Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.
Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen
Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.
Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.
OpettajaMiten opetan 1 vuotiaille tavaroiden huolehtimisen taidon, no pari kävelee omin jaloin mutta eivät tahdo kuunnella kun heille puhun kurapukujen ripustamisesta..
Pidän tärkeänä että vaatteet laitetaan kuivumaan mutta vauvat eivät perusta siitä. Olisin niin iloinen jos tulisi joku joka ottaisi nuo kaikki märät vaatteet haltuun, voi Luoja![/Pieniä riisutaan tietenkin, mutta se että esikouluryhmässä lapset osaavat jo pukea/riisua vaatteet, tunnistavat omat vaatteensa, osaavat arvioida itsenäisesti säänmukaista varustusta, selviytyvät itse lahkeista, lenksuista, vetoketjuista, napeista, sietävät sitä että riisuessa kurahousuja, niihin täytyy koskea itse, lenksut täytyy irtottaa ja kurikset kääntää oikein päin kuivumaan,eikä passiivisesti istua ja odottaa palvelua, se ei synny itsestään. Nämä taidot täytyy johdonmukaisesti OPETTAA. Jotain täytyy siis tehdä aikavälillä 0-7 vuotta. Jostain täytyy aloittaa, ikätaso huomioiden.
Jos ei viitsitä opettaa lapsille perustaitoja, eivät he ehdi välitunnilla edes ulos, kun pitäisi jo tulla sisälle. Oli kurahousuja tai ei.
Tuossa on myös mukana asennekasvatus. On hyve, että osaa huolehtia omista tavaroista IKÄTASOISESTI. Eikä odottaa passiivisena palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut!
Tästä suht tuoreella kokemuksella totean, että siksi koska siellä lasten parissahan se akuutein tarve sille lisäaikuiselle nimenomaan on.
Ja palkanmaksajien vastaus asiaan; vakatyössä ei ole olemassa titteliä "kurahousujen pesijä/apuhlö/ruoan jakaja ja sitä myöten sellaisesta ei makseta palkkaa eikä sellaisia päiväkotiin palkata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on mennyt kapeakatseiseksi, kun ammattilaisilla (?) ei ole mitään käsitystä toistensa työstä!
Olen ollut ensin töissä lastensuojelussa ja sen jälkeen vuosikymmeniä varhaiskasvatuksessa, koska se on helpompaa.
On lapsia, joiden on parempi olla täydessäkin vajaamiehityksellä toimivassa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin työntekijöillä ei saa eikä tarvitse olla tietoa siitä, millä muulla keinoin perhettä tuetaan. Olen ollut mukana usean perheen lasten varhaiskasvatuspolun alkupäässä, muutaman vuoden jälkeen tilanne on helpottanut eikä huostaanottoa tarvittu. Toki on niitäkin, joille tuki ei ollut riittävä, mutta ei sen vuoksi kannata jättää yrittämättä, sillä suurin osa perheistä saa avun pienellä tuella.
Arvostakaa työtänne varhaiskasvattajat ! Tulokset eivät näy nopeasti ja arki tuntuu kaaokselta eikä kukaan pysty tekemään työtään omasta mielestään riittävän hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia.
2-vuotiaan äidille lohdutukseksi, että kyllä Suomessa on päiväkoteja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin. Kaikki eivät vain pidä itsestään meteliä.
Palkankorotukset eivät ole ratkaisu. Enemmän olisi apua siitä, että päiväkodissa olisi riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Onko yhteiskunnallisesti järkevää rahankäyttöä, että maisteri petaa sänkyjä, kattaa pöytiä ja kääntelee kurahousuja? Eikö siihen riittäisi joku, jolla ei ole koulutusta, mutta motivaatio löytyy ?
Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.
No nyt alkaa selvitä konkreettisesti, miksi varhaiskasvatus haluaa siivota sosiaalialan korkeakoulutetut pois sieltä opettajan toimista eli toiminnan ja pedagogiikan suunnittelun tehtävistä. Tämä yllä lainattu, nähtävästi sosionomin ajattelun, muotoilun ja näkemysten esittely ei vain vastaa millään tavalla varhaiskasvatuksen perusteiden, eopsin ja popsin linjaa. Varhaiskasvatusta nykymuodossaan ja nykyisten määräysten mukaisesti ei voi toteuttaa, jos ei ole saanut koulutusta, osaamista ja ymmärrystä siihen, mitä sillä tarkoitetaan ja miten se käytännössä toteutetaan.
