Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua kun itsestä tuntuisi, että ei olisi ollenkaan vaikeaa laatia esim. sellaista työnjakoa vaikkapa paperille jonnekin kaapin oveen, jossa olisi reilusti jaettu työtehtävät kaikkien työntekijöiden kesken (jossain tietyssä ryhmässä). Vaikkapa vuoroteltaisiin sitä nukkarivuoroa päivien mukaan. Ei vaatisi ydinfysiikan opintoja tämä.
Ei sellaisen listan laatiminen ole vaikeaa. Eikä sellaisen listan noudattaminenkaan ole vaikeaa.
Nyt on kuitenkin niin, että sellaisen listan laatiminen ei ole järkevää eikä vastaa työn suunnittelun velvollisuuteen.
Päiväkodeissa on erilaisia tehtäviä ja erilaisia ammattiryhmiä. Eri työnimikkeillä olevat työntekijät tekevä eri tehtäviä ja joitakin tehtäviä jaetusti, mutta eri näkökulmista. Kaikkien täysi työaika on sama 7h 39 minuuttia.
Jotta opettaja saa omat tyoösopimuksen mukaiset tehtävänsä tehtyä työajalla, tulee hänen ymmärtää, kuinka paljon aikaa niihin kuluu ja mitkä ovat lapsiryhmän kannalta parhaimmat ajat olla tekemässä näitä suunnittelun, arvioinnin, valmistelun ja kehittämisen tehtäviä sekä vasuja, perheiden tapaamisia ja eri asiantuntijoiden konsultointia. Pääsääntöisesti se on silloin, kun lapset nukkuvat. Tuolloin lasten kasvu ja oppiminen tapahtuu aivojen ollessa lepotilassa ja käsitellessä unessa kokemaansa. Opettajaa ei siellä tarvita, sillä päiväkodeissa on lasten perushoitoon kouluttautuneita hoitajia, jotka ovat taitavia saattamaan lapset rentouttavaan uneen.
Lastenhoitajien tehtävät ovat perushoidon tehtäviä sekä lääkehoitoa. He työskentelevät koko työaikansa lasten kanssa lapsiryhmässä. Hoitajan tehtäviin ei kuulu hengailu sisällä yksinään, kun lapset ovat ulkona.
Päiväkodeissa ollaan vain ja ainoastaan kasvattamassa, hoitamassa ja opettamassa niitä lapsia. Vaikka heitä olisi paikalla yksi kappale.
Sijainen, joka vaatii itselleen oikeuksia olla olematta lasten kanssa ja yhtä paljon aikaa olla pois lapsiryhmästä kuin hänen mielestään joku muu on, ei hyväksy tämän työn erityisluonnetta ja omaa asemaansa siinä. Hoitajat ja hoitajien sijaiset työskentelevät koko päivän ryhmässä. Ei siinä ole mitään epäoikeudenmukaista. Se on lasten oikeus ja kohtuus.
Minä olen koko ajan puhunut hoitajien tehtävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niitä sijaisia pienten ryhmiin ei kerran tarvita, niin voitaisiin lopettaa jatkuva metelin pitäminen asiasta. Jos taas tarvitaan, niin voidaan opetella arvostamaan niitä ihmisiä, joiden työpanos on tärkeä.
Aika usein on vaan esim. tilanne, että opettaja on poissa ja ryhmässä on kolme hoitajaa. Niin silloin ei ole pointtia siinä, että koisiminen nukkarissa on jonkun hoitajan yksinoikeus.
Kornia... Ihan huti menee nämä vastaukset.
Vaipattaako ne "lasten hoitoon keskittyvät" sijaiset lapset yksinään samalla kun vakiporukka näprää kännykkäänsä nukkarissa?..
Minä keskityn lastenhoitoon paljon enemmän kuin vakkarit, koska en keskity rupattelemaan aikuisten kanssa vaan vietän aikani lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työnantajan velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
Työnantajan on eri syrjintäperusteet huomioon ottaen arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista työhönotossa ja työpaikalla. Työnantajan on työpaikan tarpeet huomioon ottaen kehitettävä työoloja sekä niitä toimintatapoja, joita noudatetaan henkilöstöä valittaessa ja henkilöstöä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Edistämistoimenpiteiden on oltava toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325
Näin lukee lakikirjassa. Tätä on siis sijaisillakin oikeus vaatia.
Kyllä, sijaisen ja muiden työntekijöiden oikeus ja velvollisuus on noudattaa lakeja. Lain kirjaimen lisäksi on olemassa lain henki. Mikäli joku rikkoo lakia, on kyseessä laiton teko, rike tai rikos. Epäillessäsi lain rikkomista julkisessa palvelussa tai työsuhteessa sinun on tehtävä poliisille rikosilmoitus ja tutkintapyyntö. Virkavalta ja mahdollisesti oma asianajajasi neuvovat sinua eteenpäin. Huomaa samalla, ettet itse syyllisty rikokseen esim.laittoman uhkauksen, kunnianloukkauksen tai perättömän tiedon levittämisen suhteen.
