Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:42"]

Miten Henki kehottaa? Miten tunnet sen ?

[/quote]

Syvimmillään se on sanaton liikahdus tietoisuudessa, jonka mukana tulee aina hiljainen, tuttu rauha. Se muotoutuu tullessaan pinnammalle tietoisuuteen ajatukseksi, joka voi olla ihan sanallinen. Esimerkiksi ajatus, että soita tietylle ihmiselle, juuri nyt. On opetteluprosessi oppia tunnistamaan tällainen ajatus luonnollisen mielen liikahduksesta, muuten vain mieleen juolahtaneesta omasta ajatuksesta. Siinä hyödyttää se, jos ei anna mielensä yleensä kovin paljon harhailla, vaan pitää sen pääosin hiljaisena. 

Toisinaan kehotus on suorempaa, niin ettei ole mitään ajatuksia, vaan ego on pelkkä sivustakatsoja joka vaan seuraa kuinka minä teen, liikun, puhun, kirjoitan. Luonnollinen minäni itsekin yllättyy siitä mitä kauttani tulee, ja tässä tilassa se mitä tapahtuu on usein melko uskomattoman hienoa. Kaipuuni olisi olla yhä enemmän tällaisessa tilassa jossa luonnollinen mieleni ei hallitse minua vaan olen kuin työkalu.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:45"]

Eiväthän ne silloin tunnustele samaa asiaa. Nuo ovat eri ruumiin osia.

[/quote]

Jos sinulla on jokin hengellinen asia, niin mistä olet varma tunnetko sinä tai se toinen sen kokonaisuudessaan, vai tunnetteko molemmat vain osittain ja puhutte siksi eri osista tietämättänne?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:41"]

Oletko jonkin sortin "universalismi-uskova"? (älä nyt takerru termiin) Uskot siis että Kristus on kaikissa ihmisissä, myös niissä jotka eivät usko? Ehkä jopa eläimissä, kivissä, puissa jne?

[/quote]

Kyllä. Minä aistin konkreettisesti Kristuksen, sen Sanan jonka kautta maailma on luotu, sen jonka Paavali sanoo pitävän kaiken koossa, kaikessa mitä on, sen sisimpänä olemuksena. Niin itsessäni kuin kaikessa muussakin. Tätä tosiaan tukee myös Raamattu. Kristus on se, joka "kaiken kaikessa täyttää", joka "pitää kaiken koossa", josta Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoo: "Halkaise puupala - minä olen siellä. Nosta kivi ja löydät minut sieltä". Ei sieltä puupalan keskeltä Jeesus-ihmistä löydy, vaan se ydinolemus, jota Jeesus ilmensi tietoisesti ihmismuodossa. 

Ihmistä ei kuitenkaan hyödytä se, että hänen sisimpänä tiedostamattomana olemuksenaan on Kristus kuten vaikka kivelläkin, vaan vasta tietoinen yhteys tähän tasoon, Pyhään Henkeen. Niin kauan kuin sitä yhteyttä ei ole, ihminen toimii pelkästään lihan mielensä hallitsemana.

t. ap

[/quote]

Ymmärrän tuon että Jumalan henki on kaikkialla, se on selvää. Jopa tuonelassa, Raamatun mukaan. Mutta tarkoitin kysymystä siinä mielessä että pidätkö eläimiä, kasveja ynnä muita luontokappaleita jumalallisina tai tasavertaisina esimerkiksi ihmisen kanssa? Hyväksytkö lihan syömisen? Miten mielestäsi käy niille, jotka eivät koskaan löydä sisäistä Kristustaan?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:50"]

Päädyitkö nykyiseen tietoisuudentilaasi Raamattua tutkimalla vai miten se tapahtui?

Etsijä olen itsekin mutten ole vielä "saavuttanut" tuota ns valaistunutta tietoisuutta.

Minulle Jumalaan ja Kristukseen uskominen on yhtä itsestäänselvää kuin hengittäminen mutta etsin elävää uskoa edelleen

[/quote]

Olin ensin pitkään perinteisessä, varsin fundamentalistisessa ja ajoittain hyvinkin lakihenkisessä uskossa. Helluntaiseurakuntaan kuuluin. Koin jatkuvaa hengellistä janoa ja epäilystä, onko minussa 'Pyhän Hengen sinettiä', joka on uskon merkki. 

