Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Jos tuollaista henkilökohtaista lisää jollekkin meillä maksetaan, niin mitä ilmeisemmin paraskaan työpanokseni ei ole sen saamiseen riittänyt, eli voi olla, että vain en ole persoonaltani tarpeeksi pikkukakkosen juontajaa muistuttava ilopilleri. En siis muuta lausuntoa miksikään, että aion olla keskiverto tai huon hoitaja, koska ei minulle siitä paremmasta suorituksesta enempää palkkaa makseta kuitenkaan. Nähnyt useissa työkavereissa, miten työssä voi päästää hyvinkin vähällä panostamisella ja palkka silti sama.

Johtaja tai muukaan joka palkoista päättää ei ole meillä lainkaan katsomassa mitä ryhmissä tapahtuu, enkä ole tässä 15 vuoden aikana minkäänläiseen kyselyynkään törmännyt (että kyseltäisiin vanhemmilta, lapsilta tai työntekijöiltä, että kuka on hyvä työntekijä), joten ihmettelen jos tuollaista maksetaan, en kyllä ala kyselemään onko  näin, paha mielihän siitä vain sitten tulee, jos ei paraskaan panos ollut riittävän hyvä ja jos lähtee perusteita tarkemmin kyselemään, niin varmasti saa vain katkeran maineen = ei jaksa, aivan sama.

Joten yhtäkaikki, aion tehdä työni paljon paskemmin ja näin välttyä stressiltä ja säästellä voimia vapaa-ajanviettoonkin, palkka pysyy silti samana, eli vuorolisien kanssa käteen jää yleensä vähintään 2000e/kk nettona, välillä jokunen satanen enemmänkin. Riittää mulle, suurin ongelma minusta on ihan muualla kuin palkassa, paitsi peruspalkka on kyllä surkea.

T: Se sama, joka sanoi että aikoo tehdä jatkossa työnsä huonommin.

Meidän paras työntekijä yksi päivä iloisesti totes, että nyt lähetään kaikki ulos. Aloin käyttämään lapsia vessassa ja auttamaan ulospukemisessa, kun paras työntekijä istui pöydän ääressä. Olin pukenu jo melkein kaikki lapset valmiiksi, kun paras työntekijä tuli pukemistilanteeseen, sanoi että minä voin lähteä ensin ulos ja kas: Esihenkilö pölähtä paikalle juuri kun minä olen vessassa. Eipä ollut näkemässä mitä tapahtui, mutta kuulosti saavan paras työntekijä taas hirveästi kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Meidän paras työntekijä yksi päivä iloisesti totes, että nyt lähetään kaikki ulos. Aloin käyttämään lapsia vessassa ja auttamaan ulospukemisessa, kun paras työntekijä istui pöydän ääressä. Olin pukenu jo melkein kaikki lapset valmiiksi, kun paras työntekijä tuli pukemistilanteeseen, sanoi että minä voin lähteä ensin ulos ja kas: Esihenkilö pölähtä paikalle juuri kun minä olen vessassa. Eipä ollut näkemässä mitä tapahtui, mutta kuulosti saavan paras työntekijä taas hirveästi kehuja.

Just tämä :,D Varmasti on todella reilu palkkausysteemi.

Sama juttu on vanhustenhuollossa ulkomaisilla hoivaosakeyhtiöillä, ruoassa tingitään. Vanhuksille todella pienet ruoka-annokset ja ruokaa on niin vähän ettei opiskelijoille usein jää mitään, vaikka koulun kanssa sopimukseen kuuluu tarjota lämmin ruoka hoitoalan opiskelijoille, minkä koulu maksaa sille.

Toivottavasti ei lastenhoitoonkin tule tänne ulkomaiset osakeyhtiöt, mitkä vievät laadun alas ja tarjoavat  työntekijöille vielä entistä joustamattomamman työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaista henkilökohtaista lisää jollekkin meillä maksetaan, niin mitä ilmeisemmin paraskaan työpanokseni ei ole sen saamiseen riittänyt, eli voi olla, että vain en ole persoonaltani tarpeeksi pikkukakkosen juontajaa muistuttava ilopilleri. En siis muuta lausuntoa miksikään, että aion olla keskiverto tai huon hoitaja, koska ei minulle siitä paremmasta suorituksesta enempää palkkaa makseta kuitenkaan. Nähnyt useissa työkavereissa, miten työssä voi päästää hyvinkin vähällä panostamisella ja palkka silti sama.

Johtaja tai muukaan joka palkoista päättää ei ole meillä lainkaan katsomassa mitä ryhmissä tapahtuu, enkä ole tässä 15 vuoden aikana minkäänläiseen kyselyynkään törmännyt (että kyseltäisiin vanhemmilta, lapsilta tai työntekijöiltä, että kuka on hyvä työntekijä), joten ihmettelen jos tuollaista maksetaan, en kyllä ala kyselemään onko  näin, paha mielihän siitä vain sitten tulee, jos ei paraskaan panos ollut riittävän hyvä ja jos lähtee perusteita tarkemmin kyselemään, niin varmasti saa vain katkeran maineen = ei jaksa, aivan sama.