Varhaiskasvatuksessa työnantaja kiinnittää henkilöstöä palkatessaan erityistä huomiota myös työntekijän soveltuvuuteen avoinna olevaan tehtävään. Esim. toimintaympäristöön lasketaan fyysisen ympäristön ohella sosiaalinen, emotionaalinen ja henkinen ilmapiiri. Tässä ei tarkastella ainoastaan yhden henkilön subjektiivista näkemystä, kokemusta tai mielihaluahalua järjestää työ hyväksi näkemällään tavalla. Pääsääntöisesti edellytetään kasvatusalan koulutusta ja pätevyyttä laatia pedagogiset tavoitteet toiminnalle. Jos ei omaa näitä ehtoja, tulee ymmärtää, etteivät vakituisessa toimessa tai virassa olevat ammattilaiset muuta suunniteltua toimintaa vain siksi, että kouluttamaton parin päivän sijainen niin haluaa. Sijainen ei saa omalla toiminnallaan myöskään haitata lasten kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä.
Kyllä päiväkotien hoitajissa myös kouluttamattomia. Tai monen monia, joilla on jokin toinen koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtaja yleensä voi keskittyä johtamiseen, mutta se varajohtajan tehtävä on aivan helve*illinen. Se toimii täydessä vastuussa olevana opettajana ryhmässä
ja sen lisäksi johtajan sijaisena sekä auttaa laskutuksen, tilausten, sijaistilausten, rekrytointien, juoksevien asioiden, kehittämispäivien, henkilöstöhallinnon, asiakaspalvelun ja sijoitusten, teknisen tuen jne. jne. tehtävissä.
Palkka on opettajan peruspalkka + 150 euroa, miinus verot ja muut maksut.
Ei enää ikinä!"
Ei hemmetti voi olla todellista! Älä ny jaksa naurattaa!!
Täytyy olla todella tittelinkipeä ja pätemisentarpeinen suorittaja joka suostuu noin paskaan diiliin . . . Ja se "oikea"johtaja kerää hillot ja "vara"johtaja saa vastuun ja 150eukkuu peruspalkan päälle hah hah hah!!!!! Tämä oli kyllä päivän paras.
Äläpäs nyt, tässäpä homman juj: varajohtajaksi voidaan määrätä, siis johtaja vaan nimittää jonkun opettajista varajohtajaksi (eli pakottaa), jos vapaaehtoista ei henkilöstön keskuudesta löydy. Siitä sitten hommiin, kouluttaudut siinä samalla ne helkkarin nettisulkeiset. Jos et suostu, rupeat etsimään uutta työpaikkaa. Arpapeliä, miten huonon saat, hyviä ei enää ole. Ja siellä näkyy tiedoissa heti, että "kieltäytyi johtajan määräämistä tehtävistä". Se on suullisen huomautuksen tai varoituksen paikka ja näkyy tiedoissasi kaksi vuotta sanktiomerkintänä. Siksi johtajat sanovat: "olisi todella hyvä ja kaikkien edun mukaista, että nyt vaan suostuisit... "
Missähän kunnassa näin surkeasti on tilanne? Jos on varhaiskasvatuksen opettajan toimessa, ei esimies voi määrätä varajohtajaksi. Sama tilanne kuin jos hoitaja määrättäisiin opettajaksi. Ei ole pakko!
Useimmiten niille päiville, kun sijainen on tilattu, ei ole varattu mitään ihmeellistä ohjelmaa vaan on perusmeininki. Ulkoilua pihalla ja leikkimistä sisällä. Ainoa erikoisuus saattaa olla tiimipalaveri, mutta siinähän nyt ei ole mitään ongelmaa, kun silloin kerrankin sijainen saa olla nukkarissa sen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtaja yleensä voi keskittyä johtamiseen, mutta se varajohtajan tehtävä on aivan helve*illinen. Se toimii täydessä vastuussa olevana opettajana ryhmässä
ja sen lisäksi johtajan sijaisena sekä auttaa laskutuksen, tilausten, sijaistilausten, rekrytointien, juoksevien asioiden, kehittämispäivien, henkilöstöhallinnon, asiakaspalvelun ja sijoitusten, teknisen tuen jne. jne. tehtävissä.
Palkka on opettajan peruspalkka + 150 euroa, miinus verot ja muut maksut.
Ei enää ikinä!"
Ei hemmetti voi olla todellista! Älä ny jaksa naurattaa!!
Täytyy olla todella tittelinkipeä ja pätemisentarpeinen suorittaja joka suostuu noin paskaan diiliin . . . Ja se "oikea"johtaja kerää hillot ja "vara"johtaja saa vastuun ja 150eukkuu peruspalkan päälle hah hah hah!!!!! Tämä oli kyllä päivän paras.
Äläpäs nyt, tässäpä homman juj: varajohtajaksi voidaan määrätä, siis johtaja vaan nimittää jonkun opettajista varajohtajaksi (eli pakottaa), jos vapaaehtoista ei henkilöstön keskuudesta löydy. Siitä sitten hommiin, kouluttaudut siinä samalla ne helkkarin nettisulkeiset. Jos et suostu, rupeat etsimään uutta työpaikkaa. Arpapeliä, miten huonon saat, hyviä ei enää ole. Ja siellä näkyy tiedoissa heti, että "kieltäytyi johtajan määräämistä tehtävistä". Se on suullisen huomautuksen tai varoituksen paikka ja näkyy tiedoissasi kaksi vuotta sanktiomerkintänä. Siksi johtajat sanovat: "olisi todella hyvä ja kaikkien edun mukaista, että nyt vaan suostuisit... "
Missähän kunnassa näin surkeasti on tilanne? Jos on varhaiskasvatuksen opettajan toimessa, ei esimies voi määrätä varajohtajaksi. Sama tilanne kuin jos hoitaja määrättäisiin opettajaksi. Ei ole pakko!
