Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Siis ihanko oikeasti eskari-ikäiseltä eli noin kuusivuotiaalta on liikaa vaadittu, että istuu ja kuuntelee jonkun 2min kestävän sadun paikoillaan? Iät ja ajat lapsille on luettu satua ja nykypäivän positiivisen pedagogiikan mukaanko tämä ei ole enää suotavaa jos se satu ei kaikkia kiinnosta? Minä ymmärrän sen, että lapset oppivat tekemisen kautta, mutta muistan lukeneeni myös sen, että lukemisen oppimisen kannalta lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoulussa ei käydä 2-vuotiaana ja 6-7-vuotiaan pitää pystyä kuuntelemaan yli kaksi minuuttia, vaikka aihe ei kiinnostaisi.

Opetussuunnitelma kuitenkin olettaa, että myös lapsen mielenkiinto huomioidaan ja mennään positiivisuuden kautta? Ekaluokka ei vielä ole varsinaisesti koulumaista, mutta eskariko on?

Opettajan pitää pystyä tekemään aihe kiinnostavaksi lapset huomioiden. Jos lapselta vaaditaan sellaista, mihin hän ei pysty, olisiko mahdollista vaatia, että aikuinenkin pystyy luomaan turvallisen, lasta kunnioittavan oppimisympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu? Tämä ei aina toteudu.

Sitten kun lapsia ei kiinnosta niin tarpeelliset asiat jäävät käymättä läpi, koska pitää mennä positiivisen kautta ja kunnioittaa lasta.

Tavallaan, vanhanaikainen käskyttäminen ja pakottaminen vain on jo pois muodista..

Jos ajatellaan koiran koulutusta, kouluttajalla pitää olla sen kaltaista osaamista, että saa koiran toimimaan oikealla tavalla ilman psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa. Samoin puolison kanssa, ilman sosiaalisia taitoja voi olla huono rakentaa suhdetta.

Jos opettaja osaa opettaa, hänen ei tarvitse pelätä, että asiat jäävät käymättä läpi. Mahdatko olla entinen liikunnan opettaja? Hehän saivat aikoinaan "käytyä tarpeelliset asiat läpi", ja saivat samalla kasvatettua liian monesta lapsesta liikuntaa inhoavia aikuisia metodeillaan.

Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista ja on täysin mahdotonta toteuttaa toimintaa niin, että se kiinnostaa aivan kaikkia. Miten siis toimitaan jos muutama lapsi haluaisi kuunnella sadun ja sitten pari pitää älämölä siitä, että ei kiinnosta? Annetaanko niille lapsille muuta tekemistä, jotka eivät jaksa tarinaa kuunnella? Jos näin toimitaan aina kun lasta joku tekeminen ei nappaa, niin mitä seurauksia sillä on tulevaisuudessa? Oppiiko lapsi sen mallin, että jos joku ei nyt satu huvittamaan, niin ei ole pakko? 

Kyllä, lapset oppivat eri tavalla ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Joku oppii kirjaimia liikuntaleikkien avulla, joku toinen taas piirtämällä. Se on ihan fine ja lapsia kuuluukin opettaa eri tavoilla ja niin, että lapsi itse on motivoitunut kyseisestä tavasta opetella uutta asiaa. Valitettavasti tulevaisuudessa tarvitaan myös taitoa joustaa sieltä oman mukavuusalueeltaan tai elämästä tulee pirun vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti eskari-ikäiseltä eli noin kuusivuotiaalta on liikaa vaadittu, että istuu ja kuuntelee jonkun 2min kestävän sadun paikoillaan? Iät ja ajat lapsille on luettu satua ja nykypäivän positiivisen pedagogiikan mukaanko tämä ei ole enää suotavaa jos se satu ei kaikkia kiinnosta? Minä ymmärrän sen, että lapset oppivat tekemisen kautta, mutta muistan lukeneeni myös sen, että lukemisen oppimisen kannalta lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää. 

Ja sitäkö ei siis missään muualla ole kuin tympeän eskaritädin turinat? Miksi messiaaksi itseäsi luulet?