Joten yhtäkaikki, aion tehdä työni paljon paskemmin ja näin välttyä stressiltä ja säästellä voimia vapaa-ajanviettoonkin, palkka pysyy silti samana, eli vuorolisien kanssa käteen jää yleensä vähintään 2000e/kk nettona, välillä jokunen satanen enemmänkin. Riittää mulle, suurin ongelma minusta on ihan muualla kuin palkassa, paitsi peruspalkka on kyllä surkea.

T: Se sama, joka sanoi että aikoo tehdä jatkossa työnsä huonommin.

Sinänsä fiksua tehdä työnsä jaksamisensa rajoissa. Siinä on kuitenkin se riski, että luistaa vääristä paikoista. Sitten on käsillä toimimaton kaaosryhmä ja/tai uupuneet tiimikaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaista henkilökohtaista lisää jollekkin meillä maksetaan, niin mitä ilmeisemmin paraskaan työpanokseni ei ole sen saamiseen riittänyt, eli voi olla, että vain en ole persoonaltani tarpeeksi pikkukakkosen juontajaa muistuttava ilopilleri. En siis muuta lausuntoa miksikään, että aion olla keskiverto tai huon hoitaja, koska ei minulle siitä paremmasta suorituksesta enempää palkkaa makseta kuitenkaan. Nähnyt useissa työkavereissa, miten työssä voi päästää hyvinkin vähällä panostamisella ja palkka silti sama.

Johtaja tai muukaan joka palkoista päättää ei ole meillä lainkaan katsomassa mitä ryhmissä tapahtuu, enkä ole tässä 15 vuoden aikana minkäänläiseen kyselyynkään törmännyt (että kyseltäisiin vanhemmilta, lapsilta tai työntekijöiltä, että kuka on hyvä työntekijä), joten ihmettelen jos tuollaista maksetaan, en kyllä ala kyselemään onko  näin, paha mielihän siitä vain sitten tulee, jos ei paraskaan panos ollut riittävän hyvä ja jos lähtee perusteita tarkemmin kyselemään, niin varmasti saa vain katkeran maineen = ei jaksa, aivan sama.

Joten yhtäkaikki, aion tehdä työni paljon paskemmin ja näin välttyä stressiltä ja säästellä voimia vapaa-ajanviettoonkin, palkka pysyy silti samana, eli vuorolisien kanssa käteen jää yleensä vähintään 2000e/kk nettona, välillä jokunen satanen enemmänkin. Riittää mulle, suurin ongelma minusta on ihan muualla kuin palkassa, paitsi peruspalkka on kyllä surkea.

T: Se sama, joka sanoi että aikoo tehdä jatkossa työnsä huonommin.

Sinänsä fiksua tehdä työnsä jaksamisensa rajoissa. Siinä on kuitenkin se riski, että luistaa vääristä paikoista. Sitten on käsillä toimimaton kaaosryhmä ja/tai uupuneet tiimikaverit.

Se juna on mennyt jo, on jo toimitaton kaaosryhmä ja uupuneet tiimikaverit, minä mukaanluettuna. Olen vain jaksamisen kustannuksella yrittänyt ponnistella, vaan ei jaksa enää. Pitääa ajatella, että työ on vaan työtä, käyn siellä, olen siellä, saan palkan ja vapaa-ajalla voin sen palkanturvin sitten tehdä asioita.

Onko teillä muuten ollut enää aikoihin sellaista normaali kevätjuhlaa/muuta juhlaa, mitä oli vielä joskus 10 vuotta sitten joka vuosi? Siis että valmisteltiin esityksiä lasten kanssa tai jopa työntekijät harjoitteli keskenäänkin jonkun pikku esityksen jonka pystyi sitten siellä juhlassa esittämään?

Meillä ei ole varmasti ainakaan 5 vuoteen ollut, toki koronakin välissä sotki tätä kuviota, mutta jo ennen sitä tuo perinteikäs päiväkotien tapa alkoi jäämään pois: Ei yksinertaisesti ollut enää aikaa harjoitella ja lisähastetta on tuonut vuorohoidon yleistyminen, eli lapset eivät ole yhtäaikaa paikalla jolloin esim. rooleja voisi jaella ja sama työntekijöiden kohdalla: Ei voi tietää onko samat työntekijät riittävän usein yhtäaikaa paikalla ja pääsekö silloin irtaantumaan ryhmästä.

