Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Vaka-henkilöstön uudenvuoden lupaus voisi olla:

En valita turhasta enkä saikuta suotta.

Oksentaminen on joskus välttämätöntä, mutta siihen oksennukseen ei tarvitse jäädä makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin teiltä vanhemmat jotka samaan aikaan nurisette säästä ja siitä kuinka se hankaloittaa ja jopa estää ulkoilun lastenne kanssa, niin miksi ja miten te samaan aikaan kritisoitte sitä, jos me ei siellä päiväkodissa ulkoillakaan joka päivä 1-2x vähintään 1,5-2,5h ajan?

Sama sää se meillä siellä on ja lisäksi niitä lapsia on sen oman mussukkanne lisäksi 15-20kpl ja heidän kastuvat vaatteensa ja kurakamat hoidettavana.

IHAN kaikkea ei voi meillekään täysin, tai edes suurelta osin, ulkoistaa ja sälyttää.

Valitan.

Itse olen kyllä aina toivonut kurjalla ilmalla, että lapset olisivat saaneet jäädä sisälle. Harvoin ovat. En ymmärrä miksi loskasateessa pitää laittaa pieniä kastumaan pimeälle pihalle.

Kuten ketjussakin on moneen kertaan todettu ja kerrottu, niin henkilöstötilanteen, siis puutteen, vuoksi.

Ei voi jäädä sisälle, kun 1-2 ryhmästä puuttuu väli-ja/tai iltavuorolainen.

Ja vaikkei puuttuisikaan kasvattajaa niin ryhmän iltavuorolainen jää ennen klo16 yksin jolloin lapsia on yleensä vielä vähintään se 10-15kpl jäljellä.

Sinä joka sisällä oloa ehdotit, olet tervetullut kokeilemaan sitä sellaisen lapsilauman kanssa. Ja juu ei, he eivät kaikki "leiki rauhallisesti omissa pikkupesissään" tai "istu keskittyneenä pöytähommissa" ja ylipäätään toimi niin, että se 1 yksin oleva kasvattaja voisi keskittyä tasapuolisesti heihin kaikkiin ja jokaiselle vuorotellen huomiota antaen vaan siinä porukassa on vähintään 2-3 lasta jotka vaatisivat aikuista vähän väliä tai koko ajan.

Silloin on parempi ja turvallisempaa olla ulkona missä yhteisvastuu lapsista muiden kasvattajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

"Minä olen laittanut viimeisten lasten kanssa paikat kiinni ja ovet lukkoon viittä vaille viisi.

Odotamme päiväkodin portilla viideltä ja kun vanhempi saapuu, menemme portista ulos yhtä aikaa. Kukaan ei tule enää viideltä sisään portista.

Sanon vain Hei, ja Moi moi!"

-

Isoimissa päiväkodeissa tämä ei ole mahdollista, siis että suoraan portilta viimeiknen lapsi luovutetaan ja lähdetään sitten saman tien kotimatkalle samasta portista yhtä aikaa.

Hoitajilla on nimittäin pk:n omat kännykät, mistä on joka ainoa lapsi kirjattava erikseen ulos milloin hänet on haettu. Tämän jälkeen työkännykkä palautetaan sisätiloihin (muiden ryhmien omien kännyköiden joukkoon) lukittuun kaappiin. Sitä ei siis viedä kotiin ja jos näin vahingossa kävisikin , joutuisi työntekijä palaamaan työpaikalleen ja palauttamaan työpuhelimensa seuraavaa päivää ja työntekijää varten.

Tämä käytäntö, uskomatonta kylläkin, mahdollistaa sen, että eteiseen jää aina osa vanhempia roikkumaan ja jutskailemaan ja tsekkailemaan kaikessa rauhassa lapsen vaatteita lokerosta (hoitaja vilkuilee huolestuneena kelloaa, mut eipä haittaa) .

