Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä taas tässä nukkarissa ihmettelen näitä 1 vuotiaita pikkuvauvoja, jotka on työnnetty tänne kasvattumaan.

Ne ei tee täällä mitään, äitiä itketään ja hyvä kun pysyvät pystyssä.

Voi elämän kevät

Sulleko ei mene jakeluun se, että kaikilla ei ole massia olla vuosikausia kotona?

Aika moni reilu vuodenikäisen äiti on kotona vastasyntyneen kanssa.

Niin ne, kenellä on massia. Kaikilla ei ole ja kaikenlaiset äimistelijät sitä töihin pääseekin. 

Häh? No silloinhan juuri pitäisi molemmat lapsensa kotona, sekä sen 1,5v ison vauvan että sen juuri syntyneen pienen vauvan, jos ei ole rahaa. Päiväkotipaikka ja siellä tarvittavat tarvikkeet maksavat, vaikka eivät maksakaan kaikille tai edes kohtuullisesti kenellekään.

Miksi ihmeessä kukaan vie alle 3v lapsen päiväkotiin? Vielä ällistyttävämpää on, että viedään se yksi alle 3v lapsi päiväkotiin ja ollaan samalla itse kotona sen toisen alle 3v lapsen kanssa. Kehittyy varmaan todella luottavainen ja itsetunnoltaan vahva henkilö siitä pois viedystä. Kysykääpä, kummassa lapset itse olisivat mieluummin tuossa iässä.

Jotkut ihmiset ajattelee, että naisetkin saa palkkaa ja sillä naisten palkalla maksetaan asuminen ja eläminen. Jos pärjää ilman sitä naisen palkkatuloa esim lapsen isän tuloilla, niin sitten kotoillaan. Pienempipalkkaisten miesten vaimot joutuu käymään töissä myös äiteinä.

Niin nyt puhuttiinkin siitä, kun moni työntää sen alle 3-vuotiaan päiväkotiin kun uusi vauva syntyy. Ja on sen uuden vauvan kanssa kotona, toinen pikkuinen on muiden kasvatettavana päiväkodissa. Nämä virikehoitolapset vievät niiden lasten paikat, jotka saattaisivat tarvita varhaiskasvatuspaikkaa vanhempien työssäkäynnin vuoksi. Ja kyllä, tiedän että kaikilla on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, mutta usko tai älä, paras paikka saada sitä varhaiskasvatusta alle 3-vuotiaana on oma koti. Ihan hyvä vaihtoehto päiväkoti on silloin, jos molemmat vanhemmat on tosiaan töissä. Mutta äidin äitiysloman aikana ei pitäisi yhdenkään alle 3-vuotiaan olla päiväkodissa.

Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.

Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.

Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.

Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.

Mitä pitäisi uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Kaikki päiväkodit eivät ole samanlaisia. Kyllähän työntekijät usein yrittävät tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja välittävät lapsista.

Tässä ketjussa puretaan omaa väsymystä siihen, että mm. resurssit ovat tiukilla jne jne.

Tarvitsemme alalle paremman palkkauksen jotta koulutetut ammattilaiset jäävät alalle, ja lisää koulutettua henkilökuntaa. Tähänkin palkkaus auttaa jotta ihmiset näkevät tulevaisuuden työn varhaiskasvatuksessa. Myös yhteiskunnallisesti työtä tulisi arvostaa jotta sinne saisi niitä resursseja ja rahaa jota työn tekemiseen tarvitaan.

Sairaalassa työntekijällä on aina välineet työn tekemiseen ja työvaatteet. Vakatyöntekijä pesee omat vaatteensa kotonaan ja tuo lastensa vanhat pelit ja lelut päiväkotiin että päiväkodissa olisi edes jotain leluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Vaka on opetustoimen alainen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.

Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.

Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.

Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.

Mitä pitäisi uskoa?

