ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?

Ei auta kun kärsiä, aamuvirkku vaatii itsekeskeisesti kaikkia toteuttamaan aamuvirkun elämänrytmiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tunnilla on oikeasti ihan valtava merkitys!

Jos koulussa pitää olla kello 8 on kuudelta herääminen tuskaa. Ne harvat 9 alkavat kouluaamut jolloin saa nukkua seiskaan ovat jo helpompia. Eivät helppoja mutta helpompia.

Miksi kaiken pitää alkaa kello 8?

Tämä on muuten oikeasti tutkittu juttu, yhdelläkin tunnilla on merkitystä.

Joku brittiläinen tutkimus.

Esim. arvosanat nousi kaikilla, kun koulupäivien alkamista myöhennettiin.

Yhden mun lapsen open kanssa tästä puhuttiin, hän kertoi että aika yksin on tämän näkemyksensä kanssa opettajien huoneessa, hän siis itse toivoi että ei kasin aamuja.

Ihan hölmöä kun kaikki hyötyisivät tuosta!

Opettajat luultavasti laativat lukujärjestykset, ja kun suurin osa opettajista on aamuvirkkuja niin lopputulos on tämä.

Aamuvirkut ovat oikeasti täysin käsittämättömiä kusipäitä, siirtelevät vielä kellojakin jatkuvasti että olisivat täysin optimaalisessa rytmissä itse.

Onhan se kieltämättä mukavaa kun voi itse aloittaa työt silloin kun herää. Mitäs siitä jos sen takia 15% ihmisistä elää jatkuvassa univelassa lähes koko elämänsä.

Alzheimer on muuten jostain syystä lisääntynyt viime vuosina. Joidenkin tutkimustulosten mukaan uni on tärkeää aivojen kuona-aineiden poistossa, myös niiden jotka aiheuttavat alzheimeria.

Täällä opettaja, joka on iltavirkku! Peruskouluissa opettajat eivät yleensä laadi lukujärjestyksiä eivätkä yleensä voi edes toivoa opetusta tiettyyn kellonaikaan. Sama pätee osaksi myös lukioissa; ammattikouluista en tiedä. Korkeakouluissa opetushenkilökunnalla on yleensä enemmän sanomista opetusaikoihin. Toki lukujärjestystentekokäytännöt voivat vähän vaihdella, mutta periaatteessa näin. Varsinkin peruskouluissa liikkuvia osia on niin paljon, ettei yksittäisten opettajien toiveilla vain ole mahdollisuutta näkyä lukujärjestyksissä. Harmillista kyllä edelleen kouluissa opitaan hyvin aamupainotteisesti - oletan, että syyt ovat historiassa ja tottumuksessa.

Opiskelin opettajaksi oltuani muissa töissä (ns. siisteissa sisähommissa, joissa ei olisi ollut väliä, milloin työnsä tekee,  mutta kaikissa työpaikoissani oli pakko saapua työpaikalle viimeistään klo 9.30) jo jonkin aikaa ja huomattuani, etten vaan mitenkään pysty siirtämään vuorokausirytmiäni. Ammatinvaihto oli monien koulujen aamupainnotteisuuden vuoksi pieni riski, mutta lopulta onnistuin pääsemään töihin sellaiseen aikuislukioon, jossa opetusta on iltaisin. Sopii minulle täydellisesti. Tiedän, että monella kollegalla samantyyppinen tausta ja että opettajakunnassamme on paljon iltavirkkuja.

Kiva lukea muiden kokemuksia! Täältä on löytynyt tarinoita, joissa ihmiset keksivät ratkaisuja, mutta monelle se on tarkoittanut lisää opiskelua tai muita sellaisia asioita, jotka eivät ole kaikkien saatavilla. On tosi ikävää, että osa joutuu vain sinnittelemäön kahvilla ja nukkumalla viikonloput kokonaan tai toimimalla jatkuvasti alivireisesti.

Olen siis  itse iltavirkku. Etenkin opiskeluaikana ajattelin, että kun menen töihin, jotenkin maagisesti saan vaihdettua vuorokausirytmini. Opiskeluaikoina pystyin elämään iltapainoitteisesti enkä oikein edes ajatellut koko asiaa. En tajua, miksen jo silloin miettinyt, miten vaikeaa aikaisin herääminen minulle on. Toisaalta esim. koulussa opontunneilla tällaisia käytännön asioita ei lainkaan käsitelty.

