Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Homerakennus jossa jotkut lapset reagoi niin voimakkaasti että nenä vuotaa verta,iho kutisee punoittaa, silti ei johtoporras näe ongelmaa,johtaja istuu omassa viileässä ja hyvivetävässä huoneessa ja ihmettelee ettei mitään iho oireita tms hänellä. Siis kesäisin rakennus kuuma kuin pätsi paitsi johtajan toimisto jonne hommattu laadukas ilmanvaihtojärjestelmä.

Niistä kunnan rakennuksista päättää ihan eri tahot kuin päiväkodin johtajat. Kannattaa kutsua kaupunginvaltuutettuja tutustumiskäynnille. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

Hieman vierestä, mutta tulehtuneeseen työilmapiiriin; onko kukaan saanut / kysynyt työnohjausta? Itse omalla alallani käyn. Kyllähän se auttaa, jos on hyvä työnohjaaja. Tottakai tähänkin tulee esimieheltä vastauksena että se maksaa. Mutta maksaahan työterveys ja sitä kautta psykologikin, ja lopulta työntekijä menee näille jos ei työssään jaksa. Työnohjaaja vaan on tällaisiin työpaikan pulmiin asiaan parempi täsmäase kuin vaikkapa työterkkari tai psykologi. Hyvällä ohjaajalla on osaaminen suoraan siihen työilmapiiriin eikä vain yksilöä katsoen. Hyvällä ohjaajalla on osaamista myös lasten tuomiin haasteisiin, vanhempien kanssa tulleisiin kompastumisiin jne.

Jos kiinnostusta on, sitä voisi kokeilla. Silloin on joku kolmas taho, johon tuulettaa ja purkaa oloaan, plus että hyvä työnohjaaja saattaa osata antaa myös vinkkejä toimivamman ympäristön luomiseen. 

Työnohjaus voi olla yksilöille tai ryhmässä. Ajan järjestäminen on varmasti haaste, mutta ehkä jollekin harkitsemisen arvoinen juttu... 

Johtaja suunnittelee työvuorot ja henkilöstön riittävyyden (tai delegoi jollekin suunnittelutyön, mutta viimekädessä johtajana vastaa). Johtajan tulee varmistaa, että paikalla on aina laskennallisesti lainmukainen määrä kasvatusvastuullisia työntekijöitä. Koska johtaja itse ei ole useinkaan paikalla pitää hänen saada tieto henkilöstön tarpeista ja puutteista jotenkin muuten kuin itse katsomalla ja laskemalla fyysisesti lapsia. Eikä pelkkä laskeminen, lasten kanssa tehtävässä työssä, on erityisesti huomioitava tilanteet ja lasten kehitystaso sekä niiden aiheuttamat tarpeet mitoitukseen.

Jos henkilöstö, siis ne eri alojen ammattilaiset, ilmoittavat johtajalle, että sosiaalialan, hoitoalan ja opetusalan asiantuntijoina he näkevät, että ryhmässä "pärjäillään", "saadaan apuja toisesta ryhmästä", "järjestellään sisäisesti", "voin pidentää päivää, voin joustaa", "huhhuh, selvittiin ihan hyvin kuitenkin", "tällaista tämä on kaikkialla, ei auta itku, kiirettä pitää" jne. On viesti näiltä kenttätyöstä vastaavilta asiantuntijoilta johtajalle, sille toiminnasta ja henkilöstömäärästä vastaavalle taholle, että hommat sujuu, ei ilmoitettavaa tarvetta lisäresursseille.

On sanottava yksiselitteisen suoraan ja selkeästi : tuossa ja tuossa kohtaa on henkilöstövaje. Tarvitaan noin ja noin monta h&k vastuista työntekijää ryhmään lisää tuoksi ajaksi.

Johtaja saa viestin ja selvittää, kuinka käytännössä jakaa käytettävissä olevan henkilökunnan tuon tiedon perusteella. Jos ei henkilöstömäärä kokonaisuutena riitä, johtaja palkkaa sijaisia, pyytää epäpätevänä siivoojan tms. avuksi (riippuu työsopimuksesta, voiko näin tehdä), tulee itse avuksi ryhmään tai soittaa/viestii vanhemmille, että näin ja näin monen pitää tulla hakemaan lapsensa kotiin, koska ei ole henkilöstöä. Ei riitä, että ilmoitatte vain määrän. Kasvattajien pitää kyetä perustelemaan aito lisäresurssien tarve lasten tarpeiden ja pedagogiikan kautta. On oltava sisäistettynä, mitä se laki ja varhaiskasvatuksen perusteet tai eops vaativat ja edellyttävät laadukkaalta toiminnalta. Niiden kautta resurssitarve perustellaan, eikä huutelemalla "Mä en pärjää näiden kanssa!"

Tuo sak-aika suunnitelmassa ei muuta tilannetta yhtään. Tiimin ammattilaisten vastuulla on ilmoittaa johtajalle aina, kun laki ei toteudu. Aina. Tiimin, varsinkin sen opettajan, vastuulla on ilmoittaa johtajalle aina, kun lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta sovittu ei toteudu tai pedagogiikka vaarantuu resurssipuutteen vuoksi. Jos ei näin tehdä ja perustella, syntyy käsitys, että Vaka ei toteudu opettajasta itsestään johtuvista syistä.

Jos ne ilmoitukset tehtäisiin, aina, olisi varhaiskasvatuksen tilaa mahdollista korjata. Silloin pk-johtajilla olisi dataa esittää päälliköille, että päivittäin on runsaasti tunteja, kun tämä lakisääteinen minimimäärä aikuisia ei toteudu. Kuntatasolla koottu data, siis todistettavissa oleva tieto tilanteesta, on faktaa, jolla vakan ylin johto voi esittää kunnan hallintoelimille lakiin perustuvan vaateen korjata henkilöstömitoitusta rakenteellisesti.