Nyt kun mietin, niin mielestäni tuo indigoi aika suoraan sen uupumuksen kanssa, mikä alalla vallitsee: Ei ole aikaa järjestää muuta kuin hätäisesti joku pihatapahtuma samalla kaavalla vuodesta toiseen, tai sitten palkata joku esiintyvä artisti vetämään koko show.

Tuo juhlien muuttuminen tuollaiseksi symbolisoi aika hyvin sitä, miten varhaiskasvatuksessa on lähtenyt sellainen lämpö ja innostus kokonaan pois, jäljelle on jäänyt ihmisarunioita ja pedagogiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kouluttamattomana sijaisena päiväkodeissa ja hommasta on tehty ihan liian vaikeaa koulutusvaatimuksilla. Päiväkodissa on vaikka kuinka paljon töitä joihin vaaditaan lyhyt perehdytys eikä koulutusta ja jotka ovat työläitä (pukeminen, siivoukset, ruokailut, vessa) ja paljon töitä joihin riittää maalaisjärki ja muutama oikea toimintatapa (tapelevien lasten erottaminen ja järjestyksen pitäminen leikeissä ym.). Vaikeimpien erityislasten kanssa parhaat toimintatavat tulivat joka tapauksessa erityislastentarhanopettajalta mutta se on useamman päiväkodin yhteinen. 15min palaveri tyypin kanssa, ongelmien kertominen -> koittakaa X,Y,Z ja sitten toteutetaan. Aivan hyvin voitaisiin lisätä apukäsiä kouluttamattomista opiskelijoista. Tärkein vaatimus on se, että tykkää olla lasten kanssa tai muuten motivoitunut tekemään työnsä hyvin.

Mutta kun me ei haluta pystymetsästä tulleiden kouluttamattomien olevan siellä päiväkodissa meidän lapsiamme opettamassa vakituisesti. Sijaistaa voit, jos on pakko. t: äiti

En tuossa maininnut opettamisesta  saati vakituisesta virasta mitään. Saattaa tuntua turvallisemmalta, että henkilöstö on koulutettua miettimättä mitä seillä päiväkodissa tehdään ja nythän tilanne on se. Ei hirveästi tunnu hurraahuutoja tulevan. Lisäresurssointia ja palkankorotuksia on odotettu vuosia ja on aika epätodennäköistä, että niitä missään suuressa mittakaavassa tulee. Toki olisi mielenkiintoista kuulla ihan työtekijöiltä miten he ovat kokeneet sijaiset ja mitä ongelmia sijaisten kanssa on ollut, koska niitäkin varmasti on.

Mulla on kokemusta sijaisesta joka tuli aamulla töihin ja meni sohvalle viltin alle jatkamaan unia, jos lapset jotain tappeli vieressä, niin eväänsä liikauttanut. Tullaan ruokaiulutilanteeseen töihin työpäivän juuri alettua, istutaan alas syömään talon ruokia, joita ei oikeasti saisi edes syödä, samalla kun koko aamun töissä olleet keskeyttää koko ajan ruokailuaan ja hyppii lapsille lisää ruokaa, maitoa, uutta lusikkaa pudonnene tilalle jne.

Myös sijaisia, jotka ilmoittaa etteivät tule töihin kaksi tuntia sen jälkeen kun työt olisi jo alkaneet tai viisi minuuttia ennenkuin töiden pitäisi alkaa, toistuvasti.

Sijaisia, jotka eivät nukkarissa jaksa mitään lapsia silitellä, puhelimella vaan sometetaan ja muut sitten hoitaa ne itkevät lapset.

Kahvitauko voi joillakin muuten olla jopa 30 minuutin mittainen, kahdesti päivässä.

Mihinkään näistä ei esihenilö puutu, vaikka kuinka hänelle käydään sanomassa, pahimmillaan tulee jopa kielikelloille kiusaajan leima otsaan. Joten pääasiassa ei auta kuin katsoa läpi sormien toisten lorvimista, ilmeisesti se sitten on ihan ok tapa tehdä töitä varhaiskasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kouluttamattomana sijaisena päiväkodeissa ja hommasta on tehty ihan liian vaikeaa koulutusvaatimuksilla. Päiväkodissa on vaikka kuinka paljon töitä joihin vaaditaan lyhyt perehdytys eikä koulutusta ja jotka ovat työläitä (pukeminen, siivoukset, ruokailut, vessa) ja paljon töitä joihin riittää maalaisjärki ja muutama oikea toimintatapa (tapelevien lasten erottaminen ja järjestyksen pitäminen leikeissä ym.). Vaikeimpien erityislasten kanssa parhaat toimintatavat tulivat joka tapauksessa erityislastentarhanopettajalta mutta se on useamman päiväkodin yhteinen. 15min palaveri tyypin kanssa, ongelmien kertominen -> koittakaa X,Y,Z ja sitten toteutetaan. Aivan hyvin voitaisiin lisätä apukäsiä kouluttamattomista opiskelijoista. Tärkein vaatimus on se, että tykkää olla lasten kanssa tai muuten motivoitunut tekemään työnsä hyvin.

