Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"Siellä on valtava määrä burnoutissa ja vuosia jatkuneen huonon kohtelun kyynistämiä ihmisiä raatamassa pienellä palkalla.

Järjettömät työkuormat, univaje ja kroonistuneita sairauksia.

Ei mitään arvostusta, ehkä joskus piparikahvit työnantajalta kollektiivisena kiitoksena. Noita oli joskus kerran vuodessa, nykyään ei taida olla niitäkään.

Sitten yhtäkkiä heitetään kaikki entiset opettajat ulos, juuri ne ryhmässä toimimisen osaajat eli sosionomitaustaiset opettajat. Hoitajille ilmoitetaan, ettei heitä enää tarvita tulevaisuudessa, ehkä 30% saa jatkaa. Nyt voitte kuitenkin tehdä näitä ope sijaisuuksia, kun ne sosionomiopet savustettiin ulos. Mepäs koulutetaan tänne tuhansia uusia parikymppisiä pimuja panemaan hommat uusiksi!.... Ja sitten näitä ideologisesti ufoilevia uusia tekijöitä kahmitaan sinne todellisuuteen....

.......Väsynyt ja nujerrettu ihminen ei toimi niin kuin hyvinvoiva, arvostettu, itsensä tärkeäksi ja työnsä merkitykselliseksi kokeva. Todella surkeasti johdettu muutosprosessi. Häpeä vaka.

Ennen työpaikoilla oli tasa-arvon ja yhteishenki. Nyt ei ole."  

Hyvin kirjoitit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen ilmiö tuttua vakaopet, että hoitajat odottavat teidän ratkaisevan koko ryhmän pulmat ja levottomuudet? Olen ollut vasta kuukauden töissä ja tänään kerkesimme tiimini (2 hoitajaa) kanssa pitää vasta toisen tiimipalaverin. Ja alkoi syyttely miten kaikki on levotonta ja pitäisi saada homma toimimaan. Ööö he ovat itse olleet vuosikymmenet töissä ja minä vastavalmistuneena opena muka osaisin kuukauden työssäolemisen jälkeen ratkaista ongelman joka on ryhmä, jossa liikaa tukea tarvitsevia ilman avustajia? Työhön kyllästyneet hoitajat, ongelmia pakoileva esimies, joka sysää hommiaan hoitajille?Minua ei ole edes perehdytetty hommaan, esimiestä olen nähnyt tasan kerran. Niin nyt odotetaan, että minä ratkaisen uppoavan laivan ongelmat. Huoh. En edes kerkeä pitää sak aikojani. Ja kotona en todellakaan mitään tee työajan ulkopuolella. Toiminta on sitä mitä ehdin työaikana suunnitella. Tympeää vain kun toinen hoitaja ei edes puhu minulle ja nyt tiimissä valittaa miten homma ei toimi ja antaa ymmärtää sen olevan minun vikani ja minun tehtäväni ratkaista.

No kyllä se niin onkin, että ryhmän pedagoginen vastuu on opettajalla. Siitä maksetaan opettajan palkka ja siihen työhön vaaditaan opettajan koulutus. Hoitajat ovat siinä oikeassa, että opettaja vastaa toiminnan pedagogisesti luonteesta (eli siitä, miten kasvatus ja opetus on ryhmässä järjestetty).

Olet vielä kokematon, joten tietenkään se ei onnistu kunnolla tuossa vaiheessa. Vuosi vuodelta paremmin.

Hoitajien koulutus ja työsopimus on kohdistettu perushoitoon. He hoitavat sen. Sinun on tuotava yliopistossa tai am:ssa oppimasi tietotaito käyttöön. Kerro heille miksi sinun mielestäsi lapset ovat levottomia ja ehdota ratkaisua, äläkä haaveile avustajista (tai kenestäkään muustakaan), jotka hoitaisivat asian puolestasi kuntoon. Opettajan vastuu on suuri ja työ on vaikeaa. Nyt kuitenkin on inkluusio aika ja näillä mennään. Latele hankkimasi opit pöytään ja sitten kokeilemaan, kuinka ne käytännössä toimivat.

PS. Miksi luulet, että niin moni kokenut ja ei-kokenut opettaja on jo lähtenyt menemään?

No olen yhä sitä mieltä, että kuukauden työssäolon jälkeen en todellakaan pysty ratkaisemaan tuota yhtälöä. Joka johtuu muustakin kuin minun toiminnastani. Teen sen minkä voin. Enempää en voi. Ja kyllähän yleensäkin kestää päästä kiinni työhön puoli vuotta ..Niin nyt muka pitäisi jo pystyä ratkaisemaan ryhmän kaikki ongelmat. Hohhoijaa. Ei kovin realistista.