Siis vähintään 4 hoito- ja kasvatusvastuullista työntekijää jokaiseen täysmitoitettuun eli 21 lapsen ryhmään. 15 lapsen ryhmät ovat ongelmallisia, koska nykyään lapset ovat aamusta iltaan paikalla, mutta henkilöstö ei. Siksi aamuun ja iltaan jäisi yhä vain 1 työntekijä yli 7 lapsen kanssa, vaikka ryhmässä olisi 3 aikuista. Ei myöskään ole pedagogisesti perusteltua muodostaa ryhmiä lasten hoitoajan mukaan.

Ryhmä muodostetaan nykyään usein lasten iän mukaan, eikä sekään ole aina pedagogisesti perusteltu ratkaisu. Mieluummin tarpeiden ja tavoitteiden mukaan, ja sellaiset ammattilaiset ryhmään töihin, jotka juuri noihin tarpeisiin osaavat parhaiten vastata.

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

Itse tehnyt sen virheen, että pidän pitämättömät suunnitteluajat kotona. Nyt on syvä väsymys. Jää jatkossa työt työpaikalle ja nariskoon muut siitä johtajalle. Muilla näyttää olevan aikaa viettää siellä johtajan luona muutenkin ja juoksennella muissa ryhmissä. Itse joudun vastuutehtäviäkin hoitamaan vapaa-ajalla. Silti saan kuulla kiertoteitse kuinka en hoida tehtäviäni. Asetan hyvinvointini jatkossa kaiken muun edelle. Haukkukoon koirat selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

Hieman vierestä, mutta tulehtuneeseen työilmapiiriin; onko kukaan saanut / kysynyt työnohjausta? Itse omalla alallani käyn. Kyllähän se auttaa, jos on hyvä työnohjaaja. Tottakai tähänkin tulee esimieheltä vastauksena että se maksaa. Mutta maksaahan työterveys ja sitä kautta psykologikin, ja lopulta työntekijä menee näille jos ei työssään jaksa. Työnohjaaja vaan on tällaisiin työpaikan pulmiin asiaan parempi täsmäase kuin vaikkapa työterkkari tai psykologi. Hyvällä ohjaajalla on osaaminen suoraan siihen työilmapiiriin eikä vain yksilöä katsoen. Hyvällä ohjaajalla on osaamista myös lasten tuomiin haasteisiin, vanhempien kanssa tulleisiin kompastumisiin jne.

Jos kiinnostusta on, sitä voisi kokeilla. Silloin on joku kolmas taho, johon tuulettaa ja purkaa oloaan, plus että hyvä työnohjaaja saattaa osata antaa myös vinkkejä toimivamman ympäristön luomiseen. 

Työnohjaus voi olla yksilöille tai ryhmässä. Ajan järjestäminen on varmasti haaste, mutta ehkä jollekin harkitsemisen arvoinen juttu... 

Kyllähän ihan aikuisten oikeasti tällaiset työntekijät, jotka eivät suostu edes puhumaan uudelle työntekijälle eivät kuulu työelämään. Pihalle vaan oppimaan käytöstapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

Itse tehnyt sen virheen, että pidän pitämättömät suunnitteluajat kotona. Nyt on syvä väsymys. Jää jatkossa työt työpaikalle ja nariskoon muut siitä johtajalle. Muilla näyttää olevan aikaa viettää siellä johtajan luona muutenkin ja juoksennella muissa ryhmissä. Itse joudun vastuutehtäviäkin hoitamaan vapaa-ajalla. Silti saan kuulla kiertoteitse kuinka en hoida tehtäviäni. Asetan hyvinvointini jatkossa kaiken muun edelle. Haukkukoon koirat selän takana.

Ikävä sinne työyhteisöön, jossa oli huumoria ja joustoa, Kaikkien työntekoa arvostetaan ja jokainen kantaa vastuunsa, jossa otetaan joukkoon mukaan.

Siellä on valtava määrä burnoutissa ja vuosia jatkuneen huonon kohtelun kyynistämiä ihmisiä raatamassa pienellä palkalla. Järjettömät työkuormat, univaje ja kroonistuneita sairauksia. Ei mitään arvostusta, ehkä joskus piparikahvit työnantajalta kollektiivisena kiitoksena. Noita oli joskus kerran vuodessa, nykyään ei taida olla niitäkään.

Sitten yhtäkkiä heitetään kaikki entiset opettajat ulos, juuri ne ryhmässä toimimisen osaajat eli sosionomitaustaiset opettajat. Hoitajille ilmoitetaan, ettei heitä enää tarvita tulevaisuudessa, ehkä 30% saa jatkaa. Nyt voitte kuitenkin tehdä näitä ope sijaisuuksia, kun ne sosionomiopet savustettiin ulos. Mepäs koulutetaan tänne tuhansia uusia parikymppisiä pimuja panemaan hommat uusiksi!.... Ja sitten näitä ideologisesti ufoilevia uusia tekijöitä kahmitaan sinne todellisuuteen.

Ei vaadi suurta päättelytaitoa tajuta, miksi siellä on 10-30 vuotisen työuran tehneitä hoitajia, jotka eivät sano enää mitään. Tai tee. Mistä hel*etistä ne tietää, mitä se heidän oman lapsen tai lapsenlapsen ikätoveri, juuri koulunpenkiltä tullut uuden ideologian airue heiltä haluaa. Miksi heidän pitäisi yrittää tietää, tukea, auttaa ja hyppiä näiden työtä harjoittelevien oikkujen tahtiin? Hoitajat ovat hoitaneet näitä uusia pedagogisia ihmeitä vain pari vuosikymmentä sitten lapsiryhmänsä lapsina, samoissa tiloissa ja samoilla potilla istumassa. Ovat varmaan pettyneitä, tuollaisiako niistä tuli.

