Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on vähemmän kuin ikinä ja hoitajia enemmän kuin koskaan. Kukaan vaan ei halua hoitaa lapsia vaan opettaa
Näin on! Mielestäni pieni lapsi tarvitsee sitä lämmintä hoivaa enempi kuin ns opetusta. Koko loppuelämän voi oppia vaikka mitä, mutta jos hoivaaminen jää toiselle sijalle on seuraukset ikävät.
Hoiva ei poissulje opetusta eikä opetus hoivaa. Painotus vaan on eri 1-vuotiaalla ja eskarilla. Ja oppiskykyä on aivan kaiken ikäisillä.
Jestas taas tätä vastakkainasettelua!!!
Mihin ne alle eskari-ikäiset tarvitsee opetusta?
No ihan esim. omatoimisuustaitoihin (pukeminen, syöminen, vessassa käyminen). Lisäksi mm. karkea- ja hienomotoriset taidot (kuperkeikan tekeminen tai saksilla leikkaaminen), sosiaaliset taidot (oman vuoron odottaminen, toisten huomioon ottaminen, käytöstavat, yhteisen leikina aloittaminen, pettymyksen sietokyky kun toiset lapset eivät teekään juuri niin kuin yksi haluaisi), matemaattiset taidot (numerot, laskeminen, muodot), kielelliset taidot (kirjaimet, lukeminen, kirjoittaminen, puhe) kiinnostavat todella monia lapsia jo ennen eskari-ikää - totta kai näiden opetteluun pitäisi tarttua siinä vaiheessa, kun lapsen oma kiinnostus herää! Yleensä jo 2-3-vuotiaat alkavat kiinnostua värien opettelusta tai riviin laitettujen pikkuautojen laskemisesta, ei kaikkea voi jättää eskarin varaan.
Ja totta kai näitä moni lapsi opettelee kotona vanhempien kanssa, mutta on myös todella paljon perheitä, joissa ei osata tai välitetä. Siksi koko ajan halutaan haalia lapsia varhaiskasvatukseen ja tavoitellaan yhä nuorempien osallistumista esiopetukseen (koska se on lain mukaan pakollista), ettei koulun aloittaessa lasten tasoerot olisi niin suuret.
Eli jumalattoman kallis byrokratiarakennelma jotta seulotaan ne kaikki kaksi huonon kodin lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron vaikutusta lapsiin usein vähätellään ja Sinkkosen kommentti minusta hyvä näpäytys näille pikkuporvareille. Ellei kyseessä ole väkivaltainen ja vakavasti alkoholisoitunut henkilö joka on päihtyneenä lasten kanssa, olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja perheen eheys ja yhdessäolo on tärkeimpiä asioita ongelmista huolimatta. Ihmiset jotka eivät tunne alkoholismia sairautena syvemmin usein ajattelevat sitä rajuinta vaihetta.
Aloin epäillä, että tuo hänen kommenttinsa oli sittenkin jostain kirjasta, ja koitin vielä etsiä. Nyt olen selaillut tässä paria kirjaansa, ja huomaan, että hänen tyylinsä on selvästi vähän provosoiva .
Myös maine ja asema hänellä on pitkään olleet sellaiset että pystyy tuomaan ajatuksiaan esille ilman pelkoa siitä että niitä kauheasti kyseenalaistettaisiin. Toki tämäkin asia saattaa jossain vaiheessa muuttua tai olla jo muuttumassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron vaikutusta lapsiin usein vähätellään ja Sinkkosen kommentti minusta hyvä näpäytys näille pikkuporvareille. Ellei kyseessä ole väkivaltainen ja vakavasti alkoholisoitunut henkilö joka on päihtyneenä lasten kanssa, olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja perheen eheys ja yhdessäolo on tärkeimpiä asioita ongelmista huolimatta. Ihmiset jotka eivät tunne alkoholismia sairautena syvemmin usein ajattelevat sitä rajuinta vaihetta.