 Jossain vaiheessa tajusin, että asia on vain niin, että kertakakikkiaan tarvitsen yhdeksän tuntia unta vuorokaudessa oikeaan aikaan, jotta voin hyvin ja pystyn toimimaan eikä asiaa voi muuttaa.  En saa unta aikaisin illalla, vaikka olisin miten valvonut ja päiväunet eivät virkistä jurikaan. Tähän ei vaikuta valonmäärä, mutta jos joudun heräämään aikaisin, talvella se aamupöpperyys on pahempaa kuin valoisaan aikaan.

Oltuani minäkin työelämässä jo vuosia ratkaisin lopulta asian niin, että aloin oman alani kouluttajaksi. Jaan siis osaamistani muille. Olen töissä suhteellisen isossa firmassa, jossa pystyn kertomaan toiveeni koulutusajoisa. Työpäivät kyllä tulevat täyteen: jos koulutus alkaa klo 11 ja kestää 3-6 tuntia, teen sitten illalla koulutusmateriaaleja, raportteja jne. Alani on melko miesvoittoinen, ja puhumme ääneen sitä, että kun kouluttaminen on niin intensiivistä, on pakko olla myös vapaa-aikaa intensiivisen työn vastapainoksi. Meillä pyritään myös siihen, että on yksi ns. paperipäivä viikossa, jolloin koulutuksia ei ole lainkaan. SIlloin voin tietysti tehdä työni oman aikatauluni mukaan.

Olen todella onnekas, että olen päässyt tällaiseen työhön ja ymmärrän, ettei tämä todellakaan olisi kaikille mahdollista.  Silloin, kun kävin töissä aamusta, minulla oli samoja oireita kuin monilla muillakin. Jatkuvia päänsärkyjä ja monenlaista sairastelua usein, kaikenlaista kremppaa ja pitkiä flunssia. Ja kuten monella mulla, työpäivät venyivät huiman pitkiksi, koska aamulla en saanut mitään tehdyksi, mikä sekin varmasti vaikutti jaksamiseen, koska palautumiseen ei vain  riittänyt aikaa. Pahinta oli se aamusekoilu töissä: usein mietin, että työkaverit varmaan arvelivat, että biletän yöt läpi, kun en aamulla saanut muodostettua järkevää puhetta, tukka oli sekaisin ja paha olo varmasti näkyi. Nyt tuntuu, että vuorokaudessa on tarpeeksi tunteja, ehdin palautua, huolehtia itsestäni ja olen koko työpäivän ajan virkeä ja skarppi.

En muuten juurikaan puhu iltavirkkuudesta etenkään töissä, se usein katsotaan synonyymiksi laiskuudelle, ja toiveeni koulutusten alkamisesta vasta aamupäivin perustelen aina muilla syillä. Tuntuu pelleilyltä, mutta kokemuksesta pidän asian itselläni. Tänne uskallan jakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä vartijana, yöhommissa.

Minulla oli nuorena yökyöpeli poikaystävä, joka työskenteli piirivartijana. Oli kuulemma mukavaa ja rauhallista ajaa tyhjiä teitä pitkin öisen kaupungin halki ja tarkistella/sulkea eri kohteita. Minäkin, toinen yökyöpeli, työskentelin silloin opiskelujen ohessa tarjoilijana.

Oli oikeastaan tosi mukavaa elää sillä tavalla toisen ihmisen kanssa, nukkua pitkään kun muut ihmiset kiiruhtivat eteenpäin maanantaiaamun tihkusateessa ja kukkua sitten yhdessä öisin, me kaksi ikään kuin ihan omassa maailmassamme. Usein käytiin yhdessä yökävelyilläkin tai pyöräilemässä. :)

Minäkin kävin nuorena yöpyöräilemässä! Ja poikaystävän, nykyisen miehen kanssa, lähdettiin joskus nuorina yökävelyille puolenyön jälkeen. Nykyään ei pysty, kun lapset ja työ pakottaa normaalimpaan rytmiin.

Minä olen yökyöpeli nainen, jolla on päivärytmiltään normaali mies. Olen toiveikkaasti miettinyt, voisiko tämän kääntää voitoksi, sitten jos saadaan vauva. Minä voisin hoitaa yöheräämiset kun kuitenkin riekun valveilla ja mies huolehtisi sitten minun nukkuessa aamupäivän väninät.

No päivisin mies käy tietysti töissä, mutta ainakin viikonloppuisin tuo onnistuisi. Onhan se kaksi hyvin nukuttua yötä viikossa parempi kuin nolla.