Väsynyt ja nujerrettu ihminen ei toimi niin kuin hyvinvoiva, arvostettu, itsensä tärkeäksi ja työnsä merkitykselliseksi kokeva. Todella surkeasti johdettu muutosprosessi. Häpeä vaka.

Ennen työpaikoilla oli tasa-arvon ja yhteishenki. Nyt ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

No kyllä se niin onkin, että ryhmän pedagoginen vastuu on opettajalla. Siitä maksetaan opettajan palkka ja siihen työhön vaaditaan opettajan koulutus. Hoitajat ovat siinä oikeassa, että opettaja vastaa toiminnan pedagogisesti luonteesta (eli siitä, miten kasvatus ja opetus on ryhmässä järjestetty).

Olet vielä kokematon, joten tietenkään se ei onnistu kunnolla tuossa vaiheessa. Vuosi vuodelta paremmin.

Hoitajien koulutus ja työsopimus on kohdistettu perushoitoon. He hoitavat sen. Sinun on tuotava yliopistossa tai am:ssa oppimasi tietotaito käyttöön. Kerro heille miksi sinun mielestäsi lapset ovat levottomia ja ehdota ratkaisua, äläkä haaveile avustajista (tai kenestäkään muustakaan), jotka hoitaisivat asian puolestasi kuntoon. Opettajan vastuu on suuri ja työ on vaikeaa. Nyt kuitenkin on inkluusio aika ja näillä mennään. Latele hankkimasi opit pöytään ja sitten kokeilemaan, kuinka ne käytännössä toimivat.

PS. Miksi luulet, että niin moni kokenut ja ei-kokenut opettaja on jo lähtenyt menemään?

No olen yhä sitä mieltä, että kuukauden työssäolon jälkeen en todellakaan pysty ratkaisemaan tuota yhtälöä. Joka johtuu muustakin kuin minun toiminnastani. Teen sen minkä voin. Enempää en voi. Ja kyllähän yleensäkin kestää päästä kiinni työhön puoli vuotta ..Niin nyt muka pitäisi jo pystyä ratkaisemaan ryhmän kaikki ongelmat. Hohhoijaa. Ei kovin realistista.

T. Jo nyt tähän menoon väsynyt ope

Delegoi tehtäviä.

Idea ei ole, että sinä yksin teet vaan te yhdessä. Jokaiselle oma pienryhmä ja olette eri paikoissa ryhminenne. Osa ulkona, osa jumppaamassa, osa maalaamassa tms. Ei kaikki yhdessä oikeastaan muulloin kuin nukkumassa. Ruokapöydätkin pöytäkunniksi.

Vaikka kuinka sopii ja delegoi, ei se aina takaa sitä, että työ ja vastuu jakautuu tasan. Siitä viereisestä ruokapöydästä voi lapsi huutaa sille avuntarpeeseen vastaavalle aikuiselle asiansa, koska lapsen ruokapöydässä syövä aikuinen ei lapsen tarpeisiin ja avunpyyntöön vastaa. Pahin mitä olen nähnyt on ollut retkeillessä lapsi tarttui aikuisen käteen kävelläkseen tämän kanssa ja aikuinen kuitenkin ravisti lapsen käden pois todeten älä koske muhun ja osaat sä itsekin kävellä ilman mun kättä, etsi joku lapsi pariksi. Näin aikuinen viestii lapselle ettei hänen luo kannata tulla eikä aikuinen ole lasta varten. Usein työntekijä, jonka nimi kaikuu lapsen huutamana useasti päivän aikana apua pyytäen, (saattaa olla lapsikuoro huutamassa nimeä), on se aikuinen, joka on päivittäin jatkuvassa ylikuormitustilassa ja lapset ovat oppineet, että tämä aikuinen on oikeasti läsnä ja vastaa heidän tarpeisiin.

Ihmettelen, että nykypäivänäkin ei nähdä sitä lapsen tarvetta toiminnassa. Jos lapsi tarvitsee kuvatukea ja yksilöllisempää ohjausta, jää se monesti yhden ihmisen harteille toteutettavaksi tai se jää tekemättä kokonaan. Samoin saattaa olla tilanteita missä lasta, joka ei vain kykene istumaan pitkiä aikoja paikallaan pakotetaan istumaan puolisen tuntia ja sitten sätitään häntä, vaikka tiedetään ettei hän siihen vielä kykene. Positiivinen pedagogiikkka nääs🏻

Onhan kuvatukea tarvitsevan ns omaope tehnyt kuvat ryhmään kaikille käytettäväksi? Jos ei ole vaikea kuvatukea on toteuttaa. Hoitajat eivät näissä moniammatillisissa istu sopimassa asioita. Kuvien valmistelu kuuluu lapsesta vastaavalle opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Lähiopettaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiopettaja kirjoitti:

Ehkä se on hyvä, ettei sak-aikaa ole enempää kuin 5h/vko (joka ei tosin käytännössä yleensä toteudu), koska runsas suunnitteluaika vain ulkoistaisi opettajaa entistä enemmän ryhmän arjesta ja lasten elämästä.

Jäykät, aikuislähtöiset suunnitelmat, joihin lapsiryhmää ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, uuvuttaa sekä lapset että aikuiset. Jotkut täälläkin ihmettelivät ja kyselivät, miksei lapset aina innostu ohjatuista toiminnoista.