Aloin epäillä, että tuo hänen kommenttinsa oli sittenkin jostain kirjasta, ja koitin vielä etsiä. Nyt olen selaillut tässä paria kirjaansa, ja huomaan, että hänen tyylinsä on selvästi vähän provosoiva .
Myös maine ja asema hänellä on pitkään olleet sellaiset että pystyy tuomaan ajatuksiaan esille ilman pelkoa siitä että niitä kauheasti kyseenalaistettaisiin. Toki tämäkin asia saattaa jossain vaiheessa muuttua tai olla jo muuttumassa?
Sinkkonen ei ole oikein positiiviskasvattajien ja tunnekasvattajien mieleen. On mm. useita kertoja sanonut hyväksyvänsä kurinpidon käytön kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?
Muutenkin saatu kuulostamaan sekavalta koko touhu. Mitä tarkoittaa esim. se että joku lapsista ei osaa kuunnella tarinaa, ehkä se ei vain kiinnosta? Anna heille mielummin vaikka paperit joihin saavat harjoitella kirjoittamaan s-kirjainta tai vaikka ympyröidä s-kirjaimia sanoista/tekstistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron vaikutusta lapsiin usein vähätellään ja Sinkkosen kommentti minusta hyvä näpäytys näille pikkuporvareille. Ellei kyseessä ole väkivaltainen ja vakavasti alkoholisoitunut henkilö joka on päihtyneenä lasten kanssa, olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja perheen eheys ja yhdessäolo on tärkeimpiä asioita ongelmista huolimatta. Ihmiset jotka eivät tunne alkoholismia sairautena syvemmin usein ajattelevat sitä rajuinta vaihetta.
Aloin epäillä, että tuo hänen kommenttinsa oli sittenkin jostain kirjasta, ja koitin vielä etsiä. Nyt olen selaillut tässä paria kirjaansa, ja huomaan, että hänen tyylinsä on selvästi vähän provosoiva .
Myös maine ja asema hänellä on pitkään olleet sellaiset että pystyy tuomaan ajatuksiaan esille ilman pelkoa siitä että niitä kauheasti kyseenalaistettaisiin. Toki tämäkin asia saattaa jossain vaiheessa muuttua tai olla jo muuttumassa?
Sinkkonen ei ole oikein positiiviskasvattajien ja tunnekasvattajien mieleen. On mm. useita kertoja sanonut hyväksyvänsä kurinpidon käytön kasvatuksessa.
Eikö kurinpito ole aika olennainen osa kasvatusta? Ei varmaan mitään fyysistä kurittamista kuitenkaan suosittele? Itsekin olen kyllä huomannut että Sinkkosen ajatukset vaikuttaa olevan joidenkin mielestä vanhanaikaisia tms. siksi mietinkin ettei tuo nykyinen asema (lähes) koko kansan ihailemana kasvatusasiantuntijana välttämättä kestä loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?
Muutenkin saatu kuulostamaan sekavalta koko touhu. Mitä tarkoittaa esim. se että joku lapsista ei osaa kuunnella tarinaa, ehkä se ei vain kiinnosta? Anna heille mielummin vaikka paperit joihin saavat harjoitella kirjoittamaan s-kirjainta tai vaikka ympyröidä s-kirjaimia sanoista/tekstistä.
Eli sinun mielestäni lapsen ei ole hyvä opetella kuuntelemaan tarinaa? Tai oppia tekemään jotain mikä sillä hetkellä ei kiinnosta? Alkaa jo tursuamaan korvista tämä ajatus, että kaikki tekeminen täytyy olla lapsesta huippukivaa ja mitään sellaista ei tehdä ja vaadita joka ei sillä hetkellä satu kiinnostamaan. Miten nämä lapset tulevat pärjäämään koulussa? Vai eikö sielläkään koskaan istuta aloillaan ja kuunnella opettajan ohjeita? Tai harjoitella kuullun ymmärtämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?
Muutenkin saatu kuulostamaan sekavalta koko touhu. Mitä tarkoittaa esim. se että joku lapsista ei osaa kuunnella tarinaa, ehkä se ei vain kiinnosta? Anna heille mielummin vaikka paperit joihin saavat harjoitella kirjoittamaan s-kirjainta tai vaikka ympyröidä s-kirjaimia sanoista/tekstistä.