Yksikössä on pakko olla varajohtaja, johtajan varahenkilö.
Kyllä, jos kukaan ei täysin vapaaehtoisesti ilmoittaudu halukkaaksi varajohtajan rooliin, siihen nimetään sopivin opettajista. Viime kädessä arvotaan. Vuosi kerrallaan.
Miten muuten varajohtajuus mielestäsi hoidetaan, kun vakanssit on jo täytetty? Ei sinne silloin mitään ylimääräistä, aivan uutta opettajaa palkata pelkästään varajohtajan rooliin.
Nykyään suurissa (tosi suurissa) yksiköissä on ns. kolmostason varajohtaja, joka ei toimi kotiryhmässä opettajana, vaan johtajan kanssa ns. johtajaparina. Tuollainen varajohtaja myös hyppää milloin mihinkin ryhmään avuksi tai mallittamaan haluttua pedagogista toimintaa, kun tarve vaatii tai hallinnolliset tehtävät antavat myötä.
Sitten on ne muut, eri "tasojen" varajohtajat, jotka ovat ryhmän opettajia joko joka päivä tai esim. 3pv/vk. Riippuu kuinka paljon aikaa varajohtajan tehtävien hoitoon on resurssoitu.
Muutenkin on vähän vaikea ymmärtää, että mikä suuri suunnitelma voisi selittää sen, että toiset vetelee hirsiä samalla kun toiset hoitavat yksinään ehkä päivän raskainta työvaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Johtaja yleensä voi keskittyä johtamiseen, mutta se varajohtajan tehtävä on aivan helve*illinen. Se toimii täydessä vastuussa olevana opettajana ryhmässä
ja sen lisäksi johtajan sijaisena sekä auttaa laskutuksen, tilausten, sijaistilausten, rekrytointien, juoksevien asioiden, kehittämispäivien, henkilöstöhallinnon, asiakaspalvelun ja sijoitusten, teknisen tuen jne. jne. tehtävissä.
Palkka on opettajan peruspalkka + 150 euroa, miinus verot ja muut maksut.
Ei enää ikinä!"
--
Ei hemmetti voi olla todellista! Älä ny jaksa naurattaa!!
Täytyy olla todella tittelinkipeä ja pätemisentarpeinen suorittaja joka suostuu noin paskaan diiliin . . . Ja se "oikea"johtaja kerää hillot ja "vara"johtaja saa vastuun ja 150eukkuu peruspalkan päälle hah hah hah!!!!! Tämä oli kyllä päivän paras."
--
"Äläpäs nyt, tässäpä homman juju: varajohtajaksi voidaan määrätä, siis johtaja vaan nimittää jonkun opettajista varajohtajaksi (eli pakottaa), jos vapaaehtoista ei henkilöstön keskuudesta löydy. Siitä sitten hommiin, kouluttaudut siinä samalla ne helkkarin nettisulkeiset. Jos et suostu, rupeat etsimään uutta työpaikkaa. Arpapeliä, miten huonon saat, hyviä ei enää ole. Ja siellä näkyy tiedoissa heti, että "kieltäytyi johtajan määräämistä tehtävistä". Se on suullisen huomautuksen tai varoituksen paikka ja näkyy tiedoissasi kaksi vuotta sanktiomerkintänä. Siksi johtajat sanovat: "olisi todella hyvä ja kaikkien edun mukaista, että nyt vaan suostuisit... "
--
"Yksikössä on pakko olla varajohtaja, johtajan varahenkilö.
Kyllä, jos kukaan ei täysin vapaaehtoisesti ilmoittaudu halukkaaksi varajohtajan rooliin, siihen nimetään sopivin opettajista. Viime kädessä arvotaan. Vuosi kerrallaan.
Miten muuten varajohtajuus mielestäsi hoidetaan, kun vakanssit on jo täytetty?
Ei sinne silloin mitään ylimääräistä, aivan uutta opettajaa palkata pelkästään varajohtajan rooliin.
Nykyään suurissa (tosi suurissa) yksiköissä on ns. kolmostason varajohtaja, joka ei toimi kotiryhmässä opettajana, vaan johtajan kanssa ns. johtajaparina.
Tuollainen varajohtaja myös hyppää milloin mihinkin ryhmään avuksi tai mallittamaan haluttua pedagogista toimintaa, kun tarve vaatii tai hallinnolliset tehtävät antavat myötä.
Sitten on ne muut, eri "tasojen" varajohtajat, jotka ovat ryhmän opettajia joko joka päivä tai esim. 3pv/vk. Riippuu kuinka paljon aikaa varajohtajan tehtävien hoitoon on resurssoitu."
--
Työmäärä ja vastuu lisääntyy, omien hommien lisäksi tietenkin,ihan naurettavalla ketsuppikorvauksella?
Pitääkö se paikkansa että yksityisellä (ketjupäiväkodilla) tällainen varajohtaja nettoaa peruspalkkansa päälle kaikesta vaivannäöstänsä ja lisästressistä vain 50 euroa kuussa?
Tiedän kyllä todella monia sijaisia ja vakkareita, jotka eivät todellakaan haluaisi olla siellä nukkarissa. Ei se läheskään aina ole mikään levollinen nukkumarauha, jossa piltit kömpivät sänkyihinsä, sulkevat silmät ja vaipuvat pariksi tunniksi unten maille.
