Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että kaikilla muilla menee niin hyvin
28.01.2026 |
Kamala mennä aamulla työpaikalle kuuntelemaan ihmisten iloista puheensorinaa. Itse vaan yrittää selviytyä päivästä toiseen. Toivon että omatkin ongelmat olisi niin pieniä kuin vaikka hiihtoloma suunnitelmien päätökset. Tottakai tiedän että heilläkin voi olla ja onkin taustalla vaikka mitä. Silti, olen tässä hetkessä niin väsynyt että en meinaa mitenkään jaksaa aamusta iltaan.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä muilla välttämättä mene sen paremmin. Ihmiset suojelevat itseään, eikä kevyeeseen small-talkiin työkavereiden ja muiden puolituttujen kanssa ylensä kuulu ongelmien tai syvällisten asioiden käsittely.
Lisäksi moni pelkää, että jos kertoo ongelmistaan, sitä käytetään jotenkin heitä vastaan. Minunkin äitini aina opetti, että älä kerro ongelmistasi muille. Siihen täytyy vain tottua ihmisten kanssakäymisessä.
Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Meillä kysytään maanantain palaverissa vuoronperään kaikilta "miten meni viikonloppu". Siinä sitä kuulee kaikenlaista miten kivaa muilla on ollut, ja jos ei ole oikein omaa sosiaalista elämää, ei ole paljonkaan kerrottavaa. Silti tuo on ainut tilanne, jossa edes jotenkin pääsee puhumaan vähän muistakin asioista kuin työjutuista. Toki myös työasiat tuolla käsitellään.
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme, työmme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä. Kaikki on koko ajan ihan hemmetin epätäydellisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sun asiat ois paremmin jos muillakin menis huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Painu sinä luuseri v!ttuun.
Aamu on ollut vähän ankea, mutta hyvinhän minulla kaiketi menee sinuun verrattuna. Kiitos tästä, asiat asettuivat oikeisiin uomiinsa. 🙂
Mitä sinä ääliö valitat? Ellet osaa ryhdistäytyä, painu Ruotaiin h0m0ksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kysytään maanantain palaverissa vuoronperään kaikilta "miten meni viikonloppu". Siinä sitä kuulee kaikenlaista miten kivaa muilla on ollut, ja jos ei ole oikein omaa sosiaalista elämää, ei ole paljonkaan kerrottavaa. Silti tuo on ainut tilanne, jossa edes jotenkin pääsee puhumaan vähän muistakin asioista kuin työjutuista. Toki myös työasiat tuolla käsitellään.
Ei jumalauta. Oletteko jotain peruskoululaisia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kysytään maanantain palaverissa vuoronperään kaikilta "miten meni viikonloppu". Siinä sitä kuulee kaikenlaista miten kivaa muilla on ollut, ja jos ei ole oikein omaa sosiaalista elämää, ei ole paljonkaan kerrottavaa. Silti tuo on ainut tilanne, jossa edes jotenkin pääsee puhumaan vähän muistakin asioista kuin työjutuista. Toki myös työasiat tuolla käsitellään.
Esimi, anteeksi esihenkilö koulutuksissa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa.#tunneporno
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre.
Onko väsmys ja masennus narsismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menee mutta menköön on minun asenteeni.
Tunnistan tuon tunteen mikä ap,lla. Tunsin itseni aiemmin aina riittämättömäksi, vertailin muihin ja muiden elämään. Olin lapsuudenkodissa oppinut suorittamisen ja sitä kautta hyväksynnän hakemisen. Lisäksi koin lapsuudessa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja ulkopuolelle jättämistä, jotka värittivät pitkälle aikuisuuttanikin.
Näin kaikkien muiden elämässä aina jotain mitä itseltä puuttui. Jossain vaiheessa kun pikkulapsiarki tasoittui ja lapset aloittivat koulun, tajusin olleeni koko ajan ihan hyvä äiti, työntekijä ja ihminen. Päästin irti kaikista vanhoista ajatuksista ja huomasin ystävystyneeni jopa uusiin ihmisiin. Halusin myös olla lapsilleni hyvä roolimalli ja näyttää että ihminen riittää omana itsenään.
Aiemmin kun ei ollut sosiaalista elämää eikä ihmisiä ympärillä, tunsin vihlontaa sydämessä jos joku kertoi viettäneensä aikaa ystävien kanssa.
Nykyään en häpeile kertoa viikonlopun jälkeen jos olen vaan ollut kotona ja käynyt lenkillä. Toisaalta myös uuden harrastuksen aloittaminen on tuonut elämääni uutta mielenkiintoista sisältöä.
Älä vertaa itseäsi ja elämääsi muihin. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä äläkä suorita elämää muiden takia.
Eipä niitä isoja ongelmia välttämättä puolitutuille kerrota. Ei varsinkaan enää, kun potkut voi saada helpommin (ei kannata paljastaa heikkouksiaan, ettei niitä käytetä sinua vastaan). Ja useimmilla nyt on aika tavallista, ei isoja iloja tai murheita kuin harvakseltaan. Perusarkea. Sitten välillä tulee joku kivempi juttu (lomamatka tms.) tai kriisi (läheisen kuolema tms.).
Minusta taas tuntuu, että useimmilla menee nyt tavallista huonommin. Ihmiset on stressaantuneita, kiukkuisia ja osa suorastaan ilkeitä.
Uhritumisenkultuuri. Itse jatkuvasti törmään tuohon samaan riittämättömyyden tunteeseen sekä ympärillä olevissa ihmisissä että työssäni.
Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin. Mitä ja miten puhun itselleni? Soimaanko itseäni jatkuvasti? Soiko päässä tällainen levy?
Kato nyt, miten tyhmä sä oot. Hitto mä oon ruma ja lihava. Taas mä mokasin. Kaikki nauraa mulle. Tästä ei tule yhtään mitään. Aina mä epäonnistun. Mun elämä on yhtä helvettiä. Aina mua sorretaan. Kukaan ei tajua mua. Kaikilla muilla menee hyvin ja mä vaan raadan tätä samaa kurjuutta.
Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.