Vaikka kuinka haluaisi kääntää sen oman osaamisensa ja näkemystensä mukaiseksi sosiaalipalveluksi ja päivähoidoksi, ei se ole mahdollista, koska tuo vanha systeemi on yksinkertaisesti lopetettu. Tässä valtakunnassa ei enää ole päivähoitoa. Tässä maassa on joko kotihoito, muutamia perhepäivähoitajia ja sitten yksityisiä ja julkisia päiväkoteja, joissa tarjotaan varhaiskasvatusta. Ei ole olemassa sosiaali- ja päivähoitomallista hoitolaa tai päiväkotia, jossa lapsia hoivattaisiin kuten 1973-2015. Se laki kumottiin. Tehtiin uusi järjestelmä, joka perustuu eri ideologialle kuin se vanha. Nyt on varhaiskasvatuslaki.
Näyttää siltä, että varhaiskasvatuksen ylin johto sekä keskijohto ovat epäonnistuneet totaalisesti prosessin muutosjohtamisessa ja yleisessä julkisessa informaatiovelvoitteessaan kansalaisiin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.
Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen
Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.
Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.
OpettajaMiten opetan 1 vuotiaille tavaroiden huolehtimisen taidon, no pari kävelee omin jaloin mutta eivät tahdo kuunnella kun heille puhun kurapukujen ripustamisesta..
Pidän tärkeänä että vaatteet laitetaan kuivumaan mutta vauvat eivät perusta siitä. Olisin niin iloinen jos tulisi joku joka ottaisi nuo kaikki märät vaatteet haltuun, voi Luoja![/Pieniä riisutaan tietenkin, mutta se että esikouluryhmässä lapset osaavat jo pukea/riisua vaatteet, tunnistavat omat vaatteensa, osaavat arvioida itsenäisesti säänmukaista varustusta, selviytyvät itse lahkeista, lenksuista, vetoketjuista, napeista, sietävät sitä että riisuessa kurahousuja, niihin täytyy koskea itse, lenksut täytyy irtottaa ja kurikset kääntää oikein päin kuivumaan,eikä passiivisesti istua ja odottaa palvelua, se ei synny itsestään. Nämä taidot täytyy johdonmukaisesti OPETTAA. Jotain täytyy siis tehdä aikavälillä 0-7 vuotta. Jostain täytyy aloittaa, ikätaso huomioiden.
Jos ei viitsitä opettaa lapsille perustaitoja, eivät he ehdi välitunnilla edes ulos, kun pitäisi jo tulla sisälle. Oli kurahousuja tai ei.
Tuossa on myös mukana asennekasvatus. On hyve, että osaa huolehtia omista tavaroista IKÄTASOISESTI. Eikä odottaa passiivisena palvelua.Sinä sekoitat nyt puurot ja vellit.
Ihan kuuluu kasvatukseen 5-6v ikäisten parissa tuo omista tavaroista huolehtimisen opettelu, lenksujen kiskomisharjoittelu, hanskojen käteen laittaminen itse (lähes kaikki seisovat käsivarret ojossa odottamassa kiskomista) yms, MUTTA tosiaan vasta siinä Viskari/eskari-vuonna.
Ja jos aiemmin niin sen kummempaa tavoitteellisuutta siinä ei vielä toinna olla, koska nimenomaan ikä-ja kehitystaso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.
No lasten omat vaatteethan ne ovat, kyllä niiden päälle pukeminen ja riisuminen sekä omista tavaroista ylipäätään huolehtiminen ja niiden tunnistaminen on aivan validi tavoite. Löytyy opsista ja vasusta myös.
Tietysti lapsi tarvitsee tätä taitoa myöhemminkin elämässä, eikä vain koulussa. Ei ole kyse työkasvatuksesta, vaan ikätasoisista omatoimisuustaidoista ja itsestä huolehtimisen taidoista.A. Kun kurahousurumban siinä eteisessä menee keskimäärin 30-45min riippuen lasten iästä niin kauanko luulet, että siihen menisi tätä "validia" taitoa opetellessa? Siis sen kummemmin kuin, että kääntävät ne oikeinpäin ja kokeilevat lenksujen laittoa n.5-6v iässä? Ja mistä sen ajan revit?