Siis todellakin voi! Se ON vaan vahvuus pienten lasten kanssa, jos edes toinen jaksaa herätä aamuisin. Siis on toki totta, että kaikki lapset ei valvota eivätkä kaikki  lapetkaan ole aamuvirkkuja. Mutta on myös, ikävä kyllä, totta, että iltavirkkuus ei suojaa aamuvirkun lapsen saamiselta. Meitä on kaksi iltavirkkua vanhempaa ja mega-aamuvirkku lapsi ja se on kylä ihan hirveä yhdistelmä. 

Työskentelen it-alalla. Teen joka päivä töitä muiden pohjoismaalaisten ja keski-eurooppalaisten kanssa. He eivät todellakaan ole töissä Suomen aikaa klo 8. Ja jos lopettaisin klo 16, jäisi moni palaveri kesken. On ihan fine siis aloittaa päivä esim. klo 10. Onneksi lapseni ovat jo isoja lukiolaisia. Päiväkotiaika oli yhtä helvettiä. Lapsetkaan eivät ole koskaan olleet aamuvirkkuja.

Mitenkäs se vanha sanonta menikään???

"Äiti oli aamun virkku , isä illan virkku...."Mikäs lapsesta tuli?

Olen töissä ravintola-alalla. Ei tarvitse pahemmin aikaisin aamulla heräillä.

En ole sopeutunut.

Tottahan tuo, että yhteiskunta suosii aamun virkkuja. 

Illan virkut yleensä ovat luovien alojen ammateissa tai jos ovatkin jossakin perinteikkäässä päivätyössä, jossa on työaika tyyliin klo 7 - 17 välissä, niin kyllähän kokemuksestani voinen sanoa, jota kyllä oli vaikeeta iltavirkkuna  aikaiset aamulla heräämiset niin opiskeluaikana kuin töissä ollessani.

Olen tehnyt myös kolmivuorotyötä jonkin aikaa työhistoriassani, ja ei kyllä sekään ollut herkkua ainakaan mulle.   Tai sanotaan niin, että vuorot ajoittuivat niin, että iltavuorosta piti päästä normisti jo kello 21, mutta sitä ei tapahtunut minun aikanani oikeastaan kertaakaan, sillä ylityöt saattoivat kestää jopa aamuyöntunneille saakka, ja talon laskuun taksilla kotiin; ja seuraavana päivänä kello 13 töihin ja sitä rataa kun viikon oli tehnyt duunia, niin ei paljon nauranut vatsa, eikä muutenkaan....  Onneksi tuo vuorotyöpaikka oli sijaisuustehtävä, ja toin kyllä esille sen työpaikan työaikojen hulluuden esille, joten eipä soppari jatkunutkaan; mikä onneni silloin ettei jatkunutkaan.   Työnantaja oli eräs  silloinen pankkilaitos.  Kyseistä paikkaa hakiessani, ei kyseisistä jatkuvista ylitöistä työhönottaja kertonut  yhtään mitään. Vasta töissä ollessani sain tuta, mitä oli jäädä jatkuvasti miltei ylitöihin. Viikon välein vaihtui työaika näin: Yksi viikko oli normityöajaltaan klo 8 - 16, toinen viikko klo 9 - 17 ja sitten kolmas viikko klo 13 - 21, mutta en muista sen työrupeamani aikana kuin kerran pari, että koko työporukka pääsi esim. iltavuorostaan klo 21 kotiin.  Työpaikoistani tuo oli aivan kamala ja vieläpä kaikki naisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi iltavirkut, joita on käsittääkseni yli puolet suomalaisista, ei aktiivisesti aja yhteiskunnan muuttamista heille (tai kaikille) sopivaan rytmiin? Vai onko aamuvirkut selviytyneet elämässä paremmin johtaviin asemiin eivätkä halua tehdä muutosta?

Taitaa olla jäännöstä sieltä maatila ajoilta, kun piti herätä kukunlaulun aikaan hoitamaan eläimiä

Vierailija kirjoitti:

Miksi iltavirkut, joita on käsittääkseni yli puolet suomalaisista, ei aktiivisesti aja yhteiskunnan muuttamista heille (tai kaikille) sopivaan rytmiin? Vai onko aamuvirkut selviytyneet elämässä paremmin johtaviin asemiin eivätkä halua tehdä muutosta?

Mistä olet tällaista lukenut? 

Musta ne prosentit menee ihan toisella tavalla, iltavirkkuja on se pienin osa. Oliskohan siinä syy, ettei yhteiskunta toimi meidän tahtiin?

