehdä siihen aikaan kun itselle sopii, kunhan työt tulee tehtyä.
Jotkut ihmiset tekevät niitä oikeita töitä joilla teidät elätetään. Kuten vaikka 5 vuoroa tehtaassa josta Oy Suomi Ab saa vientituloja. Meille on ihan sama koska konttorirotat jaksavat papereita pyöritellä kunhan pyörittelevät.
Miten jollakulla voi mennä näin tunteisiin se, että kaikki eivät halua elää juuri niinkuin He Hyvät Kunnon Ihmiset :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työssä, missä etätyö on ollut lähtökohtaisesti sallittua jo ennen koronaa, ja ellei ole jotain tiettyjä palavereja (mitä on harvoin) niin työaika on täysin liukuva. Menen konttorille yleensä puoliltapäivin (jos menen) ja teen töitä 4 tuntia. Sitten illalla kun virkistyy, teen loput työt, monesti pikkutunneille.
Työ enimmäkseen itseohjautuvaa, ja esimiehetkin ymmärtää että turhaan tulen puoliunessa ysiltä töihin juomaan litratolkulla kahvia ennen kuin olen työkykyinen. Luvan kanssa saan tehdä siihen aikaan kun itselle sopii, kunhan työt tulee tehtyä.
Jotkut ihmiset tekevät niitä oikeita töitä joilla teidät elätetään. Kuten vaikka 5 vuoroa tehtaassa josta Oy Suomi Ab saa vientituloja. Meille on ihan sama koska konttorirotat jaksavat papereita pyöritellä kunhan pyörittelevät.
Terkkuja sinne 50-luvulle! Täällä vuonna 2021 on muitakin kannattavia ja tärkeitä töitä kuin joku paperikoneen kammen veivaus aamuviideltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä vartijana, yöhommissa.
Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.
Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)
Minäkin kävin nuorena yöpyöräilemässä! Ja poikaystävän, nykyisen miehen kanssa, lähdettiin joskus nuorina yökävelyille puolenyön jälkeen. Nykyään ei pysty, kun lapset ja työ pakottaa normaalimpaan rytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen iltavirkku introvertti vaikeasti masentunut, en ajattele etten olen yhteiskunnalle hyödyksi.
En jaksa välittää. Valvon siis ja käyn yöllä kävelyllä, kun muut nukkuu.
Ihmettelen miten jaksoin kellokorttielämää joka aamu kello soi 6 vaikka teinkin hommia 5h, jaksoin ja tykkäsin aamuvarhaisesta paitsi bussit täysiä kun kaikki halusi kello kahdeksaan töihin.
Nyt jos ois sama hajoisin heti.
Tarvitsen unilääkkeitä, vaikka niissä lukee ei pitkään käyttöön olen käyttänyt varmaan viisi vuotta.
Ilman unilääkettä valvon aamuun enkä mene nukkumaan aamullakaan.
Ensimmäisiä unilääkekertoja alkoi viiraamaan silmissä, relaxit taas toi painajaisia että huusin ellen nukkunut valot päällä.
voin sanoa että yhteiskunnan oravat saa pyöriä oravanpyörässään ihan vapaasti tää orava hyppäs pyörästään ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä vartijana, yöhommissa.
Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.
Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)
Minäkin kävin nuorena yöpyöräilemässä! Ja poikaystävän, nykyisen miehen kanssa, lähdettiin joskus nuorina yökävelyille puolenyön jälkeen. Nykyään ei pysty, kun lapset ja työ pakottaa normaalimpaan rytmiin.
Minä olen yökyöpeli nainen, jolla on päivärytmiltään normaali mies. Olen toiveikkaasti miettinyt, voisiko tämän kääntää voitoksi, sitten jos saadaan vauva. Minä voisin hoitaa yöheräämiset kun kuitenkin riekun valveilla ja mies huolehtisi sitten minun nukkuessa aamupäivän väninät.
