Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:09"]

Tässä ketjussa ei ole muuten vastattu eikä kommentoitu mitenkään katolisten oppeihin, katolisiin mystikoihin ja katolisiin ajattelijoihin. Tästä voimme kai päätellä, ettei katolisia pidetä kristittyinä?

[/quote]

Itse katolisena kyselen siis. t: 206

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:28"] 

Katsotaanpa mitä Raamatussa sanotaan uskosta, miten se siellä esitetään.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."

Kun puhun uskosta, tarkoitan Raamatun käsitystä siitä. Raamatun mukaan tahto on aina liitoksissa uskoon.

[/quote]

Tämä lainaus muuten onkin mainio! Mutta ei se liity minun silmissäni mitenkään siihen, mihin vastaukseksi sitä lainaat. Se ei nimittäin puhu ollenkaan oikeassaolemisesta ja siitä että kaikilla pitäisi olla sama älyllinen näkemys asioista. 

Mutta minä rakastan tuota lainausta noin muuten. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Se on jotain paljon aktiivisempaa kuin älyllinen totena pidetty uskomus. Se on toimimista Jumalan lupauksen ja käskyn mukaan, ja sen mukaan mitä toivotaan. Tämä on myös yksi kohta joka viittaa myös vetovoiman lakiin, siinähän juurikin toimitaan kuten anottu olisi jo saatu, vaikkei sitä vielä fyysisessä maailmassa näy. Ojentaudutaan sen mukaan mitä toivotaan uskossa. Tämä on juuri sitä että ymmärretään että näkyväinen on syntynyt näkymättömästä, sillä miten muuten olisi mahdollista että uskon kautta voisi saada mitään näkyvää. Usko on näkymätön, toivottu asia usein näkyvä.

Toinen alleviivaamasi kohta on itsestäänselvyys: miten kukaan etsisi Jumalaa, jos ei uskoisi että Jumalaa on, ja että hänet on mahdollista etsimällä löytää? 

t. ap

[/quote]

Enhän minäkään puhunut älyllisestä yksimielisyydestä, vaan Hengen yhteydestä. Henki yhdistää kaiken niin ettei ristiriitoja ole.

[/quote]

Turha alapeukuttaa. Tässä vielä se aiempi viestini: Jumalan tahto on, että ihmisillä olisi yksimielisyys. Jumalassa ei ole ristiriitoja. Sama asia ei voi tarkoittaa eriä yhden ja saman hengen omaaville, jos me hengessä vaellamme.

Puhutaan siis Jumalan Pyhästä Hengestä, joka yhdistää ihmiset Kristuksessa, kuten Raamattu opettaa. Ei älyllisestä yksimielisyydestä.

[/quote]

Miten ollaan yksimielisiä kaikesta olematta älyllisesti yksimielisiä?

Eivät protestantit ja katolisetkaan ole yksimielisiä monista tulkinnoista, vaikka molemmat lasken kyllä kristityiksi yhtä lailla.

[/quote]

Eivät ihmiset sitä usein olekaan. Mutta sanoin että se on Jumalan tahto. Tässä muutamia esimerkkejä Raamatusta

Room. 12:16

Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

Room. 15:5

Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,

Room. 15:6

niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.

1. Kor. 1:10

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.

Fil. 1:27

Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,

Fil. 2:2

niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

Fil. 4:2

Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.

1. Piet. 3:8

Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.

Kiitos ap:lle hienosta joulusaarnasta.

Mystikon joulusaarna

Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivä, joulu, on taas käsillä. Tänä maallistuneena aikanakin monet vielä kunnioittavat edes jollain tapaa joulun sanomaa ja sen päähenkilöä, Jeesus-lasta. Silti monelle Jeesus ja hänen oppinsa jäävät yhtä kaukaiseksi kuin muutkin historian suurmiehet: hieno ihminen, ehkä jopa Jumala maan päällä peräti, mutta kovin vähän sillä on nykyajan tai minun kanssani käytännössä tekemistä. Enää ei ole ihmeiden vaan järjen aika. Ja onhan tunnettua, että Jeesuksen aikoihin oli kaikenlaista ihmeidentekijää kolmetoista tusinassa, joten ehkäpä se Jeesus ei niin ihmeellinen ollutkaan. Koko tarina saattaa olla koottu useista eri perinteisistä taruista ja useiden eri henkilöiden väitetyistä teoista - miksi uskoa moisiin muinaisiin tarinoihin?