Rajattomimmat aikuiset päästävät jopa täysin kurittoman villikkolapsensa vielä juoksentelemaan hippaa kikatellen ryhmätiloihin ja nauravat huvittuneina kun yliväsynyt (oman lapsensa hausta myöhästynyt) hoitaja itkukurkussa jahtaa lasta pitkin päiväkodin käytäviä. Leikin nimi on :

Mitä nopeampaa hoitaja saa karkulaiset kiinni sitä varmemmin hän ei myöhästy junasta, bussista, lapsen hausta, jne.  Ja vanhempi vain katsella möllöttää eteisessä kuinka kauan tänään  menee kun lapset saadaan kiinni.

Eli kaikkea on allalla tullut nähtyä. 

Kiitos teille jokaiselle viisaalle vanhemmalle jotka ette koskaan turhaan simputa hoitajia. 

Teidän takia jaksamme.

Meillä laitetaan silti ovet lukkoon ja vanhempia ei päästetä enää sisälle. Lapsen kaikki tavarat on pakattu reppuun ja jos reppu puuttuu niin muovikassiin ja siitä saa portilta lapsen ja tavarat mukaansa. Minä sanon heipat ja lähden palauttamaan puhelimen sisälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin teiltä vanhemmat jotka samaan aikaan nurisette säästä ja siitä kuinka se hankaloittaa ja jopa estää ulkoilun lastenne kanssa, niin miksi ja miten te samaan aikaan kritisoitte sitä, jos me ei siellä päiväkodissa ulkoillakaan joka päivä 1-2x vähintään 1,5-2,5h ajan?

Sama sää se meillä siellä on ja lisäksi niitä lapsia on sen oman mussukkanne lisäksi 15-20kpl ja heidän kastuvat vaatteensa ja kurakamat hoidettavana.

IHAN kaikkea ei voi meillekään täysin, tai edes suurelta osin, ulkoistaa ja sälyttää.

Valitan.

Itse olen kyllä aina toivonut kurjalla ilmalla, että lapset olisivat saaneet jäädä sisälle. Harvoin ovat. En ymmärrä miksi loskasateessa pitää laittaa pieniä kastumaan pimeälle pihalle.

No tätä loskaa ja sadetta nyt on Suomessa syys-maaliskuu. Sisälläkö pitäisi olla kuukausitolkulla? Pukeutumiskysymys, sadevaatteita on saatavilla kaupasta vanhemmillekin 🙂

Vaka nousuun! kirjoitti:

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Vaka-henkilöstön uudenvuoden lupaus voisi olla:

En valita turhasta enkä saikuta suotta.

Oksentaminen on joskus välttämätöntä, mutta siihen oksennukseen ei tarvitse jäädä makaamaan.

Vaka johtajien uv lupaus voisi olla"v!tun väliä säästämisellä,minun talossani otetaan niin paljon työntekijöitä että lait Toteumat koko ajan ja erityislapsille hommaan avustajat".

Up

Istun kotona sohvalla ja pitää kohta lähteä sinne kaaokseenKääntää ja vääntää vatsassa🙁

Huoh!

Tsemppiä kaikille työviikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lasun puolella päiväkotipaikkaa tarjotaan monista eri syistä. Lisäksi myös neuvolasta voidaan ohjata lasta päiväkotiin, jos esim. puheen kehitys viivästyy tms. Lastensuojelussa päiväkotipaikkaa tarjotaan tyypillisesti, jos ongelma on vanhemman uupumisessa. Samalla lapsi saadaan ihmisten ilmoille kodista ja käy ilmi mikäli kotona on muita lastensuojelullisia huolia. 

Vierailija kirjoitti:

Istun kotona sohvalla ja pitää kohta lähteä sinne kaaokseenKääntää ja vääntää vatsassa🙁

Huoh!

Tsemppiä kaikille työviikkoon.

Tiedän niin tuon tunteen...Onneksi se on minun kohdallani ohi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Hirveä alku viikolle. Kiinnipitotilanteita tänään kolme. Nyrkkiä, vittua, sylkemistä, potkimista ja päin juoksemista sekä kiljumista..