Eli sinun mielestäni lapsen ei ole hyvä opetella kuuntelemaan tarinaa? Tai oppia tekemään jotain mikä sillä hetkellä ei kiinnosta? Alkaa jo tursuamaan korvista tämä ajatus, että kaikki tekeminen täytyy olla lapsesta huippukivaa ja mitään sellaista ei tehdä ja vaadita joka ei sillä hetkellä satu kiinnostamaan. Miten nämä lapset tulevat pärjäämään koulussa? Vai eikö sielläkään koskaan istuta aloillaan ja kuunnella opettajan ohjeita? Tai harjoitella kuullun ymmärtämistä?
Ja sinusta tapaus on menetetty jos kaksivuotiaana ei jaksa kuunnella sun turinoitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?
Muutenkin saatu kuulostamaan sekavalta koko touhu. Mitä tarkoittaa esim. se että joku lapsista ei osaa kuunnella tarinaa, ehkä se ei vain kiinnosta? Anna heille mielummin vaikka paperit joihin saavat harjoitella kirjoittamaan s-kirjainta tai vaikka ympyröidä s-kirjaimia sanoista/tekstistä.
Eli sinun mielestäni lapsen ei ole hyvä opetella kuuntelemaan tarinaa? Tai oppia tekemään jotain mikä sillä hetkellä ei kiinnosta? Alkaa jo tursuamaan korvista tämä ajatus, että kaikki tekeminen täytyy olla lapsesta huippukivaa ja mitään sellaista ei tehdä ja vaadita joka ei sillä hetkellä satu kiinnostamaan. Miten nämä lapset tulevat pärjäämään koulussa? Vai eikö sielläkään koskaan istuta aloillaan ja kuunnella opettajan ohjeita? Tai harjoitella kuullun ymmärtämistä?
Sanoinko niin? :D ihmetytti vain tuo ilmaus että lapsi ei osaa kuunnella tarinaa. Ei kerro välttämättä mitään lapsesta tai hänen tulevaisuudestaan vaikkei kiinnostaisi. Ehkä ope voisi itse tsempata, kyllä se vähän siitä puhujastakin on kiinni että kuunnellaanko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Missäs niin samotaan?
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Lapsi todennäköisesti pystyy, ei vain halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Opetussuunnitelma kuitenkin olettaa, että myös lapsen mielenkiinto huomioidaan ja mennään positiivisuuden kautta? Ekaluokka ei vielä ole varsinaisesti koulumaista, mutta eskariko on?
Opettajan pitää pystyä tekemään aihe kiinnostavaksi lapset huomioiden. Jos lapselta vaaditaan sellaista, mihin hän ei pysty, olisiko mahdollista vaatia, että aikuinenkin pystyy luomaan turvallisen, lasta kunnioittavan oppimisympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu? Tämä ei aina toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Opetussuunnitelma kuitenkin olettaa, että myös lapsen mielenkiinto huomioidaan ja mennään positiivisuuden kautta? Ekaluokka ei vielä ole varsinaisesti koulumaista, mutta eskariko on?
Opettajan pitää pystyä tekemään aihe kiinnostavaksi lapset huomioiden. Jos lapselta vaaditaan sellaista, mihin hän ei pysty, olisiko mahdollista vaatia, että aikuinenkin pystyy luomaan turvallisen, lasta kunnioittavan oppimisympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu? Tämä ei aina toteudu.
Sitten kun lapsia ei kiinnosta niin tarpeelliset asiat jäävät käymättä läpi, koska pitää mennä positiivisen kautta ja kunnioittaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?
Muutenkin saatu kuulostamaan sekavalta koko touhu. Mitä tarkoittaa esim. se että joku lapsista ei osaa kuunnella tarinaa, ehkä se ei vain kiinnosta? Anna heille mielummin vaikka paperit joihin saavat harjoitella kirjoittamaan s-kirjainta tai vaikka ympyröidä s-kirjaimia sanoista/tekstistä.