T. Jo nyt tähän menoon väsynyt ope

Delegoi tehtäviä.

Idea ei ole, että sinä yksin teet vaan te yhdessä. Jokaiselle oma pienryhmä ja olette eri paikoissa ryhminenne. Osa ulkona, osa jumppaamassa, osa maalaamassa tms. Ei kaikki yhdessä oikeastaan muulloin kuin nukkumassa. Ruokapöydätkin pöytäkunniksi.

Vaikka kuinka sopii ja delegoi, ei se aina takaa sitä, että työ ja vastuu jakautuu tasan. Siitä viereisestä ruokapöydästä voi lapsi huutaa sille avuntarpeeseen vastaavalle aikuiselle asiansa, koska lapsen ruokapöydässä syövä aikuinen ei lapsen tarpeisiin ja avunpyyntöön vastaa. Pahin mitä olen nähnyt on ollut retkeillessä lapsi tarttui aikuisen käteen kävelläkseen tämän kanssa ja aikuinen kuitenkin ravisti lapsen käden pois todeten älä koske muhun ja osaat sä itsekin kävellä ilman mun kättä, etsi joku lapsi pariksi. Näin aikuinen viestii lapselle ettei hänen luo kannata tulla eikä aikuinen ole lasta varten. Usein työntekijä, jonka nimi kaikuu lapsen huutamana useasti päivän aikana apua pyytäen, (saattaa olla lapsikuoro huutamassa nimeä), on se aikuinen, joka on päivittäin jatkuvassa ylikuormitustilassa ja lapset ovat oppineet, että tämä aikuinen on oikeasti läsnä ja vastaa heidän tarpeisiin.

Ihmettelen, että nykypäivänäkin ei nähdä sitä lapsen tarvetta toiminnassa. Jos lapsi tarvitsee kuvatukea ja yksilöllisempää ohjausta, jää se monesti yhden ihmisen harteille toteutettavaksi tai se jää tekemättä kokonaan. Samoin saattaa olla tilanteita missä lasta, joka ei vain kykene istumaan pitkiä aikoja paikallaan pakotetaan istumaan puolisen tuntia ja sitten sätitään häntä, vaikka tiedetään ettei hän siihen vielä kykene. Positiivinen pedagogiikkka nääs🏻

Eikö lapsen käteen tarttumaton ole hieman väärällä alalla?

Hei oikeesti, ei voi olla, että alan tilanteen tuntien siltikin ensimmäisenä yhä vihjataan (tai sanotaan suoraan), että lähde pois, et kelpaa, kun joku ihminen toimii jossain yksittäisessä tilanteessa poikkeuksellisesti.

Jos on siellä töissä siksi, että on todellakin pakko, ei ole muuta mahdollisuutta esim. köyhänä yksinhuoltajana ilman mitään tukiverkkoja, ja aivan finaalissa, niin ei kukaan meistä ihmisistä silloin enää käyttäydy kuin käyttäytyi ennen uupumista ja kestämätöntä kuormitusta. Moni on niin huonossa kunnossa, ettei edes tunnista sitä itse tai on kyvytön hakeutumaan terveydenhoitoon (eihän sinne edes saa aikoja, paitsi johtajilla on oma kuumalinja ja ohituskaista).

Eräs vanha työkaverini, 37-vuotias ensisynnyttäjä, ehti olla vauvansa kanssa 5kk, kun lapsi eräänä yönä oli vain kuollut. Shokki oli järkyttävä. Tuo vakatyöntekijä oli vuosikymmenet ollut itse aurinko työyhteisössä, aina auttamassa ja tsemppaamassa muita, lasten ikuinen "suosikki". Ihminen ei kestänyt olla kotona ja sairaslomalla ollenkaan vaan palasi töihin tosi pian. Eikä silloin kestänyt sitä, että lapset noin vain tulee ja halaa, antaa yhtäkkiä suukon, ottaa yllättäen kädestä kiinni. Ei edes sitä, että työkaveri pistää käden olalle. Itku ja tuska tuli aivan hallitsemattomana. Mutta kun hän sai tehdä työnsä suunnitelmallisesti, johdonmukaisesti, varautuen sylissäpitotilanteisiin ja levolle silittelyyn, kirjan lukemisiin ja lasten kanssa taiteiluun, elämänhalu alkoi hiljalleen, hyvin hiljalleen, palautua.

Jos ei työssään saa olla ihminen, ei meillä ole tässä maassa ketään, joka voi työtä tehdä. Vähän nyt armoa niille vakassa yhä sinnitteleville, vahvoille naisille. Kiitos.