Kun on riittävästi läsnä ryhmässä: vuorovaikutuksessa, havainnoimassa ja lasten aloitteisiin tarttumassa, silloin suunnitelmistakin tulee yhteisiä, ajankohtaisia ja innostavia.

Kaksi kysymystä :

1. Mikä on "lähiopettaja" ja mistä tämmöinen nimitys on peräisin?

2. Miten suunnitelmista tulee "yhteisiä" ja kaikkia "innostavia" (sekä ajankohtaisia) vain sillä oletuksella, että sellainen "lähiopettaja" on ollut riittävästi läsnä ryhmässä?

Suunnittelussa pitää tietysti näkyä se, kenelle ne on suunniteltu ja mitä varten, myös soveltaa mukaan (kaikkien!) lasten toiveita. Mutta lähtökohta on se, että suunnitteluun osallistuvat kaikki tiimin työntekijät yhdessä, siis hoitajat, sosionomit ja yo-vot.

Nyt kommentista sai sen käsityksen, että opettajat yhä vieläkin ajattelevat, että he voisivat jotenkin

a) valita, ovatko ryhmässä läsnä vai eivät ole

b) itse loppupeleissä päättää, mitä suunnitelmat sisältävät

c) kohdella hierarkiassa hoitajia ja sosionomejakin ikään kuin alimpana kastina, lasten jälkeen tulevina arvoasteikossa, joita voi jos haluaa osallistaa (lasten halut huomioon ottaen, näiden toisten työntekijöiden näkemyksiä ei välttämättä)

On perusasia ymmärtää, että ammattilaiset ovat siellä töissä yhdenvertaisina. Ei yksi voi suunnitella yli muiden ja olettaa, että muut sitten sitoutuvat niiden koreografioiden mukaan tanssimiseen. Jos lähiopettaja on joskus läsnä ryhmässä, niin se mitä hän niinä hetkinä näkee ja tulkitsee lasten tarpeista on vain yksi näkökulma. Niillä tiimin muilla ammattilaisilla on omat näkemyksensä. Ja jokaisella lapsella omansa, kuten heidän huoltajillaankin. Kannattaa kuunnella tarkasti, mitä ne työntekijät sanovat, jotka ovat lasten kanssa koko päivän ja kaikissa arjen tilanteissa.

Kohta saatetaan olla tilanteessa, että todetaan, ettei noita opettajia edes tarvita mihinkään. Suunnitelmat ja hankkeet tulevat valmiina virastotasolta ja niitä osaa kuka vain toteuttaa suoraan matskuista. Opettajia ei ole muutenkaan paljon ryhmissä, joten sama se, jos ovat pois kokonaan. Hoitajat hän niitä taloja pyörittävät.

Todella erikoisesti luit ja tulkitsit kommentin, johon vastasit. Hoitajien pitämisenä alimpana kastina?

Kysymykseesi "mikä on lähiopettaja?" vastaan, että kaiken ei tarvitse olla niin virallista, edes varhaiskasvatuksessa. Sanotaanko näin, että se on "etäopettajan" vastakohta, vo joka priorisoi läsnäoloaan lapsiryhmässä (eikä todellakaan väheksy lastenhoitajia).

Miksi keksit jotain ihmeellisiä "titteleitä" ja nimikkeitä?

Ei sellaista olekaan kuin "lähiopettaja" varhaiskasvatuksessa, ei vaikka miten "priorisoisit läsnäolosi lapsiryhmään".

Ryhmässä joko ollaan tai ei olla ja vakaopettajien työstä vie leijonanosan päivittäin ja viikottain se, että hän on pois ryhmästä.

Keksiminen kuuluu ihan vain leikillisyyteen, mutta myös asioiden pyörittelyyn ja miettimiseen pintaa syvemmältä. Voisin kirjoittaa toisenkin kuvaavan "tittelin", mutta säästän sen, ettei pasmasi mene enempää sekaisin.

Sitä ihmettelen, että miten voit pitää uhkana sitä, että opettaja ei olekaan "leijonan osaa" ryhmän ulkopuolella? Liittyykö tämä siihen, kun kirjoitit, että "hoitajathan niitä taloja pyörittävät" ja "sama se vaikka opettajat pysyisivät poissa kokonaan"?

Lähiopettaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiopettaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiopettaja kirjoitti:

Ehkä se on hyvä, ettei sak-aikaa ole enempää kuin 5h/vko (joka ei tosin käytännössä yleensä toteudu), koska runsas suunnitteluaika vain ulkoistaisi opettajaa entistä enemmän ryhmän arjesta ja lasten elämästä.

Jäykät, aikuislähtöiset suunnitelmat, joihin lapsiryhmää ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, uuvuttaa sekä lapset että aikuiset. Jotkut täälläkin ihmettelivät ja kyselivät, miksei lapset aina innostu ohjatuista toiminnoista.

Kun on riittävästi läsnä ryhmässä: vuorovaikutuksessa, havainnoimassa ja lasten aloitteisiin tarttumassa, silloin suunnitelmistakin tulee yhteisiä, ajankohtaisia ja innostavia.

Kaksi kysymystä :

1. Mikä on "lähiopettaja" ja mistä tämmöinen nimitys on peräisin?

2. Miten suunnitelmista tulee "yhteisiä" ja kaikkia "innostavia" (sekä ajankohtaisia) vain sillä oletuksella, että sellainen "lähiopettaja" on ollut riittävästi läsnä ryhmässä?