Mutta hengellinen jano ja kaipuu, levottomuus ja tyytymättömyys ihmisen sisimmässä eivät ole kadonneet mihinkään. Niitä ei myöskään ainakaan kaikilla ole tyydyttäneet kehotukset palvoa Jeesusta ja uskoa että tämän palvonnan ansiosta kuoleman jälkeen oma osa on hyvä. Jeesus ei tullutkaan palvottavaksi vaan palvelijaksi. Hän oli se joka pesi opetuslastensa jalat ja opetti heitä, eikä heitä kuninkaana hallinnut. Hän oli se, joka sanoi ettei jokainen joka sanoo 'Herra, herra', pääse taivasten valtakuntaan vaan se joka tekee Isän tahdon. 

Uskosta on tänä päivänä tehty kovin suoraviivainen asia. Ajatellaan, että jos uskoo että Jeesus on Jumalan Poika ja syntiuhri, pelastuu. Mutta Jeesus puhui meille muunlaisesta osasta kuin oman -ja ehkä läheisten- taivaspaikan turvaamisesta uskomuksilla. Jeesus puhui siitä, että meistä tulisi hänen työnsä jatkajia, jotka tekevät samoja tekoja kuin hän, jopa suurempia. Mutta kuinka paljon on tänä päivänä niitä, jotka parantavat sairaita, herättävät kuolleita, tai ruokkivat tuhansia viidellä leivällä ja kahdella kalalla? Sellaisia on kovin vähän - useimmat kokevat olevansa parannettavia ja ruokittavia: ei Jumalan lapsia, Valtakunnan perillisiä, ei niitä joilla on kaikki mitä Isällä on, annettavaksi ja jaettavaksi armon ylitsevuotavuudesta, vaan kaipaavia ja janoavia sieluja. Kuitenkin meidän pitäisi olla maailman valkeus ja meitä pitäisi seurata Jeesuksen mainitsemat merkit. Mutta jos suolakin käy suolattomaksi, millä sen voi maustaa?

Entä jos tänä jouluna, jolloin muistamme Jeesuksen fyysistä syntymää ajan ja paikan maailmaan. antaisimme Kristuksen syntyä omaan itseemme? Etsisimme sitä taivasten valtakuntaa joka on sisäisesti meissä, odottaisimme Jumalaa kuin rakastettua joka on tulossa pitkältä matkalta: arkista elämäämme eläen, mutta silti jatkuvasti valppaana pienimmällekin merkille että nyt on hetki, nyt hän tulee! 

Maailma. jonka tulee näkemään jokainen, joka etsii Herraa, on totisesti taivasten valtakunta meidän keskellämme. Se on suurempi onni kuin mikään aineellinen nautinto, jonka liha voi tuottaa. Tänä päivänä minä näen paratiisin ja taivaan sen unen takana, jota ihmiset sanovat todellisuudeksi. Ei syntiinlankeemus luonut uutta todellisuutta, eikä Jumalan luomaa hyvää voi tuhota mikään. Lankeemus vain vaivutti meidät uneen ja harhoihin. Tänä päivänä on mahdollista nähdä toinen maailma, Hengen maailma, jossa ei ole mitään pahaa, jos vain oma tietoisuutemme on riittävän puhdas. Taustalla on olemassa objektiivinen todellisuus, täysin hengellinen todellisuus,jossa ei ole kuolemaa, sairautta tai edes aikaa tai paikkaa. Ihmisinä, jotta voimme elää toisten ihmisten yhteydessä ja palvella heitä, meidän on kuitenkin pidettävä jonkinlainen yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen harhaan, ja pidättäydyttävä näkemästä vain Jumalan valtakuntaa, kunnes Herra itse sanoo että työmme maan päällä on tehty. Mutta se on oma valintamme rakkaudesta Jumalaan, tai oikeastaan Jumalan valinta rakkaudesta luomiinsa, ei jotain mihin ulkopuolinen jumaluus pakottaa meidät. Minä olisin vapaa menemään pysyvästi taivasten valtakuntaan tänään, mutta minä valitsen palvella Kristusta. Jos joku kaipaa samaa. ottakoon ristinsä ja seuratkoon Jeesusta, joulun lasta. Tänä päivänä on mahdollista jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä.