En kovinkaan hyvin, ja kun 58 vuotias ei enää pääse 40tunnin päivätöihin, niin sinnittelen iltatöissä n.5 tuntia ilta. Hätäsesti 30 tuntia viikossa. Plussaa se että saa nukkua aamulla pitkään. Tarvitsen vähintään 8-9 tunnin unet. Olen työtön työnhakija ja odotan eläkettä.

Ap täällä ihastelee, aivan mahtavaa, että näin paljon todella kiinnostavia vastauksia! Onpa yllättävänkin hienoa lukea ihan näin ruudun välityksellä tuntemattomien vertaisten tarinoita, harvoin tuntee tässä asiassa itsensä niin nähdyksi. Monesta vastauksesta tunnistan itseni.

Voisin vihdoin jakaa omiakin kokemuksiani. Olen kolmikymppinen nainen, melkein koko elämäni elänyt siinä uskossa, että olen jotenkin laiska ja viallinen. Toinen vanhemmistani on aamuvirkun perikuva, toinen on yökyöpeli sieltä rytmin myöhäisemmästä päästä. Aamuvirkkuvanhempani ei ole häntä, tai liioin minua tai sisaruksiani ymmärtänyt vaan on motkottanut meitä kaikkia laiskoiksi. (Vähän säälittää hänkin kyllä, sillä hän on ainoana aamuvirkkuna isossa perheessä. :D)

Jo lapsena vasta nukkumaanmenoajan jälkeen alkoi elämä. Leikin joko yksin tai sisarusteni kanssa hiljaa pimeässä, vähän vanhempana luin, piirsin tain kirjoitin. Aamut olivat todella tuskallisia ja menin kouluun usein aika epämääräisen näköisenä, väärät tarvikkeet mukana. Lukiossa jouduin usein korvaamaan poissaoloja, sillä en vain saanut itseäni hereille aamutunneille.

Työelämässä olen aina hakeutunut vuorotöihin. Vaikka niissäkin joutuu tekemään aamuvuoroa, saa edes toisinaan nukkua. Pisimmillään olin kolme kuukautta 8-16 töissä (pitkällä työmatkalla tosin) ja jouduin irtisanomaan itseni ja vaihtamaan työpaikkaa. Tottakai pakon edessä pystyisin tuohon, mutta tuntuu että työpaikassa melkeinpä ykkösprioriteetti on se, että saa nukkua aamulla. Tunnillakin on iso merkitys. Luonnostaan nukkuisin noin kello 3-11.

Tällä hetkellä opiskelen uutta alaa. En todellakaan iloitse koronasta, mutta iloitsen mahdollisuudesta etäopetukseen. Saan nukkua joka arkiaamu vähintään yhdeksään ja lounastauolla päiväunet! Usein on itsenäinen päivä ja saan nukkua yhteentoista. Huomaan että lähiopetuksessa olin jatkuvasti todella väsynyt, stressaantunut ja hajamielinen ja tällä hetkellä olen rentoutunut, levännyt ja iloinen, vaikka tekemistä riittää todella paljon. Opiskelen luovaa alaa ja öisin saan parhaat ideani. Aamulla en oikein edes kykene tekemään mitään kovin innovatiivista. Aamulla kaikki energia menee siihen, että saa itsensä joten kuten kasaan.

Haaveeni on perustaa oma yritys ja pienimuotoista toimintaa on jo olemassa. Jos joku päivä olen niin onnellisessa tilanteessa, että voin palkata lisää tekijöitä, haluan ehdottomasti olla joustava työajoissa, sekä aamu- että iltavirkkujen suhteen.

Tunnistan täältä myös itseni yön ihailijana. Pidän kyllä päivästä, auringosta ja muusta tällaisesta ja valoisuus vaikuttaa mielialaankin paljon. Mutta mikään muu vuorokaudenaika ei onnistu olemaan yhtä lumoava ja maaginen, kuin öinen aika. Hämyinen kesäyö, tai talvinen tähtitaivas! Jopa hälyisessä neonvaloisassa suurkaupungin yössä on jotain rauhoittavaa. Öisin ajatus pystyy keskittymään ihan eri tavalla.

