Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanouduin. Nyt se on loppu. 

Tervetuloa takaisin ihmisarvoiseen elämään!

On varmaan kiva, kun on "jostain" kertynyt säästöjä/perintö/varakas mies/pienet asumis ym kulut ym.ym jotta voi irtisanoutua ja elää ilman työkkärin ikeen alla olemista. Tai ehkä se sen lafkan kiusattavana oleminen ei kaikkia stressaa liikaa🤔.

Tekisin heti vastaavan liikkeen ja terveytenikin sitä vaatisi, mutta eipä ole mahdollista.

Kannattaa vaan suhteuttaa oma työpanos palkkaan. Jos palkka on pieni, en ala pää punaisena sen eteen hikoilemaan. Mennään aidan matalimmasta kohdasta yli, ja tarvittaessa ali. Aika pienellä panoksella voi päivänsä purjehtia siellä päiväkodissa.

Mitä jätät tekemättä päivän aikana? Sinua en haluaisi työkaveriksi.

En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta minä jätän ylimääräisen hössötyksen tekemättä. Hoitajana keskityn pitämään ne lapset hengissä ja turvassa. En suunnittele, koska minulle ei ole varattu suunnitteluaikaa. En stressaa siitä onko ryhmän tila nyt koristeltu kyseiseen vuodenaikaan sopivalla tavalla. En stressaa retkistä. Jos sinne ei päästä resurssien takia, sitten jätetään retkeilemättä. Askartelut, jumpat ja muu suunniteltu toiminta toteutuu jos toteutuu. Se ei ole minun vikani jos ne jää toteutumatta resurssipulan takia. Sähköpostit luen sitten kun pääsen koneelle, en kahvitauon aikana. Jos minulla jää tärkeitä viestejä lukematta, valitan asiasta esihenkilölle ja pyydän lisäämään työnkiertoon sellaisen hetken, että pääsen viestit lukemaan. En jää enää siistimään ryhmän tilaa omalla ajalla. Jos tila jää hirveään kaaokseen, koska iltapäivällä oli tilanne päällä, siivoaminen saa jäädä aamuun. Siinä nyt muutamia esimerkkejä.