Kyllä me otetaan lapsi halien vastaa, hänellä on mukavia hetkiä päivän mittaan, olemme ammatillisia ja välittäviä. Mutta silti päivä voi olla kuormittava kaikille, ei pysty millään vastaamaan kaikkien 1-2 -vuotiaiden tarpeisiin oikea-aikaisesti. Erityinen lapsi voi tarvita kokonaan yhden aikuisen selviytyäkseen yhden mistään toiminnoista ja ymmärrät varmasti että kaikki alle 3v. tarvitsee jatkuvaa aikuisen ohjausta aivan kaikessa. Niin miten aattelit että kuinka mukavasti kahdentoista lapsen ryhmässä kaksi aikuista selviää iltapäivisin, kun aamuvuorolainen on lähtenyt kotiin? Kaikki aloittavat välipalan jälkeen kakkaamisen (kaikki ovat vaipoissa) niin toinen valvoo/tukee leikkiä/pitää huolen turvallisuudesta/lohduttaa/sanoittaa ja toinen pesee liukuhihnalta niitä kakkoja. Tänäänkin oli juuri tällainen iltapäivä, pesin kahdeksan pientä peppua peräjälkeen, työkaveri sillä aikaa huolehti yhdestätoista muusta. Sitten tulee äiti joka valittelee seuraavana päivänä kun Pekalla on peba punainen että vaihtakaa nopeammin se vaippa. Niin vaihtaisinhan minä, jos ei olisi jo neljää muuta siinä kakka housussa odottamassa vuoroaan. Pyllynpesualtaaseen mahtuu yksi lapsi kerrallaan ja mulla on vain kaksi kättä, niin joskus Pekka voi joutua vähän odottamaan vuoroaan

Enkä edes aloita aiheesta iltapäiväulkoilu. Tai aloitan sen verran että mitäpä luulet kuinka ripeästi tuosta edellä kuvaillusta tilanteesta lähdetään näin talviaikaan ulos? Niin voisitko vaan olla valittamatta että miksi Marjo-Riitta ei ole ehtinyt olla iltapäivällä ulkona, kun ei meistä enää millään riitä pukemaan näitä taaperoita ulos? Sitten onnistuu juu, jos ei ole ihan koko ryhmä paikalla, kaikilla ei ole lähtiessä kakka housussa ja ulkona pärjää vähemmällä vaatetuksella.

Mä rakastan mun työtä ja niitä lapsia, mutta rankkaa on. Eikä me teille vanhemmille sitä meidän työn raadollisuutta tilitetä, teille koitetaan löytää niitä valoisampia puolia siitä lapsen päivästä.

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hämmentävä. Kun vien omaa alle 2 vuotiasta tyttöä päiväkotiin, hänet otetaan aina ihanasti vastaan ja tyttö on jopa kiintynyt työntekijöihin. Itkee ikävää, mutta on päässyt aina syliin.

Kuulen päivästä myös hakutilanteissa aina hyvin asioita. Ei pelkästään syömistä ja nukkumista, mutta aina saan kuulla mitä uutta on oppinut tai miten ihana lapsi minulla on.

Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa on henkilökuntaa joka ottaa syliin ja välittää, on ammatillinen ja näkee kaikessa hyvät puolet.

Mutta sitten täällä kerrotaan että arki on selviytymistä eikä mitään ehdi ja lapset kärsivät.

Mitä pitäisi uskoa?

Voit aloittaa siitä, että englanniksi on olemassa käsite "mummy brain", joka on kansanomainen tiivistys vastottain synnyttäneen nuoren tai nuorehkon naisen kognitiivisesta ja sosioemotionaalisesta tilasta, kun hormonitasot on korkealla, elämänkokemusta on aika vähän ja kapeasti. Ajattelet kuin prinsessasaduissa tai nyisissä somevauvakuplissaan leijuvat kiiltokuvaäitylit.

Henkilökunta teidän päiväkodissa tekee työtään tuolla tavalla, koska heille on se niin ohjeistettu ja joiltain osin mahdollistettu. Todennäköisesti päiväkotinne sijaitsee alueella, joka on sosioekonomisesti keskivertoa hieman korkeammalla tasolla, perheet sen mukaisia ja homogeenisia arvoissaan, tulotasoiltaan ja kotioloiltaan.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että alle 2-vuotias lapsi kiintyy aina kehen vain ihmiseen, joka häntä hoitaa, ruokkii, vaihtaa vaipat, pukee ja toimii edes teoreettisesti ainoana paikalla olevana turvan mahdollisuutena. Joskus ulkopuoliset ihmettelevät sitäkin, että lapsi on kiintynyt ja lojaali päihderiippuvaiselle väkivaltaiselle vanhemmalle. Näin se menee luonnostaan. Pienillä nisäkkäillä on sisäsyntyinen vaisto seurata aikuista, jonka päättelevät kykeneväksi (tai ainoaksi paikalla olevaksi) tarjoamaan turvaa. Yksin he menehtyisivät nopeasti, koska elämänhallinnan keinoja ei ole.

