Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:56"]

On meitä muitakin :) Kiitos ihanasta ketjusta ap.

[/quote]

Henki minussa sanoi että tänään on päivä kirjoittaa tällainen aloitus. Minä en tiedä miksi, mutta tottelen, ja jos tämä on ollut iloksi tai siunaukseksi edes yhdelle, se on tehnyt tehtävänsä :) t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:51"]

Kuule ap - minulla on on yksi ongelma johon etsin ratkaisua. Saanko kysyä sinulta, vaikka ulkopuolta edustatkin :-)?

Miten ratkaiset tilanteen, jossa tiedät sisäisesti, että olet oikealla tiellä, ja juuri näin sinun pitää tehdä. Mutta mieli ja uskomukset sotkevat tilannetta: on liikaa järkiasioita, jotka puhuvat vastaan tai sitä vain pelottaa tehdä jotain, koska uskomuksena on, että historia toistaa itseään. Pohjimmiltaan kyse on pelosta.

Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Mutta täydellinen kun en ole, niin...

Miten tällaisessa tilanteessa saa rauhan? Olen tietoinen taustalla olevista uskomuksista, tiedän että myös pelko viitoittaa omaa tietä, en anna pelolle valtaa, yritän tietoisesti hyväksyä tilanteen, annan aktiivisesti anteeksi... tämä suorittaminen ei vain auta.

[/quote]

Ymmärrän. Itselläni ei enää juurikaan ole tuota ongelmaa, koska olen niin pitkään tottunut tekemään mitä 'hiljainen ääni' sisälläni sanoo, että luotan siihen. Minä olen opetellut siihen luottamukseen vähitellen, ensin pienissä asioissa, sitten suurissa. Kyllä minullakin voi "vanha lihan mieli" höpöttää pelkojaan, mutta minä en samaistu siihen, en usko sitä, sillä tiedän jo kokemuksesta kuinka hyvät seuraukset on sillä kun kuuntelee sitä syvempää ääntä, ja kuinka huonot kokemukset sillä jos antaa huolissaan höpöttävän vanhan minän määrätä elämäänsä.

Mutta sinä näytät nyt olevan tilanteessa, jossa sinun pitäisi ottaa uskon hyppy. Sinä tiedät mitä sinun pitäisi tehdä, olet siitä varma sisäisesti. Kuitenkin "vanha mieli", joka tuntee vain tämän maailman lait luonnostaan, pelottelee sinua uskon hyppysi ajallisilla seurauksilla. Lopulta se mitä sinun täytyy kuitenkin tehdä, on vain otettava se hyppy. Sinä saat pelätä, sinä saat olla kauhuissasi, mutta hyppää silti. Älä lykkää asiaa sillä, että sinun pitäisi ensin päästä peloistasi ennen kuin voit tehdä sen mitä on tehtävä, muuten voit joutua odottamaan loputtomiin. Heti päätöksen jälkeen helpottaa, lupaan sen, ja uusi tie on palkitsevampi jopa vaikeuksien kohdatessa kuin vanha. 

Jos osaat englantia, suosittelisin sinulle nyt yhtä kirjaa myös. Se on yhden nykyajan kristityn mystikon Joel Goldsmithin kirjoittama "Practicing the Presence". Sen saa e-kirjana muistaakseni alle 5 eurolla. Minusta se on paras lukemani kuvaus mystisen uskon tiestä, ja yhdessä luvussaan se käsittelee juurikin tuota ongelmaa, että kun ei meinaa uskaltaa luottaa Henkeen, mutta kuitenkin ainoa tie eteenpäin uskonelämässä (ja usein ulkoisessakin elämässä) on vain luottaa. 

t. ap

 Huhuu ap, viitisitko mitenkään kommentoida minua? Mitä ajatuksia herättää?

34

Kiitos vastauksestasi!

