Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19753)
En tosin ole näistä koskaan päiväkodin tädeille jaksanut valittaa. Sellainen vinkki kuitenkin, että omalla asenteella esimerkiksi lapsia, näiden vanhempia ja omaa työtään kohtaan on iso merkitys siihen, miten työnsä kokee ja miten sitä jaksaa.[/quote]
Se miten työnsä tekee ja kokee ei aina välity vanhemmille. Monesti joku uusi, nuori hoitaja on viettänyt koko pitkän päivän lapsen kanssa mutta hakutilanteessa se vakkari, "kokenut" hoitaja/ope haluaa kertoa miten hienosti on mennyt vaikkei olisi itse edes lapseen päin katsonut. Kysymällä lapselta saa parhaiten tietoa mitä on tapahtunut. Olen itse lh päiväkodissa mutta myös omia lapsia ja pojallani oli aina erilainen kuvaus päivästä kuin mitä mulle kerrottiin. Se lh joka aina kertoi noista "ihanista hetkistä" pojan seurassa olikin pojan mielessä pelottava, ei antanut ottaa leluja, huusi ym ja ryhmän siivooja oli se josta lapsi oikeasti tykkäsi ja joka jutteli lapsille.
Monet nuoret opet ovat ihania, täynnä uusia ideoita mutta valitettavasti heidät usein lytätään jonkun 40 v talossa olleen, kaikkitietävän hoitajan tärkeydellä. Se että on ollut virassa 40 v ei pätevöitä ihmistä yhtään mihinkään jollei ole valmis oppimaan uutta, suvaitsemaan erilaisuutta ja tekemään yhteistyötä. Työilmapiiri ei välity vanhemmille koska se on yksi tabuista varhaiskasvatuksessa josta et saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tilanne Joensuun varhaiskasvatuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen eräässä pääkaupunkiseudun kunnassa, jossa ollaan siirtymässä siihen, että kaikista lapsiryhmistä tehdään 1-5-vuotiaiden "sisarusryhmiä" . Myös erityistä tukea tarvitsevat lapset tullaan integroimaan ns. tavallisiin ryhmiin. Uudet talot vuorostaan rakennetaan monikerroksisiksi "kotipesä"-päiväkodeiksi eli paperilla on esim. kaksi kahden kasvattajan ryhmää ja he yhdessä muodostavat kotipesän. Työvuorot tehdään neljän hengen mukaan ja iltapäivisin samoissa tiloissa on neljän kasvattajan lapset, kun yksi työntekijöistä lähtee yleensä viimeistään klo. 14 maissa kotiin. Harvoja ovat ne päivät, että kaikki neljä olisivat töissä esim. 15.30 asti. Varhaiskasvatuslaki toki sanoo, että 'Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea varhaiskasvatuksen tehtävissä olevaa 1 momentissa tarkoitettua henkilöä vastaava määrä lapsia.' Monissa pesätaloissa siis rikotaan periaatteessa lakia.
Minua kiinnostaa tietää, minkälainen tilanne on muualla suomessa.
Tätä se on Tampereella. Uudet päiväkodit rakennetaan kotialuemallin mukaan. Erittäin raskasta kaikin puolin, varsinkin jos on tuen lapsia ryhmässä - ja niitähän aina on. Eivät välttämättä edes tarvitsisi tukea normaaleissa ryhmissä...
Tuota lakiakin on helppo kiertää, kun lapset ovat järjestelmissä kahdessa eri ryhmässä. Todellisuudessa ovat sitten sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.
Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)
Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.
Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.
Minä sain kys lisän palkkaani tänä keväänä, mutta eihän se paljoa ole kuten ilmeisesti luulet?
Kaikki toki kotiinpäin jne ja kolminumeroinen summa kyseessä, mutta silti.Ja sitten aiemmin ketjussa olleeseen väitteeseen esim.ruokatauoista, aika kujalla täytyy ihmisen olla, jos luulee, että me vakahlöstö voitaisiin kukin poistua vuorotellenkaan syömään vaikkapa jonnekin kahvihuoneeseen.
Ruokailutilanne on opetus- ja kasvatustilanne niille lapsille (ja sillä perusteella saamme myös ateriaetumme) ja esim.meidän 21 lapsen ryhmä on jaettu ruokaillessa(kin) kolmeen pienryhmään, ts kullakin kasvattajalla on pöydässään 7 lasta.
