Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:18"]

Kiitos vastauksestasi!

Minä otin ensimmäisen hypyn - mutta sitten pelot vielä pahenivat. Sitä ennen ne olivat pienempiä, koska kukaan muu ei niistä tiennyt. Nyt ne ovat näkyvämpiä. Viimeinen hyppy on vielä ottamatta.

Ehkä minua kauhistuttaa tämä hyppy sen takia, koska tiedän, ettei hyppy takaa välttämättä autuutta. Näin kävi avioeroni kohdalla. Mies vaihtoi minut toiseen, mutta olisi pitänyt minut rinnalla. Tiesin, että minun on lähdettävä. Seuraavat pari vuotta olivat kamalia. Ei se sisäinen varmuus tuonut autuutta saman tien...Lpoulta tietenkin, mutta se pimeys on ihan itse kuljettava läpi.

Olen toiminut sinunkin kuvailemallasi tavalla. Keskittyä luottamukseen ja pitää tunne uskon suhteen korkealla. Yleensä se onkin, mutta sitten joskus menen takapakkia. Jokin uskomus herää henkiin.

KIitos kirjavinkistä!

34

[/quote]

Pysy nykyhetkessä aina kun voit. Eilinen on mennyttä, se on kuollut, ellet itse sitä muistelemillasi ja ajattelemisillasi elvytä. Huomistakaan ei ole vielä olemassa, ei ole muuta kuin tämä hetki. Tee tällä hetkellä se minkä voit, ota se askel jonka voit ottaa. Joskus se askel voi sisältää tulevaisuuden suunnittelemista, ja se on täysin ok, kunhan suunnittelu pysyy konkretiassa. Sen sijaan älä anna valtaa tulevaisuutta koskevien usein pessimististen "elokuvien" pyörittämiselle mielessäsi, älä murehtimiselle. Kun sinun ei tarvitse erityisesti tehdä tai ajatella mitään, ole sisäisesti hiljaa ja käänny sisäänpäin, älä päästä mieltä automaattivaihteelle pyörittämään hullunmyllyään (älä ainakaan jatkuvasti). Ihmiset ovat niin tottuneita mielensä automaattiseen toimintaan, joka on usein luonteeltaan ahdistavaa, etteivät he muista, että se on HEIDÄN mielensä ja he voivat hallita sitä, valita mitä ajatuksia pyörittelevät.

Uskon, että jos luet tuon kirjan, saat siitä apua tilanteessasi. Mutta tällä hetkellä, lepää vain tässä hetkessä ja jos tällä hetkellä tunnet sisäisen äänen kehottavan johonkin, tee se, mutta jos ei, muuten vaan aisti mitä aistimuksia onkin, tunne pelkkä olemisesti, ole rauhassa. Ja muista varata päivittäin aikaa hiljaisuudelle (myös mielen sisäiselle), sillä siinä hiljaisuudessa kuulet parhaiten, mitä sinun tulisi tehdä.

t. ap

[/quote]

Ongelmani lienee enemmän se menneisyyden muistelu. SAnonta historia toistaa itseään on istutettu minuun syvälle...

Mielen pysäyttäminen on haastavaa. Tai sen pysäyttäminen ei ole haastavaa, vaan siinä pysyminen on se haastava homma. Sitä en vielä osaa.

Sen olen onneksi oppinut, että päätökset tulee tehdä rakkauden ja luottamuksen tilasta käsin. Jos ei pääse siihen tilaan, ei kannata tehdä mitään päätöstä.

34

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:33"]

Ongelmani lienee enemmän se menneisyyden muistelu. SAnonta historia toistaa itseään on istutettu minuun syvälle...

Mielen pysäyttäminen on haastavaa. Tai sen pysäyttäminen ei ole haastavaa, vaan siinä pysyminen on se haastava homma. Sitä en vielä osaa.

Sen olen onneksi oppinut, että päätökset tulee tehdä rakkauden ja luottamuksen tilasta käsin. Jos ei pääse siihen tilaan, ei kannata tehdä mitään päätöstä.