Eli sinun mielestäni lapsen ei ole hyvä opetella kuuntelemaan tarinaa? Tai oppia tekemään jotain mikä sillä hetkellä ei kiinnosta? Alkaa jo tursuamaan korvista tämä ajatus, että kaikki tekeminen täytyy olla lapsesta huippukivaa ja mitään sellaista ei tehdä ja vaadita joka ei sillä hetkellä satu kiinnostamaan. Miten nämä lapset tulevat pärjäämään koulussa? Vai eikö sielläkään koskaan istuta aloillaan ja kuunnella opettajan ohjeita? Tai harjoitella kuullun ymmärtämistä?
Hmm. Voin kuvitella. "Olet jo eskari, sinun pitäisi osata. Miten luulet pärjääväsi koulussa, jos et osaa sitä mitä muut?! Istu aloillasi nyt! Kuuntele, mitä sanotaan, kaveritkin ihmettelee! Kaikki ei ole aina kivaa, mutta pitää tehdä ohjeiden mukaan, ymmärrätkö?!"
Heh. Sitten kun lapsi menee kouluun, siellä sanotaan että eka ja toka luokka opetellaan koulunkäyntitaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Sitten kun lapsi menee kouluun, siellä sanotaan että eka ja toka luokka opetellaan koulunkäyntitaitoja.
Kyllä, sitä ennen on keskitytty siihen, että kouluvalmiudet ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Opetussuunnitelma kuitenkin olettaa, että myös lapsen mielenkiinto huomioidaan ja mennään positiivisuuden kautta? Ekaluokka ei vielä ole varsinaisesti koulumaista, mutta eskariko on?
Opettajan pitää pystyä tekemään aihe kiinnostavaksi lapset huomioiden. Jos lapselta vaaditaan sellaista, mihin hän ei pysty, olisiko mahdollista vaatia, että aikuinenkin pystyy luomaan turvallisen, lasta kunnioittavan oppimisympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu? Tämä ei aina toteudu.
Sitten kun lapsia ei kiinnosta niin tarpeelliset asiat jäävät käymättä läpi, koska pitää mennä positiivisen kautta ja kunnioittaa lasta.
Kritisoitko siis varhaiskasvatussuunnitelman noudattamisesta vai onko mielestäsi ammattitaidottomuutta, jos opettaja ei osaa opettaa lain määräämällä tavalla niin että lapset oppivat?
Vanhemmatkin voisivat sen verran solidaarisuutta lastenhoitajia kohtaan osoittaa, että veisivät lapsensa päiväkotiin vasta kun lapset osaavat syödä, puhua edes jonkin verran, käydä vessassa ja pukea(suurimmaksi osin) omatoimisesti.
Perhepäivähoito olisi ihanteellisin ratkaisu aivan pienille, mutta sitäkin pyritään ajamaan alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Opetussuunnitelma kuitenkin olettaa, että myös lapsen mielenkiinto huomioidaan ja mennään positiivisuuden kautta? Ekaluokka ei vielä ole varsinaisesti koulumaista, mutta eskariko on?
Opettajan pitää pystyä tekemään aihe kiinnostavaksi lapset huomioiden. Jos lapselta vaaditaan sellaista, mihin hän ei pysty, olisiko mahdollista vaatia, että aikuinenkin pystyy luomaan turvallisen, lasta kunnioittavan oppimisympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu? Tämä ei aina toteudu.
Sitten kun lapsia ei kiinnosta niin tarpeelliset asiat jäävät käymättä läpi, koska pitää mennä positiivisen kautta ja kunnioittaa lasta.
Kritisoitko siis varhaiskasvatussuunnitelman noudattamisesta vai onko mielestäsi ammattitaidottomuutta, jos opettaja ei osaa opettaa lain määräämällä tavalla niin että lapset oppivat?