Yhdessä vaiheessa elämääni jouduin seuraamaan kuin sivusta, kun uskoni mureni. Tämä kävi konkreettisesti ilmi niin, että kun yritin evankelioida erästä ihmistä, totesin etten usko itsekään siihen mitä puhun. Tämä oli melkoinen järkytys, koska uskoin että ellen usko, joudun helvettiin. Parissa vuodessa älyllinen uskoni tuhoutui täysin vaikka rukoilin ettei niin kävisi, ja minusta tuli ensin vihainen ateisti, sitten agnostikko. Myöhemmin tajusin tämä kokemuksen olevan Ristin Johanneksen kuvaama sielun pimeä yö, osa hengellistä prosessia.

Siinä sitten elelin agnostikkona, kunnes minuun iski ilman mitään ulkoista syytä voimakas masennus. Se oli kuin olisin ollut jatkuvasti nuoralla kuilun yllä, se ahdistus oli jotain aivan järjettömän vahvaa ja hirvittävää. Olin varma että tulen hulluksi lopullisesti, ja välillä olinkin niin sekaisin, että pelkäsin lähteä ulos kotoa koska ajattelin että ehkä en enää muista missä koti on, kun ovesta lähden. Ja kun lopulta aloin toipua, minun täytyi tietoisesti opetella kaikenlaiset asiat ulkoa, kuten että miksi minun pitää syödä, miksi ja kuinka usein pitää käydä suihkussa. Mutta toivuttuani en ollut psyykkisesti enää ollenkaan sama ihminen kuin ennen. Olin paljon myötätuntoisempi, pehmeämpi, tyytyväisempi ja vähemmän levoton. Myöhemmin olen tajunnut tämän vaiheen olleen Ristin Johanneksen hengen pimeän yön.

Tuon masennuksen jälkeen meni ehkä vuosi, kun aloin taas tuntea voimakasta hengellistä janoa ja aloin lukea Raamattua, rukoilla ja meditoida. Siitä ei kestänyt kuin pari kuukautta kun yhtäkkiä yhteys uudelle tietoisuuden tasolle syntyi, ja sen mukana koko näkemykseni maailmasta muuttui. Yhden kesän kävelin niityillä ja kaduilla hämmästellen yksinkertaisintakin asiaa, kaiken kauneutta, kaiken sisäistä elävyyttä, kunnes lopulta totuin uuteen tilaani niin että sen muuttui arjeksi. Siitä eteenpäin on sitten ollut sitä tasaista kilvoittelua, että pyrin pitämään lihan mieleni hiljaisena ja olemaan aina valmis  reagoimaan Hengen kehotuksiin. Jos lankean lihan valtaan, heti kun huomaan sen, palaan takaisin. Sitä tavallista ihmisen osaa siis, kun hänessä vielä vanha liha ei ole täysin ristiinnaulittu hengiltä asti.

t. ap

Kiitos ap! Niin paljon on joulunaikaankin kaikenlaista kristinuskon ja yleensäkin kaiken uskonnollisuuden pilkkaamista, että on mukava lukea välillä muutakin. Eilen kuulin sukulaiselta että mikään ei ole säälittävämpää kuin aikuinen ihminen joka uskoo mielikuvitus-henkiolentoihin, kun sanoin että uskon Jeesukseen kyllä vaikka enemmän tapakristittynä itseäni pidänkin. Kirjoituksesi vahvisti uskon siihen etei hengellisyys ole säälittävää vaan voimallista.

Mulla on kanssa itselläni jonkinlainen henkilökohtainen uskonkäsitys. Aika voimakaskin, mutta hyvin  henkilökohtainen. Lähipiirissäni on helluntalaisia, enkä mä meinaa millään kyetä ymmärtää sitä, että mun pitäisi tuosta vaan fanaattisesti uskoa esim että Jeesus on Jumalan poika ja vain sen tunnustamalla voin päästä taivaaseen. Sehän vaikuttaa samalta kuin joku hokisi mulle että pääset taivaaseen jos uskot tunnustavasi että kissani äiti on hevonen, ilman perusteluita ja kyseenalaistamista. En mä suorilta sano ettei niin voisi olla mutta en myöskään suorilta voi sanoa että näin on. Olenko mäkin siis mystikko?