Jatkuva sairauskierre niin lapsilla kuin ryhmän aikuisillakin. Työkaverit jatkuvasti poissa, ei sijaisia. Lapset sen sijaan aina paikalla vaikka olisivat kuinka kipeitä. Jatkuvaa vääntöä vanhempien kanssa siitä, että sairaan lapsen paikka on kotona. Ei vaan enää jaksa vääntää rautalangasta.

Ja sitten kirsikkana kakun päällä nämä 1 v. sosiaalistujat: lapsi hoidossa hyvässä lykyssä klo 7-17/18. Miten voi olla mahdollista/hyväksyttävää? Mitä nuorempi lapsi, sen pidemmät päivät. Ei vaan enää jaksa.

Oma etiikka ei vaan enää anna myöten tätä touhua. Kiitos ja näkemiin.

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä tilanne näkyy lasten käytöksessä, leikeissä, kaveritaidoissa, keskittymisessä ja kotona? Eivätkö lapset jo ala osoittaa stressin merkkejä ja taantuma taidoissaan, kun jatkuvasti on kireä tunnelma eikä mahdollisuutta olla oma itsensä, päättää itse leikeistään, mitä leikkii, missä leikkii, milloin leikkii, kenen kanssa leikkii ja kuinka kauan leikkii?

Mielestäni se on hyvinvoivan lapsen merkki, ettei ole tarvetta riehumiselle, huutamiselle, itkulle ja vaeltelulle. On heleä, pakottamaton lapsen ääni, muutama hyvä kaveri ja leikkirauha jatkaa samaa leikkiä vaikka koko viikon. Ei ole leikille otollista ympäristöä keskeyttää mielikuvitusrikas leikki yhtään mistään syystä, häiritä sitä metelillä, ramppauksella ja arvioilla "nyt hiljempaa" tai "onpas teillä kiva leikki, nyt on hyvä leikkiääni" tai yhtäkkiä tulla ja napata joku pois leikistä tekemään joku aikuisen keksimä tehtävä, askartelu, kysely tai testi. Todella epäkunnioittavaa ja lasten toimintaa väheksyvää käytöstä.

Joskus näkee niitäkin aikuisia, jotka väkisin tunkevat lisää lapsia johonkin leikkiin, joka on jo käynnissä. Uusia tulokkaita ei haluta leikkiä sotkemaan, mutta aikuinen siinä kailottaa kovaan ääneen, syyllistää leikkijät ja määrää "Täällä leikitään kaikkien kanssa, kyllä Touho mahtuu ihan hyvin tähän leikkiin mukaan!" Ja työntää lapsen sinne, sitten häipyy itse jonnekin kontrolloimaan muita tai nappaa jonkun pöytään istumaan ja tekemään palapeliä, tuosta vain, koska jostain käsittämättömästä syystä tämän lapsen pitää nyt tehdä palapeliä. No, siihen se aiempi leikki sitten loppuukin.

Ei leikkiä ja kaveruutta voi pakottaa. Se on lapsille elämän tärkein asia. Aikuinen, joka ei tajua tätä eikä enää osaa itse eläytyä leikin tapaan olla, ei osaa leikkiä itse, tuhoaa muidenkin leikit tökeröllä käytöksellään. Miksi pakottaa joku jonnekin muka "leikkimään". Eihän se niin onnistu. Aikuinen voi itse aloittaa uuden leikin lapsen tai lasten kanssa, joilla ei ole leikkiä syntynyt. Siinä se yhteistyö kehittyy. Sinne liittyy uusia jäseniä vapaaehtoisesti, nimenomaan liittyy, eikä väkisin tuoda seisomaan tai istumaan keskelle muiden leikkiä. Aikuisen pitää osata toimia esimerkkinä, kuinka uusi leikkijä hyväksytään mukaan, kuinka leikki rikastuu ja kuinka toisten leikkiä kunnioitetaan.

Mutta, osaavatko leikkiä yhdenvertaisina lasten kanssa? Vai ovatko itse aina se päsmäri, leikinkin johtaja, se joka päättää, mitä tässä tehdään, miten ja kuinka kauan.? Opetetaanko siellä yliopistossa, miten ollaan itse yksi leikkijä leikin imussa mukana? Vai aina ollaan itse se ohjaaja?

Kiitos tästä. Leikin maailmassa ollaan lasten elämän ja varhaiskasvatuksen ytimessä. Leikkirauha on kuitenkin jatkuvasti uhattuna tämän päivän varhaiskasvatuksessa.

https://www.is.fi/perhe/art-2000009357708.html

Tällä hetkellä harmittaa omassa työssäni erityisesti pari asiaa:

- vanhemmat tuovat lapsia sairaina tai puolikuntoisina päiväkotiin, taudit tarttuvat myös henkilökuntaan. Tulee sairauspoissaoloja. Sijaisia ei aina saada. 