Eikä edes fyysisesti mahduttaisi saman pöydän ääreen tai niin, että yhdessä ja samassa huoneessa olisi kaikki 3 pöytäkuntaa ja siitä sitten aikuinen poistuisi paikalta. Olisi varmaan kuulovaurioitakin, ja kuulonalenemat työterveydessä tutkittuja juttuja, paljon enemmän kuin mitä nykyisellään, jos samassa huoneessa söisi, juttelisi, pyytäisi lisää, pyytäisi apua jne kaikki 21 lasta+kasvattajat+mahd opiskelija/perehdytettävä tms.
Ja kokonaan toinen stoori on mm korona-aika ja sen vaikutukset kaikkeen toimintaan, eihän meillä turvavälit toki muutenkaan toteudu, syödäänkin kuin sillit purkissa, mutta voidaan me sentään 1 pöytäkunta sijoittaa aterioimaan toiseen huoneeseen.Turhauttaa aivan suunnattomasti tietämättömien "kaiken tietävät" laukaisut, suorastaan v*tuttaa moiset, anteeksi vain kielenkäyttöni.
Ei ole pakko syödä lasten kanssa just samaan aikaan: Onhan siinä nukkariaika jolloin on yleensä se vähintään tunti aikaa, tunti jaettuna kolmelle työntekijälle = 20 minuuttia/henkilö. Mutta koska kaikki muut asiat ovat tärkeämpiä, kuin työntekijöiden saama riittävä lepo, niin minkäs mahtaa, kunnon työmyyriä, jotka sitten uupuu ja jää saikulle ja sittenkin vielä selitellään että "kun ei vaan pystynyt", hahhah.
Ja jännästi ainakin meillä opettaja on pitänyt vasuja melkein mihin aikaan päivästä tahansa: Miten se on mahdollista, jos on mahdotonta päästää työntekijä vastaavaksi ajaksi tauolle?
Ps: Lepotaukoa ei ole pakko käyttää syömiseen, voi esimerkkiruokailla lasten kanssa ja sitten tauolla tehdä ihan mitä huvittaa: Pitää taukoa siitä työstä, vaikkapa kirjoitella vauvapalstalle.
Missä on nykyään enää tunti nukkariaikaa? Ei meillä ole ollut vuosiin kuin 30 minuuttia, koska niin suuri osa lapsista ei saa nukahtaa. Ja koskee nykyään myös ihan pienten ryhmiä, sielläkin pitää ensimmäiset herättää puolen tunnin unien jälkeen, kun viimeiset eivät ole vielä nukahtaneetkaan.
Mitäs olette lapatossuja siinäkin, kyllä päiväkoti voi linjata, että nukkariaika on sen tunnin, jotta työntekijät ehtii pitää taukonsa ja palaverinsa.
No tästä näkee kansakin minkä kanssa varhaiskasvatuksessa olevat työntekijät ovat tekemisissä: Työntekijät eivät yksinkertaisesti halua parannuksia.
Päiväkoti voi linjata tunnin nukkariajan? Huutonaurua sulle! Vanhemmat kiipeilisivät seiniä pitkin ja tulisivat puhelimen lankoja pitkin. On kahdenlaisia vanhempia:
1. jos lapsi nukkuisi vähänkään enemmän kuin 20min, niin kotona ei lapsi ei nukahda viim. klo 19 että vanhemmat saisivat omaa aikaa, ja sehän ei sovi. tai
2.jos on tunnin nukkariaika, johon kaikki lapset"pakkolepuutetaan", niin jere-jannicat marisee kotona että se on tylsää. Ja curling-vanhempi lakaisee tämänKIN "ongelman" lapsensa elämästä räyhäämällä johtajalle ja vetoamalla lakiin ja lasten oikeuksiin ja mitä vielä.Hah, sanon minä.
Kyllä voi linjata, meillä on ainakin linjattu, on joitakin vihaisia vanhempia, mutta yksinkertaisesti toiminta nyt vain vaatii sitä, että kaikki lapset on siellä nukkarissa, kun on esim. palaveria ja muuta. Ja on myös sanottu, ettemme ole velvollisia pitämään väsynyttä lasta hereillä, jos hän sattuu siellä nukkarissa nukahtamaan.