Mutta kun me ei haluta pystymetsästä tulleiden kouluttamattomien olevan siellä päiväkodissa meidän lapsiamme opettamassa vakituisesti. Sijaistaa voit, jos on pakko. t: äiti

En tuossa maininnut opettamisesta  saati vakituisesta virasta mitään. Saattaa tuntua turvallisemmalta, että henkilöstö on koulutettua miettimättä mitä seillä päiväkodissa tehdään ja nythän tilanne on se. Ei hirveästi tunnu hurraahuutoja tulevan. Lisäresurssointia ja palkankorotuksia on odotettu vuosia ja on aika epätodennäköistä, että niitä missään suuressa mittakaavassa tulee. Toki olisi mielenkiintoista kuulla ihan työtekijöiltä miten he ovat kokeneet sijaiset ja mitä ongelmia sijaisten kanssa on ollut, koska niitäkin varmasti on.

Mulla on kokemusta sijaisesta joka tuli aamulla töihin ja meni sohvalle viltin alle jatkamaan unia, jos lapset jotain tappeli vieressä, niin eväänsä liikauttanut. Tullaan ruokaiulutilanteeseen töihin työpäivän juuri alettua, istutaan alas syömään talon ruokia, joita ei oikeasti saisi edes syödä, samalla kun koko aamun töissä olleet keskeyttää koko ajan ruokailuaan ja hyppii lapsille lisää ruokaa, maitoa, uutta lusikkaa pudonnene tilalle jne.

Myös sijaisia, jotka ilmoittaa etteivät tule töihin kaksi tuntia sen jälkeen kun työt olisi jo alkaneet tai viisi minuuttia ennenkuin töiden pitäisi alkaa, toistuvasti.

Sijaisia, jotka eivät nukkarissa jaksa mitään lapsia silitellä, puhelimella vaan sometetaan ja muut sitten hoitaa ne itkevät lapset.

Kahvitauko voi joillakin muuten olla jopa 30 minuutin mittainen, kahdesti päivässä.

Mihinkään näistä ei esihenilö puutu, vaikka kuinka hänelle käydään sanomassa, pahimmillaan tulee jopa kielikelloille kiusaajan leima otsaan. Joten pääasiassa ei auta kuin katsoa läpi sormien toisten lorvimista, ilmeisesti se sitten on ihan ok tapa tehdä töitä varhaiskasvatuksessa.

Pakko sanoa, että tottakai on ollut myös ihan huippujakin sijaisia, ettei ne kaikki tuollaisia lusmuja ole, mutta onhan tuo hälyttävää kuitenkin, että tuollainen käytös on työpaikalla sallittua. Toisaalta, ehkä ne lusmut on just niitä fiksuja tyyppejä, jotka antaa juuri sellaisen työpanoksen mistä maksetaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vaipan vaihtoon, ruokkimiseen ja leikittämiseen ei todellakaan tarvita mitään opettajakoulutusta ihan hoitajan koulutus riittää. Eikä lapset päiväkodissa muuta tarvitsekaan. Koulu ja opiskelu on sitten ihan eri konsepti.

Olispa ihanaa, jos ei vaadittaisi mitään muuta. Totuus on kuitenkin ihan muuta, eikun vetoamaan päättäjiin että tähän saadaan muutos?

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että esikoulussa ryhmät ovat pieniä ja monta aikuista ohjaa heitä? Mutta seuraavana vuonna he siirtyvät ensimmäiselle luokalle ja ryhmät ovatkin suuria ja vain yksi aikuinen ohjaa.

Miten varhiskasvatus esikoulussa voi väittää, että resurssit ovat vähäiset?

(alle 3v: korkeintaam 4lasta/1 aikuinen)

Yli 3v osalta: korkeintaan 7lasta/1 aikuinen

osapäiväisessä hoidossa: korkeintaan 13 lasta / 1 aikuinen.

Kun seuraavana syksynä siirtyvät ekalle luokalle, 25-30 lasta/1 aikuinen.

Jos nämä luvut pitäisivät paikkaansa niin, että ne työntekijät myös olisivat siellä ryhmässä aina, niin eihän mitään ongelmaa olisikaan. Tällä hetkellä kuitenkin työntekijöillä on paljon kaikkea oheistoimintaa jota täytyy tehdä niin, ettei voi lapsia ottaa mukaan ja muutenkaan eivät ole tismalleen samanakaisesti töissä, jolloin iso osa päivästä mennään vajaamiehityksellä.