En tiedä, mikä nykylapsia vaivaa, mutta juuri ne lepohetket ovat niitä, missä kaiken maailman traumataustat, nepsyoireet, sos-em. vaikeudet, ylivireystilat, ikävät, pelkotilat ja ahdistukset ryöppyävät valtoimenaan esiin. Välillä, joissain taloissa ja tietyissä ryhmissä, tilanteet ovat kuin menneiden vuosien houruloissa, aivan hullua menoa. Siellä huudetaan, hakataan omaa päätä lattiaan, kiemurrellaan ja kiljutaan, käydään lyömässä ja nipistelemässä muita lapsia, heitellään leluja, hypitään sängyssä, juostaan ympäriinsä, kiipeillään hyllyille, käkätetään ja mölytään, osa itkee kovaan ääneen ja osa niiskuttaa, pissataan sänkyyn, kaivellaan peppua ja tuhritaan omaa päätä ulosteella tai pyyhitään sitä seiniin ja vuodevaatteisiin.
Kun 2-6-vuotiaita lapsia on 21 samassa pienessä huoneessa sullottuna yhteen ja joukossa on vaikka 7 tällaista lasta ilman mitään riittäviä tukia, ei siinä yksi tai kaksi sijaista eikä vakkaria saa mitään leporauhaa aikaiseksi. Silloin alkavat aivan terveetkin reagoida. Juuri noihin tilanteisiin sijainen jätetään joskus surutta yksin selviämään, ovi vaan kiinni ja vakkarit kaikki yhdessä kahville tai kokoukseen. Kuulostaako millään mittapuulla vastuulliselta varhaiskasvattajalta?
Tämä on sitä "lapsiainesta", josta tässäkin ketjussa ja alalla yleisesti puhutaan, sitä psykiatrian hoitokeinojen piiriin kuuluvaa joukkoa, jota tavalliset lastenhoitajat ja opettajat eivät osaa hoitaa eivätkä käsitellä. On naurettavaa, että tällaisten oireilevien lasten kasvattamiseen tarjotaan keinoksi jotakin positiivista pedagogiikkaa, digiohjelmia ja sensitiivistä kohtaamista. Kuinka kohtaat sensitiivisesti lapsen, joka on yltäpäältä omassa ulosteessaan, huutaa, sylkee ja raapii, kun samalla tilanteessa on muita lapsia, jotka itkevät, nauravat hysteerisesti, riehuvat, purevat ja potkivat? Ja sitten niitä pelkääviä omassa pissassaan peiton alla. Päiväkodeissa oikeasti on jo huolestuttavan paljon lapsia, joilla on huutava tarve avulle ja riittävälle aikuisen tuelle. Eivät he kestä tätä tilannetta 1 aikuinen/7 lasta, eivätkä varsinkaan nykyistä 1 aikuinen/21 lasta. Eikä sitä kestä kukaan aikuinenkaan. Päivästä toiseen. Joka ikinen päivä. Ja taas uusi kausi ja uudet, yhä pahemmat ongelmat ja säästötehostukset. Ja yhä lisää työntekijöitä tippuu pois.
"Ei mitään ihmeellistä, ihan oli normipäivä. Kinkkukiusausta oli ruuaksi ja leikkejä. Ei nukkunut tänään, vähän lepäili. Niin, meillä oli sijainen tänään, olin kokouksessa lepoaikaan. Heippa, huomiseen!"
"No hei, ihan hyvä päivä, söi kaksi annosta. Oltiin ulkona enemmän, ei saatu sijaista, niin yhdisteltiin ryhmiä. Nyt mun pitää mennä."
"Moi, mitäs meillä, tavallinen päivä. Vähän oli äitiä ikävä nukkarissa, semmoista se tuossa iässä on. Sitten piirrettiin ja leikki nukeilla kaverin kanssa. Joo, tohon poskeen tuli naarmu, kun oli niin vauhdikkaat leikit ja kaveri vahingossa osui. Pikkuinen itku, mutta meni ohi. "
".... "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä todella monia sijaisia ja vakkareita, jotka eivät todellakaan haluaisi olla siellä nukkarissa. Ei se läheskään aina ole mikään levollinen nukkumarauha, jossa piltit kömpivät sänkyihinsä, sulkevat silmät ja vaipuvat pariksi tunniksi unten maille.
En tiedä, mikä nykylapsia vaivaa, mutta juuri ne lepohetket ovat niitä, missä kaiken maailman traumataustat, nepsyoireet, sos-em. vaikeudet, ylivireystilat, ikävät, pelkotilat ja ahdistukset ryöppyävät valtoimenaan esiin. Välillä, joissain taloissa ja tietyissä ryhmissä, tilanteet ovat kuin menneiden vuosien houruloissa, aivan hullua menoa. Siellä huudetaan, hakataan omaa päätä lattiaan, kiemurrellaan ja kiljutaan, käydään lyömässä ja nipistelemässä muita lapsia, heitellään leluja, hypitään sängyssä, juostaan ympäriinsä, kiipeillään hyllyille, käkätetään ja mölytään, osa itkee kovaan ääneen ja osa niiskuttaa, pissataan sänkyyn, kaivellaan peppua ja tuhritaan omaa päätä ulosteella tai pyyhitään sitä seiniin ja vuodevaatteisiin.