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti eskari-ikäiseltä eli noin kuusivuotiaalta on liikaa vaadittu, että istuu ja kuuntelee jonkun 2min kestävän sadun paikoillaan? Iät ja ajat lapsille on luettu satua ja nykypäivän positiivisen pedagogiikan mukaanko tämä ei ole enää suotavaa jos se satu ei kaikkia kiinnosta? Minä ymmärrän sen, että lapset oppivat tekemisen kautta, mutta muistan lukeneeni myös sen, että lukemisen oppimisen kannalta lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää. 

Yleensä ei ole liikaa vaadittu. Ei ole opettajaltakaan liikaa vaadittu, jos oletetaan, että hän osaa hommansa ja saa lapsen kiinnostumaan, harjoittelemaan ja oppimaan. Sitä vartenhan hän on opiskellut, että osaa.

Opetustavat ovat nykyään erilaisia kuin ennen. Vanha sananlasku sanoo, että hunajalla houkuttelee kärpäsiä paremmin kuin etikalla. Miksi oppimisesta pitäisi tehdä pakkopullaa? Miksi osan lapsista pitäisi tippua kelkasta jo päiväkodissa kuten ennenvanhaan? Positiivinen pedagogiikka hyödyttää kaikkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista ja on täysin mahdotonta toteuttaa toimintaa niin, että se kiinnostaa aivan kaikkia. Miten siis toimitaan jos muutama lapsi haluaisi kuunnella sadun ja sitten pari pitää älämölä siitä, että ei kiinnosta? Annetaanko niille lapsille muuta tekemistä, jotka eivät jaksa tarinaa kuunnella? Jos näin toimitaan aina kun lasta joku tekeminen ei nappaa, niin mitä seurauksia sillä on tulevaisuudessa? Oppiiko lapsi sen mallin, että jos joku ei nyt satu huvittamaan, niin ei ole pakko? 

Kyllä, lapset oppivat eri tavalla ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Joku oppii kirjaimia liikuntaleikkien avulla, joku toinen taas piirtämällä. Se on ihan fine ja lapsia kuuluukin opettaa eri tavoilla ja niin, että lapsi itse on motivoitunut kyseisestä tavasta opetella uutta asiaa. Valitettavasti tulevaisuudessa tarvitaan myös taitoa joustaa sieltä oman mukavuusalueeltaan tai elämästä tulee pirun vaikeaa.

Kysyt, miten toimitaan? Vastaan sulle, että opiskellessa ammattia saa tietopohjaa kaikkeen tarvittavaan. Työkokemuksen myötä oppii käyttämään sitä tietoa, jos on taitoa joustaa omalta mukavuusalueeltaan. Jos ei ole, työstä tulee pirun vaikeaa. Onnistumisen kokemuksia tulee vähemmän ja työn ilo katoaa.

Tämä pahoinvointi tuottaa nyt hedelmää, kun kasari ja ysärillä syntyneet tekevät lapsia eli ei kuria, ja somemediaa tuijotetaan ja luullaan jenkkielokuuvien olevan täyttä totta täällä Suomen muotoisen pilven alla.

Töistä kotiin klo15.30 ja sen jälkeen hieman kotitöitä ja ruoka, muuten ilta mennyt sohvan pohjalla levätessä, lukiessa ja telkkaria katsoen. Tämä ei oikeasti ole normaalia, vai onko? Onko muillakin tällaista aina työpäivän jälkeen, ettei yksinkertaisesti ole mehuja yhtikäs mihinkään?!!

Itkupala kurkussa päivästä palautuen, paitsi ettei ehdi/kykene, palautumaan ennenkuin on taas aamu ja mentävä töihin.

Tänään ollut myös järkyttävä pääkipu seurana joten Buranaa nassuun.

Olen IHAN katkipoikkikuollut, joka ikinen työpäivä ja sen jälkeen kotona ja väsymys on aivan tolkutonta, voisin nukkua kellon ympäri ja vkonloppuisin niin teenkin+vielä päiväunet.

Tuntuu, että työpäivät on silkkaa suorittamista ja selviytymistä ja sen lisäksi alkaa pää levitä lähes jokapäiväiseen palaverointiin siitä paljonko on lapsia paikalla suhteessa kasvattajien=ihana suhdeluku ja kuka ja ketä on missä mihin aikaan milloin ja missä vuorossa kun sijaisia ei varmaankaan saada.