Niin, siitä vielä kun olen aina ajatellut olevani jotenkin laiska ja viallinen. Heräsin tajuamaan ettei näin ole suuttumisen kautta. Eräässä tilanteessa jälleen kerran joku leimasi minua laiskuriksi, pitäen omia luonnollisia nukkumisaikojaan parempana. Ei siinä tilanteessa mitään ihmeellistä ollut, mutta mitta vain sattui tulemaan täyteen. Suutahdin ja avasin suuni ja vasta siinä suuttuessani itsekin tajusin, että ei minussa ole mitään vikaa! Toki ymmärrän, että yhteiskunnassa monet asiat pyörivät enemmistön ehdoilla, mutta iltavirkkujen huomiointi hyödyttää lopulta kaikkia. Tai syyllistäminen luonnollisista asioista, joita ei voi itse muuttaa, ei ainakaan auta ketään :)

Eniten jännittää mahdollinen vanhemmuus. Yritämme lasta ja mietin, mitä jos lapsesta tulee hyvin aamuvirkku? Mieheni on tosin melko aamuvirkku, joten kenties hän ottaisi sitten enemmän koppia aamuista ja minä illoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi iltavirkut, joita on käsittääkseni yli puolet suomalaisista, ei aktiivisesti aja yhteiskunnan muuttamista heille (tai kaikille) sopivaan rytmiin? Vai onko aamuvirkut selviytyneet elämässä paremmin johtaviin asemiin eivätkä halua tehdä muutosta?

Mistä olet tällaista lukenut? 

Musta ne prosentit menee ihan toisella tavalla, iltavirkkuja on se pienin osa. Oliskohan siinä syy, ettei yhteiskunta toimi meidän tahtiin?

Käsittääkseni iltavirkkuja on noin 15 % ja loput jakaantuvat aika tasan päivänvirkkuihin ja aamuvirkkuihin. :) Eli joka tapauksessa aamuvirkkujen mukaan menevä yhteiskunta menee vähemmistön ehdoilla, tosin se vähemmistö on suuri, reilu 40 % kansasta. Loogisinta olisi mennä päivänvirkkujen mukaan, en ole varma mitä tarkoittaisi käytännössä.

"Yö, sinuun minä rakastuin, ihastuin.

Synkkään rauhoittavaan ääneesi.

Hämärässä salaa kietouduin ympärillesi.

Huomasitko sinä? Uskon niin.

Sinä aistit minut ja tunnet minun tuoksuni.

Olet minun turvani, minun luovuuteni.

Niin tuttu mutta turmiollinen.

Pimeyteen hukkuisin.

Voin vain rakastaa hetken kerrallaan. "

Kosma Pihlaja

Liukuva työaika - toimistolla ei tarvitse olla ennen kymmentä. Tosin sekin välillä tuottaa hankaluuksia. Lopettelen sitten kuuden aikaan illalla, harrastuksesta kotiudun joskus yhdeksän pintaan ja illallinen klo 22. Sen jälkeen saatan vielä maalata seinää tms. Yritän silti olla keskiyöllä sängyssä, tarvitsen 8 tunnin yöunet.

Huonosti sopeuduin, siksi olenkin nykyään yrittäjä ja päätän itse työaikani. Aamulla saa herätä rauhassa joskus 9 maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon kahvia. ☕

Hölmö ratkaisu. Pitäisi siis lipittää jotain koukuttavaa vain siksi että jaksaisi.

Sairasta.

Kaikille se ei edes sovi, itselläni tulee tosi inhottavia oireita jo puolesta kupillisesta kahvia, sydän hakkaa, yököttää, maha menee sekaisin, tulee kuumeinen olo.

Kofeiini pissattaa. Tämä on rasittavaa, kuten myös nuo sydämentykytykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon kahvia. ☕

Hölmö ratkaisu. Pitäisi siis lipittää jotain koukuttavaa vain siksi että jaksaisi.

Sairasta.

Kaikille se ei edes sovi, itselläni tulee tosi inhottavia oireita jo puolesta kupillisesta kahvia, sydän hakkaa, yököttää, maha menee sekaisin, tulee kuumeinen olo.

Kofeiini pissattaa. Tämä on rasittavaa, kuten myös nuo sydämentykytykset.

Kofeiini ei kyllä ole ratkaisu. Itse en edes huomaa sen piristävää vaikutusta. Aamu mikä aamu, kamalia ovat herätykset kun nukkumaan pääsee vasta aamuyöstä ja joskus uni ei tule lainkaan. Vapaalla on ihana valvoa aamun pikkutunneille asti.

Näin perheellisenä aamuvirkusta miehestä on hyötyä. Saan posottaa viikonloppuisin yhteentoista asti ihan rauhassa. Ennen aina harmitti kun mies paineli useita tunteja aikaisemmin nukkumaan ja jaksoi valvoa vain alkoholin voimalla.