No päivisin mies käy tietysti töissä, mutta ainakin viikonloppuisin tuo onnistuisi. Onhan se kaksi hyvin nukuttua yötä viikossa parempi kuin nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen iltavirkku introvertti vaikeasti masentunut, en ajattele etten olen yhteiskunnalle hyödyksi.
En jaksa välittää. Valvon siis ja käyn yöllä kävelyllä, kun muut nukkuu.
Ihmettelen miten jaksoin kellokorttielämää joka aamu kello soi 6 vaikka teinkin hommia 5h, jaksoin ja tykkäsin aamuvarhaisesta paitsi bussit täysiä kun kaikki halusi kello kahdeksaan töihin.
Nyt jos ois sama hajoisin heti.
Tarvitsen unilääkkeitä, vaikka niissä lukee ei pitkään käyttöön olen käyttänyt varmaan viisi vuotta.
Ilman unilääkettä valvon aamuun enkä mene nukkumaan aamullakaan.
Ensimmäisiä unilääkekertoja alkoi viiraamaan silmissä, relaxit taas toi painajaisia että huusin ellen nukkunut valot päällä.
voin sanoa että yhteiskunnan oravat saa pyöriä oravanpyörässään ihan vapaasti tää orava hyppäs pyörästään ulos.
Mistä luulet että masennukseksi johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työssä, missä etätyö on ollut lähtökohtaisesti sallittua jo ennen koronaa, ja ellei ole jotain tiettyjä palavereja (mitä on harvoin) niin työaika on täysin liukuva. Menen konttorille yleensä puoliltapäivin (jos menen) ja teen töitä 4 tuntia. Sitten illalla kun virkistyy, teen loput työt, monesti pikkutunneille.
Työ enimmäkseen itseohjautuvaa, ja esimiehetkin ymmärtää että turhaan tulen puoliunessa ysiltä töihin juomaan litratolkulla kahvia ennen kuin olen työkykyinen. Luvan kanssa saan tehdä siihen aikaan kun itselle sopii, kunhan työt tulee tehtyä.
Jotkut ihmiset tekevät niitä oikeita töitä joilla teidät elätetään. Kuten vaikka 5 vuoroa tehtaassa josta Oy Suomi Ab saa vientituloja. Meille on ihan sama koska konttorirotat jaksavat papereita pyöritellä kunhan pyörittelevät.
Terkkuja sinne 50-luvulle! Täällä vuonna 2021 on muitakin kannattavia ja tärkeitä töitä kuin joku paperikoneen kammen veivaus aamuviideltä.
Tämä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että tää on nykyään ammatinvalintakysymys. Ihme katkeraa tilitystä. Ei sinne tehtaaseen nykyään ole pakko mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työssä, missä etätyö on ollut lähtökohtaisesti sallittua jo ennen koronaa, ja ellei ole jotain tiettyjä palavereja (mitä on harvoin) niin työaika on täysin liukuva. Menen konttorille yleensä puoliltapäivin (jos menen) ja teen töitä 4 tuntia. Sitten illalla kun virkistyy, teen loput työt, monesti pikkutunneille.
Työ enimmäkseen itseohjautuvaa, ja esimiehetkin ymmärtää että turhaan tulen puoliunessa ysiltä töihin juomaan litratolkulla kahvia ennen kuin olen työkykyinen. Luvan kanssa saan tehdä siihen aikaan kun itselle sopii, kunhan työt tulee tehtyä.
Jotkut ihmiset tekevät niitä oikeita töitä joilla teidät elätetään. Kuten vaikka 5 vuoroa tehtaassa josta Oy Suomi Ab saa vientituloja. Meille on ihan sama koska konttorirotat jaksavat papereita pyöritellä kunhan pyörittelevät.
Tulit väärään ketjuun kitisemään. Heippa!
Töiden suhteen ei ongelmaa, teen töitä omassa yrityksessä kotoa käsin. Nyt "valvottaa" kouluikäiset lapset, kun kello soi aamulla 7.05 että ehdin laittaa lapset kouluun. Itse aloitan työt 9-10 maissa, sitä ennen lenkitän koiran. Jahka lapset kasvaa, saan rytmin kokonaan kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä vartijana, yöhommissa.
Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.
Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)
Kuulostaa ihanalta! Ap
Yhdellä tunnilla on oikeasti ihan valtava merkitys!
Jos koulussa pitää olla kello 8 on kuudelta herääminen tuskaa. Ne harvat 9 alkavat kouluaamut jolloin saa nukkua seiskaan ovat jo helpompia. Eivät helppoja mutta helpompia.
Miksi kaiken pitää alkaa kello 8?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle illalla nukkumaan käyminen ei sinänsä ole ongelma, koska olen luokattoman väsynyt iltaisin aikaisten aamuherätysten takia. Mutta juuri ne aikaiset herätykset vievät kaiken energian.
Joudun heräämään raksalle töihin seitsemään ja on ihan sama nukunko 10h vai 5h, se väsymys aikaisten herätysten vuoksi on jatkuvaa. Nukun yleensä yössä sen 7h ja silti olen jatkuvasti väsynyt. En edes ymmärrä miksi raksalla täytyy olla töissä 07.00, kun eihän kerrostalojen asuntoja saneeratessa voi siihen aikaan tehdä mitään kovaäänistä. Hyvä työaika raksalle olisi 08-16.30 tai mieluummin poistettaisiin pekkaset kokonaan, niin työaika olisi 08-16.
Kesällä valoiset aamut auttavat jaksamaan, mutta heti aamujen muututtua pimeiksi alkaa väsymys. Ei kroppa osaa herätä pimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen iltavirkku introvertti vaikeasti masentunut, en ajattele etten olen yhteiskunnalle hyödyksi.
En jaksa välittää. Valvon siis ja käyn yöllä kävelyllä, kun muut nukkuu.
Ihmettelen miten jaksoin kellokorttielämää joka aamu kello soi 6 vaikka teinkin hommia 5h, jaksoin ja tykkäsin aamuvarhaisesta paitsi bussit täysiä kun kaikki halusi kello kahdeksaan töihin.
Nyt jos ois sama hajoisin heti.
Tarvitsen unilääkkeitä, vaikka niissä lukee ei pitkään käyttöön olen käyttänyt varmaan viisi vuotta.
Ilman unilääkettä valvon aamuun enkä mene nukkumaan aamullakaan.
Ensimmäisiä unilääkekertoja alkoi viiraamaan silmissä, relaxit taas toi painajaisia että huusin ellen nukkunut valot päällä.
voin sanoa että yhteiskunnan oravat saa pyöriä oravanpyörässään ihan vapaasti tää orava hyppäs pyörästään ulos.
Mistä luulet että masennukseksi johtuu?
Kiitos kysymästä.
Läheiseni viimeinen tapaamisemme oli lämmin ja en osannut edes ajatella mitään, kun hän siis kuoli hajosi elämäni kuin korttitalo.
Yritin lääkitä viinallakin ja sekoilla netissä kännipäissäni, askeleet meni kuin itsekseen alkoon.
Korkki meni kiinni kuitenkin ja hyvä niin.
Olen käynyt terapiassa mutta rupesi ottamaan päähän liikaa sanoin etten tarvi enää mitään terapiaa ja ne uskoi sen, niinpä sitten konttasin kotiin itkien.
Naurattaa nämä "työajan liukumat", että töihin voi mennä "vasta" klo 9! Mitä hittoa! Pitäähän silti herätä joskus 8 pintaan, mitä tuo muka auttaa? Etätöissä tietysti voi olla että riittää herääminen 8.55 mutta on sekin ihan s**tanallisen aikaista.
Olen siis iltavirkku, jopa vähän yökyöpeli. Menen nukkumaan mieluiten 2-4 aikoihin ja nousen 11-13 aikoihin. Tuo 11 on minulle siis aikaisin nousemista. Unentarve n. 9 tuntia, vähäunisilla elämä on toki helpompaa kuin minulla.