34

[/quote]

Kerroit uskovasi vetovoiman lakiin, joten tiedät varmasti itsekin että uskomus "menneisyys toistaa itseään" on varsin vaarallinen, voi käydä niin että "tapahtukoon sinulle uskosi mukaan"... 

Mielen hallinta on harjoittelukysymys. Ei ole pakko aina pysäyttää, voi myös suunnata toisin tai aktiivisesti muuttaa ajatuskulkuja. Sitä et ehkä pysty estämään, että jokin menneisyyttä koskeva ajatuskulku pulpahtaa mieleesi, mutta voit kyllä valita jatkatko sen ajattelun pyörittämistä vai ajatteletko jotain ihan muuta. 

Minun on joskus vaikea puhua näistä, koska kuten eräs mies jonka kanssa säännöllisesti keskustelen tällaisista asioista sanoi, olen toisesta maailmasta. Olen niin kauan jo harjoittanut näitä asioita, että toisinaan minun on vaikea muistaa, että ihmiset eivät tuosta vaan pysty esim. nykyhetkessä olemiseen, varsinkin kun monella on esim. psykologisten näkemysten ja teorioiden luomia uskomuksia jotka tehokkaasti estävät sitä. Esim. he saattavat uskoa että menneisyyttä pitää koko ajan jotenkin "käsitellä" mielen tasolla. Minun näkökulmastani menneisyydelle pitää kuolla joka hetki, olla uudestisyntynyt puhtaalta pöydältä joka hetki. 

Toinen juttu on se, että näissä asioissa risteävät psyykkinen ja hengellinen, ja niiden suhde varsinkin "välitilassa", kun ihminen on vähän molemissa maailmoissa, on paitsi monimutkainen, vahvasti yksilöllinen. Minä voin sanoa, että anna Kristuksen elää kauttasi, laita mielesi tyhjäkäynnille ja katso kuinka elämäsi järjestyy siltä tasolta. Mutta toisaalta se jolle sanon, elää todennäköisesti pääosin tuntien vain luonnollisen mielensä, ja hänen täytyy tulla toimeen sen pelkojen, vastaväitteiden ja epäluottamuksen hengen tasoa kanssa. Se mitä minä sanon niille joiden kanssa keskustelen on aina pohjimmiltaan se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa". Kaikki muu järjestyy sen myötä. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:33"]

Ongelmani lienee enemmän se menneisyyden muistelu. SAnonta historia toistaa itseään on istutettu minuun syvälle...

Mielen pysäyttäminen on haastavaa. Tai sen pysäyttäminen ei ole haastavaa, vaan siinä pysyminen on se haastava homma. Sitä en vielä osaa.

Sen olen onneksi oppinut, että päätökset tulee tehdä rakkauden ja luottamuksen tilasta käsin. Jos ei pääse siihen tilaan, ei kannata tehdä mitään päätöstä.

34

[/quote]

Kerroit uskovasi vetovoiman lakiin, joten tiedät varmasti itsekin että uskomus "menneisyys toistaa itseään" on varsin vaarallinen, voi käydä niin että "tapahtukoon sinulle uskosi mukaan"... 

Mielen hallinta on harjoittelukysymys. Ei ole pakko aina pysäyttää, voi myös suunnata toisin tai aktiivisesti muuttaa ajatuskulkuja. Sitä et ehkä pysty estämään, että jokin menneisyyttä koskeva ajatuskulku pulpahtaa mieleesi, mutta voit kyllä valita jatkatko sen ajattelun pyörittämistä vai ajatteletko jotain ihan muuta. 

Minun on joskus vaikea puhua näistä, koska kuten eräs mies jonka kanssa säännöllisesti keskustelen tällaisista asioista sanoi, olen toisesta maailmasta. Olen niin kauan jo harjoittanut näitä asioita, että toisinaan minun on vaikea muistaa, että ihmiset eivät tuosta vaan pysty esim. nykyhetkessä olemiseen, varsinkin kun monella on esim. psykologisten näkemysten ja teorioiden luomia uskomuksia jotka tehokkaasti estävät sitä. Esim. he saattavat uskoa että menneisyyttä pitää koko ajan jotenkin "käsitellä" mielen tasolla. Minun näkökulmastani menneisyydelle pitää kuolla joka hetki, olla uudestisyntynyt puhtaalta pöydältä joka hetki. 