Kun 2-6-vuotiaita lapsia on 21 samassa pienessä huoneessa sullottuna yhteen ja joukossa on vaikka 7 tällaista lasta ilman mitään riittäviä tukia, ei siinä yksi tai kaksi sijaista eikä vakkaria saa mitään leporauhaa aikaiseksi. Silloin alkavat aivan terveetkin reagoida. Juuri noihin tilanteisiin sijainen jätetään joskus surutta yksin selviämään, ovi vaan kiinni ja vakkarit kaikki yhdessä kahville tai kokoukseen. Kuulostaako millään mittapuulla vastuulliselta varhaiskasvattajalta?
Tämä on sitä "lapsiainesta", josta tässäkin ketjussa ja alalla yleisesti puhutaan, sitä psykiatrian hoitokeinojen piiriin kuuluvaa joukkoa, jota tavalliset lastenhoitajat ja opettajat eivät osaa hoitaa eivätkä käsitellä. On naurettavaa, että tällaisten oireilevien lasten kasvattamiseen tarjotaan keinoksi jotakin positiivista pedagogiikkaa, digiohjelmia ja sensitiivistä kohtaamista. Kuinka kohtaat sensitiivisesti lapsen, joka on yltäpäältä omassa ulosteessaan, huutaa, sylkee ja raapii, kun samalla tilanteessa on muita lapsia, jotka itkevät, nauravat hysteerisesti, riehuvat, purevat ja potkivat? Ja sitten niitä pelkääviä omassa pissassaan peiton alla. Päiväkodeissa oikeasti on jo huolestuttavan paljon lapsia, joilla on huutava tarve avulle ja riittävälle aikuisen tuelle. Eivät he kestä tätä tilannetta 1 aikuinen/7 lasta, eivätkä varsinkaan nykyistä 1 aikuinen/21 lasta. Eikä sitä kestä kukaan aikuinenkaan. Päivästä toiseen. Joka ikinen päivä. Ja taas uusi kausi ja uudet, yhä pahemmat ongelmat ja säästötehostukset. Ja yhä lisää työntekijöitä tippuu pois.
"Ei mitään ihmeellistä, ihan oli normipäivä. Kinkkukiusausta oli ruuaksi ja leikkejä. Ei nukkunut tänään, vähän lepäili. Niin, meillä oli sijainen tänään, olin kokouksessa lepoaikaan. Heippa, huomiseen!"
"No hei, ihan hyvä päivä, söi kaksi annosta. Oltiin ulkona enemmän, ei saatu sijaista, niin yhdisteltiin ryhmiä. Nyt mun pitää mennä."
"Moi, mitäs meillä, tavallinen päivä. Vähän oli äitiä ikävä nukkarissa, semmoista se tuossa iässä on. Sitten piirrettiin ja leikki nukeilla kaverin kanssa. Joo, tohon poskeen tuli naarmu, kun oli niin vauhdikkaat leikit ja kaveri vahingossa osui. Pikkuinen itku, mutta meni ohi. "
".... "
Juu, no just noissa tilanteissa ne sijaiset saakin sinne nukkariin jäädä 😁 Mutta jos ne on pieniä ja joku valvoja tarvitaan nukkariin heräämiseen asti, niin eiköhän se valtaosassa tapauksia ole sijainen joka saa nousta valvovien kanssa hoitamaan heitä, sitten kun he saavat nousta. Onneksi ihan aina ei mene näin.
Mutta kysymys kuuluukin, että jos lapset on unelmanukkujia, niin miten miten menee työnjako yleensä silloin? Onko tähän mahdollista saada yhtään rehellistä vastausta?
Lastenhoitajat eivät pidä vastavalmistuneista opettajista. Onko kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varajohtajaksi ketään pakoteta. Ei ole myöskään varaa yhtään ainutta pätevää opettajaa päästää muualle. Meidän päiväkodissa 5 ryhmää ja vain 2 pätevää opettajaa. Kumpikaan meistä ei varajohtajaksi suostunut, joten homma on hoidettu niin sanotulla parijohtajuudella, jolloin johtajat sijaistavat tarvittaessa toisiaan. Kaikkeen Ei siis tarvitse suostua, koska vaka-alalla on tällä hetkellä täysin työntekijän markkinat etenkin pätevillä opettajilla.
" . , ,henkilöstölle on delegoitu valtava määrä johtajan työtä, kuten henkilöstön riittävyyden suunnittelun, työvuorosuunnittelun, asiakasyhteistyön, puutteiden ja korjattavien kohtien rekisteröinnin, tilausten laatimisen, keskinäisen työnohjauksen ja perehdyttämisen tehtävien jne. osalta.
Kasvatusalan henkilöstö kyseenalaistaa raskaan ja väkirikkaan virkamiesportaan suurine (ja jatkuvasti nousevine) palkkoineen, kun työt ja kustannustehostustoimien seuraukset kuitenkin valuvat sinne suorittavalle tasolle.
Pk-johtajien työaika on sama kuin työntekijöillä. Tehtävät kevyttä toimistotyötä ja määräilyä, kuka hoitaa minkäkin johtajan vastuulle kuuluvan tehtävän.
Aikaa tai resursseja sille ei osoiteta, eikä kunniaa tai palkkiota, vain delegoidut tehtävät. Valmiin työn kuittaa ansiokseen se johtaja.
"Muut työnantajan määräämät tehtävät." "
Varajohtajlle delegoidaan surutta kaikki minkä suinkin vain voi hänen oman työnsä lisäksi.
Noin 50 euroa annetaan karkkirahaa siitä raadannasta esim opelle peruspalkan päälle.