B. Koulussa ei enää kukaan aikuinen ole siellä käytävällä lenksuja kiskomassa, sitä opitaan se mitä opitaan siellä eskarissa JA kotona, se ei ole taito jota tulisi opetella vaikkapa alle 4-5v ikäisten ryhmissä.
C. Valitse taistelusi, on ehkä hivenen oleellisempiakin elämäntaitoja joihin paneutua ja laittaa eforttia siellä varhaiskasvatuksessa ihan vaikka alkuopetusaikaa ajatellen, kuin kurahousulenksujen kiskominen saappaiden alle.
T. 18v alalla
Todella lyhytnäköistä. Mutta ehkä te harjoittelette näitä opsissa mainittuja itsestä huolehtimisen, omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden taitoja sitten muuten. Esim pädiajalla?
T 22 vuotta alalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.
Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen
Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.
Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.
OpettajaMiten opetan 1 vuotiaille tavaroiden huolehtimisen taidon, no pari kävelee omin jaloin mutta eivät tahdo kuunnella kun heille puhun kurapukujen ripustamisesta..
Pidän tärkeänä että vaatteet laitetaan kuivumaan mutta vauvat eivät perusta siitä. Olisin niin iloinen jos tulisi joku joka ottaisi nuo kaikki märät vaatteet haltuun, voi Luoja![/Pieniä riisutaan tietenkin, mutta se että esikouluryhmässä lapset osaavat jo pukea/riisua vaatteet, tunnistavat omat vaatteensa, osaavat arvioida itsenäisesti säänmukaista varustusta, selviytyvät itse lahkeista, lenksuista, vetoketjuista, napeista, sietävät sitä että riisuessa kurahousuja, niihin täytyy koskea itse, lenksut täytyy irtottaa ja kurikset kääntää oikein päin kuivumaan,eikä passiivisesti istua ja odottaa palvelua, se ei synny itsestään. Nämä taidot täytyy johdonmukaisesti OPETTAA. Jotain täytyy siis tehdä aikavälillä 0-7 vuotta. Jostain täytyy aloittaa, ikätaso huomioiden.
Jos ei viitsitä opettaa lapsille perustaitoja, eivät he ehdi välitunnilla edes ulos, kun pitäisi jo tulla sisälle. Oli kurahousuja tai ei.
Tuossa on myös mukana asennekasvatus. On hyve, että osaa huolehtia omista tavaroista IKÄTASOISESTI. Eikä odottaa passiivisena palvelua.Sinä sekoitat nyt puurot ja vellit.
Ihan kuuluu kasvatukseen 5-6v ikäisten parissa tuo omista tavaroista huolehtimisen opettelu, lenksujen kiskomisharjoittelu, hanskojen käteen laittaminen itse (lähes kaikki seisovat käsivarret ojossa odottamassa kiskomista) yms, MUTTA tosiaan vasta siinä Viskari/eskari-vuonna.
Ja jos aiemmin niin sen kummempaa tavoitteellisuutta siinä ei vielä toinna olla, koska nimenomaan ikä-ja kehitystaso.No niinhän tuossa lainaamassasi tekstissä juuri sanottiinkin, kissan kokoisin kirjaimin IKÄTASOISESTI.
Onko sinun jotenkin vaikea ymmärtää lukemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut![/quote
Koska päiväkotikulttuuri vaatii että aina kun ryhmään tulee joku vähemmän koulutettu niin se eniten koulutettu lähtee ryhmästä. Se on kiveen kirjoitettu, lapselle riittää kunhan on joku siinä. Ei puhettakaan että työllistetty saisi laittaa kurahousuja, siivota pöytiä vaan lasten kanssa on oltava. Ja ne kurahousut on sitten odottamassa kun vapautuu ryhmästä, eihän se ope niitä laita.
Miksei voisi tehdä sitä työtä mihin on koulutettu ja jossei ole koulutettu niin annettaisiin tehdä tuota avustavaa työtä kun sitä kumminkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä taas tässä nukkarissa ihmettelen näitä 1 vuotiaita pikkuvauvoja, jotka on työnnetty tänne kasvattumaan.
Ne ei tee täällä mitään, äitiä itketään ja hyvä kun pysyvät pystyssä.
Voi elämän kevätSulleko ei mene jakeluun se, että kaikilla ei ole massia olla vuosikausia kotona?
