Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.

Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.

Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.

Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.

Mitä pitäisi uskoa?

Onko "ammatillinen" varhaiskasvattaja sellainen, joka "näkee kaikessa aina hyvät puolet"?

Hmm, kuulostaa siltä, että äiti kokee syyllisyyttä, hätää, epävarmuutta valinnastaan viedä lapsi päiväkotiin mennäkseen itse ansaitsemaan rahaa ja rakentamaan uraa, sekä kokee ihan aitoa ikävää omaa lastaan, vielä hänestä riippuvaista ihmistä kohtaan. Suomessa kannustetaan laittamaan tunteet syrjään ja tekemään, mitä yhteiskunnan päättäjät haluavat. Äiti etsii kipeästi merkkejä, joilla voi perustella etenkin itselleen, että on tehnyt hyväksyttävän valinnan, vaikka omaan sieluun sattuu.

Lapsen kannalta, etenkin alle 3-vuotiaan, joka ei ole millään tavalla kykenevä kokemaan oloaan turvalliseksi ja hyväksi valtavia tuntimääriä suuressa vieraiden vauvojen ja taaperoiden ryhmässä liian vähäisellä aikuismäärällä, "ammatillisuus" tarkoittaa muuta. Pienelle varhaiskasvatettavalle ammatillisuus tarkoittaa sitä, että se vuosia tutkimuksia lukenut ja opiskellut aikuinen ymmärtäisi, mikä on lapselle tärkeää. Kun itkee, siihen on syy. Ero, ikävä, ahdistus, kipu. Kun on pieni, noin pieni, tuntuu kipuna, kun ei saa rakkautta ja rakastaa takaisin. Ammattilainen ei rakasta niitä asiakkaita, vaan hoitaa, kasvattaa ja opettaa teorioiden, käytäntöjen, ohjeiden ja resurssien raameissa.

Alle 3-vuotiaalle varhaiskasvatusta tärkeämpää on kokemus, että tuo tuossa on minun kanssani koko ajan, se ei minua jätä. Minä rakastan sitä. Ja se rakastaa minua, aina, tein mitä vaan ja olen miten vaan. Noin se minua katsoo ja tuolta sen kädet tuntuu, onpa meillä hyvä olla.

Juu, lain mukaan voit valita miten vaan. Se pieni ei voi. Sitten kun on 18 vuotta vanha ja aikuinen voi. Vielä 16 vuotta aikaa. Menee suit sait.

Miia Kemppi, Satu Järvenkallas ja Nasima Razmyar, siinä seuraavat sijaiset ryhmään, tervetuloa! Ei haittaa jossei ole kokemusta siitä vaan hommiin, aloita vaan rohkeasti, sulla on 15 lasta tänään älä anna sen pelottaa sinua. Palkka tulee Sarastialta, ei ihan varman päälle tule mutta kyllä kannattaa soitella jossei palkkaa kuulu. Kyllä se siitä, tsemppiä päivään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Mikä se vaihtoehto on? Sijaishuolto on niin kallista, että sen resursseja ajetaan alas.

Vierailija kirjoitti:

Miia Kemppi, Satu Järvenkallas ja Nasima Razmyar, siinä seuraavat sijaiset ryhmään, tervetuloa! Ei haittaa jossei ole kokemusta siitä vaan hommiin, aloita vaan rohkeasti, sulla on 15 lasta tänään älä anna sen pelottaa sinua. Palkka tulee Sarastialta, ei ihan varman päälle tule mutta kyllä kannattaa soitella jossei palkkaa kuulu. Kyllä se siitä, tsemppiä päivään!

Niin ja työsopimus ehditään kyllä sitten allekirjoittaa myöhemmin, ehkä ensi viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Mikä se vaihtoehto on? Sijaishuolto on niin kallista, että sen resursseja ajetaan alas.

Hoidetaan oikeasti se äidin masennus kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Mikä se vaihtoehto on? Sijaishuolto on niin kallista, että sen resursseja ajetaan alas.

Hoidetaan oikeasti se äidin masennus kuntoon.

Voiko joku olla näin naiivi? Meillä on aina oleva joukossamme mt -ihmisiä, joiden hoito ei onnistu tai jotka eivät ole valmiita itse olemaan aktiivisia hoidon osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Mikä se vaihtoehto on? Sijaishuolto on niin kallista, että sen resursseja ajetaan alas.

