Eipä osannut 13v kummityttö kiittää joululahjastaan..

Ja tällä samalla foorumilla on jatkuvasti aloituksia, joissa itketään yksinäisyyttä ja ihmissuhteiden puutetta. Eikö osata laskea yhteen 1+1? Jos nyt et osaa edes kiittää joululahjasta, niin tuskin tajuat olla kiitollinen mistään muustakaan. Ja ihmiset ympäriltä katoavat. Miten voi elämän perusasiat ja muiden ihmisten kunnioittaminen olla näin totaalisen hukassa?
Anteeksi ja kiitos. Niillä pärjää elämässä ihan tosi pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:47"]Ja tällä samalla foorumilla on jatkuvasti aloituksia, joissa itketään yksinäisyyttä ja ihmissuhteiden puutetta. Eikö osata laskea yhteen 1+1? Jos nyt et osaa edes kiittää joululahjasta, niin tuskin tajuat olla kiitollinen mistään muustakaan. Ja ihmiset ympäriltä katoavat. Miten voi elämän perusasiat ja muiden ihmisten kunnioittaminen olla näin totaalisen hukassa?
Anteeksi ja kiitos. Niillä pärjää elämässä ihan tosi pitkälle.
[/quote]

Minusta taas näyttää, että nämä kiitosta erikseen kerjäävät ovat niitä, jotka jäävät yksin. He niitä välejä katkovat, kun toiset vielä luulevat kaiken olevan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:22"]

Näitä juttuja kun lukee, niin olen niiiin onnellinen, että olemme tehneet periaatepäätöksen mieheni kanssa, että pyydämme kummeiksi vain sisaruksiamme, ja suostumme kummeiksi vain sisarusten lapsille. Tällä tavoin lahjoja ei koskaan tarvitse lähetellä postissa, kun kummit ja kummilapset viettävät aina joulua yhdessä ja olemme paikalla syntymäpäiväjuhlissa. 

[/quote]

Mulla taas toisinpäin, eli suostuisin enää kummiksi vain ystävieni lapsille, koska näiden ihmisten kanssa tulee oltua tekemisissä ihan omasta tahdosta. Sisarusten kanssa se olisi sellaista pakkopullaa, eli ollaan tekemisissä ihan vaan siitä syystä että ollaan sukua (ja silloinkin harvoin), mutta mitään muuta yhteistä ei ole.

Kuuluu kiittää. Vanhempien tulee opettaa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:41"]Outoa, että on näin paljon pyyteettömyyteen kykenemättömiä kummeja. Mä olen luullut, että kummin hommana on toimia pyyteettömästi. Mutta te olette rakentaneet kummiudesta itsellenne velvollisuuden olla jotakin (lähettää lahjoja, vaikka mielenne pahoittuu, kun ei kiitetä) ja sitten haluatte sädekehää päänne päälle hyvästä kummiudesta? Outoa. 

Jos mä saan neuvoa, niin jos teette jotain, tehkää se pyyteettömästi. Silloin ette pahastu, jos ei kiitetä, koska teidän ei tarvitse ajatella, että toinen on velkaa jotakin. Te itse ajattelette pahaa muista, ettekö huomaa?
[/quote] kaunis tapa on kiittää.

Tässä hieman pähkinänkuoressa ohjenuoraa moukille:

- jos lapsenne uskoo vielä joulupukkiin, ja on saanut kummiltaan lahjan, vanhemmat kiittävät kummia lahjasta hänen puolestaan.

- jos lapsi tietää saaneensa joululahjan kummiltaan, hän kiittää kummia henkilökohtaisesti. Jos lapsi ei halua/ uskalla tehdä tätä, häntä rohkaistaan siihen, mutta jos se silti jää tekemättä, niin vanhemmat kiittävät kummia lahjasta hänen puolestaan.

Ei niissä paketeissa juuri koskaan lue keneltä ne ovat. Mistä lapsi tietää ketä kiittää mistäkin paketista? Suvussani oli tapana allekirjoittaa pakettikortit nimellä "joulupukki". Korvatunturilleko pitäisi soittaa?