Mun mummokin oli mystikko, itsessäni on hitusen samaa vikaa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]

Mulla on kanssa itselläni jonkinlainen henkilökohtainen uskonkäsitys. Aika voimakaskin, mutta hyvin  henkilökohtainen. Lähipiirissäni on helluntalaisia, enkä mä meinaa millään kyetä ymmärtää sitä, että mun pitäisi tuosta vaan fanaattisesti uskoa esim että Jeesus on Jumalan poika ja vain sen tunnustamalla voin päästä taivaaseen. Sehän vaikuttaa samalta kuin joku hokisi mulle että pääset taivaaseen jos uskot tunnustavasi että kissani äiti on hevonen, ilman perusteluita ja kyseenalaistamista. En mä suorilta sano ettei niin voisi olla mutta en myöskään suorilta voi sanoa että näin on. Olenko mäkin siis mystikko?

[/quote]

Kyllä minä sanoisin että olet. Varsinkin monille luterilaisille tuon tai omieni kaltaiset uskonkäsitykset on ihan myrkkyä ja harhaoppia. Heistä pitää takertua vain sanaan, ja ihmisen sisältä ei löydy mitään hyvää, pelkkää harhaan joutumista. Pitäisi vain älyllisesti uskoa tosiksi Raamatussa mainittuja asioita, ja kaikenlainen kokemuksellisuus on pahasta.

Siinä on minusta kyse samankaltaisesta kuin jos sinulle annettaisiin kartta vieraaseen kiehtovaan maahan, niin sen sijaan että menisit sinne, opettelisit karttaa ulkoa ja muodostaisit uskomuksia sen perusteella, ja uskoisit täyttäneesi kartan tarkoituksen muistamalla hyvin missä paikka X sijaitsee suhteessa paikkaan Y, missä on vuoristoja, missä vesistöjä - kuitenkaan kokematta koskaan mitään niitä paikkoja itse.

Itse muuten aloitin uskon"urani" tavallisena kristittynä joka piti uskomuksia tärkeimpinä, mutta minullakin oli aina sellainen olo, että jotenkin tämä on liian köyhää, ja tosiaan, jotenkin kuulostaa tarunomaiselta, että tuolla jossain ylhäällä on tuomari joka valvoo uskomuksiamme ja kuoleman jälkeen päästää taivaaseen tai epää pääsyn sillä perusteella, ovatko uskomuksemme riittävän oikeita vai ei.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:03"]

EV.

[/quote]

Pystytkö muuttamaan ulkonäköäsi kuten X-menin Mystique?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:03"]

EV.

[/quote]

Pystytkö muuttamaan ulkonäköäsi kuten X-menin Mystique?

[/quote]

Valitettavasti en ainakaan noin nopeasti, vaikka sanoohan Jeesus, että jos olisi uskoa sinapinsiemenenkin verran niin voisi käskeä vaikka vuorta heittäytymään mereen. Ja minä  uskon sen. En vaan ole niin pitkällä että uskoni riittäisi niin radikaaleihin asioihin, tai ulkonäön nopeaan muuttamiseen yliluonnolliselta vaikuttavalla tavalla.

Sen sijaan pienemmissä asioissa olen kyllä harrastanut paljonkin luovan uskon rukousta, joka perustuu siihen kun Jeesus sanoo, että mitä ikinä anotte uskoen jo saaneenne, se on teille tuleva. Muutetaan siis uskomuksia ja eletään kuin se olisi jo totta mitä uskotaan, ja yhtenä päivänä havaitaan, että todellisuus on muuttunut. Olen tällä tavalla mm. päässyt ylipainosta, allergioista ja silmälaseista.

Oletko karmeliitta tai oletko lukenut karmeliittojen teoksia?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:16"]

Oletko karmeliitta tai oletko lukenut karmeliittojen teoksia?

[/quote]

En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tällä hetkellä, en edes kirkkoon. Olen lukenut kyllä jossain vaiheeessa karmeliittojenkin, samoin kuin erämaaisien, mestari Eckhartin, Ristin Johanneksen tms teoksia saadakseni orastavat ja alussa pelottavatkin uudet ajatukseni kristinuskossa linjaan sen kanssa, mitä perinteisesti on ajateltu. 

Ilokseni huomasin, että kristinuskon parissa tosiaan on rikas mystiikan perinne, että en ole sekoamassa tai joutumassa peruuttamattomasti harhaan ja helvettiin kun alan kokea uskon ja jopa Raamatun sanat ihan uudella tavalla :)

Uskotko sellaisiin juttuihin, että esim. ikonin hahmon silmästä voi vuotaa kyyneliä?

Sä sait mut kiinnostumaan aiheesta. t. 4.

Uskotko sellaisiin juttuihin, että esim. ikonin hahmon silmästä voi vuotaa kyyneliä?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:16"]

Oletko karmeliitta tai oletko lukenut karmeliittojen teoksia?