VÄSYTTÄÄ 😢😩☹️😭😤👎😡🤬😱🤯

No muutaman vuoden päästä nähdään mikä vaikutus tällä ilmiöoppimisella ja liialla positiivisella pesagogiikalla on lasten oppimiseen. Pisa-tulokset menevät ainakin ihan väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti eskari-ikäiseltä eli noin kuusivuotiaalta on liikaa vaadittu, että istuu ja kuuntelee jonkun 2min kestävän sadun paikoillaan? Iät ja ajat lapsille on luettu satua ja nykypäivän positiivisen pedagogiikan mukaanko tämä ei ole enää suotavaa jos se satu ei kaikkia kiinnosta? Minä ymmärrän sen, että lapset oppivat tekemisen kautta, mutta muistan lukeneeni myös sen, että lukemisen oppimisen kannalta lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää. 

Me ainakin luetaan lapsille paljon, sekä pienryhmissä että suuremmissa, ja meillä 3-5 -vuotiaita. Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita, ettei lapsi osaisi kuunnella.

Nykyäänhän levottomissa nukkareissakaan ei välttämättä lueta kirjaa, vaan mankka laitetaan soimaan. Paljosta jäävät nykylapset paitsi. Kasvurauhaa ei juuri ole.

Vierailija kirjoitti:

Töistä kotiin klo15.30 ja sen jälkeen hieman kotitöitä ja ruoka, muuten ilta mennyt sohvan pohjalla levätessä, lukiessa ja telkkaria katsoen. Tämä ei oikeasti ole normaalia, vai onko? Onko muillakin tällaista aina työpäivän jälkeen, ettei yksinkertaisesti ole mehuja yhtikäs mihinkään?!!

Itkupala kurkussa päivästä palautuen, paitsi ettei ehdi/kykene, palautumaan ennenkuin on taas aamu ja mentävä töihin.

Tänään ollut myös järkyttävä pääkipu seurana joten Buranaa nassuun.

Olen IHAN katkipoikkikuollut, joka ikinen työpäivä ja sen jälkeen kotona ja väsymys on aivan tolkutonta, voisin nukkua kellon ympäri ja vkonloppuisin niin teenkin+vielä päiväunet.

Tuntuu, että työpäivät on silkkaa suorittamista ja selviytymistä ja sen lisäksi alkaa pää levitä lähes jokapäiväiseen palaverointiin siitä paljonko on lapsia paikalla suhteessa kasvattajien=ihana suhdeluku ja kuka ja ketä on missä mihin aikaan milloin ja missä vuorossa kun sijaisia ei varmaankaan saada.

VÄSYTTÄÄ 😢😩☹️😭😤👎😡🤬😱🤯

Kukaan oikeaa työtä tekevä ei ole kotona 15.30.

Ja kun on lapsia, kotona alkaa uusi työpäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista ja on täysin mahdotonta toteuttaa toimintaa niin, että se kiinnostaa aivan kaikkia. Miten siis toimitaan jos muutama lapsi haluaisi kuunnella sadun ja sitten pari pitää älämölä siitä, että ei kiinnosta? Annetaanko niille lapsille muuta tekemistä, jotka eivät jaksa tarinaa kuunnella? Jos näin toimitaan aina kun lasta joku tekeminen ei nappaa, niin mitä seurauksia sillä on tulevaisuudessa? Oppiiko lapsi sen mallin, että jos joku ei nyt satu huvittamaan, niin ei ole pakko? 

Kyllä, lapset oppivat eri tavalla ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Joku oppii kirjaimia liikuntaleikkien avulla, joku toinen taas piirtämällä. Se on ihan fine ja lapsia kuuluukin opettaa eri tavoilla ja niin, että lapsi itse on motivoitunut kyseisestä tavasta opetella uutta asiaa. Valitettavasti tulevaisuudessa tarvitaan myös taitoa joustaa sieltä oman mukavuusalueeltaan tai elämästä tulee pirun vaikeaa.