Naamakkain saaduista lahjoista tietenkin kiitetään, mutta on ihan älytöntä vaatia vaikkapa 10-vuotiasta soittelemaan koko joulupäivän ajan lahjojen antajille. Eihän sillä lapsella edes ole itsellään kaikkia puhelinnumeroita.

Ne jotka täällä vonkuatte kiitoksia lahjoista hyvien tapojen nojalla ( pakko vedota tapoihin koska lahjanne oli niin vitun huono ettei siitä kukaan oikeasti sydämestään voi kiittää). Kun itse käytte esim kaupassa kiitättekö palvelusta tai kassaneitiä vaihtorahoista? Tuskin. Kunhan kuljette nenä pystyssä ja vingutte kun ette saa edes oikeanlaista lohta tiskistä. Turha vaiva sekin rutisevat hienosto pellet kun ei erota lohta sillistä ( ja juu sitä silliä saa ihan kalanakin eikä vain abban tölkeissä pyydettynä). Koskas olette viimeksi kiittänyt jotakuta joka avasi oven teille? Oletteko yleensäkään ikinä kiittänyt lasta mistään? Tuskin kun olette parempaa väkeä kun muut. Joulun kunniaksi maustakaa kinkkunne katkeruudella ja toivokaa ensi vuodelle teitä palvovia kummilapsia jotka nöyrästi kumartavat kun saavat teiltä käytetyn saippuan.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:41"]Outoa, että on näin paljon pyyteettömyyteen kykenemättömiä kummeja. Mä olen luullut, että kummin hommana on toimia pyyteettömästi. Mutta te olette rakentaneet kummiudesta itsellenne velvollisuuden olla jotakin (lähettää lahjoja, vaikka mielenne pahoittuu, kun ei kiitetä) ja sitten haluatte sädekehää päänne päälle hyvästä kummiudesta? Outoa.  Jos mä saan neuvoa, niin jos teette jotain, tehkää se pyyteettömästi. Silloin ette pahastu, jos ei kiitetä, koska teidän ei tarvitse ajatella, että toinen on velkaa jotakin. Te itse ajattelette pahaa muista, ettekö huomaa? [/quote] kaunis tapa on kiittää.

[/quote]

En sanonutkaan, etteikö ole.

Käsi sydämellä, minusta aloittajan tapa narista kiitoksen puutteesta on käytöstapojen puutetta.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:58"]

Ei niissä paketeissa juuri koskaan lue keneltä ne ovat. Mistä lapsi tietää ketä kiittää mistäkin paketista? Suvussani oli tapana allekirjoittaa pakettikortit nimellä "joulupukki". Korvatunturilleko pitäisi soittaa?

Naamakkain saaduista lahjoista tietenkin kiitetään, mutta on ihan älytöntä vaatia vaikkapa 10-vuotiasta soittelemaan koko joulupäivän ajan lahjojen antajille. Eihän sillä lapsella edes ole itsellään kaikkia puhelinnumeroita.

[/quote]

Kuinka monta kummia tällä lapsella oikein on? Kai hän sentään tietää ketkä hänen kumminsa ovat? Ja taivaaltako ne lahjat on sinne kuusen alle tupsahtaneet? Etkö sinä äitinä ne ole vastaanottanut ja sinne kuusen alle laittanut?  Jos kummit muistavat lasta joka joulu, niin kuinka vaikeaa on lähettää vaikka tekstari kummeille ja kiittää joululahjasta? Eihän siinä tarvitse mainita mitä siellä paketissa oli, jos ei ole varma mikä lahjoista oli keneltäkin.

Minun piti aina viimeistään joulupäivänä soittaa kummeille ja kiittää lahjasta/ lahjoista, kun olin tyyliin 10v ylöspäin. Silloin oli vain pyöritettvä lankapuhelin meillä kotona (oon -82 syntynyt) Se nyt vaan mielestäni kuuluu hyviin käytöstapoihin, mutta ei maailmani kaadu jos joku ei kiitä. Itse opetan lapsilleni, että kiittäminen on kaunis ele.

Lähetät siis lahjoja jotta saisit kiitoksia ja sitten kun ei tule kiitoksia, pahoitat mielesi. Olet reagoiva.