Johtaja kuittaa asiallisen palkan tietysti valmiin työn kokonaiskuvasta.
Varajohtaja hienon tittelin jonka vara-sanan perässä on peräti johtaja-sana. Voi hyvää päivää kuinka naisia kusetetaan ..
"Tilanne tosiaankin on sekä kouluissa että nykyisissä päiväkodeissakin se, että lapsia ei saa rajoittaa. Tai ainakin suurin osa sen tulkitsee niin, eli päin mäntyä.
Jopa 3-vuotiaat rellestävät menemään koko supersankarin tarmollaan ja huutavat hilluessaan, lällällää, pissapää, et sä mulle mitään voi, en kuuntele, en usko, en tee,
hei kato mua - ja samalla pukkaavat 1-vuotiaita kumoon,
repivät tavarat hyllyiltä, potkaisevat muita lapsia tai heidän leikit rikki,
vetävät housut kinttuihin ja pyllistelevät aikuiselle, lyövät nyrkeillä, sylkevät, irvistelevät, huutavat kimeää kirkunaa huvikseen, juoksevat ulos ovista, hakkaavat palikoilla ikkunaa...
Kiinnipitotilanteissa pitää olla
- 2 henkilökunnan jäsentä läsnä,
- molemmilla osaaminen ja
- koulutus rajoittamiseen,
- johdonmukainen raportti ja
- tilannekuvaus perusteluineen tulee laatia kaupungin virkamiehelle jokaisesta kiinnipito- ja rajoitussessiosta.
Siinä pitää selvittää,
- mitä muita keinoja jo kokeiltiin ja
- näyttää toteen, että kiinnipito oli välttämätöntä.
- Sitten vanhemmille tieto ja
- kuulemismahdollisuus.
Juu, no siellä ei ole rakenteellisesti ja resurssien puolesta minkäänlaista mahdollisuutta tuollaiseen.
21 lasta iältään 0-6 vuotta samassa 18-25 neliön huoneessa ja niiden kanssa 1-3 aikuista, joista kaikilla jos kellään on vaadittava koulutus tehtäviin.
Usein täysin kouluttamattomia, kielitaidottomia ja vieraita sijaisia, tai sitten ei edes niitä.
Miten tuon ikäistä villiintynyttä laumaa ohjataan verbaalisesti puhuttelemalla, "motivoimalla hauskaan ja lasta kiinnostavaan toimintaan"? Ei noissa tiloissa, ilman mitään järkevää leikkikalua ja ilman koulutettua henkilökuntaa mitenkään. Niitä kiinnostaa oma riehuminen, vallantunne ja iästä johtuva kykenemättömyys muuhun kuin impulsiiviseen viettitoimintaan. Riehuuhan ne kotonakin, vaikkei siellä ole kuin yksi tai kaksi lasta ja 80 neliötä tilaa sekä max kaksi lasta per aikuinen.
Päiväkodeissa tilanne on potenssiin 10. Vähintään."
Juuri tuota se on monissa päiväkodeissa nykyään.
On jo muodostunut ryhmiä,minne se kaikista kovahermoisin sijainenkaan ei suostu menemään edes tunniksi.
"En tiedä, mikä nykylapsia vaivaa, mutta juuri ne lepohetket ovat niitä,
missä kaiken maailman traumataustat, nepsyoireet, sos-em. vaikeudet, ylivireystilat, ikävät, pelkotilat ja ahdistukset ryöppyävät valtoimenaan esiin.
Välillä, joissain taloissa ja tietyissä ryhmissä, tilanteet ovat kuin menneiden vuosien houruloissa, aivan hullua menoa.
Siellä huudetaan, hakataan omaa päätä lattiaan, kiemurrellaan ja kiljutaan,
käydään lyömässä ja nipistelemässä muita lapsia, heitellään leluja, hypitään sängyssä, juostaan ympäriinsä, kiipeillään hyllyille, käkätetään ja mölytään, osa itkee kovaan ääneen ja osa niiskuttaa, pissataan sänkyyn, kaivellaan peppua ja tuhritaan omaa päätä ulosteella tai pyyhitään sitä seiniin ja vuodevaatteisiin.
Kun 2-6-vuotiaita lapsia on 21 samassa pienessä huoneessa sullottuna yhteen ja joukossa on vaikka 7 tällaista lasta ilman mitään riittäviä tukia,
ei siinä yksi tai kaksi sijaista eikä vakkaria saa mitään leporauhaa aikaiseksi.
Silloin alkavat aivan terveetkin reagoida.
Juuri noihin tilanteisiin sijainen jätetään joskus surutta yksin selviämään,
ovi vaan kiinni ja vakkarit kaikki yhdessä kahville tai kokoukseen.
Kuulostaako millään mittapuulla vastuulliselta varhaiskasvattajalta?
Tämä on sitä "lapsiainesta", josta tässäkin ketjussa ja alalla yleisesti puhutaan,
sitä psykiatrian hoitokeinojen piiriin kuuluvaa joukkoa, jota tavalliset lastenhoitajat ja opettajat eivät osaa hoitaa eivätkä käsitellä.
On naurettavaa, että tällaisten oireilevien lasten kasvattamiseen tarjotaan keinoksi jotakin positiivista pedagogiikkaa, digiohjelmia ja sensitiivistä kohtaamista.