- sulkuvuorossa ollessa ei kannata suunnitella mitään menoa työpäivän jälkeen, koska ainakin kerran viikossa tulee tilanne, jossa se viimeinen lapsi haetaan reilusti myöhässä, pahimmillaan 45 min sulkemisajan jälkeen, mikä on jo törkeää

Muuten meillä on suht hyvin asiat, verrattuna moneen muuhun paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Onhan se saattanut aloittaa opintoja jo töissäollessaan. 

Minulla yksi kaveri (ei-vaka) opiskeli kauppatieteen maisteriksi kokopäivätyön ohessa. Että kyllä jotkut, jos päätä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.

Se on aika inhimillistä, että kaikki aikuiset tekevät tarvittaessa "kaikkea", kun on kyse työstä jossa on krooninen pula tekijöistä ja jopa lasten turvallisuus vaarantuu päivittäin.

Päiväkoteihin ei oikeasti palkata laitoshuoltajan lisäksi ketään tekemään "vain siistimis tmv hommia", jos niin luulee niin ei ole ihan kartalla realiteeteistä eikä ole tehty asioista tarpeeksi selkoa työpaikkailmoituksessa/sopimuksen teko tilanteessa->siinä peräänkuulutan myös työnhakijan omaa vastuuta!

Ryhmään ei voi tulla tuntien ajaksi aikuista joka "vain" pyyhkii pöytiä, lakaisee lattioita, petaa ja laittaa sänkyjä, kuljettaa ruokakärryjä jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Onhan se saattanut aloittaa opintoja jo töissäollessaan. 

Minulla yksi kaveri (ei-vaka) opiskeli kauppatieteen maisteriksi kokopäivätyön ohessa. Että kyllä jotkut, jos päätä riittää. 

En usko eikä kirjoitettu teksti anna niin ymmärtääkään. Pään riittävyydestä en sano mitään, en pidä millään lailla tavoiteltavana sitä, että pitää hirveältä kiirettä akateemisten opintojen suorittamiselle, ei tässä maailmassa niin kiire työelämään tarvitse olla, sitä olen sanonut omallekin lapselleni joka siis yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

On toi mahdollista, helpostikin, 2 vuodessa. Kun on yksi tutkinto takana, voi hakea syventäviin opintoihin suoraan muuhunkin tiedekuntaan ja eri tieteenalalle. Koulutuspolut on muutoksessa muuallakin kuin vakassa. Nykyinen iso koulutusmuutos on vaikuttanut monilla tavoilla kaikilla koulutustasoilla. Varhaiskasvatus on vain yksi osa sitä, se perusosa siellä oppimispolun alussa. Tutkimusten mukaan juuri ne varhaiset vuodet 2-6v ovat ratkaisevan tärkeitä myöhemmälle oppimiselle, pohja perustaidoille ja minäkuvalle. Siksi lapset halutaan varhaiskasvatukseen, että tulevaisuudessa korkeakoulutukseen hakeutuvien määrä tässä maassa nousisi. Ja sitä kautta yleinen osaaminen, innovatiivisuus ja vauraus. Maailma on isojen muutosten ja ratkaisuja vaativien ongelmien keskellä. Tarvitaan kyvykkäitä ihmisiä, ei kestäviä ratkaisuja saada aikaiseksi mutulla ja tappelulla. Tarvitaan eri alojen tietoa, taitoa ja toimintaa, ja etenkin sen yhteisen tavoitteen tiedostamista.

Mitä tulee pitkään matematiikkaan, niin tuo on kyllä ollut esillä ja yleisessä tiedossa jo vuosia. Pitkä matematiikka ja siitä hyvä arvosana antavat lisäpisteitä aivan joka ikiseen yliopiston lähtötasopisteytykseen, vaikka hakisit lukemaan ranskaa. Missään niistä se ei ole kuitenkaan absoluuttinen vaatimus, että pitäisi olla L tai E. Voit hakea sisään myös pääsykokeilla, erillishaku a ja Avoimen yo:n kautta. Yliopistoon voi hakea vaikkei olisi mitään lukiota koskaan suorittanutkaan. Ammattikoulu tai joitakin opintopisteitä Avoimessa yo:ssa suoritettuna riittää vallan mainiosti. Motivaatio ja valmistautuminen pääsykokeeseen riittää. Nuorista ylioppilaista moni taas hakee todistuspisteillä, jos ne ovat hyviä.