Mutta se on totta, että eskarin työntekijämäärä vaikuttaa kokemukseni mukaan olevan pyhitetty, siellä voi olla kaksi opettajaa/10 lasta ja vielä lastenhoitajakin päälle eikä voi siirtää muihin ryhmiin vaikka muissa olisi jopa vajaustakin, koska "eskaritehtävät".

Hulluinta alalla on että ns. sivuhommista on tullut työntekijöille tilaisuus päästä tauolle meluisista ja haastavista lapsiryhmistä. Vaikka olisi loogista jättää sivuhommat tekemättä kun on kiire, niin sitä ei kuitenkaan tapahdu, koska jokainen työntekijä haluaa välillä itsekseen istuksimaan jonnekkin toimistotilaan ja nauttimaan hiljaisuudesta, vaikka sitten samalla jotakin ajatustyötä tekemällä. Näihin sivuhommiin on suorastaan kilpailua, että kuka pääsee tekemään.

Nukkarivahti on toinen homma josta välillä taistellaan, epämieluisinta on joutua siihen rooliin, joka ottaa herääviä lapsia vastaan: Ei pääse toimistohommiin eikä nukkarin hiljaisuuteen. Joissakin taloissa on jopa tapana, ettei lasten tarvitse mennä levolle ollenkaan, voi työntekijäparkoja.

Opevain kirjoitti:

Positiivisen kautta on hyvä ajatus ja lähtökohta, mutta todellisuudessa se harvoin menee näin. Etenkään jos kyse on lapsiryhmästä. Joskus asioita on vain tehtävä, opeteltava tai harjoiteltava sietämään. Tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja kaikki.

Kasvatus menee vanhemmilla siinä pieleen, jos ajatus on, että kaikki on oltava lapselle kivaa ja hauskaa. Tällaisen kasvatuksen lapsia näkee nyky koulussa valtavasti. Ilmoitetaan "ei huvita", "onko pakko?" "en jaksa". Lisäksi minuutin tai parin toimettomana oloa ("tee omia puuhia") on vaikea sietää, kun koko ajan pitäisi olla viihdykettä ja hauskuutusta.

Vanhempana (ja opena) olen itse huolissani lasten lyhytjänteisyydestä ja sinnikkyyden puuttumisesta. "Työnteko" on haastavaa, samoin minkään odottelu. Ehkä jokaisen vanhemman olisi joskus hyvä miettiä, saako lapsi koskaan olla ärsyketulvasta vapaa tai onko kotielämässä asioita, joita lapsi oikeasti joutuu odottelemaan tai tavoitteita, joiden eteen tehdä töitä.

Ja koska lapset ovat kotona yleensä jatkuvassa ärsyketulvassa ja tylsyydenhetket peitellään ruututekemisiin, niin ei ole maatakaatavaa jos lapsella on päiväkodissa välillä vähän tylsää, aikuisten vaikka sitten rupatellessa keskenään: Tärkeää pedagogiaa on tässäkin tilanteessa, lapsi oppii vähän itsekkin keksimään tekemistä, hakeutuu kavereiden luokse kun aikuiset ei viihdyttäkkään ja yleensäkkin sietämään tylsyyttä. Nykymeno on kaiken uupumuksen keskellä sellaista, että ylisuoritetaan ja viihdytetään oikeasti lapsia koko työpäivä ja aikuinen on lapsen kaveri. Karhunpalvelus lapselle.

Ei ihme, että alalla voidaan niin huonosti ja, että mielenterveys-syyt nro1 sairauspoissaoloissa sekä työilmapiirit niin huonoja, kun noin kitkerän katkeraa vuodatusta tulee ihan siitä, kun joku saa henkilökohtaisen lisän palkkaansa.

Häpeäisitte edes, jos osaatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Minä sain kys lisän palkkaani tänä keväänä, mutta eihän se paljoa ole kuten ilmeisesti luulet?

Kaikki toki kotiinpäin jne ja kolminumeroinen summa kyseessä, mutta silti.

Ja sitten aiemmin ketjussa olleeseen väitteeseen esim.ruokatauoista, aika kujalla täytyy ihmisen olla, jos luulee, että me vakahlöstö voitaisiin kukin poistua vuorotellenkaan syömään vaikkapa jonnekin kahvihuoneeseen.

Ruokailutilanne on opetus- ja kasvatustilanne niille lapsille (ja sillä perusteella saamme myös ateriaetumme) ja esim.meidän 21 lapsen ryhmä on jaettu ruokaillessa(kin) kolmeen pienryhmään, ts kullakin kasvattajalla on pöydässään 7 lasta.

Eikä edes fyysisesti mahduttaisi saman pöydän ääreen tai niin, että yhdessä ja samassa huoneessa olisi kaikki 3 pöytäkuntaa ja siitä sitten aikuinen poistuisi paikalta. Olisi varmaan kuulovaurioitakin, ja kuulonalenemat työterveydessä tutkittuja juttuja, paljon enemmän kuin mitä nykyisellään, jos samassa huoneessa söisi, juttelisi, pyytäisi lisää, pyytäisi apua jne kaikki 21 lasta+kasvattajat+mahd opiskelija/perehdytettävä tms.