Kysyt, miten toimitaan? Vastaan sulle, että opiskellessa ammattia saa tietopohjaa kaikkeen tarvittavaan. Työkokemuksen myötä oppii käyttämään sitä tietoa, jos on taitoa joustaa omalta mukavuusalueeltaan. Jos ei ole, työstä tulee pirun vaikeaa. Onnistumisen kokemuksia tulee vähemmän ja työn ilo katoaa.

Minä kysyin teiltä arvon ammattilaiset että miten toimitte. Kerro minulle miten te käytännössä pystytte varmistamaan näissä jättiryhmissä, että jokainen lapsi saa oppia toivomallaan tavalla? Myös ne hiljaiset jotka tykkäisivät sitä satua kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron vaikutusta lapsiin usein vähätellään ja Sinkkosen kommentti minusta hyvä näpäytys näille pikkuporvareille. Ellei kyseessä ole väkivaltainen ja vakavasti alkoholisoitunut henkilö joka on päihtyneenä lasten kanssa, olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja perheen eheys ja yhdessäolo on tärkeimpiä asioita ongelmista huolimatta. Ihmiset jotka eivät tunne alkoholismia sairautena syvemmin usein ajattelevat sitä rajuinta vaihetta.

Aloin epäillä, että tuo hänen kommenttinsa oli sittenkin jostain kirjasta, ja koitin vielä etsiä. Nyt olen selaillut tässä paria kirjaansa, ja huomaan, että hänen tyylinsä on selvästi vähän provosoiva .

Myös maine ja asema hänellä on pitkään olleet sellaiset että pystyy tuomaan ajatuksiaan esille ilman pelkoa siitä että niitä kauheasti kyseenalaistettaisiin. Toki tämäkin asia saattaa jossain vaiheessa muuttua tai olla jo muuttumassa?

Sinkkonen ei ole oikein positiiviskasvattajien ja tunnekasvattajien mieleen. On mm. useita kertoja sanonut hyväksyvänsä kurinpidon käytön kasvatuksessa.

Eikö kurinpito ole aika olennainen osa kasvatusta? Ei varmaan mitään fyysistä kurittamista kuitenkaan suosittele? Itsekin olen kyllä huomannut että Sinkkosen ajatukset vaikuttaa olevan joidenkin mielestä vanhanaikaisia tms. siksi mietinkin ettei tuo nykyinen asema (lähes) koko kansan ihailemana kasvatusasiantuntijana välttämättä kestä loputtomiin.

Näin, ei pidä sekoittaa kuria ja kurittamista keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä pahoinvointi tuottaa nyt hedelmää, kun kasari ja ysärillä syntyneet tekevät lapsia eli ei kuria, ja somemediaa tuijotetaan ja luullaan jenkkielokuuvien olevan täyttä totta täällä Suomen muotoisen pilven alla.

Kasarilla ja ysärillä vanha mmaailmanjärjestys vasta alkoi rakoilla. Kyllä silloin suurin osa lapsista oppi vielä pitämään suunsa kiinni kun aikuiset puhui. Jos eivät oppineet kotona, oppivat viimeistään päiväkodissa ja koulussa.

Osa heistäkin oppi vanhan mallin mukaan alistamaan heikompiaan ja tavoittelemaan omaa etuaan (se ei ollut tarkoitus mutta niin kävi) ja se auttoi menestymään työelämässä jos muut taidot oli kohdillaan. Osa putosi pois pelistä ja kärsii pitkäaikaistyöttömyydestä ja mt-jutuista, alkoi päihteillä tai joutui vankilaan.

Osalla oli kotona hyvin asiat, ja kuri ei tarkoittanut esimerkiksi pakottamista, alistamista, nolaamista tai väkivaltaa. Ne ihmiset tietävät muitakin, parempia tapoja. Jotkut onnistuivat pyristelemään pois vanhasta, ylittivät itsensä ja oppivat.

Älä käsitä väärin, minäkään en tarkoita sitä, että lasten pitäisi aina saada tehdä mitä he haluavat. Aikuisen pitää ohjata, auttaa ja neuvoa, mutta hyvällä, silloin tulos on parempi kuin murtamalla oma tahto.