Toinen juttu on se, että näissä asioissa risteävät psyykkinen ja hengellinen, ja niiden suhde varsinkin "välitilassa", kun ihminen on vähän molemissa maailmoissa, on paitsi monimutkainen, vahvasti yksilöllinen. Minä voin sanoa, että anna Kristuksen elää kauttasi, laita mielesi tyhjäkäynnille ja katso kuinka elämäsi järjestyy siltä tasolta. Mutta toisaalta se jolle sanon, elää todennäköisesti pääosin tuntien vain luonnollisen mielensä, ja hänen täytyy tulla toimeen sen pelkojen, vastaväitteiden ja epäluottamuksen hengen tasoa kanssa. Se mitä minä sanon niille joiden kanssa keskustelen on aina pohjimmiltaan se "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa". Kaikki muu järjestyy sen myötä. 

[/quote]

Minä ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olen varsin tietoinen, että pelot toteutuvat siinä missä muutkin uskomukset. Yleensä siis olen oikealla tiellä, mutta joskus tipahdan aallonpohjaan ja epäusko valtaa mielen. Onneksi sieltä aina on noustu.

Tuo on hyvä neuvo, että pää olisi tyhjäkäynnillä :-). Taidan lisätä sen työpöytäni muistilappuihin. Tällä hetkellä siellä lukee, että liika ajattelu on pahasta, sillä se estää intuition ja syvemmän oivaltamisen.

Miten sinä reagoit elämän vastoinkäymisiin? Jos joku asia ei mene kuten haluat, petyt, niin mitä sitten teet?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:14"]

Minä ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olen varsin tietoinen, että pelot toteutuvat siinä missä muutkin uskomukset. Yleensä siis olen oikealla tiellä, mutta joskus tipahdan aallonpohjaan ja epäusko valtaa mielen. Onneksi sieltä aina on noustu.

Tuo on hyvä neuvo, että pää olisi tyhjäkäynnillä :-). Taidan lisätä sen työpöytäni muistilappuihin. Tällä hetkellä siellä lukee, että liika ajattelu on pahasta, sillä se estää intuition ja syvemmän oivaltamisen.

Miten sinä reagoit elämän vastoinkäymisiin? Jos joku asia ei mene kuten haluat, petyt, niin mitä sitten teet?

[/quote]

Olen tässä ketjussa maininnut jo aiemmin etten ole vielä tullut näissä asioissa täydelliseksi vaan elämäni on vaihtelua hengen ja lihan tasolla elämisen välillä. Joten minun on vastattava näiltä kahdelta tasolta käsin.

Jos elän hengen mukaan, niin minulla ei ole mitään omaa halua. Se mitä ihmisillä on tapana sanoa minäksi, ego, on vain toimeenpanija fyysisellä tasolla, ja Kristus itse on todellinen minä. Minällä siis ei ole muuta halua kuin antaa Jumalan toimia kauttani ja katsella ihastuksella ja ihmeellä kun Hän toimii, olla työkalu ja armon välittäjä maailmaan. Miten siis mikään voisi mennä eri tavalla kuin haluan, kun ei ole haluja? Ja voin sanoa, että silloin kun olen tällä tasolla, kaikki menee aivan valtavan hienosti myös aineellisella tasolla. Kaikenlainen harmonia täyttää niin tietoisuuden kun havainnon ulkomaailmastakin.

Jos taas syystä tai toisesta olen ajautunut samastumaan egoon, ja elän sen tasolta käsin, tunnen haluja ja kaikenlaisia inhimillisiä tunteita joita liittyy siihen kun ei saa mitä haluaa. Kiukkua, masennusta, toivottomuutta, jne. Mutta toisaalta, yleensä viimeistään nämä kielteiset tunteet herättävät minut, että hetkinen, nyt jotain vikaa on minun tietoisuudentilassani, koska havaintooni on ilmestynyt tuskaa! Silloin käännyn sisäänpäin, takaisin Jumalan valtakuntaan, ja korjaan egoon samaistumiseni pois, ja kaikki tulee taas hyväksi. Tuska on se joka herättä egoon samaistumisen tilasta takaisin korkeampaan tietoisuuteen. Siihen en ole juurikaan viime vuosina enää lähtenyt, että yrittäisin jääräpäisesti ajaa läpi egoni tahtoja, olen tullut herkäksi huomaamaan ahdistavan olon joka yrityksestäkin tulee ja "routa ajaa porsaan kotiin", tai tuhlaajatytön.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:27"]