Kuinka kohtaat sensitiivisesti lapsen, joka on yltäpäältä omassa ulosteessaan, huutaa, sylkee ja raapii, kun samalla tilanteessa on muita lapsia, jotka itkevät, nauravat hysteerisesti, riehuvat, purevat ja potkivat?
Ja sitten niitä pelkääviä omassa pissassaan peiton alla.
Päiväkodeissa oikeasti on jo huolestuttavan paljon lapsia, joilla on huutava tarve avulle ja riittävälle aikuisen tuelle.
Eivät he kestä tätä tilannetta 1 aikuinen/7 lasta, eivätkä varsinkaan nykyistä
1 aikuinen/21 lasta.
Eikä sitä kestä kukaan aikuinenkaan.
Päivästä toiseen. Joka ikinen päivä.
Ja taas uusi kausi ja uudet, yhä pahemmat ongelmat ja säästötehostukset.
Ja yhä lisää työntekijöitä tippuu pois.
"Ei mitään ihmeellistä, ihan oli normipäivä. Kinkkukiusausta oli ruuaksi ja leikkejä. Ei nukkunut tänään, vähän lepäili. Niin, meillä oli sijainen tänään, olin kokouksessa lepoaikaan. Heippa, huomiseen!"
"No hei, ihan hyvä päivä, söi kaksi annosta. Oltiin ulkona enemmän, ei saatu sijaista, niin yhdisteltiin ryhmiä. Nyt mun pitää mennä."
"Moi, mitäs meillä, tavallinen päivä. Vähän oli äitiä ikävä nukkarissa, semmoista se tuossa iässä on. Sitten piirrettiin ja leikki nukeilla kaverin kanssa. Joo, tohon poskeen tuli naarmu, kun oli niin vauhdikkaat leikit ja kaveri vahingossa osui. Pikkuinen itku, mutta meni ohi. "
Hyvä kirjoitus. Toivottavasti herättää ajattelemaan laajemminkin.
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä, mikä nykylapsia vaivaa, mutta juuri ne lepohetket ovat niitä,
missä kaiken maailman traumataustat, nepsyoireet, sos-em. vaikeudet, ylivireystilat, ikävät, pelkotilat ja ahdistukset ryöppyävät valtoimenaan esiin.
Välillä, joissain taloissa ja tietyissä ryhmissä, tilanteet ovat kuin menneiden vuosien houruloissa, aivan hullua menoa.
Siellä huudetaan, hakataan omaa päätä lattiaan, kiemurrellaan ja kiljutaan,
käydään lyömässä ja nipistelemässä muita lapsia, heitellään leluja, hypitään sängyssä, juostaan ympäriinsä, kiipeillään hyllyille, käkätetään ja mölytään, osa itkee kovaan ääneen ja osa niiskuttaa, pissataan sänkyyn, kaivellaan peppua ja tuhritaan omaa päätä ulosteella tai pyyhitään sitä seiniin ja vuodevaatteisiin.
Kun 2-6-vuotiaita lapsia on 21 samassa pienessä huoneessa sullottuna yhteen ja joukossa on vaikka 7 tällaista lasta ilman mitään riittäviä tukia,
ei siinä yksi tai kaksi sijaista eikä vakkaria saa mitään leporauhaa aikaiseksi.
Silloin alkavat aivan terveetkin reagoida.
Juuri noihin tilanteisiin sijainen jätetään joskus surutta yksin selviämään,
ovi vaan kiinni ja vakkarit kaikki yhdessä kahville tai kokoukseen.
Kuulostaako millään mittapuulla vastuulliselta varhaiskasvattajalta?
Tämä on sitä "lapsiainesta", josta tässäkin ketjussa ja alalla yleisesti puhutaan,
sitä psykiatrian hoitokeinojen piiriin kuuluvaa joukkoa, jota tavalliset lastenhoitajat ja opettajat eivät osaa hoitaa eivätkä käsitellä.
On naurettavaa, että tällaisten oireilevien lasten kasvattamiseen tarjotaan keinoksi jotakin positiivista pedagogiikkaa, digiohjelmia ja sensitiivistä kohtaamista.
Kuinka kohtaat sensitiivisesti lapsen, joka on yltäpäältä omassa ulosteessaan, huutaa, sylkee ja raapii, kun samalla tilanteessa on muita lapsia, jotka itkevät, nauravat hysteerisesti, riehuvat, purevat ja potkivat?
Ja sitten niitä pelkääviä omassa pissassaan peiton alla.
Päiväkodeissa oikeasti on jo huolestuttavan paljon lapsia, joilla on huutava tarve avulle ja riittävälle aikuisen tuelle.
Eivät he kestä tätä tilannetta 1 aikuinen/7 lasta, eivätkä varsinkaan nykyistä
1 aikuinen/21 lasta.
Eikä sitä kestä kukaan aikuinenkaan.
Päivästä toiseen. Joka ikinen päivä.
Ja taas uusi kausi ja uudet, yhä pahemmat ongelmat ja säästötehostukset.
Ja yhä lisää työntekijöitä tippuu pois.
"Ei mitään ihmeellistä, ihan oli normipäivä. Kinkkukiusausta oli ruuaksi ja leikkejä. Ei nukkunut tänään, vähän lepäili. Niin, meillä oli sijainen tänään, olin kokouksessa lepoaikaan. Heippa, huomiseen!"
"No hei, ihan hyvä päivä, söi kaksi annosta. Oltiin ulkona enemmän, ei saatu sijaista, niin yhdisteltiin ryhmiä. Nyt mun pitää mennä."