Minä otin ensimmäisen hypyn - mutta sitten pelot vielä pahenivat. Sitä ennen ne olivat pienempiä, koska kukaan muu ei niistä tiennyt. Nyt ne ovat näkyvämpiä. Viimeinen hyppy on vielä ottamatta.

Ehkä minua kauhistuttaa tämä hyppy sen takia, koska tiedän, ettei hyppy takaa välttämättä autuutta. Näin kävi avioeroni kohdalla. Mies vaihtoi minut toiseen, mutta olisi pitänyt minut rinnalla. Tiesin, että minun on lähdettävä. Seuraavat pari vuotta olivat kamalia. Ei se sisäinen varmuus tuonut autuutta saman tien...Lpoulta tietenkin, mutta se pimeys on ihan itse kuljettava läpi.

Olen toiminut sinunkin kuvailemallasi tavalla. Keskittyä luottamukseen ja pitää tunne uskon suhteen korkealla. Yleensä se onkin, mutta sitten joskus menen takapakkia. Jokin uskomus herää henkiin.

KIitos kirjavinkistä!

34

34

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:18"]

Kiitos vastauksestasi!

Minä otin ensimmäisen hypyn - mutta sitten pelot vielä pahenivat. Sitä ennen ne olivat pienempiä, koska kukaan muu ei niistä tiennyt. Nyt ne ovat näkyvämpiä. Viimeinen hyppy on vielä ottamatta.

Ehkä minua kauhistuttaa tämä hyppy sen takia, koska tiedän, ettei hyppy takaa välttämättä autuutta. Näin kävi avioeroni kohdalla. Mies vaihtoi minut toiseen, mutta olisi pitänyt minut rinnalla. Tiesin, että minun on lähdettävä. Seuraavat pari vuotta olivat kamalia. Ei se sisäinen varmuus tuonut autuutta saman tien...Lpoulta tietenkin, mutta se pimeys on ihan itse kuljettava läpi.

Olen toiminut sinunkin kuvailemallasi tavalla. Keskittyä luottamukseen ja pitää tunne uskon suhteen korkealla. Yleensä se onkin, mutta sitten joskus menen takapakkia. Jokin uskomus herää henkiin.

KIitos kirjavinkistä!

34

[/quote]

Pysy nykyhetkessä aina kun voit. Eilinen on mennyttä, se on kuollut, ellet itse sitä muistelemillasi ja ajattelemisillasi elvytä. Huomistakaan ei ole vielä olemassa, ei ole muuta kuin tämä hetki. Tee tällä hetkellä se minkä voit, ota se askel jonka voit ottaa. Joskus se askel voi sisältää tulevaisuuden suunnittelemista, ja se on täysin ok, kunhan suunnittelu pysyy konkretiassa. Sen sijaan älä anna valtaa tulevaisuutta koskevien usein pessimististen "elokuvien" pyörittämiselle mielessäsi, älä murehtimiselle. Kun sinun ei tarvitse erityisesti tehdä tai ajatella mitään, ole sisäisesti hiljaa ja käänny sisäänpäin, älä päästä mieltä automaattivaihteelle pyörittämään hullunmyllyään (älä ainakaan jatkuvasti). Ihmiset ovat niin tottuneita mielensä automaattiseen toimintaan, joka on usein luonteeltaan ahdistavaa, etteivät he muista, että se on HEIDÄN mielensä ja he voivat hallita sitä, valita mitä ajatuksia pyörittelevät.