Ja kyllä, tällä hetkellä nautin tästä luksuksesta eli työttömyydestä... Tätä ennen olin 9-17 toimistotyössä, ei liukumaa eikä etätyötä. Oli ihan sairasta. Illat ja viikonloput vapaata joo, mutta mitä niillä teki kun oli kurottava univelkaa ja aina oli paha olo eikä mitään voinut harrastaa kun virtaa ei riittänyt? Meni monta vuotta hukkaan.
Nyt kun uusia töitä etsin, niin enpä tiedä... Täytyy vaihtaa alaa tai pysyä työttömänä. Pidemmän päälle saattaa rahatilanne kyllä pakottaa töihin, vaikka nyt vielä työelämästä kertyneillä säästöillä pärjään. Koska mihin olisin niitä käyttänyt kun en mitään jaksanut töiden jälkeen tehdä!
Ikää on 30v ja puoliso on onneksi samanlainen kuin minäkin, lemmikkinä meillä on kissa, kiva on myös kisun kanssa jaksaa leikkiä kun tunnin-parin päästä alkaa iltavillit :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen iltavirkku introvertti vaikeasti masentunut, en ajattele etten olen yhteiskunnalle hyödyksi.
En jaksa välittää. Valvon siis ja käyn yöllä kävelyllä, kun muut nukkuu.
Ihmettelen miten jaksoin kellokorttielämää joka aamu kello soi 6 vaikka teinkin hommia 5h, jaksoin ja tykkäsin aamuvarhaisesta paitsi bussit täysiä kun kaikki halusi kello kahdeksaan töihin.
Nyt jos ois sama hajoisin heti.
Tarvitsen unilääkkeitä, vaikka niissä lukee ei pitkään käyttöön olen käyttänyt varmaan viisi vuotta.
Ilman unilääkettä valvon aamuun enkä mene nukkumaan aamullakaan.
Ensimmäisiä unilääkekertoja alkoi viiraamaan silmissä, relaxit taas toi painajaisia että huusin ellen nukkunut valot päällä.
voin sanoa että yhteiskunnan oravat saa pyöriä oravanpyörässään ihan vapaasti tää orava hyppäs pyörästään ulos.
Mistä luulet että masennukseksi johtuu?
Kiitos kysymästä.
Läheiseni viimeinen tapaamisemme oli lämmin ja en osannut edes ajatella mitään, kun hän siis kuoli hajosi elämäni kuin korttitalo.
Yritin lääkitä viinallakin ja sekoilla netissä kännipäissäni, askeleet meni kuin itsekseen alkoon.
Korkki meni kiinni kuitenkin ja hyvä niin.
Olen käynyt terapiassa mutta rupesi ottamaan päähän liikaa sanoin etten tarvi enää mitään terapiaa ja ne uskoi sen, niinpä sitten konttasin kotiin itkien.
Kamalaa :( Onneksi sentään viimeinen tapaaminen oli lämmin. Jää kaunis muisto eikä mitään hampaankoloon.
Mieletöntä että olet kaikesta huolimatta onnistunut lopettamaan juomisen, se on niin iso ponnistus että moni ei pysty siihen ikinä. Ehkä voit vielä joku päivä antaa terapiallekin uuden mahdollisuuden. Epämukavaahan se on kun kipupisteitä kaivellaan, mutta toisaalta se tunne saattaa tarkoittaa sitäkin että nyt lähestytään jotain mitä olisi syytäkin käsitellä.
Toivon (öistä) myötätuulta elämääsi! Eihän sitä koskaan tiedä, mitä nurkan takana odottaa. Ties vaikka jotain hyvääkin.
Koko meidän perheemme on iltavirkkuja. Tokaluokkalainen pyöriskelee vieläkin sängyssä vaikka mitä tekee. Itse opiskeluaikana saatoin valvoa aamuun asti ja joskus korjata unirytmiä menemättä kyseisinä aamuina nukkumaan. Aika hienoa.
Alue: Aihe vapaa
Nämä aamuherätykset tap.pavat minut. Joudun töiden jälkeen menemään heti iltapäivällä nukkumaan. En jaksa tätä kauaa. Pitää vaihtaa varmaan alaa, johonkin jossa voin tehdä iltavuoroja.