t. ap

Ap, vieläkö käyt katsomassa tätä? Minulla on vähän hätä. Olen yrittänyt etsiä Jumalaa rukoilemalla ja meditoimalla, mutta aina kun tunnun vähän pääsevän lähemmäksi, minulle tulee kauhea vastareaktio ja alkaa ahdistaa, mihin alan juoda viinaa. Olen ollut suurkuluttaja vuosia tyhjyydentunteeseen. Olin ennen kristitty uskovainen mutta menetin uskoni kolmekymppisenä. Haluaisin löytää uudestaan mutta aina kun yritän lähestyä, jotenkin oma mieli nousee kapinaan ja alan juoda, sikailla, tehdä syntiä enemmän kuin normaalisti.

Jos sinulla on mitään ajatuksia mitä tämä voi olla ja mitä voin sille tehdä, olen kiitollinen. Olen ihan epätoivoinen oltuani jo lähes vuoden kierteessä jossa kaksi viikkoa olen hengellinen ja rukoilen ja kaksi viikkoa ryyppään kuin sika, enkä koska haluan pitää hauskaa vaan ahdistukseen ja pakkomielteisesti. Nytkin olen juonut jo 4 olutta, vaikka huomenna on työpäivä.

Nro 133:

Tällainen mielikuva minulle tuli kun luin viestisi. Olit ystävän kanssa jonkinlaisen muinaisen, hiekkakivisen tornin juurella. Sinne jonotti sisään paljon turisteja. Sinä sanoit ystävälle, että emme me pääse, ei kukaan näistä ihmisistä pääse, ei sinne itse asiassa oteta enää ketään tänään! Mutta ystävä ei halunnut antaa periksi. Yllättäen pääsitte torniin jonon ohi. Lähditte kiipeämään ylös, ja olit hyvällä mielellä. Kun aloitte päästä ylemmäs, sinulle kuitenkin iski korkean paikan pelko. Näit näköalatasanteen, jolla käveli muutamia ihmisiä, ja ystäväsikin meni sinne. Sinulle kuitenkin iski aivan hirvittävä olo kun näit näköalat tornista: kammotti, huimasi, pelkäsit tulevasi hulluksi, tuntui kuin tornin portaatkin olisivat sulaneet allasi niin että alas pääseminenkin oli vaikeaa. Lopuksi istuit maassa paniikkikohtauksen vallassa, ja tyyni ja rauhallinen ystäväsi tuli sanomaan, että en tiennytkään että pelkäät korkeita paikkoja.

Minä tulkitsen tämä niin, että sinun luonnollinen mielesi kammoaa sitä mitä hengellinen etsintäsi on paljastamassa. Tyyni ystävä on sielusi, sisäinen itsesi, ja paniikkikohtauksen vallassa kärsivä henkilö egosi. Pelko ei ole mitenkään luonnotonta, sillä hengellinen löytäminen tarkoittaa egon pienenemistä ja kuolemaa. Tämä ei ole helppo ongelma ylitettäväksi, on ihmisiä jotka eivät ole pystyneet ylittämään sitä elinaikanaan, vaan ovat aina kääntyneet takaisin ahdistuksen iskiessä. Älä siis ole liian ankara itsellesi siitä että juot, anna anteeksi itsellesi. Lihallinen mielesi on kuoleman tuskissa, siksi se kaipaa lohdutusta. Jatka vaan etsimistä, huolimatta lihan vastaiskuista. Jokainen tietoisuuden hetki lisää sinussa ymmärrystä ja voimaa, eikä ne lankeemuksen kaudet tee koskaan niitä täysin tyhjäksi. Jonain päivänä, eikä niin kovin kauaa tästä (kuukausien, ei vuosien päästä), uskallat kohdata ahdistuksesi silmästä silmään, ilman alkoholia. Mutta siihen asti, sääli kuolevaa, joka on ahdistunut, tunne sitä kohtaan myötätuntoa äläkä vihaa.

t. ap

Oletko ajatellut että voisit pitää vaikka blogia näistä asioista ap? Minulla olisi kauhea jano kuulla lisää tuollaisesta maailmankuvasta enkä usko että olen ainoa. Minusta kiinnostaa tuon lajin hengellisyys mutta ei yhtään se mitä kadunkulmissa julistavat uskovaiset julistaa.

mitä, ap, ajattelet noista kundaliinivoimista?