Meilläpäin on aidosti tapana, että lahjoista kiitetään ja puhutaan sitten kun seuraavan kerran nähdään.

Sain itse lapsena lahjan 12 henkilöltä. Kiittelyyn olisi mennyt hurjasti aikaa, eikä paketeissa todella usein lukenut keneltä ne olivat.

Kyllä niistä voi kiittää vähän myöhemminkin. Pakettien avaamisen jälkeen relataan eikä stressata. Johan se ilta menisi helposti siihen, kun kaikille lähettäisi vuolaita kiitosviestejä. Ehtii kai sitä myöhemminkin kiittää.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:09"]

Lähetät siis lahjoja jotta saisit kiitoksia ja sitten kun ei tule kiitoksia, pahoitat mielesi. Olet reagoiva.

[/quote]

Just noin. Inhoan suoraan sanoen tuollaisia ihmisiä. Mielensäpahoittajia, AIVAN TURHAAN! Miksi se ei riitä, että antaa sen lahjan? Miksi pitää saada se kiitos? Nyt älyllistä pohdintaa, kiitos. Mikään "no kun se kuuluu hyviin tapoihin" ei nyt riitä syyksi.

Mua todella kiinnostaa tää, koska itse en koe, että mun pitäisi saada se kiitos, kun en anna velvollisuudesta mitään.

On nämä kiitoksen odottajat itsekkäitä, miten voi loukkaantua jos antaa lapselle tai nuorelle lahjan, eikä saa siitä kiitosta?

Ymmärrän kyllä, että kiittäminen on hyvä tapa, mutta sen odottaminen ei. Jos annetaan henkilökohtaisesti, silloin kiittämättömyys on moukkamaista.

Pitäisikö hääparin kiittää jokaista erikeen lahjoista soita paikalle on tuotu, sinä Pirkko siellä ja Matti&Seija suuret kiitokset teillekin, vai miten se menee?

Lahjoja annetaan pyyteettömästi ja jos siitä odotatte vastapalvelusta tavalla tai toisella, älkää antako mitää, säästätte itseänne.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:00"]

Ne jotka täällä vonkuatte kiitoksia lahjoista hyvien tapojen nojalla ( pakko vedota tapoihin koska lahjanne oli niin vitun huono ettei siitä kukaan oikeasti sydämestään voi kiittää). Kun itse käytte esim kaupassa kiitättekö palvelusta tai kassaneitiä vaihtorahoista? Tuskin. Kunhan kuljette nenä pystyssä ja vingutte kun ette saa edes oikeanlaista lohta tiskistä. Turha vaiva sekin rutisevat hienosto pellet kun ei erota lohta sillistä ( ja juu sitä silliä saa ihan kalanakin eikä vain abban tölkeissä pyydettynä). Koskas olette viimeksi kiittänyt jotakuta joka avasi oven teille? Oletteko yleensäkään ikinä kiittänyt lasta mistään? Tuskin kun olette parempaa väkeä kun muut. Joulun kunniaksi maustakaa kinkkunne katkeruudella ja toivokaa ensi vuodelle teitä palvovia kummilapsia jotka nöyrästi kumartavat kun saavat teiltä käytetyn saippuan.

[/quote]

Kyllä minä kiitän niin palvelusta kuin vaihtorahoista, miksi ihmeessä en kiittäisi?

Annoin 19 pakettia, 2 kiitosta on tullut, toinen aattona ja toinen eilen, kun tulivat mökiltä .

3 kumilastalla, ei yhtään kiitosta, myöskään lapsemme 6 v, ei saanut yhtään pakettia, ei kummeiltaan, ei keneltäkään muultakaan , minun vanhemmat antoivat rahaa koko perheelle. No siis tietty vanhemmiltaan sai, mutta ei muilta. 

Itse sain 3 pakettia ja kiitin kaikista aattona.

mietin kyllä hyvin tarkkaan kenelle ensi jouluna annan lahjoja.

Joululahjat on vaan eri asia kuin muu antaminen. Kiitämme silti kun sen aika tulee, mutta   emme joulunpyhinä. Soittelemme ennen joulua ja kyselemme kummilapsien ja muiden läheisten toiveita ja tarpeita, joulupäivänä ei soitella kenellekkään.