Uskon, että jos luet tuon kirjan, saat siitä apua tilanteessasi. Mutta tällä hetkellä, lepää vain tässä hetkessä ja jos tällä hetkellä tunnet sisäisen äänen kehottavan johonkin, tee se, mutta jos ei, muuten vaan aisti mitä aistimuksia onkin, tunne pelkkä olemisesti, ole rauhassa. Ja muista varata päivittäin aikaa hiljaisuudelle (myös mielen sisäiselle), sillä siinä hiljaisuudessa kuulet parhaiten, mitä sinun tulisi tehdä.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:28"]

83, täällä ap. Aiempi vastaus ei ollut minulta. Pimeä yö ja Practicing the Presence voisivat olla sinulle juurikin terveellistä luettavaa :) 

Arkityöni on muuten hyvin samankaltaista kuin sinun: "hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä". Olen it-alalla... Mutta minulle se ei ole sisäisesti hektistä, enkä koskaan stressaa tai kiirehdi. Minä teen yhden asian kerrallaan huolehtimatta ehtimisestä tai lopputuloksesta, keskittyen nykyhetkeen. Luottaen siihen, että minussa asuu maailmankaikkeuden Luojan Henki, ja yhteydessä siihen pystyn enempään kuin pystyisin omilla kyvyilläni. 

Mitä ajattelen jälleensyntymästä? Minä uskon vain Kristuksen jälleensyntymään -enkä taaskaan tarkoita tällä Jeesus-ihmistä- siihen, että Jumala ilmentää itseään lukemattomina muotoina, että Kristus-sielu ilmenee kaikkena mitä maailmankaikkeudessa on. Kristus on siis syntynyt lihaan miljardeja kertoja ja syntyy taas. Sitä kautta mitä minä olen yhteydessä perimmäiseen lähteeseen, olen minäkin tavallaan syntynyt ne kaikki kerrat, mitä maailmankaikkeuteen on syntynyt mitään. 

Mutta siihen, että esim. minun ihmiselämän aikainen mieleni jotenkin menisi toiseen ruumiseen tämän ruumiin kuoleman jälkeen, en usko. En usko edes sen iankaikkisuusluonteeseen, näen sen aivojen tuotteena ja välineenä tässä todellisuudessa pärjäämiseen. Se mikä minussa on iankaikkista, on Kristuksessa, on Jumalassa, ja se on siellä ikuisesti, nyt ja tämän ruumiin kuoltua. Pohjimmiltaan on vain 1 Minä, yksi Itse, yksi Identiteetti.

Enkä muuten usko oikeastaan edes aikaan. En mielelläni puhu mistään erityisistä hengellisistä kokemuksista, koska minun egoni, lihan mieleni, on kovin taipuvainen olemaan niistä ylpeä enkä halua joutua egoni valtaan varsinkaan jos kirjoitan hengellisistä asioista, mutta sen sanon että olen kokenut jotain ajan tuolta puolen, jotain missä kaikki mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan on NYT... Ja minun uskomukseni kumpuaa tästä kokemuksesta. Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. 

Vetovoiman laki on oikeastaan aivan sivuasia. Jeesuksen opetuksissa se on yksityiskohta, kun Jeesus opettaa miten opetuslapsilla voisi olla yltäkylläisempi elämä, miten heidän tulisi rukoilla kun heillä on puute jostain. Jeesus ei opeta ruinaamaan polvillaan, kunnes vastahakoinen Jumala muuttaa mielensä ja antaa pyydetyn asian, vaan käyttämään uskoa luovasti: uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Samasta muunnelma on se, kun Jeesus kertoo mitä uskomattomia asioita ihminen voisi tehdä jos uskoisi edes sinapinsiemenen verran: vaikka siirtää vuoria. 

Vetovoiman laista kertovat oppaat ovat tietääkseni kaikki aika lailla jenkkityylistä self helppiä, tai sitten niihin on sotkettu monimutkaista ja aiheelle tarpeetonta psykologista teoriaa tms sekaan. Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta. Ideahan on vain se, että ihmisen täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan ja muita kykyjään, jotta pääsee tilaan jossa pystyy uskomaan jo saaneensa, vaikka aistit näyttävät samaan aikaan ettei sinulla vielä  pyydettyä ole. Mutta vetovoiman laki ei "pelasta" ketään, se ei ole pääasia, se on sivuasia. Se keskittyy aineelliseen, kun ydinasiat on hengellisellä tasolla.

t. ap

[/quote]

Ok, eli et todellakaan ole kristitty. Tuo on kaukana kristinuskosta. 