<3 Luulen että tuota viimeistä kappaletta ymmärtävät vain harvat, mutta minua se puhutteli. Olen pelännyt hulluksi tulemista sen takia, että olen alkanut nähdä maailman, jossa ei ole mitään pahaa, sairautta, kuolemaa...

Joulusaarnasta: Olipa yllätys ja hieno sellainen! Rohkaisevaa tietää, että on muitakin, jotka ovat kulkeneet itsenäisesti Jeesus-Tietä ja löytäneet saman Totuuden! Se on SE kallisarvoinen helmi, jonka rinnalla kaikki ajalliset asiat näyttäytyvät vähäarvoisina. Hyvä ystävä! Etsi ja seuraa Kristusta, älä ihmisiä ja heidän oppirakennelmiaan - näin pääset Tielle, joka johtaa vapauteen.

Kiitos, ap! tärkeä saarna.

Aika paljon tuntuu olevan hörhö jälkeen liikkeellä. Ei kysyttävää näiltä.

 

Ok, eli et todellakaan ole kristitty. Tuo on kaukana kristinuskosta. 

Kertoisitko, mikä siinä oli kaukana kristinuskosta? 

Ok. (Huomaa että kaikki argumentit on otettu Raamatusta)

Luottaen siihen, että minussa asuu maailmankaikkeuden Luojan Henki, ja yhteydessä siihen pystyn enempään kuin pystyisin omilla kyvyilläni. >> Onko Jeesus Herrasi ja vapahtajasi? Oletko hyväksynyt Jeesuksen ristintyön elämääsi, ja Jeesuksen syntiesi sovittajaksi? Ymmärrätkö mitä tapahtui ristillä? Onko sulla ollut Pyhän Hengen aiheuttama pisto, ts. synnintunto, ts. hätä sielusi puolesta, sydämessäsi? Oletko pyytänytJeesusta pesemään syntisi verelläsi? Jos vastaus on ei, niin Jumalan Pyhä Henki ei asu sinussa. Maailmassa toki on monta muuta henkeä kyllä, nekin voi neuvoa ja ohjata. Kuka niistä milläkin motiivilla.

Kristus on siis syntynyt lihaan miljardeja kertoja ja syntyy taas >> On syntynyt tasan yhden kerran (Missä tahansa evankeliumissa lisää). Kuoli sitten ristillä, sitten heräsi kuolleista, sitten meni taivaaseen. Palaa kyllä takaisinkin (Ilmestyskirjassa lisää).

Mitä ajattelen jälleensyntymästä? Minä uskon vain Kristuksen jälleensyntymään -enkä taaskaan tarkoita tällä Jeesus-ihmistä- siihen, että Jumala ilmentää itseään lukemattomina muotoina, että Kristus-sielu ilmenee kaikkena mitä maailmankaikkeudessa on.. >> Kaikki nousevat kuolleista kun Jeesus palaa takaisin. Ilmestyksirja kertoo lisää tästäkin. Se, mihin sitten menet, rippuu siitä onko Jeesus herrasi vai ei (joh 3:16).

Sitä kautta mitä minä olen yhteydessä perimmäiseen lähteeseen, olen minäkin tavallaan syntynyt ne kaikki kerrat, mitä maailmankaikkeuteen on syntynyt mitään. >> edelleen, et ole jos et ns. tule uskoon.

En usko edes sen iankaikkisuusluonteeseen, >> se on.

Se mikä minussa on iankaikkista, on Kristuksessa, on Jumalassa, ja se on siellä ikuisesti, nyt ja tämän ruumiin kuoltua. >> Jumalan luokse on vain yksi tie. Vain yksi. Ai mikä? No Jeesus. (Joh 14:6) Se että otat Jeesuksen ristintyön todesta omalla kohdallasi.