Joskus joutuu estämään parivuotiasta juoksemaan auton alle, joskus joutuu kieltämään kolmevuotiasta ja hyväksymään sen kiukun ja uhman. Rajat pitää olla, mutta niitä ei oikeasti tarvitse vetää sähköllä ja piikkilangalla, vähempikin riittää. Aikuisen ei pidä olla kärsimätön ja pitää oppia ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. Kaikki ei tapahdu heti just nyt, eikä lapsi ole aikuisen jatke. Hän on oma itsensä, arvokas sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töistä kotiin klo15.30 ja sen jälkeen hieman kotitöitä ja ruoka, muuten ilta mennyt sohvan pohjalla levätessä, lukiessa ja telkkaria katsoen. Tämä ei oikeasti ole normaalia, vai onko? Onko muillakin tällaista aina työpäivän jälkeen, ettei yksinkertaisesti ole mehuja yhtikäs mihinkään?!!

Itkupala kurkussa päivästä palautuen, paitsi ettei ehdi/kykene, palautumaan ennenkuin on taas aamu ja mentävä töihin.

Tänään ollut myös järkyttävä pääkipu seurana joten Buranaa nassuun.

Olen IHAN katkipoikkikuollut, joka ikinen työpäivä ja sen jälkeen kotona ja väsymys on aivan tolkutonta, voisin nukkua kellon ympäri ja vkonloppuisin niin teenkin+vielä päiväunet.

Tuntuu, että työpäivät on silkkaa suorittamista ja selviytymistä ja sen lisäksi alkaa pää levitä lähes jokapäiväiseen palaverointiin siitä paljonko on lapsia paikalla suhteessa kasvattajien=ihana suhdeluku ja kuka ja ketä on missä mihin aikaan milloin ja missä vuorossa kun sijaisia ei varmaankaan saada.

VÄSYTTÄÄ 😢😩☹️😭😤👎😡🤬😱🤯

Kukaan oikeaa työtä tekevä ei ole kotona 15.30.

Ja kun on lapsia, kotona alkaa uusi työpäivä.

Oletko sinä jotenkin vajaa vai muuten vain imbesilli? Työpäiväni oli tänään klo7-14.45 ja kotona olin tosiaan klo15.30.

Ja luuletko ettei minulla ole lapsia? Ihan tätä samaa palettia olen pyörittänyt silloinkin,niin he olivat pieniä lukuunottamatta niitä vuosia kun olivat kanssani kotona, nyt ovat teinejä.

Kyllä täällä pyörii erikoista sakkia kommentoimasta, huhhuh😱.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron vaikutusta lapsiin usein vähätellään ja Sinkkosen kommentti minusta hyvä näpäytys näille pikkuporvareille. Ellei kyseessä ole väkivaltainen ja vakavasti alkoholisoitunut henkilö joka on päihtyneenä lasten kanssa, olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja perheen eheys ja yhdessäolo on tärkeimpiä asioita ongelmista huolimatta. Ihmiset jotka eivät tunne alkoholismia sairautena syvemmin usein ajattelevat sitä rajuinta vaihetta.

Aloin epäillä, että tuo hänen kommenttinsa oli sittenkin jostain kirjasta, ja koitin vielä etsiä. Nyt olen selaillut tässä paria kirjaansa, ja huomaan, että hänen tyylinsä on selvästi vähän provosoiva .

Myös maine ja asema hänellä on pitkään olleet sellaiset että pystyy tuomaan ajatuksiaan esille ilman pelkoa siitä että niitä kauheasti kyseenalaistettaisiin. Toki tämäkin asia saattaa jossain vaiheessa muuttua tai olla jo muuttumassa?

Sinkkonen ei ole oikein positiiviskasvattajien ja tunnekasvattajien mieleen. On mm. useita kertoja sanonut hyväksyvänsä kurinpidon käytön kasvatuksessa.

Eikö kurinpito ole aika olennainen osa kasvatusta? Ei varmaan mitään fyysistä kurittamista kuitenkaan suosittele? Itsekin olen kyllä huomannut että Sinkkosen ajatukset vaikuttaa olevan joidenkin mielestä vanhanaikaisia tms. siksi mietinkin ettei tuo nykyinen asema (lähes) koko kansan ihailemana kasvatusasiantuntijana välttämättä kestä loputtomiin.