[/quote]

Kertoisitko, mikä siinä oli kaukana kristinuskosta? 

Minä määrittelen itseni kristityksi, koska pidän Jeesusta mestarinani ja Raamattua Pyhänä Kirjanani. Muut saavat käyttää minusta muita leimoja jos haluavat. Itselleni moiset leimat eivät ole kovin tärkeitä, eivät ismit eikä oikeat opit. 

Se mikä minulle on tärkeää on sisäinen rauha, sisäinen elävä yhteyden kokemus Kristukseen. Sen kannalta ei ole mitään väliä esimerkiksi sillä, uskonko sielunvaellukseen ja jälleensyntymään vai en. Eikä monella muullakaan järjen tason käsityksellä, jotka ovat lopulta kaikki vain ihmisajatuksia, aivan eri tasolla kuin se sisin minä tai sielu, jossa yhteys koetaan ja ylitsevuotava rauha. Opinkysymyksistä kiistely vain sotkee enemmän sille olemuksen tasolle, jolta etsitty ei löydy, ajatuksiin ja järkeen.

t. ap

132 täällä haluaa kiittää! Tuli vähän peläten katsomaan onko minulle vastausta, mua aina hävettää seuraavana aamuna jutut mitä olen juovuksissa kirjoittanut mutta hädän tunne oli eilen ihan aito.

Ihmeellisintä on että tuo sun mielikuva on melkein sama kuin mun uni muutama viikko sitten, paitsi että siinä torni oli Pisan kalteva torni. Mutta siis joo sinne oli jono, koiralenkkikaverini oli mukana, ja minulla iski hirveä paniikki kun olisi pitänyt mennä ylhäältä katsomaan maisemia. Aamulla tajusin kyllä sen että se unen paniikkiolo oli ihan samanlainen kuin se ahdistus mihin olen viinaa pakkomielteisesti juonut lääkkeeksi, mutten osannut sen syvemmin pohtia unen merkitystä. Hengelliseksi uneksi en sitä tajunnut kun ei siinä ollut esim. Jumalaa, Jeesusta tai enkeleitä.

Nyt minusta sitten tuntuu että Jumala on yrittänyt mulle unissa puhua enemmänkin mutta minä puusilmä en ole tajunnut ollenkaan unien merkitystä. Viime viikonloppunakin näin unen jossa makasin sängylläni laskuhumalassa, yöpöydällä oli puolityhjä viskilasi ja sen vieressä tyhjä viskipullo. Huoneessa oli inhottava vanhan viinan haju. Ei kauhean vieras kuva mun tosielämästä vaikka lauantai-aamulta viime aikoina. Sitten siinä unessa tajusin että kauhistus, mähän olen raskaana, ja iski hirveä paniikki siitä että miten voin olla niin välinpitämätön etten edes vauvan takia ole pystynyt olemaan juomatta! Nyt ymmärrän että sen unen vauva varmaan tarkoitti jotain hengellistä jota minä odotan tai joka on syntymässä.

Ei kun meni mun numero väärin olin siis 133 t. 135

Mistä tiedät, että tulkitset kokemuksesi oikein? Niiden taustalla voi olla jokin todellinen ihmisen tietoisuuden ilmiö, mutta käsitykset, joiden mukaan niitä tulkitset on kaikki opittuja. 

137, eli uskooko uskova oikeasti, vai uskooko vain uskovansa? Taitaa mennä turhan monimutkaiseksi nyt...

137:lle.

Minä olen uskovaiseksi varsin vähän kiinnostunut tulkintojen ja ajatusten tasosta. Siksi olen tässäkin ketjussa sanonut, että kun nyt puhun näistä asioista kristillisin käsittein, niin se johtuu siitä että se on oma taustani ja myös tuttu useimmille tätä ketjua lukeville. Mutta samoista asioista olisi mahdollista puhua vaikka hindulaisin tai buddhalaisin tai täysin uskonnottomien termein.