(Vanhan testamentin aikana uhrattiin erilaisia eläimiä, omaisuutta, ym jotta ihmisen tekemät tahalliset ja tahattomat synnit peittyisivät. Ihminenhän lankesi syntiin eli joutui Jumalasta, luojastaa eroon jo Raamatun alkulehdilllä. Ilman Jeesuksen suorittamaa uhrikuolemaa, jossa Hän todella otti kannettavakseen kaikkien ihmisten kaikki synnit, me uskovat joutuisimme edelleen uhraamaan ihan näitä konkreettisia uhreja. Samalla Jeesus täytti lain, ja siirryimme lain alta armon alle. Mutta se pitää vaan ottaa vastaan ja antaa elämä Herralle. Kristityn vapaus on asia jonka voi ymmärtää vain Hengen kautta. Hengen kautta myös kuoletamme synnin turmeleman pahan luontomme. Emme omassa voimassa.)

Vetovoiman laki on oikeastaan aivan sivuasia. Jeesuksen opetuksissa se on yksityiskohta, kun Jeesus opettaa miten opetuslapsilla voisi olla yltäkylläisempi elämä, miten heidän tulisi rukoilla kun heillä on puute jostain. Jeesus ei opeta ruinaamaan polvillaan, kunnes vastahakoinen Jumala muuttaa mielensä ja antaa pyydetyn asian, vaan käyttämään uskoa luovasti: uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Samasta muunnelma on se, kun Jeesus kertoo mitä uskomattomia asioita ihminen voisi tehdä jos uskoisi edes sinapinsiemenen verran: vaikka siirtää vuoria. >> Jeps. Mutta Kristuksen seuraajilla tulee myös olla Kristuksen mieli. Toisin sanoen ihminen tahtoo sitä mitä Jumala tahtoo. Tämä ei toimi jos ihminen haluaa vain haluunsa ja himoonsa. Tämä ei ole mikään taikasana. Itse asiassa menestysteologia perustuu hyvin pitkälti tähän raamatunkohtaan, kun se on käännetty poppakonstiksi saada rahaa ja mammonaa. Sydän on kääntynyt pois Jumalasta. Vetovoiman lakia en muuten ole tavannut kertaakaan Raamatun lehdillä.

Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. >> Tästä asiasta minulla onkin ihan omakohtaista kokemusta, ja sanon että on todella vaarallista nillä kaikki koettelematta mitään, sillä monta  eksyttäjää on lähtenyt maailmaan. Myöskin kaikki henget (jotka antavat näitä kokemuksia) tulee koetella (1 joh 4:1-3). Kristinusko on siitä nurinkurinen juttu, että siinä ei suositella heittähytymistä mihinkään arvoimatta sitä. Monissa muissa hengellisyyden muodoissa heittäytyminen ja aivojen flow-tilaan asentamien on ehdoton. Mutta siis ei kristinuskossa.

Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta. >> lieneekö tämä oikein vanhaa kunnon gnostilaisuutta, salatietoa.. Ei kuulu kristinuskoon. 

Ideahan on vain se, että ihmisen täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan ja muita kykyjään, jotta pääsee tilaan jossa pystyy uskomaan jo saaneensa, vaikka aistit näyttävät samaan aikaan ettei sinulla vielä  pyydettyä ole. >> olet juuri hoksannut menestysteologian yhden pääperiaatteen. (matt 6:24) Jumalan manipulointia. Paitsi että Jumalaa ei voi manipuloida, Hän on suvereeni. Mutta on olemassa tosiaan monia muita henkiä, jotka tällaiseen lähtevät. On suht varmaa että uudestisyntymättömällä (= Jeesus ei ole Herrasi) tähän rukoukseen tuskin vastaa Jumala.

Ja. Kaikki maailman davidherzogit, toddbentleyt ja muut (uuskarismaattiset henkilöt), he eivät todellakaan ole kristittyjä vaikka niin väittävät. Käyttävät samaa taktiikkaa. Heillä on käytössään ihan perus kundalinivoimat. Onkin aika vakuuttava voima (kokemusta on myös mulla). Mutta Jumala ei heidän kauttaan toimi.

Mutta vetovoiman laki ei "pelasta" ketään, se ei ole pääasia, se on sivuasia. >> ei niin, ainoastaan Jeesus pelastaa.