Avustaja ja yksi tiimiläinen poissa, ei sijaista. Olen aivan kuitti. Tekisi mieli jäädä itsekin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa.  Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa.  Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa.  Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa.  Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta. 

Tai sitten oireileva lapsi laitetaan ryhmään selviytymään, missä on resurssipula, ei aikuisia tarpeeksi, ei saada sijaisia, ei toimi tuki eikä mikään muuksan. Lyö kavereita, aikuisia ja aikuiset vaihtuvat, eivät jaksa. Meteliä, kiirettä ja epäonnistumisia.

Olisi lastensuojelunkin aika ottaa jo se pää pois sieltä perseestä.

No, ehkä sen ruuan tosiaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa.  Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa.  Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta. 

Tai sitten oireileva lapsi laitetaan ryhmään selviytymään, missä on resurssipula, ei aikuisia tarpeeksi, ei saada sijaisia, ei toimi tuki eikä mikään muuksan. Lyö kavereita, aikuisia ja aikuiset vaihtuvat, eivät jaksa. Meteliä, kiirettä ja epäonnistumisia.

Olisi lastensuojelunkin aika ottaa jo se pää pois sieltä perseestä.

No, ehkä sen ruuan tosiaan saa.

Aivan upeaa hoitoa ovat saaneet päiväkodissa ainakin omat asiakaslapseni. Ei olisi uskonut tietäen lähtökohdan, josta lasten kanssa lähdettiin kun heidät huostaanotettiin. T: sijaishuollon stt

Nyt lopetatte viemästä niitä taaperoita hoitoon, jos istutte itse kotona. Ryhmät pursuavat täysinä, paikkoja ei ole auki uusille ja vanhempien työssäkäynti estyy, kun eivät saa hoitopaikkaa lapsilleen subjektiivista oikeutta käyttävien takia. Äidit tuovat lapsensa hoitoon ja menevät kotiin nyytin kanssa tai lähtevät shoppailemaan. Anna mun kaikki kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa.  Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa.  Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta. 

Tai sitten oireileva lapsi laitetaan ryhmään selviytymään, missä on resurssipula, ei aikuisia tarpeeksi, ei saada sijaisia, ei toimi tuki eikä mikään muuksan. Lyö kavereita, aikuisia ja aikuiset vaihtuvat, eivät jaksa. Meteliä, kiirettä ja epäonnistumisia.

Olisi lastensuojelunkin aika ottaa jo se pää pois sieltä perseestä.

No, ehkä sen ruuan tosiaan saa.

Aivan upeaa hoitoa ovat saaneet päiväkodissa ainakin omat asiakaslapseni. Ei olisi uskonut tietäen lähtökohdan, josta lasten kanssa lähdettiin kun heidät huostaanotettiin. T: sijaishuollon stt

Kuka kertoi olevan upeaa? Päiväkodin johtaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.

Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.

Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!

Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.

Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.

Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.

Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.

2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.

Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.

Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan. 

Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.

Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.

Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.

Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.

2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.

Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa.  Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa.  Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta. 

Tai sitten oireileva lapsi laitetaan ryhmään selviytymään, missä on resurssipula, ei aikuisia tarpeeksi, ei saada sijaisia, ei toimi tuki eikä mikään muuksan. Lyö kavereita, aikuisia ja aikuiset vaihtuvat, eivät jaksa. Meteliä, kiirettä ja epäonnistumisia.

Olisi lastensuojelunkin aika ottaa jo se pää pois sieltä perseestä.

No, ehkä sen ruuan tosiaan saa.

Aivan upeaa hoitoa ovat saaneet päiväkodissa ainakin omat asiakaslapseni. Ei olisi uskonut tietäen lähtökohdan, josta lasten kanssa lähdettiin kun heidät huostaanotettiin. T: sijaishuollon stt

Kuka kertoi olevan upeaa? Päiväkodin johtaja?

Ihan omin silmin näen miten lapset ovat kuntoutuneet.