Suunnittelussa pitää tietysti näkyä se, kenelle ne on suunniteltu ja mitä varten, myös soveltaa mukaan (kaikkien!) lasten toiveita. Mutta lähtökohta on se, että suunnitteluun osallistuvat kaikki tiimin työntekijät yhdessä, siis hoitajat, sosionomit ja yo-vot.

Nyt kommentista sai sen käsityksen, että opettajat yhä vieläkin ajattelevat, että he voisivat jotenkin

a) valita, ovatko ryhmässä läsnä vai eivät ole

b) itse loppupeleissä päättää, mitä suunnitelmat sisältävät

c) kohdella hierarkiassa hoitajia ja sosionomejakin ikään kuin alimpana kastina, lasten jälkeen tulevina arvoasteikossa, joita voi jos haluaa osallistaa (lasten halut huomioon ottaen, näiden toisten työntekijöiden näkemyksiä ei välttämättä)

On perusasia ymmärtää, että ammattilaiset ovat siellä töissä yhdenvertaisina. Ei yksi voi suunnitella yli muiden ja olettaa, että muut sitten sitoutuvat niiden koreografioiden mukaan tanssimiseen. Jos lähiopettaja on joskus läsnä ryhmässä, niin se mitä hän niinä hetkinä näkee ja tulkitsee lasten tarpeista on vain yksi näkökulma. Niillä tiimin muilla ammattilaisilla on omat näkemyksensä. Ja jokaisella lapsella omansa, kuten heidän huoltajillaankin. Kannattaa kuunnella tarkasti, mitä ne työntekijät sanovat, jotka ovat lasten kanssa koko päivän ja kaikissa arjen tilanteissa.

Kohta saatetaan olla tilanteessa, että todetaan, ettei noita opettajia edes tarvita mihinkään. Suunnitelmat ja hankkeet tulevat valmiina virastotasolta ja niitä osaa kuka vain toteuttaa suoraan matskuista. Opettajia ei ole muutenkaan paljon ryhmissä, joten sama se, jos ovat pois kokonaan. Hoitajat hän niitä taloja pyörittävät.

Todella erikoisesti luit ja tulkitsit kommentin, johon vastasit. Hoitajien pitämisenä alimpana kastina?

Kysymykseesi "mikä on lähiopettaja?" vastaan, että kaiken ei tarvitse olla niin virallista, edes varhaiskasvatuksessa. Sanotaanko näin, että se on "etäopettajan" vastakohta, vo joka priorisoi läsnäoloaan lapsiryhmässä (eikä todellakaan väheksy lastenhoitajia).

Miksi keksit jotain ihmeellisiä "titteleitä" ja nimikkeitä?

Ei sellaista olekaan kuin "lähiopettaja" varhaiskasvatuksessa, ei vaikka miten "priorisoisit läsnäolosi lapsiryhmään".

Ryhmässä joko ollaan tai ei olla ja vakaopettajien työstä vie leijonanosan päivittäin ja viikottain se, että hän on pois ryhmästä.

Keksiminen kuuluu ihan vain leikillisyyteen, mutta myös asioiden pyörittelyyn ja miettimiseen pintaa syvemmältä. Voisin kirjoittaa toisenkin kuvaavan "tittelin", mutta säästän sen, ettei pasmasi mene enempää sekaisin.

Sitä ihmettelen, että miten voit pitää uhkana sitä, että opettaja ei olekaan "leijonan osaa" ryhmän ulkopuolella? Liittyykö tämä siihen, kun kirjoitit, että "hoitajathan niitä taloja pyörittävät" ja "sama se vaikka opettajat pysyisivät poissa kokonaan"?

Ivallisuuteesi ei ole aihetta eikä varsinkaan syytä, toki se kertoo sinusta jotakin, mutta silti.

Ja olisi myös hyvä olla ns faktoista varma ennenkuin "kuittailee, en nimittäin ole sinulle kirjoittanut tokaisua "hoitajathan niitä taloja pyörittävät" tai tuota toistakaan lausetta.

En myöskään ymmärrä logiikkaasi tuon väitteesi takana jossa toteat, että pitäisi uhkana ryhmässä läsnäolevaa vakaopettajaa/sosionomin, mielenkiintoista sinänsä, että noinkin toteat..

Vierailija kirjoitti:

Siellä on valtava määrä burnoutissa ja vuosia jatkuneen huonon kohtelun kyynistämiä ihmisiä raatamassa pienellä palkalla. Järjettömät työkuormat, univaje ja kroonistuneita sairauksia. Ei mitään arvostusta, ehkä joskus piparikahvit työnantajalta kollektiivisena kiitoksena. Noita oli joskus kerran vuodessa, nykyään ei taida olla niitäkään.

Sitten yhtäkkiä heitetään kaikki entiset opettajat ulos, juuri ne ryhmässä toimimisen osaajat eli sosionomitaustaiset opettajat. Hoitajille ilmoitetaan, ettei heitä enää tarvita tulevaisuudessa, ehkä 30% saa jatkaa. Nyt voitte kuitenkin tehdä näitä ope sijaisuuksia, kun ne sosionomiopet savustettiin ulos. Mepäs koulutetaan tänne tuhansia uusia parikymppisiä pimuja panemaan hommat uusiksi!.... Ja sitten näitä ideologisesti ufoilevia uusia tekijöitä kahmitaan sinne todellisuuteen.