93 korjaa: verellänsä, ei verelläsi

Nostan tämän vanhan ketjun, kun olen saanut tästä itse niin paljon hyvää itselleni. Ehkäpä ap:kin tarttuu vielä tähän, kun palstalla hengailee :)

Kun joku oli vanhan ketjun nostanut, niin jaanpa yhden inspiraation joka minulle tuli eilen kun juttelin tuttavan kanssa. Hän on luterilainen kristitty ja pyrkii hyvään elämässään, mutta hänellä oli ongelma: hän oli työssään joutunut kierteeseen jossa hän halusi tehdä työnsä hyvin kuten kuuluu, mutta ajautui jatkuvasti välttelykäytökseen. Hän tiesi että on väärin ottaa palkkaa mutta olla tekemättä työtä, mutta ei saanut itseään pakotettua työn tekoonkaan. Viime aikoina oli tullut kuvioon tekemättömistä töistä ja niistä kiinni jäämisen pelosta sekä syyllisyydentunteesta johtuva iltainen viinin tissuttelukin. 

Uskovaisena ihmisenä hän oli tietysti rukoillut asian puolesta, paljonkin. Mutta tuntui että hän puhuu rukoillessaan tyhjyyteen, että Jumala ei mitenkään ilmaise läsnäoloaan tai kosketustaan, tai sitä että välittää koko asiasta. Nyt hän pyysi minua rukoilemaan puolestaan, että jos rukouksen kautta Jumala koskettaisi häntä jotenkin niin, että hän voisi taas itsevarmana tarttua työhönsä ilman pelkoa ja välttelyä, ja asiat selviäisivät.

Mutta ei hän saanut kosketusta, vain sanan: sinun pitää aloittaa itse virtaus ulospäin, niin vesille heitetty leipä palaa takaisin. On alettava käyttää sitä vähää, mikä itsellä on, vaikka inhimillisesti näyttäisi ettei se riitä. Niin Jeesuskin alkoi jakaa tuhansille viittä leipää ja kahta kalaa, vaikka arkijärjellä ajatellen teossa ei ollut mitään järkeä - eihän sellainen määrä riitä. Niin leskivaimo alkoi tehdä Elialle viimeisistä jauhoistaan ja öljystään kakkuja, vaikka järjellä ajatellen oli hullua uhrata viimeisistä elintarvikkeistaan vieraalle, kun oli vielä poikakin vastuulla. He aloittivat luottavaisina antamisen, virtauksen ulos, ja Jumala siunasi toiminnan, niin että leivät ja kalat monistuivat, ja leskivaimon astioista ei öljy ja jauhot loppuneet lainkaan.

Näin täytyy työnvälttely- ja pelko-ongelmassakin tehdä: alkaa tehdä se pieni mitä pystyy, eikä odotella erityisiä Jumalan kosketuksia. Ne kosketukset ja apu tulevat, kun aloittaa tekemisen, virtauksen. Sama koskee myös muuta: jos haluaa rakkautta, täytyy aloittaa rakkauden virtaus ulospäin. Jos ei ole ketään ihmistä jota rakastaa, niin rakastaa sitten vaikka lintuja ja kukkia, kunhan rakastaa. Jos haluaa vaurautta, täytyy laittaa raha kiertämään ja elää uskoen rahan riittävyyteen. Ihminen saa mitä hän uskoo saavansa, mutta usko pitää usein osoittaa myös teoilla, sillä virtauksen aloittamisella, ei pelkästään sisäisellä puheella jolla vakuutetaan itselle "uskottavan jo saaneen", kun samaan aikaan teot osoittavat toista.

Kiitos. Ahmin jälleen tämänkin tekstisi. Toivottavasti tähän ketju heräisi taas eloon muidenkin palstalaisten taholta.

Tässäkin ketjussa puhutaan siitä miten ihminen on vain jumalan tahdon välikappale ja se on ainoa mitä meillä on. Olen myös kuullut, että jumala on aina sisällämme. Kysymykseni on miksi? Jos oikea sisimpämme on jo jumalasta , niin mitä me oikein teemme täällä? Eihän sisäisen jumalamme tarvitse kasvaa, koska jumalanhan pitäisi jo olla täydellinen. Ja miksi jumala tarvitsee meitä välikappaleekseen mihinkään?

Jos vetovoiman laki kerran toimii, niin voimmeko oikeasti luoda mitä haluamme? Ilman rajoituksia? Olisiko minun esimerkiksi mahdollista siirtää nykyinen tietoisuuteni takaisin teini-ikäiseeni ruumiiseen siten, että muistaisin kaiken? Tai voisinko vain vallata toisen henkilön ruumiin samalla tavalla?