Täällä on myös pari 1 vuotiasta, joilla äiti ja vauva kotona🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut!
Tästä suht tuoreella kokemuksella totean, että siksi koska siellä lasten parissahan se akuutein tarve sille lisäaikuiselle nimenomaan on.
Ja palkanmaksajien vastaus asiaan; vakatyössä ei ole olemassa titteliä "kurahousujen pesijä/apuhlö/ruoan jakaja ja sitä myöten sellaisesta ei makseta palkkaa eikä sellaisia päiväkotiin palkata.
Kyllä on titteli työllistetty ja kieliharjoittelu. Ja siitä maksetaan oikein palkkaa tai ainakin päivärahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miia Kemppi, Satu Järvenkallas ja Nasima Razmyar, siinä seuraavat sijaiset ryhmään, tervetuloa! Ei haittaa jossei ole kokemusta siitä vaan hommiin, aloita vaan rohkeasti, sulla on 15 lasta tänään älä anna sen pelottaa sinua. Palkka tulee Sarastialta, ei ihan varman päälle tule mutta kyllä kannattaa soitella jossei palkkaa kuulu. Kyllä se siitä, tsemppiä päivään!
Kiitos tästä viestistä, ihan nauroin ääneen. Todellakin tuo kolmikko kentälle hommiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä taas tässä nukkarissa ihmettelen näitä 1 vuotiaita pikkuvauvoja, jotka on työnnetty tänne kasvattumaan.
Ne ei tee täällä mitään, äitiä itketään ja hyvä kun pysyvät pystyssä.
Voi elämän kevätSulleko ei mene jakeluun se, että kaikilla ei ole massia olla vuosikausia kotona?
Täällä on myös pari 1 vuotiasta, joilla äiti ja vauva kotona🤔
Kaksoset?, joista toinen hoidossa, mielenkiintoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on mennyt kapeakatseiseksi, kun ammattilaisilla (?) ei ole mitään käsitystä toistensa työstä!
Olen ollut ensin töissä lastensuojelussa ja sen jälkeen vuosikymmeniä varhaiskasvatuksessa, koska se on helpompaa.
On lapsia, joiden on parempi olla täydessäkin vajaamiehityksellä toimivassa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin työntekijöillä ei saa eikä tarvitse olla tietoa siitä, millä muulla keinoin perhettä tuetaan. Olen ollut mukana usean perheen lasten varhaiskasvatuspolun alkupäässä, muutaman vuoden jälkeen tilanne on helpottanut eikä huostaanottoa tarvittu. Toki on niitäkin, joille tuki ei ollut riittävä, mutta ei sen vuoksi kannata jättää yrittämättä, sillä suurin osa perheistä saa avun pienellä tuella.
Arvostakaa työtänne varhaiskasvattajat ! Tulokset eivät näy nopeasti ja arki tuntuu kaaokselta eikä kukaan pysty tekemään työtään omasta mielestään riittävän hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia.
2-vuotiaan äidille lohdutukseksi, että kyllä Suomessa on päiväkoteja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin. Kaikki eivät vain pidä itsestään meteliä.
Palkankorotukset eivät ole ratkaisu. Enemmän olisi apua siitä, että päiväkodissa olisi riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Onko yhteiskunnallisesti järkevää rahankäyttöä, että maisteri petaa sänkyjä, kattaa pöytiä ja kääntelee kurahousuja? Eikö siihen riittäisi joku, jolla ei ole koulutusta, mutta motivaatio löytyy ?
Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.
Nyt on pakko esittää eriävä mielipide tokaisuusi ettei varhaiskasvatuksen työntekijöillä saisi/tarvitsisi olla tietoa lapsen ja perheen saamista tukitoimista.
Olen suorastaan hämmentynyt kommentistasi🤔.Me siellä päiväkodissa teemme moniammatillista työtä, meillä on yhteydet niin neuvolaan kuin kouluun, alkuopetukseen, meillä on yhteydet kuraattorin, psykologiin, puteen, perhekoutseihin ja ties minne. Ja meillä todellakin on yhteys myös lastensuojelun puolelle ja ennenkaikkea meillä on työmme puolesta oikeus ja varsinkin velvollisuus tehdä mm se lasu, jos havaitsemme, että lapsen hyvinvointi, kasvu ja tai kehitys on joltakin osin vaarassa tai jo vaarantunut. Siis meitä velvoittaa laki toimimaan!