Eri uskonnoista... Mieleni tekisi sanoa, ettei Jumalalla taida olla lempiuskontoa. Kaikki uskonnot ovat syntyneet etsinnästä ja löytämisistä. Ne käyttävät kulttuuriensa ja niiden taustamyyttien terminologiaa ja kuvastoa, mutta lopulta ne tuntuvat puhuvan pääosin samasta asiasta: siitä että ihmisen nykyisessä tietoisuudentilassa on jokin vika, ja että siitä on vapautus tai pelastus. Itsekin voisin puhua näistä asioista halutessani myös agnostisin termein, tai vaikka buddhalaisin, mutta kristinusko on minun taustani ja tuttu useimmille niille jotka näitä lukevatkin, joten kristllinen sanasto ja Raamattu on se missä yleensä pitäydyn.

t. ap

[/quote]

Näin. Et siis ole kristitty mystikko. Olet kristinuskon vaikutuksessa kasvanut mystikko (ja nykyään uskonnoton).

On mahdollista olla myös kristitty mystikko, jolloin uskot raamatun sanaan. Tälläinen et kuitennkaan ole, kuten otsikossasi väität.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:27"]

Eri uskonnoista... Mieleni tekisi sanoa, ettei Jumalalla taida olla lempiuskontoa. Kaikki uskonnot ovat syntyneet etsinnästä ja löytämisistä. Ne käyttävät kulttuuriensa ja niiden taustamyyttien terminologiaa ja kuvastoa, mutta lopulta ne tuntuvat puhuvan pääosin samasta asiasta: siitä että ihmisen nykyisessä tietoisuudentilassa on jokin vika, ja että siitä on vapautus tai pelastus. Itsekin voisin puhua näistä asioista halutessani myös agnostisin termein, tai vaikka buddhalaisin, mutta kristinusko on minun taustani ja tuttu useimmille niille jotka näitä lukevatkin, joten kristllinen sanasto ja Raamattu on se missä yleensä pitäydyn.

t. ap

[/quote]

Näin. Et siis ole kristitty mystikko. Olet kristinuskon vaikutuksessa kasvanut mystikko (ja nykyään uskonnoton).

On mahdollista olla myös kristitty mystikko, jolloin uskot raamatun sanaan. Tälläinen et kuitennkaan ole, kuten otsikossasi väität.

[/quote]

Minä uskon Raamatun sanaan. Tulkisten sitä kuitenkin sen verran eri tavalla kuin kristinuskon nykyiset suuntaukset, että ymmärrän että useimmat pitävät minua harhaoppisena ja ei-kristittynä. Minulla ei ole mitään halua väittää vastaan, minua saa pitää minä vaan :)

Kristinuskon historiassa on kuitenkin vahva perinne mystikkoja, joiden ajatukset ovat olleet hyvinkin radikaaleja ja nykyisten uskovaisten käsitysten näkemysten vastaisia, eli tämänsuuntaiset ajatukset eivät ole vain minun omiani. Esim. mestari Eckhartin ajattelussa pelastuksen tavoittelu on hyvin samankaltaista kuin valaistumisen tavoittelu itäisissä uskonnoissa.

Mystikot ovatkin monen fundamentalistin mielestä harhaoppisia. De Mello oli loppuun asti jesuiitta, mutta katolinen kirkko piti häntä silti harhaoppisena.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:43"]

Mystikot ovatkin monen fundamentalistin mielestä harhaoppisia. De Mello oli loppuun asti jesuiitta, mutta katolinen kirkko piti häntä silti harhaoppisena.