Lapsi itkee, kun lähdet pois, koska hän haluaisi ja hänellä on emotionaalinen tarve olla sinun eli äitinsä kanssa. Itku loppuu jonkun ajan päästä, kun olet mennyt pois eikä hän näe sinua enää. Luonnonlakien mukaisesti itkevän pikkuisen on pakko hyväksyä tilanne, hän on yksin, olet poissa ja paikalla on mitä on. Osa lapsista lopettaa itkun, osa itkee koko päivän, jotkut siltä väliltä. Se, että joku itkee, on vain yksi aikuisten tunnistama merkki ilmaistusta hädästä. Se, että joku ei itke, ei ole automaattisesti sen merkki, että kaikki on kunnossa ja hyvin menee. Voi itse asiassa olla hyvinkin huolestuttava tilanne siellä hiljaisen kuoren alla.

Siksi niitä kortisolitestejä (stressihormoni) on tehty pienillä lapsilla päiväkotiryhmässä. Lue esim. Liisa Keltikangas-Järvinen. Lapset ovat yksilöitä, ei yhdelle sovi mikä toiselle voi sopiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Mikä on kuntouttava ryhmä? Olen ollut alalla 25 vuotta enkä ole koskaan kuullutkaan. Varhaiskasvatus ei ole kuntoutusta, sitä järjestää ihan eri taho. Varhaiskasvatuksen arki voi olla apuna perheen tukemisessa, tai antaa perheen arkeen rytmin. Varhaiskasvatuksessa ei tehdä perhetyötä, ei kuntouteta tai anneta syvällisempää tukea tai mielenterveyspalveluja. Tätä kaikkea lastensuojelussa ja perhetyössä joskus virheellisesti kuvitellaan.

Mitenpä luulet, että lapsen (suomen) kielenkehittyminen edistyy 21 lapsen ryhmässä jossa 14 on muunkielisiä ja 2 työntekijöistä ei puhu kunnolla suomea. Ei yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Hei lasun sossu, esiopetusryhmän opettaja tässä. Keski-ikäinen, toimiksi muutettiin meillä virat. Maisteri olen minäkin.

En tunne luonnollisestikaan kaikkia kuntia, mutta nämä mainitsemasi yksiköt ovat varmasti marginaalisen pieni osuus varhaiskasvatuksesta, jos sellaisia enää tässä inkluusioperiaatteen ajassa edes on tarjolla.

Minä en ole niistä ikinä kuullut, työvuosia takana on yli 20., erityisryhmät on kaikki ajettu alas aikoja sitten.

Mutta ehkä tosiaan sitten siellä rinnakkaistodellisuudessa asia on näin.

Ja kuten totesit, kunnallinen palvelu on kyseessä, kasvatus ja opetustoimen alainen.

Subjektiivinen oikeus tosiaan tulee kapenemaan, siitä ei ole edes epäilystä. Leikkauspaineet on jäätävät ja varhaiskasvatus tulee olemaan leikkauslistalla ensimmäisten joukossa. Tämä kannattas sisäistäö ja hyväksyä jo nyt.

Ilmaisten palveluiden aika on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Vaka on opetustoimen alainen.[/Edes täyö ei lastensuojelun sossu tiedä, vaan luulee varhaiskasvatuksen kuuluvan sotepalveluihin. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Me keksittiin hyvä idea. Ei enää huuhdella kurahousuja, ne ripustetaan kuivumaan, kuivuvat tai ei. Ei käännellä. Iltapäivästä uudelleen päälle, märät tai ei. On pyydetty kahdet hanskat, toiset aamupäiväksi ja toiset iltapäiväksi. Kuivurista ei siirrellä kuivia vaatteita naulakoihin, puetaan ulkoeteisessä ulkovaatteet ja lapset ottaa ne kuivurista. Säästyy vinhasti aikaa!

Ei toki sovellu jokaiseen päiväkotiin mutta toimii meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä, miksi kova vastustus niitä lapsia kohtaan, jotka tulevat sossun ehdotuksesta (ehdottaa siis vanhemmille että laitetaanko lapsi hoitoon) varhaiskasvatukseen. 

Jokaisella lapsellahan on subjektiivinen oikeus sinne tulla. Onko siinä vakalle suurta eroa, tuleeko lapsi vanhemman omasta ideasta vai sossun aloitteesta sinne hoitoon? Mitä eroa? 

Lasun tukemissa perheissä on masentuneita, päihdeongelmaisia, ja ihan kehitysvammaisia vanhempia. Kehitysvammainen äiti ei ehkä edes tiedä, että olisi oikeus viedä lapsi hoitoonkin. Se että sosiaalityöntekijä (ei sosionomi) kertoo äidille tästä mahdollisuudesta ja lapsi menee varhaiskasvatukseen, tämä on nyt sitten joidenkin vaka-työntekijöiden mielestä jotenkin huono juttu ja sossut elää jossain laalaa -maassa. 