Uskomukset ovat aina vain viittauksia johonkin todellisuuteen joka on niiden takana. Siksi niiden muodolla on merkitystä vain siinä määrin, missä ne auttavat tai estävät kokemasta sitä todellisuutta johon ne viittaavat. Uskomuksia yleensäkin tarvitaan lähinnä kommunikaatiossa toisten kanssa; silloin kun ei tarvitse kommunikoida, voi vain kokea ilman muodostamatta ajatuksia ja uskomuksia. Se on kuin kävisi uskomattoman kauniita ja tuoksuvia kukkia täynnä olevassa puutarhassa yksin, ja siellä vain nauttisi kaikista tuoksuista ja kauneudesta, ilman ajatuksia. Mutta sitten kun tulee ulos puutarhasta ja joku kysyy, millaista siellä on, kannattaako sinne mennä, on pakko muodostaa käsityksiä ja sanoja, jotta voi toiselle kuvailla mitä koki. 

Uskooko uskova oikeasti vai uskooko uskovansa? Itselleni olennainen kysymys on, kokeeko uskova oikeasti sen mihin uskoo, onko uskomus viittaus johonkin aitoon sanojen tuolla puolen olevaan kokemukseen, vain pelkkä ulkoa omaksuttu uskomus. Itse olin ns. uskossa lähes 20 vuotta niin että uskoni oli pelkkiä järjen uskomuksia jotka eivät tyydyttäneet hengellistä janoa eivätkä muuttaneet mitenkään minua tai elämääni. Minä uskoin kyllä että jos kuolisin, pääsisin armosta taivaaseen, mutta Raamatun mukaan uskon piti vaikuttaa paljon muutakin, olla uudistava voima eikä vain jokunen uskomus päässä. 

Entisenä helluntailaisena myös pakko lisätä, että helluntaiseurakunnassahan monella ei ollut kyse pelkistä uskomuksista vaan niiden päälle tuli erityisesti hurmoshenkisissä kokouksissa ilmenneet tunnemaailman ilmiöt. Itse en niihin päässyt koskaan sisään oikein, tasaisena melko rationaalisena luonteena olin aina kummasteleva sivustakatsoja vaikka olisin oikeasti halunnut kokea hurmosta, jonka silloin uskoin olevan Pyhän Hengen vaikutusta. Seurattuani sitä touhua aikani, ja sen hedelmiä (esim. lukuisat väärät profetiat, väitetyt parantumiset jotka osoittautuivat vääriksi jne) tulin siihen tulokseen että ei se Hengestä ole, vaan lähinnä hurmostilaan kiihotetusta ihmispsyykestä. Ei hurmostilassa mitään vikaa ole, enkä usko Jumalan sitä tuomitsevan, voi olla varmasti ihan virkistävä elämys, mutta se mitä itse olen myöhemmin löytänyt on jotain paljon syvempää kuin mitkään tunne-elämän ilmiöt. Se on uusi kokemisen taso josta en tiennyt helluntaiaikoinani mitään.

t. ap

Oletko katsonut täällä olevaa ketjua "Jos en ole uskovainen"? Siellä pilkataan aika paljon kristinuskoa. Mitä ajattelet siitä? Et haluaisi sinne kommentoida omia näkemyksiäsi?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:29"]

Ymmärrän tuon että Jumalan henki on kaikkialla, se on selvää. Jopa tuonelassa, Raamatun mukaan. Mutta tarkoitin kysymystä siinä mielessä että pidätkö eläimiä, kasveja ynnä muita luontokappaleita jumalallisina tai tasavertaisina esimerkiksi ihmisen kanssa? Hyväksytkö lihan syömisen? Miten mielestäsi käy niille, jotka eivät koskaan löydä sisäistä Kristustaan?