Jotkut ihmiset haluavat jostain syystä glorifioida yliopistoja ikään kuin muita koulutusmuotoja paremmaksi. Järjetön ajatus, koska kyseessä ovat eri tarkoituksiin suunnatut opinnot. Saman tieteeseen, käytäntöön ja jaettuun maailmaan ne kaikki tähtäävät. Yliopistoissa opiskele aivan samoja suomalaisia ja ulkomaalaisia kuin muissakin oppilaitoksissa. Jos yliopisto kiinnostaa, mutta on olo, ettei se ole tarkoitettu kuin joillekin mystisille yläluokan neroille, kannatta mennä ovista sisään ja suoraan sinne opintoneuvontaan kysymään, millaista siellä on ja miten haetaan tai opiskellaan. Jo häviää ennakkoluulot, ne on mukavaa väkeä siellä.

Luennotkin ovat taas kaikki avoimia koronan jälkeen, yliopiston tilat ovat julkista tilaa, jonne voi kuka vain mennä kuuntelemaan. Sen kun marssii sisään, istuu alas ja kuuntelee. Muita ei saa häiritä, arvostella tai kiusata millään tavoin, se on kiellettyä (turvallisen tilan periaate). Jos koet kiusaamista tai asiattomuuksia, ilmoitat siitä häirintäyhdyshenkilölle ja asiaan puututaan aina, tehokkaasti ja viipymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Onhan se saattanut aloittaa opintoja jo töissäollessaan. 

Minulla yksi kaveri (ei-vaka) opiskeli kauppatieteen maisteriksi kokopäivätyön ohessa. Että kyllä jotkut, jos päätä riittää. 

En usko eikä kirjoitettu teksti anna niin ymmärtääkään. Pään riittävyydestä en sano mitään, en pidä millään lailla tavoiteltavana sitä, että pitää hirveältä kiirettä akateemisten opintojen suorittamiselle, ei tässä maailmassa niin kiire työelämään tarvitse olla, sitä olen sanonut omallekin lapselleni joka siis yliopistossa.

Kiirettä?? Mutta jos jollekin se oppiminen on oikeasti helppoa, luultavasti aikuinen osaa valita aineen johon oikeasti on motivaatio? Ei se välttämättä ole mitään kummoisempaa kiirettä pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.

Se on aika inhimillistä, että kaikki aikuiset tekevät tarvittaessa "kaikkea", kun on kyse työstä jossa on krooninen pula tekijöistä ja jopa lasten turvallisuus vaarantuu päivittäin.

Päiväkoteihin ei oikeasti palkata laitoshuoltajan lisäksi ketään tekemään "vain siistimis tmv hommia", jos niin luulee niin ei ole ihan kartalla realiteeteistä eikä ole tehty asioista tarpeeksi selkoa työpaikkailmoituksessa/sopimuksen teko tilanteessa->siinä peräänkuulutan myös työnhakijan omaa vastuuta!

Ryhmään ei voi tulla tuntien ajaksi aikuista joka "vain" pyyhkii pöytiä, lakaisee lattioita, petaa ja laittaa sänkyjä, kuljettaa ruokakärryjä jne

Inhimillistä... varmaan jos ei osaa sanoa ei, tai ei edes ole ketään, jolle sanoa ei. Entäpä se lapsi, jolla on niin iso tarve henkilökohtaiselle avustajalle, että hänelle se on myönnetty jo ennen kouluikää. Miten hänen oikeus siinä täyttyy, kun avustaja tekeekin kaikkea muuta kuin auttaa häntä? 

***

Kunnat harvoin nykyään itse hommaavat kallista avustamista itse. Yksi ryhmä joka saa avustajan, on sijoitetut lapset. Koska he ovat lastensuojelun asiakkaita, he saavat avustajan kotikuntansa (josta ovat lähtöisin) palkkaamana. Heidän kotikunta on heidän "huoltaja" koska ovat huostaanotettuja - kunta on velvoitettu maksamaan lapsen tuen tarpeen huostaanoton aikana. 

Sehän on törkeää toimintaa päiväkodilta, jos otetaan tällaisen lapsen avustaja ihan muihin tehtäviin. Etenkin jos palkkansakin tulee jostain ihan muualta kuin kyseiseltä kunnalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Onhan se saattanut aloittaa opintoja jo töissäollessaan. 

Minulla yksi kaveri (ei-vaka) opiskeli kauppatieteen maisteriksi kokopäivätyön ohessa. Että kyllä jotkut, jos päätä riittää. 

En usko eikä kirjoitettu teksti anna niin ymmärtääkään. Pään riittävyydestä en sano mitään, en pidä millään lailla tavoiteltavana sitä, että pitää hirveältä kiirettä akateemisten opintojen suorittamiselle, ei tässä maailmassa niin kiire työelämään tarvitse olla, sitä olen sanonut omallekin lapselleni joka siis yliopistossa.