Mutta kun sossujen työtä on myös kertoa palveluista asiakasperheilleen, ja ohjata sinne tuen tai palveluiden pariin. 

Mikä tässä nyt hiertää? Sekö, että kotona olevien vanhempien lapsia tulee varhaiskasvatukseen? Eikö näiden "autettavien vanhempien" lasten nimenomaan kannata varhaiskasvatukseen osallistua? 

Itse näen vakan myös ennaltaehkäisevänä toimintana - jos on tuen tarvetta, näitä päästään huomaamaan ennen eskarin ja koulun alkua. Pääsee ehkä perheneuvolaan / psykologin arvioon / toimintaterapeutin arvioon vähän aikaisemmin. Esimerkkinä. Tuen tarpeita nyt on monenlaisia. 

Meidän nepsylle oli kullanarvoista se, että hänen tuen tarpeensa huomattiin myös varhaiskasvatuksessa ja eskarissa, ennen koulua oltiin tutkimuksissa jo pitkällä ja koulu pääsi alkamaan "oikealla jalalla". 

Käsittämätöntä todellisuuspakoa.

En tiedä enää millä kielellä sinulle asian kertoisin että se menisi perille. Kokeilen vielä kerran ihan selko suomea.

Varhaiskasvatus on kriisissä. Ei ole työntekijöitä, eikä lasten tuki toteudu. Päiväkodit eivät kykene kuntouttamaan yhtään ketään vaan saavat enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin helpotusta.

Lapset ovat niissä SÄILÖSSÄ eikä kukaan edes ehdi katsoa että syövät/nukkuvat/ulkoilevat säännöllisesti.

Ei. Ole. Ihmisiä.

Kyllä minä sen ymmärsin, olen itsekin ollut lyhyitä pätkiä töissä alalla (miksipä muuten tähän ketjuun olisin eksynytkään) mutta sitä en ymmärrä että kiukutaan aivan väärälle taholle. Syy ei ole näissä lasun asiakaslapsissa, eikä heidän sosiaalityöntekijöissä. Niillä sossuilla ei ole valtavia resursseja heilläkään, vaan tarjoavat mitä kunta voi antaa. Ja mikä näille lapsille kuuluukin. Heillä on yhtälailla subjektiivinen oikeus tulla varhaiskasvatukseen.

Jos haluaa että subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan, asiakasmäärät pienenee tai työntekijämäärä nousee, ei se sillä poistu että taivastellaan lasun sossujen työnkuvaa. Hänen työhönsä kuuluu kertoa palveluista ja niiden saatavuudesta asiakasperheille. ... molemmat puolet nähneenä, sekä päiväkoti että lasu, hyvine ja huonoine puolineen, en nyt ymmärrä miksi tämä meni tällaiseksi vastakkainasetteluksi, kuka siinä muka voittaa? Molemmissa tehdään töitä lasten hyväksi. Molempien määrärahat tulee kunnasta. Sossun on toimittava lain kirjaimen mukaan, mutta täällä kärjistetään ettei sossut tiedä päiväkotien arkea. Sehän on täysin ohi asiasta. Vaikka sossu tietäisi prikulleen päiväkodin arjen, niin hänen on silti toimittava lain mukaan, ja kerrottava kunnan palveluista asiakasperheille. 

Kyllä saa väistämättä kuvan, että irti todellisuudesta on lastensuojelussa käsitys varhaiskasvatuksesta, kun esitetään tähänkin ketjuun vaihtoehtoa kuntouttavasta ryhmästä, mukavista leppoisista ruokailu ja lepohetkistä ja kehtasipa joku tosissaan ehdottaa että myös iltapäiväkerhon vetäjä vahtisi läksyjentekoa iltapäivähoidon aikana.

Kyllä vetää sanattomaksi. Täytyy olla kyseessä joku todella nuori tai vaihtoehtoisesti eläkeikäinen ihminen, jolla ei oikeasti ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Anteeksi vain.

Ja tuohon naurettavaan väitteeseen, että varhaiskasvatuksessa jotenkin ajateltaisiin lasu asiakaslasten viaksi tai syyksi, että heidät on ohjattu muka kuntoutumaan täpötäyteen lapsiryhmään, täytyy kommentoida vaan että tämä on varmasti samaa sarjaa tuon todellisuuspaon kanssa, että ei tule edes mieleen että kritiikki voisikin kohdistua nimenomaan siihen lasuun, joka näitä lapsia luulee kuntouttavansa päiväkodeissa.