[/quote]

Jumalallisina ja tasavertaisina, mutta myös katoavaiseen tarkoitettuna, aineellisessa muodossaan (tässä langenneessa maailmassa). Hyväksyn siis lihan syömisen ja syön lihaa. Samoin kuin hyväksyn senkin, että kun minä kuolen, madot syövät minun ruumiini. Niin ihmis- kuin eläinruumiit ovat katoavaisuuden alaisia, ja luonnolla on omat lakinsa jossa pedot syövät saaliseläimiä ja nämä saaliseläimet kasveja.

Tässä itse asiassa ei ole mitään kärsimystä, jos näkee että kaiken pohjimmainen identiteetti on Kristus, että on vain yksi identiteetti. Silloin ei olekaan erillisiä yksilöitä jotka surkeasti tuhoutuvat ja kuolevat, vaan alati muotoaan muuttava yksi identiteetti. Minä olen osa sitä, samoin eläin jonka syön, tai puu jonka näen ikkunastani. 

Mitä tapahtuu niille jotka eivät saa yhteyttä Kristus-olemukseen? He elävät sitten lihallisina ihmisenä, siten kuin ihmiset elävät. Ehkä hieman taustalta levottomina, mutta he voivat maailman keinoin etsiä esim. aineellisista nautinnoista tähän lohdutusta. Ja jos joku kokee kutsun etsiä hengellistä todellisuutta, uskon Raamatun lupausten takia, että jokainen etsivä löytää. Mutta etsiä ei ole pakko, eikä minulla ole näkemystä että siitä seuraisi rangaistuksia esim. kuoleman jälkeen. Kuolemanjälkeiset ovat muuten myös asia, joista minulla ei ole mitään erityisempää sisäistä näkemystä, eikä erityistä halua sellaisia teorioita muodostaakaan. 

Ap ilmoittelee että lähtee tässä viikonlopun viettoon ja sunnuntaina varmaan vasta palailen katsomaan onko täällä keskustelua.

Siunausta kaikille :)

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:41"]

Oletko jonkin sortin "universalismi-uskova"? (älä nyt takerru termiin) Uskot siis että Kristus on kaikissa ihmisissä, myös niissä jotka eivät usko? Ehkä jopa eläimissä, kivissä, puissa jne?

[/quote]

Kyllä. Minä aistin konkreettisesti Kristuksen, sen Sanan jonka kautta maailma on luotu, sen jonka Paavali sanoo pitävän kaiken koossa, kaikessa mitä on, sen sisimpänä olemuksena. Niin itsessäni kuin kaikessa muussakin. Tätä tosiaan tukee myös Raamattu. Kristus on se, joka "kaiken kaikessa täyttää", joka "pitää kaiken koossa", josta Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoo: "Halkaise puupala - minä olen siellä. Nosta kivi ja löydät minut sieltä". Ei sieltä puupalan keskeltä Jeesus-ihmistä löydy, vaan se ydinolemus, jota Jeesus ilmensi tietoisesti ihmismuodossa. 

Ihmistä ei kuitenkaan hyödytä se, että hänen sisimpänä tiedostamattomana olemuksenaan on Kristus kuten vaikka kivelläkin, vaan vasta tietoinen yhteys tähän tasoon, Pyhään Henkeen. Niin kauan kuin sitä yhteyttä ei ole, ihminen toimii pelkästään lihan mielensä hallitsemana.

t. ap

[/quote]

Ymmärrän tuon että Jumalan henki on kaikkialla, se on selvää. Jopa tuonelassa, Raamatun mukaan. Mutta tarkoitin kysymystä siinä mielessä että pidätkö eläimiä, kasveja ynnä muita luontokappaleita jumalallisina tai tasavertaisina esimerkiksi ihmisen kanssa? Hyväksytkö lihan syömisen? Miten mielestäsi käy niille, jotka eivät koskaan löydä sisäistä Kristustaan?