Ei vaadi suurta päättelytaitoa tajuta, miksi siellä on 10-30 vuotisen työuran tehneitä hoitajia, jotka eivät sano enää mitään. Tai tee. Mistä hel*etistä ne tietää, mitä se heidän oman lapsen tai lapsenlapsen ikätoveri, juuri koulunpenkiltä tullut uuden ideologian airue heiltä haluaa. Miksi heidän pitäisi yrittää tietää, tukea, auttaa ja hyppiä näiden työtä harjoittelevien oikkujen tahtiin? Hoitajat ovat hoitaneet näitä uusia pedagogisia ihmeitä vain pari vuosikymmentä sitten lapsiryhmänsä lapsina, samoissa tiloissa ja samoilla potilla istumassa. Ovat varmaan pettyneitä, tuollaisiako niistä tuli.

Väsynyt ja nujerrettu ihminen ei toimi niin kuin hyvinvoiva, arvostettu, itsensä tärkeäksi ja työnsä merkitykselliseksi kokeva. Todella surkeasti johdettu muutosprosessi. Häpeä vaka.

Ennen työpaikoilla oli tasa-arvon ja yhteishenki. Nyt ei ole.

Kiitos, kiitos siitä, että nostit raa'an paljaasti esille vakahoitajien tilannetta ja vointia, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä alueella pk-seudulla oli ihan arkipäivää, että joidenkin vanhempien kanssa piti olla aina kaksi työntekijää oman turvallisuuden takia. Kukaan vanhemmista ei onneksi koskaan yrittänyt käydä päälle, mutta jotkut olivat kovia soittelemaan johtajalle, valehtelemaan että lastaan on laiminlyöty ja uhkailemaan työntekijöitä. Näillä vanhemmilla oli ties mitä mielenterveysongelmaa. Joka kohtaamistilanteessa toinen työntekijä oli aina kuuloetäisyydellä.

Olen myös joutunut tilanteeseen, jossa isä haki lastaan selvästi päihtyneenä. Oli vielä illan viimeinen lapsi ja minä ainonana työntekijänä paikalla. Tässä tapauksessa isä onneksi oli rauhallinen kuin kerroin, että en voi antaa lasta hänen mukaansa. Jälkeenpäin mietin, että kyllähän tuossakin tilanteessa vaara piili. Mitä jos isä olisikin suuttunut ja kohdistanut minuun esimerkiksi väkivaltaa? Koskaan kun ei tiedä, miten päihtynyt ihminen käyttäytyy. Onko viisasta ylipäätään jättää työntekijää yksin päiväkodissa, jossa on paljon lastensuojelun piirissä olevia perheitäja kaikenlaisia turvatoimia sen varalle, että väkivaltainen vanhempi tulee lasta hakemaan.

No miten se on sinne pedagogiikkaan suunniteltu? Onhan siellä joku, jonka tehtävä on suunnitella 5h/vk miten homma skulaa.

Ei tuo ole pedagoginen kysymys, jota opettaja sak-ajallaan hoitaa. Tuo on enemmänkin johtajan asia, joka pitäisi järjestää niin, että iltavuorossa olisi aina kaksi kasvattajaa. Vaikka ei olisikaan turvallisuus uhattuna, on kuitenkin ikäviä ne tilanteet, joissa yhtä lasta ei tullakaan hakemaan. Äiti luulee, että isä hakee, isä luulee, että äiti hakee.. ja sitten lopulta perheen alaikäinen lapsi laitetaan 45 minuuttia päiväkodin sulkemisajan jälkeen hakemaan unohtunutta taaperoa. Noissa tilanteissa on kurjaa olla yksin, varsinkin, jos vanhempia tai varahakijaa ei saa kiinni puhelimitse.

"Minä ja meidän yhteisömme". Kyllä on pedagogiikkaa. Kaikki mitä siellä tehdään tai ollaan tekemättä pitää pystyä perustelemaan pedagogiikalla. Todellakin on pedagoginen valinta, kuinka kohtaatte lapsen vanhemmat ja miten niitä sensitiivisiä tunnetaitoja siellä esimerkinomaisesti sovelletaan. Lapsi katsoo tarkkaan, kuinka vanhempi käyttäytyy ja kokee kasvattajan ja toisinpäin.

Ärsyttää, kun ei ymmärretä yhtään, mitä koko käsite pedagogiikka tarkoittaa, saati tajuta koko kokonaisuutta. Siellä opetetaan taitoja elämää varten. Et voi opettaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja samalla opettajana joka solullasi ilmentää, että hoitaja on opettajaa alempi, open apulainen, ei tasavertainen. Juuri tuo asenne tälläkin palstalla on tullut monessa kommentissa esiin. Se on kokemus. Lapsille todella haitallinen kokemus.

Mitä sinä nyt siis kritisoit? Sitä että minä en opettajana järjestä kahta työntekijää iltavuoroon? Asiaa on kyllä käsitelty koko talon voimin. Kyse on resursseista ja sinä varmaan päiväkodin työntekijänä ymmärrät, että tyhjästä on paha nyhjästä. Jos myöhäisessä illassa on kaksi työntekijää, se on pois aamusta.

Enkä myöskään ymmärrä kommenttia tunnetaidoista ja sensitiivisyydestä? Eli jos asiakas uhkailee, vika on työntekijän ammattitaidoissa? Joskus voi olla, mutta välillä ne vanhemmat purkaa pahan olonsa työntekijään vaikka miten yrittäisi olla sensitiivinen. Kysy vaikka pitkän uran tehneeltä mielenterveyden ammattilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on valtava määrä burnoutissa ja vuosia jatkuneen huonon kohtelun kyynistämiä ihmisiä raatamassa pienellä palkalla. Järjettömät työkuormat, univaje ja kroonistuneita sairauksia. Ei mitään arvostusta, ehkä joskus piparikahvit työnantajalta kollektiivisena kiitoksena. Noita oli joskus kerran vuodessa, nykyään ei taida olla niitäkään.