[/quote]

De Mellonkin suurin "synti" fundamentalistien mukaan oli nähdä totuutta vieraissa uskonnoissa. Hänhän asui Intiassa, ja kirjoissaan saattoi esim. lainata hindulaisuuden henkisiä harjoituksia (esim. meditaatiotekniikoita) tai rinnastaa joitain kristinuskon opetuksia samaa tarkoittaviin itämaisiin opetuksiin. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:39"]

Minä uskon Raamatun sanaan.

[/quote]

Etkä usko. Kristinuskossa Jeesus on ainut tie. Jos uskot muihin teihin olet harhaoppinen raamatun oppien mukaisesti. Etkä voi tuota ohittaa millään vetoamalla toiseen tulkintaan. Ei ole toista tulkintaa.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 09:15"]

mitä, ap, ajattelet noista kundaliinivoimista?

[/quote]

En ole tarkemmin tutustunut ilmiöön, enkä ole erityisen kiinnostunut tutustumaankaan. Omaan elämääni en kaipaa mitään erityisen sisäisten tai ulkoisten erityisvoimien herättelyä. Jos Jumala kehottaa tekemään jotain niin häneltä tulee myös voima toteuttaa. 

t. ap

Nro 93:

Olet ymmärtänyt minut monessa kohtaa väärin, jotenkin turhan konkreettisesti, jolloin en enää itse tunnista ollenkaan sitä mitä ajattelen siitä miten sinä olet sen käsittänyt. Mutta en usko että on hyödyllistä alkaa sitä auki selittää, hyväksytään että sinä olet sitä mieltä että en ole kristitty. Otsikkoon en pysty valitettavasti mielikseesi muuttamaan, että 'Itseään kristittynä pitävä mystikko' ;-)  Toisaalta, mystikkoja on aina enemmistö pitänyt harhaoppisina, joten historiaa tunteville ehkä sana mystikko jo kertoo että luvassa on jotain muuta kuin perinteisiä näkemyksiä :) 

Sen vielä sanon että minulla on tausta ihan perinteisestä uskoontulemisesta ja minut on kastettu helluntaiseurakuntaan lähes 30 vuotta sitten. 

Lainaukset 93:n tekstistä:

"Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. >> Tästä asiasta minulla onkin ihan omakohtaista kokemusta, ja sanon että on todella vaarallista nillä kaikki koettelematta mitään, sillä monta  eksyttäjää on lähtenyt maailmaan. Myöskin kaikki henget (jotka antavat näitä kokemuksia) tulee koetella (1 joh 4:1-3). Kristinusko on siitä nurinkurinen juttu, että siinä ei suositella heittähytymistä mihinkään arvoimatta sitä. Monissa muissa hengellisyyden muodoissa heittäytyminen ja aivojen flow-tilaan asentamien on ehdoton. Mutta siis ei kristinuskossa."

Kuka on sanonut, ettei niitä arvioida? Mutta kovin on synkkä käsitys ihmisestä - ja Jumalasta! - jos kaikkia hyvyyden, onnen ja rakkauden kokemuksia pitää pelätä. Arvelen, että harva tässä ketjussa tarkoittaa kokemuksillaan mitään Pyhän Teresan kaltaisia hurmostiloja. En minä ainakaan.

Meillä on myös ehkä vähän erilainen käsitys flow-tilasta: minä olen ymmärtänyt, että flow:n käsite viittaa optimaaliseen, päämääräkeskeiseen inspiraatiotilaan. Käsittääkseni liittyy siis enemmän tavoitteelliseen tekemiseen (ja tekemisestä nauttimiseen) kuin uskonasioihin.

"Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta.>> lieneekö tämä oikein vanhaa kunnon gnostilaisuutta, salatietoa.. Ei kuulu kristinuskoon."

Paitsi että gnostilaiseen kristinuskoon taisi kuulua ;) Ja kataarit uskoivat ihmisen sielun jalostuvan hyväksi uudestisyntymisen kautta.

Itse en usko kumpaankaan. Mutta vaatii aika lailla pokkaa sanoa Jeesukseen uskovalle ja kristityksi itseään pitävälle ihmiselle: "Sinä et ole kristitty." Totta kai voi olla sitä mieltä, että "sinä olet mielestäni harhaoppinen, sinä et ole oikeanlainen kristitty", mutta "sinä et ole kristitty" on jo jotain ihan muuta.