[/quote]

En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tällä hetkellä, en edes kirkkoon. Olen lukenut kyllä jossain vaiheeessa karmeliittojenkin, samoin kuin erämaaisien, mestari Eckhartin, Ristin Johanneksen tms teoksia saadakseni orastavat ja alussa pelottavatkin uudet ajatukseni kristinuskossa linjaan sen kanssa, mitä perinteisesti on ajateltu. 

Ilokseni huomasin, että kristinuskon parissa tosiaan on rikas mystiikan perinne, että en ole sekoamassa tai joutumassa peruuttamattomasti harhaan ja helvettiin kun alan kokea uskon ja jopa Raamatun sanat ihan uudella tavalla :)

[/quote]

Et todellakaan :) Itseäni kiinnostaa karmeliittojen perinne, ja eritoten Juliana Norwichlainen. Kiva kuulla, että meillä on muitakin - jopa Suomessa!

Haluan kertoa yhden asian elämästäni, koska tiedän että täälläkin käy paljon masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Itselläni oli yhdessä vaiheessa vuoden mittainen todella intensiivinen masennusjakso. Siinä tuntui että henkisesti jotenkin hajosin palasiksi, että koko olemukseni perustukset järkkyivät. Kuitenkin juuri siitä kokemuksesta syntyi uusi hengellisyyden muoto. Luettuani Ristin Johanneksen "Pimeä yö", valitettavasti vasta masennuskokemukseni jälkeen, sain selvyyden sille, mistä oli kyse. 

Joten jos täällä on kristittyjä, jotka kokevat masennusta, suosittelen lukemaan ja miettimään, että olisiko sinullakin masennus ehkä hyödyllinen hengellisen kasvun prosessi, eikä pelkkä sattumanvarainen sairaus.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:16"]

Oletko karmeliitta tai oletko lukenut karmeliittojen teoksia?

[/quote]

En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tällä hetkellä, en edes kirkkoon. Olen lukenut kyllä jossain vaiheeessa karmeliittojenkin, samoin kuin erämaaisien, mestari Eckhartin, Ristin Johanneksen tms teoksia saadakseni orastavat ja alussa pelottavatkin uudet ajatukseni kristinuskossa linjaan sen kanssa, mitä perinteisesti on ajateltu. 

Ilokseni huomasin, että kristinuskon parissa tosiaan on rikas mystiikan perinne, että en ole sekoamassa tai joutumassa peruuttamattomasti harhaan ja helvettiin kun alan kokea uskon ja jopa Raamatun sanat ihan uudella tavalla :)

[/quote]

Et todellakaan :) Itseäni kiinnostaa karmeliittojen perinne, ja eritoten Juliana Norwichlainen. Kiva kuulla, että meillä on muitakin - jopa Suomessa!

[/quote]

Siis "et todellakaan" viittasi tuohon, että et ole sekoamassa tai joutumassa helvettiin...!

Toki protestanttien joukosta löytyy niitä, joiden mielestä mystiikka on saatanasta, mutta mitä väliä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:23"]

Uskotko sellaisiin juttuihin, että esim. ikonin hahmon silmästä voi vuotaa kyyneliä?

[/quote]

Uskon yliluonnollisen mahdollisuuteen, mutta toisaalta en ole erityisen halukas ottamaan yleisellä tasolla tuollaisiin kantaa. Joka tapauksessa, jos sellaisen kokee, tärkeintä on henkilökohtainen kokemus, se mitä sellaisen näkeminen itselle merkitsee, miten sen kokee. Se on sitten lopulta ihan sama oliko kokemus pelkästään mielessä tai johtuiko jostain luonnollisesta veden tiivistymis- tms. ilmiöstä, mutta jos itse kokee että Jumala puhui itselle jotain sen kautta, se on merkityksellinen ja aito.

Uskon muutenkin, että Jumalan tai yliluonnollisen todistaminen ulkoisessa maailmassa ei ole tie, se ei johda mihinkään paitsi turhiin, hedelmättömiin väittelyihin. Tärkeintä on kääntyä sisään, sillä "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä". Hiljaisuudessa ja nykyhetken täyteydessä etsiä oman tietoisuuden sisältä, ei kyynelehtivistä patsaista tai muotomenoista tai väitetyistä parantumisista.

Ap poistuu hetkeksi maailmallisten velvoitteiden takia ;) , palailee ehkä tunnin tai puolentoista päästä :)