Me, se lapsi, ja se perhe hyötyy siitä, että tiedämme, jos esim.vanhemmilla on haasteita lapsensa kasvatuksessa tai hoidossa, avoimuus tuo vain hyvää, näin uskallan väittää sillä kokemuksella mikä minulla on.
Lapsi näyttää kaiken siellä päiväkodissa, niin hyvän kuin "pahankin", käytöksellään ja myös puheillaan, asiat siellä taustalla värittää ja vaikuttaa niitä/niihin ja antaa meille myös työkaluja toimia sen lapsen ja perheen hyväksi.T. 18v alalla
Lain mukaan sen lapsen asioista ei keskustella koulussa eikä vakassa kuin siltä osin kuin on pakko. Vaikka siis on velvoite tehdä lasu, ei lasu kerro mihin se johti, ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut![/quote
Koska päiväkotikulttuuri vaatii että aina kun ryhmään tulee joku vähemmän koulutettu niin se eniten koulutettu lähtee ryhmästä. Se on kiveen kirjoitettu, lapselle riittää kunhan on joku siinä. Ei puhettakaan että työllistetty saisi laittaa kurahousuja, siivota pöytiä vaan lasten kanssa on oltava. Ja ne kurahousut on sitten odottamassa kun vapautuu ryhmästä, eihän se ope niitä laita.
Miksei voisi tehdä sitä työtä mihin on koulutettu ja jossei ole koulutettu niin annettaisiin tehdä tuota avustavaa työtä kun sitä kumminkin on?Voi kyllä ne opetkin pukee, riisuu, kääntää ja ripustaa kuravaatteita ihan siinä kuin hoitajatkin. Pesee pyllyjä ja pyyhkii pöytiä. Niistää neniä ja pitää sylissä. Voi olla että jotkut näitä voi väistää, mutta epäilen. Kaikki tämäkin kuuluu arkeen, niin kuin miljoona muutakin asiaa. Enpä paljon sak-aikaani ehdi pitää, mutta teen sitten sen minkä ehdin. Lapset, ne tärkeimmät, elää, toimii, liikkuu, puhuu, huutaa, leikkii, itkee, nauraa ihan jatkuvasti, ei niitä pause-näppäimellä siellä tuoliin laiteta elottomiksi. Että oottavat siinä hiljaa kun hoidan tän yhden nyt eka ja sitten ne loput 20 yhden työkaverin kanssa, kun kolmas on sairaana kolmatta viikkoa eikä sijaista ole joka päivä saatu. Jos saadaan niin voi olla huonosuomi ja istuu tuolilla katsomassa kun toiset tekee töitä.
Koko ajan, ihan koko ajan tapahtuu.
Opetkin tekee, ihan koko ajan.
Mä oon niin väsynyt tähän, että jotkut ajattelee, että opettaja on lasten saavuttamattomissa... Voi voi..
Portilta matka kotiin työpäivän jälkeen. Taas yksi päivä jotenkin pärjättiin - naamio putoaa kasvoilta pois, saa luvan olla väsynyt. Ja joskus voi tulla itkukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuo lasu asia on tuotu esille? En ole ikinä joutunut tekemään yhtään lasua ja oon ollut alalla tosi kauan, Helsingissä. Ei nuo asiat kosketa normityöntekijää, niin parempi että keskitytään tavallisen lapsen tavalliseen päivään Vaka hoidossa, siinäkin ihan tarpeeksi haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miia Kemppi, Satu Järvenkallas ja Nasima Razmyar, siinä seuraavat sijaiset ryhmään, tervetuloa! Ei haittaa jossei ole kokemusta siitä vaan hommiin, aloita vaan rohkeasti, sulla on 15 lasta tänään älä anna sen pelottaa sinua. Palkka tulee Sarastialta, ei ihan varman päälle tule mutta kyllä kannattaa soitella jossei palkkaa kuulu. Kyllä se siitä, tsemppiä päivään!
Kiitos tästä viestistä, ihan nauroin ääneen. Todellakin tuo kolmikko kentälle hommiin!
Tuo Kemppi vielä uusi johdossa. Edeltäjät ovat mokailleet ja hän joutuu selitellä muiden virheitä.