Olisi muuten kiva tietää, mitä mieltä 93 on katolisten transsubstantiaatio-opista.

t: Ei-ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:39"]

Minä uskon Raamatun sanaan.

[/quote]

Etkä usko. Kristinuskossa Jeesus on ainut tie. Jos uskot muihin teihin olet harhaoppinen raamatun oppien mukaisesti. Etkä voi tuota ohittaa millään vetoamalla toiseen tulkintaan. Ei ole toista tulkintaa.

[/quote]

Jeesus puhui täysin samaistuneena Kristus-tietoisuuteen, Jumalaan itseensä. Siksi hän saattoi sanoa moniakin asioita, jotka eivät vaikuta ihan järkeviltä, jos Jeesus nähdään ainoastaan tiettynä aikana eläneenä ihmisenä. Hän esimerkiksi sanoi olleensa ennen Abrahamia, mikä varmasti monet aikansa oikeaoppiset, jotka tiesivät koska hän oli lihan puolesta syntynyt, sai pitämään koko miestä mielipuolena. 

Kristus, jumalatietoisuus muodon sisältä löydettävänä, on ainoa tie, ja Jeesus oli jumalatietoisuus täyteydessään ihmisenä ilmenneenä, Sana lihaksi tulleena. Mutta tuon jumalatietoisuuden, jona Jeesus puhui, voi kyllä löytää muutakin tietä, ja vielä keskiajalla oli kristityissä piireissäkin oppineiden tavallista uskoa, että niin oli silloin tällöin käynytkin jo ennen Jeesustakin. Sitä paitsi: Jeesus itsekään ei sano olevansa ainoa. Hän sanoo että hänen seuraajistaankin pitäisi tulla yhtä lailla Jumalan lapsia kuin hänkin on. Ja lapseuden tilassa minä tai sinäkin voimme rehellisesti sanoa, ego täysin syrjässä ja sisäinen mieli yksin Jumalaan kiinnittyneenä, että minä olen tie, totuus ja elämä. Se ei silti tarkoita, että minun ihmishahmoni olisi se tie, vaan se syvempi tietoisuus sisälläni. Se sama, josta käsin Jeesus puhui. Se sama, joka löytyy jokaisen sydämestä, kyse on vain siitä onko siihen yhteydessä.

Sinulle, 96. 

Kokemasi hengellinen jano, vaikka on jo kristitty ja älyn tasolla uskoo, on se kokemus mikä itsellänikin oli, ja josta kärsii valtavan moni ihminen. 

Tässä joitain ajatuksia sinulle. Muodollinen meditaatio jolle pitää varata joka päivä aikaa tai mikään tietty menetelmä ei ole pakollista. Sellainen saattaa nopeuttaa prosessia, mutta itse uskon että Jumala itse johdattaa etsijäänsä, eikä samat asiat sovi kaikkien mielenlaatuun tai elämäntilanteeseen. 

Kokemisen airut on sisäinen hiljaisuus, odottava asenne, jossa et koko ajan ajattele jotain, vaan jossa odotat, josko sieltä sisäisestä Jumalan valtakunnasta kuuluisi jotain. Se on nykyhetkessä olemista, valppaana sille jos jokin pieni merkki Jumalan valtakunnasta sisällä antaisi olemassaolon merkkejä. Sisäisen hiljaisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä että istuu paikallaan eikä tee mitään. On mahdollista tehdä kaikkia arjen askareitakin samaan aikaan kun on sisäisesti  hiljaa, täysin nykyhetkessä, ja odottaa Jumalan ääntä.

Sinun ei ole pakko olla oman ajattelevan mielesi orja ja antaa sen peittää höpötyksellään, sillä "herkuttelulla, surkuttelulla, menneen muistelulla" ja muulla sellaisella, taakseen Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakunta ei löydy ajattelun tasolta, se löytyy tietoisuudesta itsestään, siitä tilasta missä ajatukset ovat kuin pilvet taivalla, ajatusten "takaa", syvemmältä. Sieltä kyllä voi kyllä nousta ajattelevaan mieleenkin intuitioita, johdatuksia, tilanteseen sopivia Raamatun lohduttavia lauseita, toimintakäskyjä, sanoja mitä sanoa ihmiselle, mutta niitäkään mitään ei kuule jos mieli on täynnä omaa höpötystä.