Sitten yhtäkkiä heitetään kaikki entiset opettajat ulos, juuri ne ryhmässä toimimisen osaajat eli sosionomitaustaiset opettajat. Hoitajille ilmoitetaan, ettei heitä enää tarvita tulevaisuudessa, ehkä 30% saa jatkaa. Nyt voitte kuitenkin tehdä näitä ope sijaisuuksia, kun ne sosionomiopet savustettiin ulos. Mepäs koulutetaan tänne tuhansia uusia parikymppisiä pimuja panemaan hommat uusiksi!.... Ja sitten näitä ideologisesti ufoilevia uusia tekijöitä kahmitaan sinne todellisuuteen.

Ei vaadi suurta päättelytaitoa tajuta, miksi siellä on 10-30 vuotisen työuran tehneitä hoitajia, jotka eivät sano enää mitään. Tai tee. Mistä hel*etistä ne tietää, mitä se heidän oman lapsen tai lapsenlapsen ikätoveri, juuri koulunpenkiltä tullut uuden ideologian airue heiltä haluaa. Miksi heidän pitäisi yrittää tietää, tukea, auttaa ja hyppiä näiden työtä harjoittelevien oikkujen tahtiin? Hoitajat ovat hoitaneet näitä uusia pedagogisia ihmeitä vain pari vuosikymmentä sitten lapsiryhmänsä lapsina, samoissa tiloissa ja samoilla potilla istumassa. Ovat varmaan pettyneitä, tuollaisiako niistä tuli.

Väsynyt ja nujerrettu ihminen ei toimi niin kuin hyvinvoiva, arvostettu, itsensä tärkeäksi ja työnsä merkitykselliseksi kokeva. Todella surkeasti johdettu muutosprosessi. Häpeä vaka.

Ennen työpaikoilla oli tasa-arvon ja yhteishenki. Nyt ei ole.

Onko myös muita asioita, joita työpaikoilla ei tarvitse noudattaa kuin laki? Työajat, käytöstavat?

Omaopettaja joka ei kanna vastuutaan hänelle jaetuista lapsista voisi hieman katsoa peiliin eikä narista muista tekijöistä.

Miten nämä tiimin vastaavat opettajat nostavat korkeampaa palkkaa, mutta delegoivat työt kuitenkin muille? Mistä se korotettu palkka siis koostuu?

Mikä on omaopettaja?

T. Alalla 19v enkä ole moiseen termiin saati titteliin törmännyt.

En myöskään siihen, että kuvakorttien tekeminen, käytännössä Papunettiin tmv, meneminen, sopivien kuvien poimiminen, tulostaminen ja laminointi, olisi kiellettyä puuhaa kaikille muille kuin vakaopettajille.

En ole pitkään aikaan kuullut mitään noin älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on omaopettaja?

T. Alalla 19v enkä ole moiseen termiin saati titteliin törmännyt.

En myöskään siihen, että kuvakorttien tekeminen, käytännössä Papunettiin tmv, meneminen, sopivien kuvien poimiminen, tulostaminen ja laminointi, olisi kiellettyä puuhaa kaikille muille kuin vakaopettajille.

En ole pitkään aikaan kuullut mitään noin älytöntä.

Olet varmaan niitä kuka delegoi kaiken mm. kuvanteon ja muun muiden vastuulle. Tämän takia vastuu lapsista pitää jakaa, jolloin edes joku syventyisi lapsen asioihin paremmin. Kaikkea ei yksi ihminen pysty hoitamaan. Siksi tiimi ja vastuunjako. Entä vastuunkanto? Kantaako lapsen asioihin syvemmin perehtynyt vastuun lapsen asioista ja sovituista järjestelyistä?

Vierailija kirjoitti:

Siellä on valtava määrä burnoutissa ja vuosia jatkuneen huonon kohtelun kyynistämiä ihmisiä raatamassa pienellä palkalla. Järjettömät työkuormat, univaje ja kroonistuneita sairauksia. Ei mitään arvostusta, ehkä joskus piparikahvit työnantajalta kollektiivisena kiitoksena. Noita oli joskus kerran vuodessa, nykyään ei taida olla niitäkään.

Sitten yhtäkkiä heitetään kaikki entiset opettajat ulos, juuri ne ryhmässä toimimisen osaajat eli sosionomitaustaiset opettajat. Hoitajille ilmoitetaan, ettei heitä enää tarvita tulevaisuudessa, ehkä 30% saa jatkaa. Nyt voitte kuitenkin tehdä näitä ope sijaisuuksia, kun ne sosionomiopet savustettiin ulos. Mepäs koulutetaan tänne tuhansia uusia parikymppisiä pimuja panemaan hommat uusiksi!.... Ja sitten näitä ideologisesti ufoilevia uusia tekijöitä kahmitaan sinne todellisuuteen.

Ei vaadi suurta päättelytaitoa tajuta, miksi siellä on 10-30 vuotisen työuran tehneitä hoitajia, jotka eivät sano enää mitään. Tai tee. Mistä hel*etistä ne tietää, mitä se heidän oman lapsen tai lapsenlapsen ikätoveri, juuri koulunpenkiltä tullut uuden ideologian airue heiltä haluaa. Miksi heidän pitäisi yrittää tietää, tukea, auttaa ja hyppiä näiden työtä harjoittelevien oikkujen tahtiin? Hoitajat ovat hoitaneet näitä uusia pedagogisia ihmeitä vain pari vuosikymmentä sitten lapsiryhmänsä lapsina, samoissa tiloissa ja samoilla potilla istumassa. Ovat varmaan pettyneitä, tuollaisiako niistä tuli.