Vakanko se täytyy teidän puolestanne ratkaista? Tehkää omat työnne, me emme ehdi hoitamaan enää teidänkin tonttianne kun meillä EI. OLE. IHMISIÄ.

Mutta kaikesta tuosta kommentoinnista paistaa läpi ettei lasu edes välitä, mikä tilanne varhaiskasvatuksessa on ja miten se vaikuttaa siihen heidän asiakkaaseenne. Teille lapset on numeroita paperilla ja nopeasti siivottu pois omalta pöydältä vakan huoleksi. Ei tunnontuskia. Next.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.

Ei yllätä. Se yllättää, että siellä sossussa todella ajatellaan, että vaka kyllä hoitaa ja korjaa kaiken. Että kyllä se Kaisa-Liisa pärjää kun on 10 tuntia päivässä päiväkodissa. Ei se mitään vaikka äiti makaa illat ja viikonloput sohvalla, yöt sentään sängyssä ja on vähän masentunut. Mutta saahan Kaisa-Liisa päiväkodissa kolme ateriaa ja ulkoilua. 

Mikä se vaihtoehto on? Sijaishuolto on niin kallista, että sen resursseja ajetaan alas.

Hoidetaan oikeasti se äidin masennus kuntoon.

Voiko joku olla näin naiivi? Meillä on aina oleva joukossamme mt -ihmisiä, joiden hoito ei onnistu tai jotka eivät ole valmiita itse olemaan aktiivisia hoidon osalta.

Sitten lapsi pitää huostaanottaa.

Sodassakin sanotaan että joukkoja johdetaan edestä. Miksei Vaka alalla näy eturintaman johtajia? Kaikki vain piileksii varhaiskasvatuslain takana ja pillittää että tilanne on paha, jotain täytyis tehdä, olemme menettämässä hallinnan ja tämä tilanne on pahin Etelässä, siellähän niitä toimenpiteitä ja johtajuutta tarvitaan, miksei toimita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Me keksittiin hyvä idea. Ei enää huuhdella kurahousuja, ne ripustetaan kuivumaan, kuivuvat tai ei. Ei käännellä. Iltapäivästä uudelleen päälle, märät tai ei. On pyydetty kahdet hanskat, toiset aamupäiväksi ja toiset iltapäiväksi. Kuivurista ei siirrellä kuivia vaatteita naulakoihin, puetaan ulkoeteisessä ulkovaatteet ja lapset ottaa ne kuivurista. Säästyy vinhasti aikaa!

Ei toki sovellu jokaiseen päiväkotiin mutta toimii meillä.

Miten julmetun iso ulkoeteinen teillä on? Ja vanhemmat jotka sattuvat pukemisaikaan tulemaan paikalle mahtuvat myös siitä hyvin kulkemaan peremmälle tiloihin?

Meillä tämä "ulkoeteinen" on ehkä n.2,5mx1,5m käsittäen toisella seinustalla koukkunaulakot kurakamoille ja toisella seinustalla huuhteluallas, kenkäteline, seinänaulakko ja kuivauskaapit.

Ei mitään toivoa, että siinä mahtuisi pukemaan muuta kuin kengät kiskomaan jalkoihin ja hanskat käsiin, silloinkin lapsia max 4-5kpl kerrallaan.

Eli juu, kurikset on ja muutkin vaatteet on puettava peremmällä ryhmän naulakko/lasten lokerikkotilassa.

Kyllä nyt on mennyt kapeakatseiseksi, kun ammattilaisilla (?) ei ole mitään käsitystä toistensa työstä!

Olen ollut ensin töissä lastensuojelussa ja sen jälkeen vuosikymmeniä varhaiskasvatuksessa, koska se on helpompaa.

On lapsia, joiden on parempi olla täydessäkin vajaamiehityksellä toimivassa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin työntekijöillä ei saa eikä tarvitse olla tietoa siitä, millä muulla keinoin perhettä tuetaan. Olen ollut mukana usean perheen lasten varhaiskasvatuspolun alkupäässä, muutaman vuoden jälkeen tilanne on helpottanut eikä huostaanottoa tarvittu. Toki on niitäkin, joille tuki ei ollut riittävä, mutta ei sen vuoksi kannata jättää yrittämättä, sillä suurin osa perheistä saa avun pienellä tuella.