Kiirettä?? Mutta jos jollekin se oppiminen on oikeasti helppoa, luultavasti aikuinen osaa valita aineen johon oikeasti on motivaatio? Ei se välttämättä ole mitään kummoisempaa kiirettä pitänyt. 

Sekoitat nyt kaksi eri asiaa, ei helppous tai motivaatio oikeaan aineeseen tarkoita sitä, että tulisi ns kiirehtiä. Eikä se, että ei kiirehdi tai valmistu extranopeaan tahtiin tarkoita sitä, että opiskelumotivaatiossa sakkaisi tai olisi jotenkin "vaikeaa".

Tulee mieleen se eräs nuori nainen josta uutisoitiin kuinka valmistui hypernopeasti, se ei ole millään lailla tavoiteltavaa, mielestäni. Ei edes terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Nyt taidat puhua jonkun muun puolesta, ehkä jonkun pojan äitinä tai mummona, etkä kenties itse ole opiskellut koskaan yliopistossa, ainakaan vuoden 2000 jälkeen?

Yliopisto-opinnot suoritetaan aina omassa tahdissa. Tuollaiset 3 v kanditutkintoa ja 2 vuotta maisteritutkintoa ovat vain viitteellisiä tavoite aikoja. Ne eivät todellakaan ole mikään kehys, jossa jokainen menisi kuin peruskoulun pulpetissa.

Osa suorittaa opintonsa vaikka vuodessa tai parissa, joltain voi mennä 8 vuotta. Joku lukee tohtoriksi asti ennen kuin on 23 vuotias. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. Eihän peruskoulua tai lukiotakaan ole pakko suorittaa tietyssä tahdissa ja vuosi määrässä, kunhan vain ops:n mukainen oppimäärä on suoritettu ja tentitty tai muuten osoitettu omaksutuksi.

Kun teet tutkimusta, niin alasta riippuen tutkimukseen ja aineistoihin liittyy paljon muuttujia, jotka vaikuttavat työsi etenemiseen. Korona ja Venäjän sota ovat tietysti vaikuttaneet omalta osaltaan. Ja todellakin, valtavan moni tekee opintoja työn ohessa tai töitä opintojen ohessa. Yliopistolla on monia 40-60-vuotiaita opiskelijoita, joilla elämän sisältö tulee siitä, että aina välillä opiskelee uuden alan tai syventää vanhoja. Tietoa tulee jatkuvasti lisää ja asiat muuttuvat, ei viime vuosisadalla suoritettu tutkinto välttämättä ole ajan tasalla nykyisten tietojen ja tarpeiden kanssa.

Ja nyt on kyllä niin, että kukaan vähänkään tällä vuosituhannella elänyt ei todellakaan voi ajatella, etteivät tytöt ja naiset olisi matemaattisesti lahjakkaita ja tietotekniikasta kiinnostuneita. Hei haloo, juuri nimenomaan ovat superhaluttuja ja taitavia nykyisessä robotiikassa, tekoälytutkimuksessa ja - kehityksessä, kognitiotieteissä, pelialalla, algoritmianalytiikassa ja missä vain, missä suunnitellaan, analysoidaan ja kehitetään vaativamman tason ohjelmistoja. Ottakaa selvää asioista!

Jos ei vakalainen itse ole lähdössä digialalle, kauppikseen, lääkikseen, yrittäjäksi tai ohjelmoijaksi, niin pitäkää huoli, ettei päiväkodista lähde kouluun yksikään tyttö asenteella, että en mä voi, en mä osaa, vain pojat on tietoteknisiä ja matemaattisia, mä siivoan ja hoidan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kakkukahvit ja kuplivat kilisemään! Kuulin juuri, että syksyllä irtisanoutunut (entinen) varhaiskasvatuksen opettaja kollegani on juuri aloittanut uudessa työpaikassa! On it-firmassa osaston he-päällikkönä nyt. 😊 Palkka, työolot, työajat, lounastauot, ilmapiiri ja työ itsessään aikas erilaista kuin vielä muutama kuukausi sitten... Jaan tänne, koska kerrankin jotakin iloista ja hyvää sanottavaa. On ollut niin surullisia viestejä paljon.

PS. Sai paikan toisen kaverinsa vinkistä. Tämä toinen lähti 3 vuotta sitten, luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi (oli kuulemma helppo päästä sisään yliopistoon ja varsin rentoa menoa verrattuna opettajaopintoihin) ja sai jo opiskeluaikana paikan koodarina siellä.

Nyt kyllä alkaa itsellä suunnitelmat muuttua. Noilla lähtöpalkka 5k tuntumassa ja työsuhde-edut jotain muuta kuin nuhjuinen huppari työnantajan logolla. Lähden kehittämään digipelejä.