Opettele siis olemaan sisäisesti hiljaa ainakin välillä. Tässä taidossa ei tarvitse olla mitenkään täydellinen, ei alituisessa rauhan ja hiljaisuuden tilassa, että jo jokin intuitio, jokin rakkauden läikähdys, jokin kommunikaatio Jumalalta "pääsee läpi" tietoisuuteen. Äläkä halveksu mitään pientäkään, harvalla se ensi kosketus on mitään ihmeellistä, mutta sen mukana tulee ihmeellinen rauhan tunne, jonka myöhemmin oppii tunnistamaan merkiksi siitä, että sana tulee Hengeltä, ei omalta mieleltä. Minä muistan kun ensimmäinen oma kokemukseni oli kun autoa ajaessani olin vaihtaa kanavaa kun oli loputonta teennäistä naurunräkätystä ja tylsää puhetta, niin sisältäni tunsin hyvin selvästi: 'älä vaihda, tulee jotain mitä kannattaa odottaa' ja samalla alkoi mielessäni soida lempikappaleeni sillä hetkellä. Puheen loputtua se kappale todella alkoi. Samanlaisia kokemuksia tuli toistuvasti seuraavan viikon aikana, ja eräänä iltana kun hiljennyin, tuli sitten suorempi kokemus: yhtäkkiä minut täytti niin suuri ilo ja rakkaus, että tuntui että pystyykö ihminen edes kestämään niin paljon.  

Mikä on sitten ajatusten osuus prosessissa? Lopulta aika vähäinen. Niiden merkitys on lähinnä se, että muistat Jumalan läsnäolon, mikä auttaa motivoimaan hiljentymään ja etsimään. Jumalan läsnäolon muistamista voit harjoitella kiittämällä kaikesta hyvästä mikä tulee elämääsi (ruoasta, kauniista päivästä, ratkaistusta ongelmasta), kääntymällä Jumalan puoleen vaikeuden tullen (älä kuitenkaan sorru ajatusten paljouteen ja monisanaisuuteen, kerro asiasi ja sitten vain ole hiljaa, Jumala kyllä tietää mitä tunnet ja tarvitset), miettimällä välillä jotain vetoavaa hengellistä opetusta tai raamatunlausetta, lukemalla Raamattua ja hengellisiä kirjoja (joista sinullekin suosittelisin sitä kuin parille muullekin, Joel Goldsmithin 'Practicing the Presence', jossa on paljon käytännön harjoitteita joilla etsiä hengellistä kokemusta). Mutta pääasia on aina hiljaisuus, odottaminen, janoinen katsominen sinne suuntaan missä tietää lähteen olevan, sisäänsä, silti vaikkei vielä näekään sitä lähdettä. Jumalan lupaukset ovat puolellasi, Raamattu sanoo että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ei ole pelkoa, että jäisit tilaan jossa sinulla on jano mutta et saa juoda elävän veden lähteestä. 

t. ap

Kiitos ap tästä ketjusta! Ajoituksesi oli täydellinen myös minun puolestani (kuten ilmeisesti useamman muunkin!). Oma polkuni on kulkenut kovin lakihenkisestä kristinuskosta tilanteeseen, jossa päädyin kirkosta eroamiseen, koska en enää voinut sanoa uskovani. Itämaisten uskontojen ja viime vuosien pikkulapsiajan jälkeen olen jälleen alkanut ajatella kristinuskoa, tällä kertaa aivan eri tavalla kuin teininä, jolloin tuntui, että koko oleminen on täynnä pelkoa, syntiä, uhkaa, jne. Eilen mietin Raamatun lukemista. Tänään aloitit keskustelun :) Kiitos!

Tuo 93 vaikuttaa joko vähän yksinkertaiselta tai sitten ymmärtää tahallaan väärin.

Jo tuo eka kohta on hassu. Ap vain sanoo käytännössä saavansa apua ja voimaa Jumalalta arkeensa, ja 93 alkaa paasata ties mitä. Ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, jos uskova uskoo saavansa apua elämäänsä Jumalalta, siksihän ihmiset rukoileekin että uskovat että saavat.