Ja kokonaan toinen stoori on mm korona-aika ja sen vaikutukset kaikkeen toimintaan, eihän meillä turvavälit toki muutenkaan toteudu, syödäänkin kuin sillit purkissa, mutta voidaan me sentään 1 pöytäkunta sijoittaa aterioimaan toiseen huoneeseen.

Turhauttaa aivan suunnattomasti tietämättömien "kaiken tietävät" laukaisut, suorastaan v*tuttaa moiset, anteeksi vain kielenkäyttöni.

Ei ole pakko syödä lasten kanssa just samaan aikaan: Onhan siinä nukkariaika jolloin on yleensä se vähintään tunti aikaa, tunti jaettuna kolmelle työntekijälle = 20 minuuttia/henkilö. Mutta koska kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä, kuin työntekijöiden saama riittävä lepo, niin minkäs mahtaa, kunnon työmyyriä, jotka sitten uupuu ja jää saikulle ja sittenkin vielä selitellään että "kun ei vaan pystynyt", hahhah.

Ja jännästi ainakin meillä opettaja on pitänyt vasuja melkein mihin aikaan päivästä tahansa: Miten se on mahdollista, jos on mahdotonta päästää työntekijä vastaavaksi ajaksi tauolle?

Ps: Lepotaukoa ei ole pakko käyttää syömiseen, voi esimerkkiruokailla lasten kanssa ja sitten tauolla tehdä ihan mitä huvittaa: Pitää taukoa siitä työstä, vaikkapa kirjoitella vauvapalstalle.

Missä on nykyään enää tunti nukkariaikaa? Ei meillä ole ollut vuosiin kuin 30 minuuttia, koska niin suuri osa lapsista ei saa nukahtaa. Ja koskee nykyään myös ihan pienten ryhmiä, sielläkin pitää ensimmäiset herättää puolen tunnin unien jälkeen, kun viimeiset eivät ole vielä nukahtaneetkaan.

Mitäs olette lapatossuja siinäkin, kyllä päiväkoti voi linjata, että nukkariaika on sen tunnin, jotta työntekijät ehtii pitää taukonsa ja palaverinsa.

No tästä näkee kansakin minkä kanssa varhaiskasvatuksessa olevat työntekijät ovat tekemisissä: Työntekijät eivät yksinkertaisesti halua parannuksia.

Päiväkoti voi linjata tunnin nukkariajan? Huutonaurua sulle! Vanhemmat kiipeilisivät seiniä pitkin ja tulisivat puhelimen lankoja pitkin. On kahdenlaisia vanhempia:

1. jos lapsi nukkuisi vähänkään enemmän kuin 20min, niin kotona ei lapsi ei nukahda viim. klo 19 että vanhemmat saisivat omaa aikaa, ja sehän ei sovi. tai

2.jos on tunnin nukkariaika, johon kaikki lapset"pakkolepuutetaan", niin jere-jannicat marisee kotona että se on tylsää. Ja curling-vanhempi lakaisee tämänKIN "ongelman" lapsensa elämästä räyhäämällä johtajalle ja vetoamalla lakiin ja lasten oikeuksiin ja mitä vielä.

Hah, sanon minä.

Älkää olko tossukoita! Itse sain henkilökohtaisen lisän palkkaani pyytämällä sitä johtajalta. Olin siis siinä vaiheessa ollut jo useamman vuoden saman työnantajan palveluksessa ja tiesin/tiedän että meistä pätevistä vakaopeista on huutava pula. Kehityskeskustelussa kysyin mitä mieltä johtaja on, että olisinko työpanoksellani ansainnut lisän palkkaani ja vastaus oli kyllä. Toki varauduin siihen että johtaja olisi voinut kieltäytyä sitä puoltamastakin, mutta tiedän kyllä olevani hyvä työntekijä.

Ei se ruokataukokaan mahdoton ole: Senkun päästätte toisenne ruokatauolle, vuorotellen, yksinkertaista. Mutta tietenkin kaikki näistä ehdotuksista vaatii jossain määrin yhdessä rintamassa olemista ja sitä, että jos joku Marjatta on tyytyväinen nykyisiin olosuhteisiin, niin hänet vain ignoorataan ja vaikka odotetaan sitä, että jotain saadaan aikaan ja päästään sitten Marjattaa piikittelemään, että hän nyt varmaan sitten kieltäytyy näistä saavutetuista eduista, kun oli niin tyytyväinen siihen vanhaan systeemiin (lopulta Marjatta saa kuitenkin anteeksi, koska kaikki tietää, että Marjatta vain on pelkuri, joka ei uskaltanut toimia).[/quote