Lähti 3v sitten ja luki tietojenkäsittelytieteestä maisteriksi? Missä ajassa?

Meinaan vain, esim.Hgin yliopistossa voi tietojenkäsittelytiedettä opiskella ja kandivaiheeseen pääsy kestää sen 3v josta sitten voi jatkaa maisteriksi asti.

Jyväskylän yliopistossa informaatiotekninen tiedekunta jossa voi valita useamman 'alan" vaihtoehdon joihin ns painottuva, sama juttu eli 3v+2v on opintojen kesto.

Pääsyn helppouden kyseenalaistan myös, toki oma kokemus kertoo vain yo-todistuksella pääsemisestä, mutta senkin piti olla varsin hyvä ja esim.pitkän matematiikan vähintään E, siis jos todistuksella halusi sisään päästä.

Nyt taidat puhua jonkun muun puolesta, ehkä jonkun pojan äitinä tai mummona, etkä kenties itse ole opiskellut koskaan yliopistossa, ainakaan vuoden 2000 jälkeen?

Yliopisto-opinnot suoritetaan aina omassa tahdissa. Tuollaiset 3 v kanditutkintoa ja 2 vuotta maisteritutkintoa ovat vain viitteellisiä tavoite aikoja. Ne eivät todellakaan ole mikään kehys, jossa jokainen menisi kuin peruskoulun pulpetissa.

Osa suorittaa opintonsa vaikka vuodessa tai parissa, joltain voi mennä 8 vuotta. Joku lukee tohtoriksi asti ennen kuin on 23 vuotias. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. Eihän peruskoulua tai lukiotakaan ole pakko suorittaa tietyssä tahdissa ja vuosi määrässä, kunhan vain ops:n mukainen oppimäärä on suoritettu ja tentitty tai muuten osoitettu omaksutuksi.

Kun teet tutkimusta, niin alasta riippuen tutkimukseen ja aineistoihin liittyy paljon muuttujia, jotka vaikuttavat työsi etenemiseen. Korona ja Venäjän sota ovat tietysti vaikuttaneet omalta osaltaan. Ja todellakin, valtavan moni tekee opintoja työn ohessa tai töitä opintojen ohessa. Yliopistolla on monia 40-60-vuotiaita opiskelijoita, joilla elämän sisältö tulee siitä, että aina välillä opiskelee uuden alan tai syventää vanhoja. Tietoa tulee jatkuvasti lisää ja asiat muuttuvat, ei viime vuosisadalla suoritettu tutkinto välttämättä ole ajan tasalla nykyisten tietojen ja tarpeiden kanssa.

Ja nyt on kyllä niin, että kukaan vähänkään tällä vuosituhannella elänyt ei todellakaan voi ajatella, etteivät tytöt ja naiset olisi matemaattisesti lahjakkaita ja tietotekniikasta kiinnostuneita. Hei haloo, juuri nimenomaan ovat superhaluttuja ja taitavia nykyisessä robotiikassa, tekoälytutkimuksessa ja - kehityksessä, kognitiotieteissä, pelialalla, algoritmianalytiikassa ja missä vain, missä suunnitellaan, analysoidaan ja kehitetään vaativamman tason ohjelmistoja. Ottakaa selvää asioista!

Jos ei vakalainen itse ole lähdössä digialalle, kauppikseen, lääkikseen, yrittäjäksi tai ohjelmoijaksi, niin pitäkää huoli, ettei päiväkodista lähde kouluun yksikään tyttö asenteella, että en mä voi, en mä osaa, vain pojat on tietoteknisiä ja matemaattisia, mä siivoan ja hoidan...

Ei täällä kukaan ole väittänytkään ettei tytöt/naiset voisi olla kiinnostuneita tietotekniikasta tai olla matemaattisesti lahjakkaita, mistä ihmeestä sen revit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.

Se on aika inhimillistä, että kaikki aikuiset tekevät tarvittaessa "kaikkea", kun on kyse työstä jossa on krooninen pula tekijöistä ja jopa lasten turvallisuus vaarantuu päivittäin.

Päiväkoteihin ei oikeasti palkata laitoshuoltajan lisäksi ketään tekemään "vain siistimis tmv hommia", jos niin luulee niin ei ole ihan kartalla realiteeteistä eikä ole tehty asioista tarpeeksi selkoa työpaikkailmoituksessa/sopimuksen teko tilanteessa->siinä peräänkuulutan myös työnhakijan omaa vastuuta!

