Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä tietää, että se jumala, jonka yhteyteen haluaa, on hyvä?

Hyvä ja paha ovat ihmisen keksintöä, tapa luokitella ja kuvailla asioita. Hyvä ja paha ovat sosiaalisia konsepteja siinä missä muutkin sanat ja kuvaukset asioista ja tapahtumista.

Kun ihminen palaa Jumalan yhteyteen, kaikkeuteen, sinne missä kaikki jo on, itsen kokemuksen ulkopuolelle ei jää mitään eikä ketään. Kun olet kaikki, ei ole tiedon puutetta, eikä liioin ketään kelle kommunikoida tietoa. Jumalaa ei voi verrata mihinkään, sillä se itsessään sisältää kaiken, siltäkään kantilta ei siis voida sanoa Jumalan olevan "parempi kuin" tai "huonompi kuin".

Jumalassa ei siis tarvita sanoja, eikä näin ollen voida sanoa sen olevan luonnoltaan hyvä tai paha, Jumala vain yksinkertaisuudessaan on.

Lämmin kiitos sinulle ap, kun aloitit tämän ketjun, josta on varmasti apua monille.

Olen ap kanssasi samaa mieltä ihan kaikesta muusta, mitä olet tänne kirjoittanut, mutta jälleensyntymästä olen samaa mieltä kuin Tolle.

Me kehitymme useiden elämien, erilaisten kehollistumien kautta, vähitellen elämä elämältä, kuka hitaammin kuka nopeammin.

En voi olla uskomatta jälleensyntymiin, koska satun muistamaan hyvin tarkasti ja elävästi useampia asioita monista entisistä elämistäni. Olen muistanut osan jo hyvin nuorena, ja kun aloin meditoimaan alle 20-vuotiaana, aloin muistaa enemmän. Nyt olen jo yli 50-vee, ja ihan ns. selväjärkinen ihminen, jonka ei onnekseen ole tarvinnut turvautua mihinkään mielenterveyshoitoihin, vaikka kriisejäkin on elämään mahtunut, ja hyvä, että on, sillä ne ovat vieneet minua tehokkaammin kohti Jumalaa. Ensimmäisen kerran muistan kokeneeni kaipuun Jumalaa kohtaa jo alle kouluikäisenä.

Tässä myös tosi hyvä tositapahtumiin perustuva kirja Shanti Devin jälleensyntymisasioista:

https://www.goodreads.com/book/show/33805822-shanti-devi---kertomus-j-l…

Kiitos näistä pohdinnoista kaikille. Uskoisin, että olen mystikko (jos nyt itsensä täytyy edes määritellä). Olen elänyt pitkään sellaisessa välitilassa, että egoon kiinnittyminen ja rauhan tunne vaihtelevat. Joku sellainen askel on ottamatta, joka odotuttaa itseään. Lisäksi kehityksellinen trauma nostaa satunnaisesti kerran puolessa vuodessa päätään sisälläni (tietyt tilanteet ja henkilöt, joita ei voi olla kohtaamatta, laukaisevat sen). Kestää aina hetken, että ymmärrän, mistä on kyse. Nämä tilanteen saavat minut epäilemään sitä, olenko ollenkaan päässyt syvemmälle hengelliselle tasolle. Luotan kyllä, että olen. Toisaalta edelleen pelaan enemmän älyllisellä tasolla kuin kokemuksellisella tasolla. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi tämän ketjun pohdinnat jumalan valtakunnasta olen ajatellut jo pitkään samalla tavalla (tai käsitykset helvetistä jne.). Joku estää minua vielä meditoimasta. Joku sitoo minua vielä menneeseen. Kirjoitelkaa ihmiset näistä teemoista lisää.