[/quote]

En ole ap joten en vastaa hänen puolestaan, mutta kysyn täältä sivusta, mitä mieltä olet Franciscus Assisilaisen ajatuksista? Pidätkö Franciscusta - yhtä katolisen kirkon keskeisimmistä hahmoista - epäkristillisenä? Franciscushan oli hyvin panenteistinen ajattelija: ei siis panteisti (kaikki on jumalallista) vaan panenteisti (Jumala on läsnä koko luomakunnassaan; kaikessa, mitä on luonut).

Franciscus oli kasvissyöjä ja - voisi sanoa - kaikkien "viherpiipertäjien" pioneeri.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:28"] 

Katsotaanpa mitä Raamatussa sanotaan uskosta, miten se siellä esitetään.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."

Kun puhun uskosta, tarkoitan Raamatun käsitystä siitä. Raamatun mukaan tahto on aina liitoksissa uskoon.

[/quote]

Tämä lainaus muuten onkin mainio! Mutta ei se liity minun silmissäni mitenkään siihen, mihin vastaukseksi sitä lainaat. Se ei nimittäin puhu ollenkaan oikeassaolemisesta ja siitä että kaikilla pitäisi olla sama älyllinen näkemys asioista. 

Mutta minä rakastan tuota lainausta noin muuten. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Se on jotain paljon aktiivisempaa kuin älyllinen totena pidetty uskomus. Se on toimimista Jumalan lupauksen ja käskyn mukaan, ja sen mukaan mitä toivotaan. Tämä on myös yksi kohta joka viittaa myös vetovoiman lakiin, siinähän juurikin toimitaan kuten anottu olisi jo saatu, vaikkei sitä vielä fyysisessä maailmassa näy. Ojentaudutaan sen mukaan mitä toivotaan uskossa. Tämä on juuri sitä että ymmärretään että näkyväinen on syntynyt näkymättömästä, sillä miten muuten olisi mahdollista että uskon kautta voisi saada mitään näkyvää. Usko on näkymätön, toivottu asia usein näkyvä.

Toinen alleviivaamasi kohta on itsestäänselvyys: miten kukaan etsisi Jumalaa, jos ei uskoisi että Jumalaa on, ja että hänet on mahdollista etsimällä löytää? 

t. ap

[/quote]

Enhän minäkään puhunut älyllisestä yksimielisyydestä, vaan Hengen yhteydestä. Henki yhdistää kaiken niin ettei ristiriitoja ole.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:28"] 

Katsotaanpa mitä Raamatussa sanotaan uskosta, miten se siellä esitetään.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."

Kun puhun uskosta, tarkoitan Raamatun käsitystä siitä. Raamatun mukaan tahto on aina liitoksissa uskoon.

[/quote]

Tämä lainaus muuten onkin mainio! Mutta ei se liity minun silmissäni mitenkään siihen, mihin vastaukseksi sitä lainaat. Se ei nimittäin puhu ollenkaan oikeassaolemisesta ja siitä että kaikilla pitäisi olla sama älyllinen näkemys asioista. 

Mutta minä rakastan tuota lainausta noin muuten. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Se on jotain paljon aktiivisempaa kuin älyllinen totena pidetty uskomus. Se on toimimista Jumalan lupauksen ja käskyn mukaan, ja sen mukaan mitä toivotaan. Tämä on myös yksi kohta joka viittaa myös vetovoiman lakiin, siinähän juurikin toimitaan kuten anottu olisi jo saatu, vaikkei sitä vielä fyysisessä maailmassa näy. Ojentaudutaan sen mukaan mitä toivotaan uskossa. Tämä on juuri sitä että ymmärretään että näkyväinen on syntynyt näkymättömästä, sillä miten muuten olisi mahdollista että uskon kautta voisi saada mitään näkyvää. Usko on näkymätön, toivottu asia usein näkyvä.