Itse sijaisena inhoan sitä epämiellyttävää suhtautumista sijaisikn jo lähtökohtaisesti, ennen kuin on voinut edes osoittaa olevansa kyvykäs. Useammassa paikassa on saanut todistella osaavansa toimia lasten kanssa, pystyvänsä vetämään pienryhmätoimintaa ja osaavansa olla oma-aloitteinen ennen kuin on saanut edes inhimillisen tervehdyksen osakseen. Monessa paikassa meinannut lopettaa heti kättelyssä, kun kohdellaan kuin ilmaa tai vastaavasti kuin kasaa p*skaa. Toki paikkakohtaisia eroja. Myös tapa puhua taukohuoneessa pahaa sijaisista ja työkavereista on oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.
Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.
Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.
Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.
Mitä pitäisi uskoa?
Somekuplat ei koskaan ole koko todellisuus. Täällä uskaltaa nekin työntekijät kirjoittaa, jotka kasvotusten eivät uskalla. Jokukin väitti lapsen hakutilanteessa kuuntelevansa vanhemman kyselyjä lapsestaan klo 17.20, vaikka työaika olisi päättynyt 17.00. Toki vapaa-ajallaan saa tehdä, mitä haluaa. Toinen vaihtoehto olisi sanoa, että "työaikani päättyi juuri, pitää ehtiä..." tms.
Ja mistä noi ketjussa mainitut tyytymättömät vanhemmat ripittävät työntekijöitä? Onko kyse joistakin pikku asioista, jotka uhriutuvassa päiväkotityöyhteisössä saa valtavat mittasuhteet? Ammattilainen ei alennu kenenkään pikku palvelijaksi tai oikkujen perässä juoksijaksi, mutta ei myöskään ole välinpitämätön vanhempien toiveiden suhteen (kuten joku sanoi olevansa).
Tässä on yksi konkreettinen asia - eli huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö - jonka parantuminen lisäisi myös työhyvinvointia.
Tässä ketjussa ei kuitenkaan haluta/osata keskittyä niihin asioihin, mihin voisi itse vaikuttaa. Kuvitellaan, että joku muodollinen pätevyys riittää. Tai saman asian tekeminen samalla tavalla 20 vuotta.
Työn ilo ja työstä saatu tyydytys kuuluu ammattilaisen toimenkuvaan, erityisesti lasten parissa tehtävässä työssä.
Pääsisitte paljon helpommalla, jos tavoittelisitte tätä ja tyytyisitte siihen, olkoon varhaiskasvatus kokonaisuutena millaisessa kriisissä tahansa. Jokainen varmaan haluaa vaka-kriisiin ratkaisuja, mutta tuulimyllyjä vastaan taisteleminen ei ole paras strategia, vaan OMAAN TEHTÄVÄÄN keskittyminen. (Tästäkin saataisiin varmaan monta toimenkuvaa aikaiseksi, samasta työstä :) Mikä niistä olisi se oikea? Ehkä monikin, mutta ei kuitenkaan se, jossa suoritetaan itsensä ahdistukseen ja sairaslomalle).
Vaka-kriisi ratkeaa, kun jokainen ammattilainen tietää mitä tekee ja hoitaa oman tonttinsa (alkaen poliitikoista ja päättyen opettajiin, lastenhoitajiin, avustajiin).
Herää myös kysymys, onko tällaiset some-ketjut pikemminkin syventämässä kriisiä, kuin ratkaisemassa sitä. Moni sopiva, potentiaalinen ammattilainen jättää tulematta koko alalle, kun uupuneet (ex)työntekijät rummuttavat omaa ahdistustaan, ehkä ajatellen sen olevan "koko kuva" ja ainoa oikea tapa kokea varhaiskasvatus.
Jossain määrin kaikki kirjoittavat "omasta kuplastaan" käsin, niin minäkin, mutta ajattelen, että sen kuplan voi valita, ja siihen valintaan kuuluu myös työhyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut!
Tästä suht tuoreella kokemuksella totean, että siksi koska siellä lasten parissahan se akuutein tarve sille lisäaikuiselle nimenomaan on.