Näin, ei pidä sekoittaa kuria ja kurittamista keskenään.

Usein kuri vaatii sen kurittamisen. Sen huomaa nukkarissakin, että kun enää ei voi laittaa häiriköitä jäähylle, niin häiriköinti vaan jatkuu ja jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töistä kotiin klo15.30 ja sen jälkeen hieman kotitöitä ja ruoka, muuten ilta mennyt sohvan pohjalla levätessä, lukiessa ja telkkaria katsoen. Tämä ei oikeasti ole normaalia, vai onko? Onko muillakin tällaista aina työpäivän jälkeen, ettei yksinkertaisesti ole mehuja yhtikäs mihinkään?!!

Itkupala kurkussa päivästä palautuen, paitsi ettei ehdi/kykene, palautumaan ennenkuin on taas aamu ja mentävä töihin.

Tänään ollut myös järkyttävä pääkipu seurana joten Buranaa nassuun.

Olen IHAN katkipoikkikuollut, joka ikinen työpäivä ja sen jälkeen kotona ja väsymys on aivan tolkutonta, voisin nukkua kellon ympäri ja vkonloppuisin niin teenkin+vielä päiväunet.

Tuntuu, että työpäivät on silkkaa suorittamista ja selviytymistä ja sen lisäksi alkaa pää levitä lähes jokapäiväiseen palaverointiin siitä paljonko on lapsia paikalla suhteessa kasvattajien=ihana suhdeluku ja kuka ja ketä on missä mihin aikaan milloin ja missä vuorossa kun sijaisia ei varmaankaan saada.

VÄSYTTÄÄ 😢😩☹️😭😤👎😡🤬😱🤯

Kukaan oikeaa työtä tekevä ei ole kotona 15.30.

Ja kun on lapsia, kotona alkaa uusi työpäivä.

Voi pyhä yksinkertaisuus, päiväkodissa ne työajat sijoittuvat klo06-17.15 välille ja sitten vielä erikseen esim.ympärivuorokautiset talot.

Positiivisen kautta on hyvä ajatus ja lähtökohta, mutta todellisuudessa se harvoin menee näin. Etenkään jos kyse on lapsiryhmästä. Joskus asioita on vain tehtävä, opeteltava tai harjoiteltava sietämään. Tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja kaikki.

Kasvatus menee vanhemmilla siinä pieleen, jos ajatus on, että kaikki on oltava lapselle kivaa ja hauskaa. Tällaisen kasvatuksen lapsia näkee nyky koulussa valtavasti. Ilmoitetaan "ei huvita", "onko pakko?" "en jaksa". Lisäksi minuutin tai parin toimettomana oloa ("tee omia puuhia") on vaikea sietää, kun koko ajan pitäisi olla viihdykettä ja hauskuutusta.

Vanhempana (ja opena) olen itse huolissani lasten lyhytjänteisyydestä ja sinnikkyyden puuttumisesta. "Työnteko" on haastavaa, samoin minkään odottelu. Ehkä jokaisen vanhemman olisi joskus hyvä miettiä, saako lapsi koskaan olla ärsyketulvasta vapaa tai onko kotielämässä asioita, joita lapsi oikeasti joutuu odottelemaan tai tavoitteita, joiden eteen tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä pahoinvointi tuottaa nyt hedelmää, kun kasari ja ysärillä syntyneet tekevät lapsia eli ei kuria, ja somemediaa tuijotetaan ja luullaan jenkkielokuuvien olevan täyttä totta täällä Suomen muotoisen pilven alla.

Kasarilla ja ysärillä vanha mmaailmanjärjestys vasta alkoi rakoilla. Kyllä silloin suurin osa lapsista oppi vielä pitämään suunsa kiinni kun aikuiset puhui. Jos eivät oppineet kotona, oppivat viimeistään päiväkodissa ja koulussa.