Arvostakaa työtänne varhaiskasvattajat ! Tulokset eivät näy nopeasti ja arki tuntuu kaaokselta eikä kukaan pysty tekemään työtään omasta mielestään riittävän hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia.

2-vuotiaan äidille lohdutukseksi, että kyllä Suomessa on päiväkoteja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin. Kaikki eivät vain pidä itsestään meteliä.

Palkankorotukset eivät ole ratkaisu. Enemmän olisi apua siitä, että päiväkodissa olisi riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Onko yhteiskunnallisesti järkevää rahankäyttöä, että maisteri petaa sänkyjä, kattaa pöytiä ja kääntelee kurahousuja? Eikö siihen riittäisi joku, jolla ei ole koulutusta, mutta motivaatio löytyy ?

Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Me keksittiin hyvä idea. Ei enää huuhdella kurahousuja, ne ripustetaan kuivumaan, kuivuvat tai ei. Ei käännellä. Iltapäivästä uudelleen päälle, märät tai ei. On pyydetty kahdet hanskat, toiset aamupäiväksi ja toiset iltapäiväksi. Kuivurista ei siirrellä kuivia vaatteita naulakoihin, puetaan ulkoeteisessä ulkovaatteet ja lapset ottaa ne kuivurista. Säästyy vinhasti aikaa!

Ei toki sovellu jokaiseen päiväkotiin mutta toimii meillä.

Miten julmetun iso ulkoeteinen teillä on? Ja vanhemmat jotka sattuvat pukemisaikaan tulemaan paikalle mahtuvat myös siitä hyvin kulkemaan peremmälle tiloihin?

Meillä tämä "ulkoeteinen" on ehkä n.2,5mx1,5m käsittäen toisella seinustalla koukkunaulakot kurakamoille ja toisella seinustalla huuhteluallas, kenkäteline, seinänaulakko ja kuivauskaapit.

Ei mitään toivoa, että siinä mahtuisi pukemaan muuta kuin kengät kiskomaan jalkoihin ja hanskat käsiin, silloinkin lapsia max 4-5kpl kerrallaan.

Eli juu, kurikset on ja muutkin vaatteet on puettava peremmällä ryhmän naulakko/lasten lokerikkotilassa.

Mahtuu just ne 4-5 lasta kerralla. Vanhemmat pujottelevat lasten välistä. Jos tiedetään tarkka hakuaika, laitetaan lapsi valmiiksi pukemaan. Sitten meillä on lasitettu terassi, sinne menee valmiit lapset odottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on mennyt kapeakatseiseksi, kun ammattilaisilla (?) ei ole mitään käsitystä toistensa työstä!

Olen ollut ensin töissä lastensuojelussa ja sen jälkeen vuosikymmeniä varhaiskasvatuksessa, koska se on helpompaa.

On lapsia, joiden on parempi olla täydessäkin vajaamiehityksellä toimivassa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin työntekijöillä ei saa eikä tarvitse olla tietoa siitä, millä muulla keinoin perhettä tuetaan. Olen ollut mukana usean perheen lasten varhaiskasvatuspolun alkupäässä, muutaman vuoden jälkeen tilanne on helpottanut eikä huostaanottoa tarvittu. Toki on niitäkin, joille tuki ei ollut riittävä, mutta ei sen vuoksi kannata jättää yrittämättä, sillä suurin osa perheistä saa avun pienellä tuella.

Arvostakaa työtänne varhaiskasvattajat ! Tulokset eivät näy nopeasti ja arki tuntuu kaaokselta eikä kukaan pysty tekemään työtään omasta mielestään riittävän hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia.

2-vuotiaan äidille lohdutukseksi, että kyllä Suomessa on päiväkoteja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin. Kaikki eivät vain pidä itsestään meteliä.

Palkankorotukset eivät ole ratkaisu. Enemmän olisi apua siitä, että päiväkodissa olisi riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Onko yhteiskunnallisesti järkevää rahankäyttöä, että maisteri petaa sänkyjä, kattaa pöytiä ja kääntelee kurahousuja? Eikö siihen riittäisi joku, jolla ei ole koulutusta, mutta motivaatio löytyy ?

Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.