Ja palkanmaksajien vastaus asiaan; vakatyössä ei ole olemassa titteliä "kurahousujen pesijä/apuhlö/ruoan jakaja ja sitä myöten sellaisesta ei makseta palkkaa eikä sellaisia päiväkotiin palkata.[/quoteMiten voit muka sanoa etteikö palkata? Voidaan palkata jos tarve vaatii, sehän on vain järjestelykysymys. Otettiinhan myös leikkipuistoihmiset päiväkotiin tänä vuonna Hesassa miksei voida palkata myös aputyövoimaa. Lasten kanssa vietettävä aika lisääntyy sitä mukaa kun saadaan ihmisiä avustavaan työhön
Palkanmaksajia mekin olemme, hyvänen aika miten ylimielinen kommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.
Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.
Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.
Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.
Mitä pitäisi uskoa?Onko "ammatillinen" varhaiskasvattaja sellainen, joka "näkee kaikessa aina hyvät puolet"?
Hmm, kuulostaa siltä, että äiti kokee syyllisyyttä, hätää, epävarmuutta valinnastaan viedä lapsi päiväkotiin mennäkseen itse ansaitsemaan rahaa ja rakentamaan uraa, sekä kokee ihan aitoa ikävää omaa lastaan, vielä hänestä riippuvaista ihmistä kohtaan. Suomessa kannustetaan laittamaan tunteet syrjään ja tekemään, mitä yhteiskunnan päättäjät haluavat. Äiti etsii kipeästi merkkejä, joilla voi perustella etenkin itselleen, että on tehnyt hyväksyttävän valinnan, vaikka omaan sieluun sattuu.
Lapsen kannalta, etenkin alle 3-vuotiaan, joka ei ole millään tavalla kykenevä kokemaan oloaan turvalliseksi ja hyväksi valtavia tuntimääriä suuressa vieraiden vauvojen ja taaperoiden ryhmässä liian vähäisellä aikuismäärällä, "ammatillisuus" tarkoittaa muuta. Pienelle varhaiskasvatettavalle ammatillisuus tarkoittaa sitä, että se vuosia tutkimuksia lukenut ja opiskellut aikuinen ymmärtäisi, mikä on lapselle tärkeää. Kun itkee, siihen on syy. Ero, ikävä, ahdistus, kipu. Kun on pieni, noin pieni, tuntuu kipuna, kun ei saa rakkautta ja rakastaa takaisin. Ammattilainen ei rakasta niitä asiakkaita, vaan hoitaa, kasvattaa ja opettaa teorioiden, käytäntöjen, ohjeiden ja resurssien raameissa.
Alle 3-vuotiaalle varhaiskasvatusta tärkeämpää on kokemus, että tuo tuossa on minun kanssani koko ajan, se ei minua jätä. Minä rakastan sitä. Ja se rakastaa minua, aina, tein mitä vaan ja olen miten vaan. Noin se minua katsoo ja tuolta sen kädet tuntuu, onpa meillä hyvä olla.
Juu, lain mukaan voit valita miten vaan. Se pieni ei voi. Sitten kun on 18 vuotta vanha ja aikuinen voi. Vielä 16 vuotta aikaa. Menee suit sait.
Tämä taitaa olla useallakin tavalla paras viesti mitä olen tällä sivustolla lukenut.
Te olette itse ne lapset hankkineet.
Lapset on pieniä vain kerran.
Monesta suunnasta yritetään sumuttaa sitä vanhemman vaistoa ja uskotellaan että kyllä se lapsi siellä pärjää.
Pärjäähän se jotenkuten kun ei ole vaihtoehtoakaan.
Surullista että elämä on pärjäämistä jo alusta alkaen.
Kun voisi olla paremminkin.
A. Kun kurahousurumban siinä eteisessä menee keskimäärin 30-45min riippuen lasten iästä niin kauanko luulet, että siihen menisi tätä "validia" taitoa opetellessa? Siis sen kummemmin kuin, että kääntävät ne oikeinpäin ja kokeilevat lenksujen laittoa n.5-6v iässä? Ja mistä sen ajan revit?
B. Koulussa ei enää kukaan aikuinen ole siellä käytävällä lenksuja kiskomassa, sitä opitaan se mitä opitaan siellä eskarissa JA kotona, se ei ole taito jota tulisi opetella vaikkapa alle 4-5v ikäisten ryhmissä.
C. Valitse taistelusi, on ehkä hivenen oleellisempiakin elämäntaitoja joihin paneutua ja laittaa eforttia siellä varhaiskasvatuksessa ihan vaikka alkuopetusaikaa ajatellen, kuin kurahousulenksujen kiskominen saappaiden alle.
T. 18v alalla