Osa heistäkin oppi vanhan mallin mukaan alistamaan heikompiaan ja tavoittelemaan omaa etuaan (se ei ollut tarkoitus mutta niin kävi) ja se auttoi menestymään työelämässä jos muut taidot oli kohdillaan. Osa putosi pois pelistä ja kärsii pitkäaikaistyöttömyydestä ja mt-jutuista, alkoi päihteillä tai joutui vankilaan.

Osalla oli kotona hyvin asiat, ja kuri ei tarkoittanut esimerkiksi pakottamista, alistamista, nolaamista tai väkivaltaa. Ne ihmiset tietävät muitakin, parempia tapoja. Jotkut onnistuivat pyristelemään pois vanhasta, ylittivät itsensä ja oppivat.

Älä käsitä väärin, minäkään en tarkoita sitä, että lasten pitäisi aina saada tehdä mitä he haluavat. Aikuisen pitää ohjata, auttaa ja neuvoa, mutta hyvällä, silloin tulos on parempi kuin murtamalla oma tahto.

Joskus joutuu estämään parivuotiasta juoksemaan auton alle, joskus joutuu kieltämään kolmevuotiasta ja hyväksymään sen kiukun ja uhman. Rajat pitää olla, mutta niitä ei oikeasti tarvitse vetää sähköllä ja piikkilangalla, vähempikin riittää. Aikuisen ei pidä olla kärsimätön ja pitää oppia ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. Kaikki ei tapahdu heti just nyt, eikä lapsi ole aikuisen jatke. Hän on oma itsensä, arvokas sellaisena kuin on.

Mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen ovat koko ajan vaan lisääntymään päin, kun entistä enemmän aikuistuu sellaista porukkaa jotka on kasvatettu positiivisesti. Nämä ovat oppineet, että elämässä ei ole muita pakkoja kuin se, että välttelee välittömiä vaaroja kuten auton alle joutumista. Epämukavuusalueelle ei siis heidän maailmassaan ole pakko mennä, vaan voi vaan jäädä lillumaan, ja se on heistä ihan hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista ja on täysin mahdotonta toteuttaa toimintaa niin, että se kiinnostaa aivan kaikkia. Miten siis toimitaan jos muutama lapsi haluaisi kuunnella sadun ja sitten pari pitää älämölä siitä, että ei kiinnosta? Annetaanko niille lapsille muuta tekemistä, jotka eivät jaksa tarinaa kuunnella? Jos näin toimitaan aina kun lasta joku tekeminen ei nappaa, niin mitä seurauksia sillä on tulevaisuudessa? Oppiiko lapsi sen mallin, että jos joku ei nyt satu huvittamaan, niin ei ole pakko? 

Kyllä, lapset oppivat eri tavalla ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Joku oppii kirjaimia liikuntaleikkien avulla, joku toinen taas piirtämällä. Se on ihan fine ja lapsia kuuluukin opettaa eri tavoilla ja niin, että lapsi itse on motivoitunut kyseisestä tavasta opetella uutta asiaa. Valitettavasti tulevaisuudessa tarvitaan myös taitoa joustaa sieltä oman mukavuusalueeltaan tai elämästä tulee pirun vaikeaa.

Kysyt, miten toimitaan? Vastaan sulle, että opiskellessa ammattia saa tietopohjaa kaikkeen tarvittavaan. Työkokemuksen myötä oppii käyttämään sitä tietoa, jos on taitoa joustaa omalta mukavuusalueeltaan. Jos ei ole, työstä tulee pirun vaikeaa. Onnistumisen kokemuksia tulee vähemmän ja työn ilo katoaa.

Minä kysyin teiltä arvon ammattilaiset että miten toimitte. Kerro minulle miten te käytännössä pystytte varmistamaan näissä jättiryhmissä, että jokainen lapsi saa oppia toivomallaan tavalla? Myös ne hiljaiset jotka tykkäisivät sitä satua kuunnella.

Sanon nyt ihan suoraan: emme pysty mitenkään varmistamaan sitä jättiryhmissä. Lattiakanalat eivät lapsillakaan toimi, vaikka markkinatalous vaatii. Ne meistä, jotka kokevat arvoristiriitaa, äänestävät jaloillaan tai saavat burnoutin. Siitä tässä kaikessa on kyse.