Se on valitettavaa että varhaisvatus on massahoitoa, eikä siellä voida yhden lapsen kanssa jäädä hereille jos kaikki muut on nukkumassa, jos muuta haluaa, niin perhepäivähoito on ihan hyvä vaihtoehto tai sitten voi palkata hoitajan kotiin, jälkimmäisessä varsinkin saa lapselleen just sellaista hoitoa kuin haluaa, mikäli joku suostuu tekemään, toki jos on kovin hankalat vanhemmat, niin tuskin kukaan sellaisten kanssa yhteistyötä haluaa tehdä, vaikka mitä maksettais.
Ihan on päivähoidon johdosta kiinni tuo asia ja toki jonkunverran työntekijöistäkin (tarvitsevat kuitenkin sen johdon taakseen, näihin linjauksiin).
Vierailija kirjoitti:
Ei se ruokataukokaan mahdoton ole: Senkun päästätte toisenne ruokatauolle, vuorotellen, yksinkertaista. Mutta tietenkin kaikki näistä ehdotuksista vaatii jossain määrin yhdessä rintamassa olemista ja sitä, että jos joku Marjatta on tyytyväinen nykyisiin olosuhteisiin, niin hänet vain ignoorataan ja vaikka odotetaan sitä, että jotain saadaan aikaan ja päästään sitten Marjattaa piikittelemään, että hän nyt varmaan sitten kieltäytyy näistä saavutetuista eduista, kun oli niin tyytyväinen siihen vanhaan systeemiin (lopulta Marjatta saa kuitenkin anteeksi, koska kaikki tietää, että Marjatta vain on pelkuri, joka ei uskaltanut toimia).[/quote
Ruokatauko pidentää työpäivää ja ruoan hinta tulee rutkasti kalliimmaksi kuin lasten kanssa esimerkkiruokailussa. Kun on pieni palkka niin tuo muutos pienentää sitä entisestään. Siksi kieltäydyn, en pelosta
T. joku Marjatta
Tämä on urbaani legenda jota varhaiskasvatuksen työntekijät jatkuvasti viljelee.
Ruokatauko ei kuulu työaikaaan ainoastaan silloin, jos työntekijä voi tauollaan poistua työpaikaltaan tunniksi syömään jonnekkin: Ei tarvitse olla tavoitettavissa tai käytettävissä silloin. Tuota ei voida varhaiskasvatuksessa hyväksyä, koska kaikki nämä läkisääteisten työntekijämäärien kieltämiset menisivät sitten pieleen, kun olisi pakko myöntää ettei edes TALOSSA ole tarpeeksi henkilökuntaa (kuten nyt aina vedotaan jos niitä ilmoituksia tehdään).
Tuollaista on siis aivan turha pelätä, se on ihan sama asia kuin hoitoalallakin monessa paikassa: Ei ne lähärit sieltä vanhusten paristakaan lähde syömään talon ulkopuolelle, eikä sairaalasta, vammaispalveluista, mielenterveyspalveluista jne. juurikin siksi, ettei heitä voi päästää lähtemään.
Joten nyt voit lopettaa sen vastustamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaista henkilökohtaista lisää jollekkin meillä maksetaan, niin mitä ilmeisemmin paraskaan työpanokseni ei ole sen saamiseen riittänyt, eli voi olla, että vain en ole persoonaltani tarpeeksi pikkukakkosen juontajaa muistuttava ilopilleri. En siis muuta lausuntoa miksikään, että aion olla keskiverto tai huon hoitaja, koska ei minulle siitä paremmasta suorituksesta enempää palkkaa makseta kuitenkaan. Nähnyt useissa työkavereissa, miten työssä voi päästää hyvinkin vähällä panostamisella ja palkka silti sama.