Ruokatauko pidentää työpäivää ja ruoan hinta tulee rutkasti kalliimmaksi kuin lasten kanssa esimerkkiruokailussa. Kun on pieni palkka niin tuo muutos pienentää sitä entisestään. Siksi kieltäydyn, en pelosta

T. joku Marjatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kouluttamattomana sijaisena päiväkodeissa ja hommasta on tehty ihan liian vaikeaa koulutusvaatimuksilla. Päiväkodissa on vaikka kuinka paljon töitä joihin vaaditaan lyhyt perehdytys eikä koulutusta ja jotka ovat työläitä (pukeminen, siivoukset, ruokailut, vessa) ja paljon töitä joihin riittää maalaisjärki ja muutama oikea toimintatapa (tapelevien lasten erottaminen ja järjestyksen pitäminen leikeissä ym.). Vaikeimpien erityislasten kanssa parhaat toimintatavat tulivat joka tapauksessa erityislastentarhanopettajalta mutta se on useamman päiväkodin yhteinen. 15min palaveri tyypin kanssa, ongelmien kertominen -> koittakaa X,Y,Z ja sitten toteutetaan. Aivan hyvin voitaisiin lisätä apukäsiä kouluttamattomista opiskelijoista. Tärkein vaatimus on se, että tykkää olla lasten kanssa tai muuten motivoitunut tekemään työnsä hyvin.

Mutta kun me ei haluta pystymetsästä tulleiden kouluttamattomien olevan siellä päiväkodissa meidän lapsiamme opettamassa vakituisesti. Sijaistaa voit, jos on pakko. t: äiti

En tuossa maininnut opettamisesta  saati vakituisesta virasta mitään. Saattaa tuntua turvallisemmalta, että henkilöstö on koulutettua miettimättä mitä seillä päiväkodissa tehdään ja nythän tilanne on se. Ei hirveästi tunnu hurraahuutoja tulevan. Lisäresurssointia ja palkankorotuksia on odotettu vuosia ja on aika epätodennäköistä, että niitä missään suuressa mittakaavassa tulee. Toki olisi mielenkiintoista kuulla ihan työtekijöiltä miten he ovat kokeneet sijaiset ja mitä ongelmia sijaisten kanssa on ollut, koska niitäkin varmasti on.

Mulla on kokemusta sijaisesta joka tuli aamulla töihin ja meni sohvalle viltin alle jatkamaan unia, jos lapset jotain tappeli vieressä, niin eväänsä liikauttanut. Tullaan ruokaiulutilanteeseen töihin työpäivän juuri alettua, istutaan alas syömään talon ruokia, joita ei oikeasti saisi edes syödä, samalla kun koko aamun töissä olleet keskeyttää koko ajan ruokailuaan ja hyppii lapsille lisää ruokaa, maitoa, uutta lusikkaa pudonnene tilalle jne.

Myös sijaisia, jotka ilmoittaa etteivät tule töihin kaksi tuntia sen jälkeen kun työt olisi jo alkaneet tai viisi minuuttia ennenkuin töiden pitäisi alkaa, toistuvasti.

Sijaisia, jotka eivät nukkarissa jaksa mitään lapsia silitellä, puhelimella vaan sometetaan ja muut sitten hoitaa ne itkevät lapset.

Kahvitauko voi joillakin muuten olla jopa 30 minuutin mittainen, kahdesti päivässä.

Mihinkään näistä ei esihenilö puutu, vaikka kuinka hänelle käydään sanomassa, pahimmillaan tulee jopa kielikelloille kiusaajan leima otsaan. Joten pääasiassa ei auta kuin katsoa läpi sormien toisten lorvimista, ilmeisesti se sitten on ihan ok tapa tehdä töitä varhaiskasvatuksessa.

Pakko sanoa, että tottakai on ollut myös ihan huippujakin sijaisia, ettei ne kaikki tuollaisia lusmuja ole, mutta onhan tuo hälyttävää kuitenkin, että tuollainen käytös on työpaikalla sallittua. Toisaalta, ehkä ne lusmut on just niitä fiksuja tyyppejä, jotka antaa juuri sellaisen työpanoksen mistä maksetaankin.

Hälyttävää on ennemminkin se selkään puukottamisen kulttuuri, että mennään johtajalle puhumaan pahaa, ei ainoastaan sijaisista, vaan jopa omista tiimikavereista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Minä sain kys lisän palkkaani tänä keväänä, mutta eihän se paljoa ole kuten ilmeisesti luulet?

Kaikki toki kotiinpäin jne ja kolminumeroinen summa kyseessä, mutta silti.