Väsynyt ja nujerrettu ihminen ei toimi niin kuin hyvinvoiva, arvostettu, itsensä tärkeäksi ja työnsä merkitykselliseksi kokeva. Todella surkeasti johdettu muutosprosessi. Häpeä vaka.

Ennen työpaikoilla oli tasa-arvon ja yhteishenki. Nyt ei ole.

Lisäksi alalla 20-40 vuotta ollut on nähnyt miten trendit tulevat ja menevät mutta perusasiat pysyvät. Ei jaksa lähteä kaikkeen uuteen mukaan kun tietää, että viiden vuoden päästä tulee uudet tuulet ja vanhat menee romukoppaan. Ja on nähty sekin, että jos alalle tulee noviisi jolla on pallo hukassa ja aukriteetti kateissa, ei sitä ole vielä viiden vuoden päästäkään. Suunnitelmat on yhtä ufoja ja kaukana arjesta kuin alussakin. Kaikki vaan eivät ole oikealla alalla vaikka päteviä ovatkin koulutuksen kautta. Koskee niin hoitajia kuin opettajiakin.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä tiimin vastaavat opettajat nostavat korkeampaa palkkaa, mutta delegoivat työt kuitenkin muille? Mistä se korotettu palkka siis koostuu?

Koostuu siitä, että osaa sanoa: en minä tiedä, koska sen ja sen vastuulla on kyseinen asia sekä Hoidatko sinä sen? Sekä taidosta valittaa muille kuinka on niin väsynyt, koska joutuu kaiken tekemään ja kantamaan kaikesta vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

No kyllä se niin onkin, että ryhmän pedagoginen vastuu on opettajalla. Siitä maksetaan opettajan palkka ja siihen työhön vaaditaan opettajan koulutus. Hoitajat ovat siinä oikeassa, että opettaja vastaa toiminnan pedagogisesti luonteesta (eli siitä, miten kasvatus ja opetus on ryhmässä järjestetty).

Olet vielä kokematon, joten tietenkään se ei onnistu kunnolla tuossa vaiheessa. Vuosi vuodelta paremmin.

Hoitajien koulutus ja työsopimus on kohdistettu perushoitoon. He hoitavat sen. Sinun on tuotava yliopistossa tai am:ssa oppimasi tietotaito käyttöön. Kerro heille miksi sinun mielestäsi lapset ovat levottomia ja ehdota ratkaisua, äläkä haaveile avustajista (tai kenestäkään muustakaan), jotka hoitaisivat asian puolestasi kuntoon. Opettajan vastuu on suuri ja työ on vaikeaa. Nyt kuitenkin on inkluusio aika ja näillä mennään. Latele hankkimasi opit pöytään ja sitten kokeilemaan, kuinka ne käytännössä toimivat.

PS. Miksi luulet, että niin moni kokenut ja ei-kokenut opettaja on jo lähtenyt menemään?

No olen yhä sitä mieltä, että kuukauden työssäolon jälkeen en todellakaan pysty ratkaisemaan tuota yhtälöä. Joka johtuu muustakin kuin minun toiminnastani. Teen sen minkä voin. Enempää en voi. Ja kyllähän yleensäkin kestää päästä kiinni työhön puoli vuotta ..Niin nyt muka pitäisi jo pystyä ratkaisemaan ryhmän kaikki ongelmat. Hohhoijaa. Ei kovin realistista.

T. Jo nyt tähän menoon väsynyt ope

Delegoi tehtäviä.

Idea ei ole, että sinä yksin teet vaan te yhdessä. Jokaiselle oma pienryhmä ja olette eri paikoissa ryhminenne. Osa ulkona, osa jumppaamassa, osa maalaamassa tms. Ei kaikki yhdessä oikeastaan muulloin kuin nukkumassa. Ruokapöydätkin pöytäkunniksi.

Vaikka kuinka sopii ja delegoi, ei se aina takaa sitä, että työ ja vastuu jakautuu tasan. Siitä viereisestä ruokapöydästä voi lapsi huutaa sille avuntarpeeseen vastaavalle aikuiselle asiansa, koska lapsen ruokapöydässä syövä aikuinen ei lapsen tarpeisiin ja avunpyyntöön vastaa. Pahin mitä olen nähnyt on ollut retkeillessä lapsi tarttui aikuisen käteen kävelläkseen tämän kanssa ja aikuinen kuitenkin ravisti lapsen käden pois todeten älä koske muhun ja osaat sä itsekin kävellä ilman mun kättä, etsi joku lapsi pariksi. Näin aikuinen viestii lapselle ettei hänen luo kannata tulla eikä aikuinen ole lasta varten. Usein työntekijä, jonka nimi kaikuu lapsen huutamana useasti päivän aikana apua pyytäen, (saattaa olla lapsikuoro huutamassa nimeä), on se aikuinen, joka on päivittäin jatkuvassa ylikuormitustilassa ja lapset ovat oppineet, että tämä aikuinen on oikeasti läsnä ja vastaa heidän tarpeisiin.

Ihmettelen, että nykypäivänäkin ei nähdä sitä lapsen tarvetta toiminnassa. Jos lapsi tarvitsee kuvatukea ja yksilöllisempää ohjausta, jää se monesti yhden ihmisen harteille toteutettavaksi tai se jää tekemättä kokonaan. Samoin saattaa olla tilanteita missä lasta, joka ei vain kykene istumaan pitkiä aikoja paikallaan pakotetaan istumaan puolisen tuntia ja sitten sätitään häntä, vaikka tiedetään ettei hän siihen vielä kykene. Positiivinen pedagogiikkka nääs🏻

Eikö lapsen käteen tarttumaton ole hieman väärällä alalla?