Ryhmään ei voi tulla tuntien ajaksi aikuista joka "vain" pyyhkii pöytiä, lakaisee lattioita, petaa ja laittaa sänkyjä, kuljettaa ruokakärryjä jne

Inhimillistä... varmaan jos ei osaa sanoa ei, tai ei edes ole ketään, jolle sanoa ei. Entäpä se lapsi, jolla on niin iso tarve henkilökohtaiselle avustajalle, että hänelle se on myönnetty jo ennen kouluikää. Miten hänen oikeus siinä täyttyy, kun avustaja tekeekin kaikkea muuta kuin auttaa häntä? 

***

Kunnat harvoin nykyään itse hommaavat kallista avustamista itse. Yksi ryhmä joka saa avustajan, on sijoitetut lapset. Koska he ovat lastensuojelun asiakkaita, he saavat avustajan kotikuntansa (josta ovat lähtöisin) palkkaamana. Heidän kotikunta on heidän "huoltaja" koska ovat huostaanotettuja - kunta on velvoitettu maksamaan lapsen tuen tarpeen huostaanoton aikana. 

Sehän on törkeää toimintaa päiväkodilta, jos otetaan tällaisen lapsen avustaja ihan muihin tehtäviin. Etenkin jos palkkansakin tulee jostain ihan muualta kuin kyseiseltä kunnalta. 

Tiedoksi sinulle, että ryhmän kaikki aikuiset, siis he jotka on lapsia varten palkattu, tekevät kaikkia noita mainittuja asioita myös, siis pyyhkäisevät pöytiä, vievät ja hakevat ruokakärryjä, hoitavat vaaterumbaa kuivauskaapeilla ja lokeroilla, nostaa kaappisängyt takaisin ylös ja laskevat ennen lepohetkeä ja kyllä, lakaisevat myös lattian vaikkapa askartelutuokion jälkeen ettei laitsarille jää siitä tulleet sotkut.

Ja ihan siinä varhaiskasvatustyön lomassa, mainitut oheishommat kuuluu ns työnkuvan myös.

Eikä ne lapset siitä kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin

ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.

Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.

Se on aika inhimillistä, että kaikki aikuiset tekevät tarvittaessa "kaikkea", kun on kyse työstä jossa on krooninen pula tekijöistä ja jopa lasten turvallisuus vaarantuu päivittäin.

Päiväkoteihin ei oikeasti palkata laitoshuoltajan lisäksi ketään tekemään "vain siistimis tmv hommia", jos niin luulee niin ei ole ihan kartalla realiteeteistä eikä ole tehty asioista tarpeeksi selkoa työpaikkailmoituksessa/sopimuksen teko tilanteessa->siinä peräänkuulutan myös työnhakijan omaa vastuuta!

Ryhmään ei voi tulla tuntien ajaksi aikuista joka "vain" pyyhkii pöytiä, lakaisee lattioita, petaa ja laittaa sänkyjä, kuljettaa ruokakärryjä jne

Inhimillistä... varmaan jos ei osaa sanoa ei, tai ei edes ole ketään, jolle sanoa ei. Entäpä se lapsi, jolla on niin iso tarve henkilökohtaiselle avustajalle, että hänelle se on myönnetty jo ennen kouluikää. Miten hänen oikeus siinä täyttyy, kun avustaja tekeekin kaikkea muuta kuin auttaa häntä? 

***

Kunnat harvoin nykyään itse hommaavat kallista avustamista itse. Yksi ryhmä joka saa avustajan, on sijoitetut lapset. Koska he ovat lastensuojelun asiakkaita, he saavat avustajan kotikuntansa (josta ovat lähtöisin) palkkaamana. Heidän kotikunta on heidän "huoltaja" koska ovat huostaanotettuja - kunta on velvoitettu maksamaan lapsen tuen tarpeen huostaanoton aikana. 

Sehän on törkeää toimintaa päiväkodilta, jos otetaan tällaisen lapsen avustaja ihan muihin tehtäviin. Etenkin jos palkkansakin tulee jostain ihan muualta kuin kyseiseltä kunnalta. 

Tiedoksi sinulle, että ryhmän kaikki aikuiset, siis he jotka on lapsia varten palkattu, tekevät kaikkia noita mainittuja asioita myös, siis pyyhkäisevät pöytiä, vievät ja hakevat ruokakärryjä, hoitavat vaaterumbaa kuivauskaapeilla ja lokeroilla, nostaa kaappisängyt takaisin ylös ja laskevat ennen lepohetkeä ja kyllä, lakaisevat myös lattian vaikkapa askartelutuokion jälkeen ettei laitsarille jää siitä tulleet sotkut.

Ja ihan siinä varhaiskasvatustyön lomassa, mainitut oheishommat kuuluu ns työnkuvan myös.

Eikä ne lapset siitä kärsi.

Niinpä.