Varhaiskasvatussuunnitelmassa ei ole ehdotonta kieltoa sille, että ei saisi käydä läpi asioita joista lapset eivät ole kiinnostuneita. Joten kyse on henkilökunnan asenneongelmasta mikäli lasten annetaan sanella, että mitä tehdään ja mitä ei.
" . . .Olen esiopetuksen opettaja, ainoa aikuinen 8 oppilaan ryhmässä.
Tavisryhmä pienessä päiväkodissa.
8:00 työpäivä alkaa. Osa lapsista on jo syönyt aamupalan muiden ryhmien kanssa.
Osa tulee paikalle vasta nyt ja heille annan ruokaa. Koronarajoitusten mukaan lapsi ei saa tällä hetkellä vettäkään kaataa itse joten ojennan erikseen myös sen yhden omenalohkon tai mitä onkaan mitä keksivät pyytää itse.
8:15 siirrymme eskaritilaan. Aamupiirissä kehitämme kielellisiä valmiuksia (taputamme nimet, keksimme oman nimen alkukirjaimella alkavia sanoja, loruttelemme kuukausilorumme) matemaattisia (päiväys, eskaripäivien laskeminen varga nemeney menetelmästä tutuilla kaloilla, kuukauden päivien laskeminen lukujonotaitojen kehittämiseksi..) sekä viikonpäivät (eilen tänään huomenna käsitteiden kanssa), sää, juttelemme sään mukaisesta pukeutumisesta jne. Kuuntelemme myös laulun joka on valittu viikon kirjain huomioiden. Laulaessamme tulee esille lasten musikaalinen taso, rytmitajun näkee helposti.
8:30 luen s-tarinan. Pohdimme tarinaa ja kyselen sisältäkysymyksiä.
Yksi lapsi ei vielä osaa edes kuunnella tätä kahden minuutin tarinaa joten siksikin sitä treenataan. Näytän mikä on s, pohdimme sillä alkavia sanoja, kirjoitan niitä taululle huolehtien siitä että käytän mallikirjaimia ja kirjoittaessani joka ikinen kirjainsuunta on oikea. Näitä opitaan mallista. Välissä teemme toiminnallisia juttuja jotta jaksetaan keskittyä hommaan ja jokainen oppii eri tavalla. Etsimme seiniltä s-kirjaimia sekä keräämme tavaroita jotka alkavat sillä.
9:15 käymme ulkona. Pukemisessa vedän jumittuneet vetskarit kiinni ja etsin kadonnutta pipoa muiden lokerosta mutta eskarilaiselle ei pueta enää yhtään mitään. Tai no, hanskat autan hihan päälle. Eskarilainen jo osaa ja jos ei osaa, sitä pitää vaatia jotta oppii.
9:30 Lauluhetki. Soitan uuden laulun jonka jälkeen keskustelemme siitä, mistä laulu kertoi. Opettelemme sen säkeistö kerrallaan. Soitan opetteluvaiheessa melodian pianolla. Lisään tähän myöhemmässä vaiheessa myös säestyksen. Jätämme laulun hautumaan ja on vapaan leikin vuoro.
Vapaan leikin aikana tarkkailen ryhmää. Yksi meinaa jäädä ulkopuolelle joten ohjaan häntä muiden kanssa toimintaan. Menen leikkimään multilink palikoilla itsekin jotta tämä yksi uskaltautuu mukaan. Samalla kuuntelen kun nurkassa on toinen leikki menossa että tarvitaanko siellä apua kompromissien tekoon. Ne on toetyllä porukalla ollut vähän haastavia vielä ja he tarvitsevat aikuisen auttamaan. Annan pari vaihtoehtoa kompromissiksi ja lapset valitsecat niistä.
Okei tässä ei ole vielä ede kahta tuntia kuvattu joten en jaksa kertoa koko loppupäivää. Esiopsia noudatan. Lue sieltä ja mene yliopistoon tulkitsemaan sitä jos et osaa. Kuitenkin samantyyliset kuvauksen saisit myös päivälevosta ja ulkoilusta. . ."
Miten tuo ulkoilu on noin lyhyt teillä ? 9.15-9.30 ?15 minuttia?