Palkankorotuksesta olen eri mieltä, tuntuvalla korotuksella saataisiin alaa vaihtaneet taksiin töihin ja henkilöstöpula helpottaisi sillä. Työkasvatuksesta olen samaa mieltä, en koe tarpeelliseksi että lapsi osaa itse laittaa ja ottaa lenksut pois tai riisua kurahousut, vaatteen jota ei tule tarvitsemaan enää koskaan elämässään päiväkodin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.

Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.

Opettaja

Miten opetan 1 vuotiaille tavaroiden huolehtimisen taidon, no pari kävelee omin jaloin mutta eivät tahdo kuunnella kun heille puhun kurapukujen ripustamisesta..

Pidän tärkeänä että vaatteet laitetaan kuivumaan mutta vauvat eivät perusta siitä. Olisin niin iloinen jos tulisi joku joka ottaisi nuo kaikki märät vaatteet haltuun, voi Luoja!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.

Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.

Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.

Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.

Mitä pitäisi uskoa?

Arki on selviytymistä, se on totinen tosi, se on sitä vaka-alalla ihan joka paikassa, enemmän tai hieman vähemmän, mutta on. Se, että lapsesi osoittaa kiintymystä hoitajiinsa on luonnollista hänen ikäiselleen joka on suurimman osan valveillaoloajastaan heidän kanssaan.

Lapsen "viihtyminen" päiväkodissa tai mainitsemasi positiiviset asiat eivät vie pois sitä, että päivät on haastavia, raskaita ja hektisiä. Että venymme, vanumme, joustamme.

Ammatillisuus ja vastuu kasvattajina estää sen, että asiakkaille, lapsille ja teille vanhemmille, siitä ääneen purnaisimme, ja joissakin paikoissa potkujen pelko.

Uskon, että suurin osa vanhemmista tietää kyllä jo missä suossa ala on ja kuinka äärirajoilla menemme ihan oman jaksamisenkin suhteen.

Ja jos sitä "tiedä" niin defenssit jyllää, eihän se mikään mieltä ylentävä tai mielenrauhaa antava ajatus ole, että oman lapsen hoitaja päiväkodissa on umpiväsynyt ja burn outin liepeillä, moni miettimässä alan vaihtoa.

Lapset kärsivät alati vaihtuvista aikuisista, sijaisten puutteesta, täysin tumpeloista sijaisista joita ei pitäisi lasten pariin edes päästää, metelistä, ylisuurista ryhmistä ja liian pienistä ryhmätiloista, jopa aggressiivisista kavereista omassa ryhmässä kiitos inkluusion ja tässäkin kohtaa liian vähäisten aikuisten, liian vähäisistä syleistä ja paljosta odottamisesta.

Näitä tosiasioita ei valitettavasti muuta mainitsemasi ja kokemasi seikat, olkoonkin kuinka hyviä vain.

Muutamia esimerkkejä mainitakseni.

T. 18v alalla

Vierailija kirjoitti:

Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.

No lasten omat vaatteethan ne ovat, kyllä niiden päälle pukeminen ja riisuminen sekä omista tavaroista ylipäätään huolehtiminen ja niiden tunnistaminen on aivan validi tavoite. Löytyy opsista ja vasusta myös.

Tietysti lapsi tarvitsee tätä taitoa myöhemminkin elämässä, eikä vain koulussa. Ei ole kyse työkasvatuksesta, vaan ikätasoisista omatoimisuustaidoista ja itsestä huolehtimisen taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on mennyt kapeakatseiseksi, kun ammattilaisilla (?) ei ole mitään käsitystä toistensa työstä!

Olen ollut ensin töissä lastensuojelussa ja sen jälkeen vuosikymmeniä varhaiskasvatuksessa, koska se on helpompaa.

On lapsia, joiden on parempi olla täydessäkin vajaamiehityksellä toimivassa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin työntekijöillä ei saa eikä tarvitse olla tietoa siitä, millä muulla keinoin perhettä tuetaan. Olen ollut mukana usean perheen lasten varhaiskasvatuspolun alkupäässä, muutaman vuoden jälkeen tilanne on helpottanut eikä huostaanottoa tarvittu. Toki on niitäkin, joille tuki ei ollut riittävä, mutta ei sen vuoksi kannata jättää yrittämättä, sillä suurin osa perheistä saa avun pienellä tuella.