Toinen alleviivaamasi kohta on itsestäänselvyys: miten kukaan etsisi Jumalaa, jos ei uskoisi että Jumalaa on, ja että hänet on mahdollista etsimällä löytää? 

t. ap

[/quote]

Enhän minäkään puhunut älyllisestä yksimielisyydestä, vaan Hengen yhteydestä. Henki yhdistää kaiken niin ettei ristiriitoja ole.

[/quote]

Turha alapeukuttaa. Tässä vielä se aiempi viestini: Jumalan tahto on, että ihmisillä olisi yksimielisyys. Jumalassa ei ole ristiriitoja. Sama asia ei voi tarkoittaa eriä yhden ja saman hengen omaaville, jos me hengessä vaellamme.

Puhutaan siis Jumalan Pyhästä Hengestä, joka yhdistää ihmiset Kristuksessa, kuten Raamattu opettaa. Ei älyllisestä yksimielisyydestä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:28"] 

Katsotaanpa mitä Raamatussa sanotaan uskosta, miten se siellä esitetään.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."

Kun puhun uskosta, tarkoitan Raamatun käsitystä siitä. Raamatun mukaan tahto on aina liitoksissa uskoon.

[/quote]

Tämä lainaus muuten onkin mainio! Mutta ei se liity minun silmissäni mitenkään siihen, mihin vastaukseksi sitä lainaat. Se ei nimittäin puhu ollenkaan oikeassaolemisesta ja siitä että kaikilla pitäisi olla sama älyllinen näkemys asioista. 

Mutta minä rakastan tuota lainausta noin muuten. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Se on jotain paljon aktiivisempaa kuin älyllinen totena pidetty uskomus. Se on toimimista Jumalan lupauksen ja käskyn mukaan, ja sen mukaan mitä toivotaan. Tämä on myös yksi kohta joka viittaa myös vetovoiman lakiin, siinähän juurikin toimitaan kuten anottu olisi jo saatu, vaikkei sitä vielä fyysisessä maailmassa näy. Ojentaudutaan sen mukaan mitä toivotaan uskossa. Tämä on juuri sitä että ymmärretään että näkyväinen on syntynyt näkymättömästä, sillä miten muuten olisi mahdollista että uskon kautta voisi saada mitään näkyvää. Usko on näkymätön, toivottu asia usein näkyvä.

Toinen alleviivaamasi kohta on itsestäänselvyys: miten kukaan etsisi Jumalaa, jos ei uskoisi että Jumalaa on, ja että hänet on mahdollista etsimällä löytää? 

t. ap

[/quote]

Enhän minäkään puhunut älyllisestä yksimielisyydestä, vaan Hengen yhteydestä. Henki yhdistää kaiken niin ettei ristiriitoja ole.

[/quote]

Turha alapeukuttaa. Tässä vielä se aiempi viestini: Jumalan tahto on, että ihmisillä olisi yksimielisyys. Jumalassa ei ole ristiriitoja. Sama asia ei voi tarkoittaa eriä yhden ja saman hengen omaaville, jos me hengessä vaellamme.

Puhutaan siis Jumalan Pyhästä Hengestä, joka yhdistää ihmiset Kristuksessa, kuten Raamattu opettaa. Ei älyllisestä yksimielisyydestä.

[/quote]

Miten ollaan yksimielisiä kaikesta olematta älyllisesti yksimielisiä?

Eivät protestantit ja katolisetkaan ole yksimielisiä monista tulkinnoista, vaikka molemmat lasken kyllä kristityiksi yhtä lailla.

Tässä ketjussa ei ole muuten vastattu eikä kommentoitu mitenkään katolisten oppeihin, katolisiin mystikoihin ja katolisiin ajattelijoihin. Tästä voimme kai päätellä, ettei katolisia pidetä kristittyinä?