Ja subjektiivinen oikeus tulee poistumaan, tai vähintään kaventumaan neljään tuntiin päivässä. Sille ei ole mitään perusteita jatkua tällaisena.

Lastensuojelua vastaan itsessään, tuskin kenelläkään varhaiskasvatuksessa työskenneelleellä on mitään. Mutta täytyyhän se voida reilusti todeta, että täällä kirjoitetut absurdit olettamukset ovat irti todellisuudesta.

Lasun sossu tässä. Ihan täysjärkinen keski-ikäinen virassa oleva ihminen. Kuntouttavia ryhmiä on useassa kunnassa. Jos omassasi ei ole, älä syytä siitä lasua vaan omaa kuntaasi, kun palveluja on kavennettu. Omiakin asiakaslapsia on tällaisissa ryhmissä. Iltapäiväkerhossa on käsittääkseni useampi ohjaaja, mutta ei he tietenkään vahdi läksyjen tekoa, iipeessä on kuitenkin mahdollisuus ne läksyt tehdä, jos lapsi itse niin päättää. Luulenpa, että leikkimiseksi ja hamahelmiaskarteluiksi se useimmilla menee. Pointti kuitenkin on että harva eka- tokaluokkalainen käy koulussa kääntymässä sen 4h ajan, vaan on siellä todennäköisesti 8-16 tai vaihtelevilla kellonmäärillä, kuitenkin koko päivän ihan kuten päiväkodissakin. Normilapselle, jolla on lasun asiakkuus riittää ihan normaali varhaiskasvatuspäivä, ei he ihmeitä tarvitse. He tarvitsevat struktuurin päivään, että aamulla herätään ja lähdetään päiväkotiin ja illalla tullaan. Yöt nukutaan. Päivän aikana tulee ruokaa ainakin siellä päiväkodissa. Aikuiset johtavat toimintaa eivätkä esim. makaa sängyssä koko päivää tai riitele. Subjektiivinen varhaiskasvatus ei tule poistumaan. Jo nyt on nähtävissä, että se ryhmä, joka subjektiivista oikeutta erityisesti tarvitsee ei pärjää koulussa nytkään. Päiväkodin rooli esim. kielen oppimisen kannalta on kullanarvoinen. Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu. On selvää, että sote muodostui jo valmiiksi aliresurssoituneena, lasun budjetit ja resurssit ovat varmasti romahtamassa kaikkialla ja paine selvitä peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa kasvaa.

Vaka on opetustoimen alainen.[/Edes täyö ei lastensuojelun sossu tiedä, vaan luulee varhaiskasvatuksen kuuluvan sotepalveluihin. Huoh.

Osaatko sä edes lukea? "Lastensuojelu ja varhaiskavatus eivät sote -maailmassa ole enää samassa organisaatiossa. Vaka on kunnallinen palvelu ja lasu hyvinvointialueen palvelu." Vai onko se lause jotenkin liian vaikea sulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.

Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?

Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen

Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.

Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.

Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?

Lasun kuuluu pitää lapsi keskiössä ja katsoa tilannetta lapsen lähtökohdasta, eikä sitä kautta, "miten äiti parhaiten paranee.". Mutta onhan äidin helpompi esim päästä kuntoutukseen, terapiaan, jos lapsi on hoidossa. 

"Onko parantunut" on merkillinen kysymys. Vaatihaan se parantuminen muutakin kuin "lapsi pois jaloista". Tuttavani on tällainen äiti. Lapsi on nyt pikkukoululainen, käy ippessä, äiti on edelleen masentunut. Ei tukiverkkoja, ei isää. Mutta lasta ei ole tarvinnut ottaa huostaan, siitä ei ole tullut edes puhetta. Äiti on pärjännyt ja jaksanut näin hyvin, kun ei ole 24/7 vastuussa lapsesta. 

Tai sitten lapsi on kasvanut ja oppinut pärjäämään omilleen. Äiti makaa sohvalla kuten lapsen ollessa 2v.  lapsesta kasvaa pikkuhiljaa äidin tuki ja asioista huolehtija. Mutta sossu voi olla tyytyväinen, ei tarvinnut huostaanottaa.

Suomessa on kuntia, joiden sosiaalitoimella ei ole sellaista budjettia, että huostaanotto olisi mahdollinen.

Huostaanoton perusteet määrittelee laki, ei raha. Jos jossain toimitaan noin, siinä on rikottu lakia.

Yllättääkö se sua, että resurssien niukkuus pakottaa muutkin toiminnot rikkomaan lakia kuin vakan? Terveydenhuoltokaan ei selviä hoitoaikatakuistaan missään.