Arvostakaa työtänne varhaiskasvattajat ! Tulokset eivät näy nopeasti ja arki tuntuu kaaokselta eikä kukaan pysty tekemään työtään omasta mielestään riittävän hyvin, mutta jälkikäteen katsottuna onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia.

2-vuotiaan äidille lohdutukseksi, että kyllä Suomessa on päiväkoteja, joissa sekä lapset että työntekijät voivat hyvin. Kaikki eivät vain pidä itsestään meteliä.

Palkankorotukset eivät ole ratkaisu. Enemmän olisi apua siitä, että päiväkodissa olisi riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Onko yhteiskunnallisesti järkevää rahankäyttöä, että maisteri petaa sänkyjä, kattaa pöytiä ja kääntelee kurahousuja? Eikö siihen riittäisi joku, jolla ei ole koulutusta, mutta motivaatio löytyy ?

Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.

Nyt on pakko esittää eriävä mielipide tokaisuusi ettei varhaiskasvatuksen työntekijöillä saisi/tarvitsisi olla tietoa lapsen ja perheen saamista tukitoimista.

Olen suorastaan hämmentynyt kommentistasi🤔.

Me siellä päiväkodissa teemme moniammatillista työtä, meillä on yhteydet niin neuvolaan kuin kouluun, alkuopetukseen, meillä on yhteydet kuraattorin, psykologiin, puteen, perhekoutseihin ja ties minne. Ja meillä todellakin on yhteys myös lastensuojelun puolelle ja ennenkaikkea meillä on työmme puolesta oikeus ja varsinkin velvollisuus tehdä mm se lasu, jos havaitsemme, että lapsen hyvinvointi, kasvu ja tai kehitys on joltakin osin vaarassa tai jo vaarantunut. Siis meitä velvoittaa laki toimimaan!

Me, se lapsi, ja se perhe hyötyy siitä, että tiedämme, jos esim.vanhemmilla on haasteita lapsensa kasvatuksessa tai hoidossa, avoimuus tuo vain hyvää, näin uskallan väittää sillä kokemuksella mikä minulla on.

Lapsi näyttää kaiken siellä päiväkodissa, niin hyvän kuin "pahankin", käytöksellään ja myös puheillaan, asiat siellä taustalla värittää ja vaikuttaa niitä/niihin ja antaa meille myös työkaluja toimia sen lapsen ja perheen hyväksi.

T. 18v alalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku oli ottamassa lapsia mukaan kurahoususulkeisiin. Onkohan jokaisen kansalaisvelvollisuus osata huoltaa kurahousuja? Kyseenalaistan vahvasti, onko lasten pakko osata edes venytellä lenksuja kenkien alle kahdessa kerroksessa toppa-&kurahousujen lahkeissa. Kuinka moni lapsi tarvitsee tätä taitoa vielä koulussa, kun apua ei ole saatavilla? Työkasvatus on ihan kannatettavaa, mutta opetetaan asioita, joita lapset tarvitsevat elämässä.

No lasten omat vaatteethan ne ovat, kyllä niiden päälle pukeminen ja riisuminen sekä omista tavaroista ylipäätään huolehtiminen ja niiden tunnistaminen on aivan validi tavoite. Löytyy opsista ja vasusta myös.

Tietysti lapsi tarvitsee tätä taitoa myöhemminkin elämässä, eikä vain koulussa. Ei ole kyse työkasvatuksesta, vaan ikätasoisista omatoimisuustaidoista ja itsestä huolehtimisen taidoista.

Ihan jos huolehtii repustaan, sisävaatteeista ja ulkovaatteista (takki ja housut) eskarilaisena. Alle kolmevuotiaalta kohtuutonta vaatia edes opettelua. Jos haluaa niin voi opetella vaikka sisävaatteiden viikkausta. Mutta on sitä tullut tavattua monta kollegaa joille on lähes sadistisen tärkeää, että kolmevuotias osaa riisua itse kurahousut ja ripustaa ne kuivumaan.

Täällä joku työllistetty aikaisemmin valitti ettei tykännyt kun hänet laitettiin lapsiryhmään. Miksi pitää laittaa ryhmään kouluttamaton ihminen? Työnkuva voisi olla aputyöt, kurahousut, sängyt, pukeminen, ruoanjako. Noista olisi todella apua ryhmissä. Ja työilmapiiri kuntoon, että työllistetty on tervetullut!