Aika kova kantti on myös tämä 93 kun tämän ketjun ap:n lisäksi tunnetut uskovaiset evankelistat ja tv-saarnaajatkin, sekä uuskarismaatikot yleensä, niputtaa tuosta vaan ei-kristityiksi. Ei vain hieman harhaoppisiksi joissain asioissa vaan suorastaan ei-kristityiksi. Käytännössä hänestä siis nämä joutuvat ilmeisesti helvettiin? Melkoinen tuomio, täytyy toivoa ettei Jumala ole 93:n kaltainen.

Toivoisin ettei tuon kirjoituksen kaltaista höpötystä tulisi enää tähän ketjuun. Varmasti me kaikki on kuultu kyllästymiseen asti tuo perinteisen fundamentalisti kristinuskon näkemys, ja jos sitä haluaa saarnata perustaa uuden ketjun. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa paljon enemmän nämä ap:n ajatukset, joissa koen jotain hyvin virkistävää pitkästä aikaa.

Nro 96:

Kiitos ihanista sanoistasi, ap!

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 11:08"]

Aika kova kantti on myös tämä 93 kun tämän ketjun ap:n lisäksi tunnetut uskovaiset evankelistat ja tv-saarnaajatkin, sekä uuskarismaatikot yleensä, niputtaa tuosta vaan ei-kristityiksi. Ei vain hieman harhaoppisiksi joissain asioissa vaan suorastaan ei-kristityiksi.

[/quote]

Eikä vain evankelistat: jotenkin on sellainen kutina tuosta tekstistä, että 93:n mielestä katolisetkaan eivät ole kristittyjä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:05"]

Jeesus puhui täysin samaistuneena Kristus-tietoisuuteen, Jumalaan itseensä.

[/quote]

Jeesus vastasi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani"

Älä väitä olevasi kristitty jos tuo ei sinulle kelpaa. Eikä siinä mitään vikaa ole siinäkään uskomuksessa, että valitaan eri uskonnoista niitä itselle hyviltä tuntuvia puolia. Mutta kristinuskoa se ei ole.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:39"]

Minä uskon Raamatun sanaan.

[/quote]

Etkä usko. Kristinuskossa Jeesus on ainut tie. Jos uskot muihin teihin olet harhaoppinen raamatun oppien mukaisesti. Etkä voi tuota ohittaa millään vetoamalla toiseen tulkintaan. Ei ole toista tulkintaa.

[/quote]

Nii-in. Kristitty mystikko nimenomaan kuuntelee Jeesuksen sanomaa ja yrittää konkreettisesti sisäistää sen. Siis Jeesuksen sanomaa, ei lukemattomien muiden tulkintaa siitä. Et voi tosissasi olla lukenut kristinuskon historiaa, jos väität, ettei siitä ole olemassa lukemattomia tulkintoja.

t: ei ap, vaan toinen ketjuun aiemmin kirjoittanut mystiikasta kiinnostunut

P.S. Kuuntelen avoimin mielin kaikenlaisia ajatuksia ja luen kirjoja, mutta itse koen itämaiset uskonnot varsin vieraiksi, vaikka zarathustralaisuuden historia kiinnostaa kyllä. Vetovoiman laki ei myöskään sellaisenaan iske minuun; koen sen - tai ainakin nykypäivän self-help-gurujen version siitä - jotenkin kalvinistisena fatalismina. (Tosin voi olla, että käsitän sen väärin, ja otan mieluusti kirjavinkkejä vastaan.) Joten ei kaikkia mystiikasta kiinnostuneita voi mitenkään niputtaa yhteen: mutta uskon, että kaikkia meitä yhdistää pyrkimys kokea Jumalan hyvyys. Ja - mikä on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ajatus - se yhdistää meidät myös monta vuosisataa sitten eläneisiin mystikkoihin, jotka pyrkivät samaan.

Minulle on jostain syystä erittäin tärkeää tuntea, että menneisyys on läsnä, koska samalla on tulevaisuus läsnä, ja koko luomakunta ja sen Luoja ja totuus.