Joku voisi puhua karmasta, mutta jos en usko siihen, niin eikö minun pitäisi olla vapaa siitä? Voinko tulla oikeaksi jumalaksi, jos niin haluan? En siis osaksi jotain universumia/jumalaa vaan omaksi erilliseksi jumalakseni. Haluaisin nimittäin elää muutaman muunkin elämän. :)

Tai jos uskon, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tuhoutuuko/sammuuko sieluni sen jälkeen?

Konkreettisia neuvoja kiitos! ;)

Mistä sitä tietää, että se jumala, jonka yhteyteen haluaa, on hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa puhutaan siitä miten ihminen on vain jumalan tahdon välikappale ja se on ainoa mitä meillä on. Olen myös kuullut, että jumala on aina sisällämme. Kysymykseni on miksi?

Jumala ei ole pelkästään sisälläsi, vaan Jumala myös on sinä. Nykyisenkaltaisen ihmisten maailman rakentuminen on edellyttänyt erillisyyden tuntemusta, oman itsen erottelua ympäristöstä, muista ihmisistä, eläimistä, Jumalasta. Kun palaat Jumalaan, illuusiot ja paradoksit katoavat. Tämä toimii myös niin päin, että kysymyksiä esittämällä ja maailmaa kyseenalaistamalla voit hälventää maailman illuusioita ja paradokseja, jolloin perimmäinen totuus tulee taas esiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vetovoiman laki kerran toimii, niin voimmeko oikeasti luoda mitä haluamme? Ilman rajoituksia?

Voit luoda mitä haluat, mutta ihminen harvoin tietää mitä todella haluaa. Moni esimerkiksi haluaisi laihtua, mutta kun olisi aika lähteä lenkille, halu istua sohvalle jäätelöpaketin kanssa viekin voiton.

Tavallisesti ihmisen pään täyttääkin jatkuva juupas-eipäs -väittely ilman selkeää suuntaa tai fokusta. Jos niistä ajatuksista jokainen manifestoituisi välittömästi, sitä luhistuisi kaiken ajatuksista ilmiintyvän roinan alle alta aikayksikön.

Jotta jokin asia siis voidaan manifestoida onnistuneesti, on oltava selkeä mielikuva siitä mitä halutaan ja kuinka se käytännössä tulisi toimimaan omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi puhua karmasta, mutta jos en usko siihen, niin eikö minun pitäisi olla vapaa siitä? Voinko tulla oikeaksi jumalaksi, jos niin haluan? En siis osaksi jotain universumia/jumalaa vaan omaksi erilliseksi jumalakseni.

Jos et tietäisi hampaassasi kasvavasta reiästä, olisitko vapaa siitä? Pian hammas olisi kipeä ja vaatisi toimenpiteitä hammaslääkärin vastaanotolla.

Karma on sitä toimintaa, joka kumpuaa tiedostamattomasta, toistaa aiemmin kokemiaan asioita tottumuksesta, tekee sitä mitä on aina ennenkin tehty ja näkee mitä on aina ennenkin nähty. Karmasta vapautuminen vaatii asioiden näkemistä ja kokemista sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mukautumista olevaiseen ilman automaattista aiempiin kokemuksiin pohjautuvia reaktioita.

Voit tulla Jumalaksi, mutta missä oma jumalasi ilmenee, jos ei kaikessa siinä mitä on? Missä se ilmentää erillisyyttään?

Vierailija kirjoitti:

Tai jos uskon, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tuhoutuuko/sammuuko sieluni sen jälkeen?

Mikä on sielusi? Minne se sammuisi? Onko sielusta eri tavoin uskoville olemassa eri kuolemanjälkeiset todellisuudet?

Kuolema on ihmisyyteen liittyvä sosiaalinen konsepti, ei siis varsinaisesti mikään loppu tai päätös millekään, ainoastaan yksi niistä rajoista joiden sisällä inhimillinen elämä tapahtuu. Sen ulkopuolella on kaikenlaisia muita asioita, ja lopulta koko ääretön universumi, jonka näkee kun samaistuminen ihmis-itseen ja sen maalliseen elämään sääntöineen lakkaa.

- joku toinen