Ja sitten aiemmin ketjussa olleeseen väitteeseen esim.ruokatauoista, aika kujalla täytyy ihmisen olla, jos luulee, että me vakahlöstö voitaisiin kukin poistua vuorotellenkaan syömään vaikkapa jonnekin kahvihuoneeseen.

Ruokailutilanne on opetus- ja kasvatustilanne niille lapsille (ja sillä perusteella saamme myös ateriaetumme) ja esim.meidän 21 lapsen ryhmä on jaettu ruokaillessa(kin) kolmeen pienryhmään, ts kullakin kasvattajalla on pöydässään 7 lasta.

Eikä edes fyysisesti mahduttaisi saman pöydän ääreen tai niin, että yhdessä ja samassa huoneessa olisi kaikki 3 pöytäkuntaa ja siitä sitten aikuinen poistuisi paikalta. Olisi varmaan kuulovaurioitakin, ja kuulonalenemat työterveydessä tutkittuja juttuja, paljon enemmän kuin mitä nykyisellään, jos samassa huoneessa söisi, juttelisi, pyytäisi lisää, pyytäisi apua jne kaikki 21 lasta+kasvattajat+mahd opiskelija/perehdytettävä tms.

Ja kokonaan toinen stoori on mm korona-aika ja sen vaikutukset kaikkeen toimintaan, eihän meillä turvavälit toki muutenkaan toteudu, syödäänkin kuin sillit purkissa, mutta voidaan me sentään 1 pöytäkunta sijoittaa aterioimaan toiseen huoneeseen.

Turhauttaa aivan suunnattomasti tietämättömien "kaiken tietävät" laukaisut, suorastaan v*tuttaa moiset, anteeksi vain kielenkäyttöni.

Ei ole pakko syödä lasten kanssa just samaan aikaan: Onhan siinä nukkariaika jolloin on yleensä se vähintään tunti aikaa, tunti jaettuna kolmelle työntekijälle = 20 minuuttia/henkilö. Mutta koska kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä, kuin työntekijöiden saama riittävä lepo, niin minkäs mahtaa, kunnon työmyyriä, jotka sitten uupuu ja jää saikulle ja

Päiväkoti voi linjata tunnin nukkariajan? Huutonaurua sulle! Vanhemmat kiipeilisivät seiniä pitkin ja tulisivat puhelimen lankoja pitkin. On kahdenlaisia vanhempia:

1. jos lapsi nukkuisi vähänkään enemmän kuin 20min, niin kotona ei lapsi ei nukahda viim. klo 19 että vanhemmat saisivat omaa aikaa, ja sehän ei sovi. tai

2.jos on tunnin nukkariaika, johon kaikki lapset"pakkolepuutetaan", niin jere-jannicat marisee kotona että se on tylsää. Ja curling-vanhempi lakaisee tämänKIN "ongelman" lapsensa elämästä räyhäämällä johtajalle ja vetoamalla lakiin ja lasten oikeuksiin ja mitä vielä.

Hah, sanon minä.

Vai olisiko kahdenlaisia lapsia. Meillä esikoinen oli numero kahden kaltainen ja kuopus ykkönen. Tosin niin, että yöunet venyy alkamaan puoli yksitoista.

En tosin ole näistä koskaan päiväkodin tädeille jaksanut valittaa. Sellainen vinkki kuitenkin, että omalla asenteella esimerkiksi lapsia, näiden vanhempia ja omaa työtään kohtaan on iso merkitys siihen, miten työnsä kokee ja miten sitä jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää olko tossukoita! Itse sain henkilökohtaisen lisän palkkaani pyytämällä sitä johtajalta. Olin siis siinä vaiheessa ollut jo useamman vuoden saman työnantajan palveluksessa ja tiesin/tiedän että meistä pätevistä vakaopeista on huutava pula. Kehityskeskustelussa kysyin mitä mieltä johtaja on, että olisinko työpanoksellani ansainnut lisän palkkaani ja vastaus oli kyllä. Toki varauduin siihen että johtaja olisi voinut kieltäytyä sitä puoltamastakin, mutta tiedän kyllä olevani hyvä työntekijä.

Henkilökohtaista lisää ei itse pyytämällä saa, sen saaminen perustuu ihan muuhun kuin siihen, että työntekijä sitä itse pyytää ja on harkinnanvarainen asia. Palkankorotuksen voi saada, mutta eipä meidän alalla sitäkään ole tarjolla muulloin kuin näissä poliittisissa väännöissä, jos niissäkään.

Ja lopullisen päätöksen tekee tosiaan muu taho, ei päiväkodin johtaja. Yksikään päiväkodin johtaja ei niitä rahahanoja ole oikeutettu käyttämään eikä avaamaan, hän on oikeutettu "vain" esittämään kys lisää alaiselleen, kirjallisesti itseään ylemmälle taholle.

Nämä asiat on laissa ja työehtosopimuksissa kirjattuna.