"Moi, mitäs meillä, tavallinen päivä. Vähän oli äitiä ikävä nukkarissa, semmoista se tuossa iässä on. Sitten piirrettiin ja leikki nukeilla kaverin kanssa. Joo, tohon poskeen tuli naarmu, kun oli niin vauhdikkaat leikit ja kaveri vahingossa osui. Pikkuinen itku, mutta meni ohi. "
Hyvä kirjoitus. Toivottavasti herättää ajattelemaan laajemminkin.
Eikö pelkkä kommentin yläpeukuttaminen olisi riittänyt? Näitä sinun viestejäsi on todella hankala lukea, kun et käytä lainaustoimintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä, mikä nykylapsia vaivaa, mutta juuri ne lepohetket ovat niitä,
missä kaiken maailman traumataustat, nepsyoireet, sos-em. vaikeudet, ylivireystilat, ikävät, pelkotilat ja ahdistukset ryöppyävät valtoimenaan esiin.
Välillä, joissain taloissa ja tietyissä ryhmissä, tilanteet ovat kuin menneiden vuosien houruloissa, aivan hullua menoa.
Siellä huudetaan, hakataan omaa päätä lattiaan, kiemurrellaan ja kiljutaan,
käydään lyömässä ja nipistelemässä muita lapsia, heitellään leluja, hypitään sängyssä, juostaan ympäriinsä, kiipeillään hyllyille, käkätetään ja mölytään, osa itkee kovaan ääneen ja osa niiskuttaa, pissataan sänkyyn, kaivellaan peppua ja tuhritaan omaa päätä ulosteella tai pyyhitään sitä seiniin ja vuodevaatteisiin.
Kun 2-6-vuotiaita lapsia on 21 samassa pienessä huoneessa sullottuna yhteen ja joukossa on vaikka 7 tällaista lasta ilman mitään riittäviä tukia,
ei siinä yksi tai kaksi sijaista eikä vakkaria saa mitään leporauhaa aikaiseksi.
Silloin alkavat aivan terveetkin reagoida.
Juuri noihin tilanteisiin sijainen jätetään joskus surutta yksin selviämään,
ovi vaan kiinni ja vakkarit kaikki yhdessä kahville tai kokoukseen.
Kuulostaako millään mittapuulla vastuulliselta varhaiskasvattajalta?
Tämä on sitä "lapsiainesta", josta tässäkin ketjussa ja alalla yleisesti puhutaan,
sitä psykiatrian hoitokeinojen piiriin kuuluvaa joukkoa, jota tavalliset lastenhoitajat ja opettajat eivät osaa hoitaa eivätkä käsitellä.
On naurettavaa, että tällaisten oireilevien lasten kasvattamiseen tarjotaan keinoksi jotakin positiivista pedagogiikkaa, digiohjelmia ja sensitiivistä kohtaamista.
Kuinka kohtaat sensitiivisesti lapsen, joka on yltäpäältä omassa ulosteessaan, huutaa, sylkee ja raapii, kun samalla tilanteessa on muita lapsia, jotka itkevät, nauravat hysteerisesti, riehuvat, purevat ja potkivat?
Ja sitten niitä pelkääviä omassa pissassaan peiton alla.
Päiväkodeissa oikeasti on jo huolestuttavan paljon lapsia, joilla on huutava tarve avulle ja riittävälle aikuisen tuelle.
Eivät he kestä tätä tilannetta 1 aikuinen/7 lasta, eivätkä varsinkaan nykyistä
1 aikuinen/21 lasta.
Eikä sitä kestä kukaan aikuinenkaan.
Päivästä toiseen. Joka ikinen päivä.
Ja taas uusi kausi ja uudet, yhä pahemmat ongelmat ja säästötehostukset.
Ja yhä lisää työntekijöitä tippuu pois.
"Ei mitään ihmeellistä, ihan oli normipäivä. Kinkkukiusausta oli ruuaksi ja leikkejä. Ei nukkunut tänään, vähän lepäili. Niin, meillä oli sijainen tänään, olin kokouksessa lepoaikaan. Heippa, huomiseen!"
"No hei, ihan hyvä päivä, söi kaksi annosta. Oltiin ulkona enemmän, ei saatu sijaista, niin yhdisteltiin ryhmiä. Nyt mun pitää mennä."
"Moi, mitäs meillä, tavallinen päivä. Vähän oli äitiä ikävä nukkarissa, semmoista se tuossa iässä on. Sitten piirrettiin ja leikki nukeilla kaverin kanssa. Joo, tohon poskeen tuli naarmu, kun oli niin vauhdikkaat leikit ja kaveri vahingossa osui. Pikkuinen itku, mutta meni ohi. "
Hyvä kirjoitus. Toivottavasti herättää ajattelemaan laajemminkin.
Eikö pelkkä kommentin yläpeukuttaminen olisi riittänyt? Näitä sinun viestejäsi on todella hankala lukea, kun et käytä lainaustoimintoa.
Hei älä lue niitä, jos se on sinulle kovin hankalaa, sen kun skippaat yli vaan.
😂 Kyllä se tasa-arvo kuule hyvissä paikoissa onnistuukin! Kuten tästäkin ketjusta huomataan. Ei voi olla noin vaikeaa! Se on nyt vaan niin, että ainakin täällä päin niitä sijaisia ei niihin pienten ryhmien vain saada ja sille on näköjään selvät syyt olemassa!