Johtaja tai muukaan joka palkoista päättää ei ole meillä lainkaan katsomassa mitä ryhmissä tapahtuu, enkä ole tässä 15 vuoden aikana minkäänläiseen kyselyynkään törmännyt (että kyseltäisiin vanhemmilta, lapsilta tai työntekijöiltä, että kuka on hyvä työntekijä), joten ihmettelen jos tuollaista maksetaan, en kyllä ala kyselemään onko näin, paha mielihän siitä vain sitten tulee, jos ei paraskaan panos ollut riittävän hyvä ja jos lähtee perusteita tarkemmin kyselemään, niin varmasti saa vain katkeran maineen = ei jaksa, aivan sama.
Joten yhtäkaikki, aion tehdä työni paljon paskemmin ja näin välttyä stressiltä ja säästellä voimia vapaa-ajanviettoonkin, palkka pysyy silti samana, eli vuorolisien kanssa käteen jää yleensä vähintään 2000e/kk nettona, välillä jokunen satanen enemmänkin. Riittää mulle, suurin ongelma minusta on ihan muualla kuin palkassa, paitsi peruspalkka on kyllä surkea.
T: Se sama, joka sanoi että aikoo tehdä jatkossa työnsä huonommin.
Samoin. Vielä kun voisi jättää työasiat työpaikalle, eikä miettiä niitä kotona, omalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Meidän paras työntekijä yksi päivä iloisesti totes, että nyt lähetään kaikki ulos. Aloin käyttämään lapsia vessassa ja auttamaan ulospukemisessa, kun paras työntekijä istui pöydän ääressä. Olin pukenu jo melkein kaikki lapset valmiiksi, kun paras työntekijä tuli pukemistilanteeseen, sanoi että minä voin lähteä ensin ulos ja kas: Esihenkilö pölähtä paikalle juuri kun minä olen vessassa. Eipä ollut näkemässä mitä tapahtui, mutta kuulosti saavan paras työntekijä taas hirveästi kehuja.
Jännää, miten tuo uloslähteminen ja ulkoilu on jotenkin niin hienoa ja mahtavaa esihenkilönkin näkökulmasta. Sehän kuuluu jokaiseen hoitopäivään, että ulos mennään, jotta päästään ulkoilemaan pari kertaa päivässä. Ihan niin kuin syöminen, vessassakäynti ja leikki kuuluu lapsen päiväohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tosin ole näistä koskaan päiväkodin tädeille jaksanut valittaa. Sellainen vinkki kuitenkin, että omalla asenteella esimerkiksi lapsia, näiden vanhempia ja omaa työtään kohtaan on iso merkitys siihen, miten työnsä kokee ja miten sitä jaksaa.
Se miten työnsä tekee ja kokee ei aina välity vanhemmille. Monesti joku uusi, nuori hoitaja on viettänyt koko pitkän päivän lapsen kanssa mutta hakutilanteessa se vakkari, "kokenut" hoitaja/ope haluaa kertoa miten hienosti on mennyt vaikkei olisi itse edes lapseen päin katsonut. Kysymällä lapselta saa parhaiten tietoa mitä on tapahtunut. Olen itse lh päiväkodissa mutta myös omia lapsia ja pojallani oli aina erilainen kuvaus päivästä kuin mitä mulle kerrottiin. Se lh joka aina kertoi noista "ihanista hetkistä" pojan seurassa olikin pojan mielessä pelottava, ei antanut ottaa leluja, huusi ym ja ryhmän siivooja oli se josta lapsi oikeasti tykkäsi ja joka jutteli lapsille.
Monet nuoret opet ovat ihania, täynnä uusia ideoita mutta valitettavasti heidät usein lytätään jonkun 40 v talossa olleen, kaikkitietävän hoitajan tärkeydellä. Se että on ollut virassa 40 v ei pätevöitä ihmistä yhtään mihinkään jollei ole valmis oppimaan uutta, suvaitsemaan erilaisuutta ja tekemään yhteistyötä. Työilmapiiri ei välity vanhemmille koska se on yksi tabuista varhaiskasvatuksessa josta et saa puhua.
Mulle on käynyt jopa niinkin, että työkaveri kertoi lapsen päivästä vanhemmille, aivan kuin hän olisi tehnyt lapsen kanssa kaikenlaisia asioita, vanhempi siis jäi siihen uskoon, että työkaveri oli esim. askarrellut lapsen kanssa jne. vaikka oikeasti se askartelija olin minä.
Myönnän että en ole se paras ihminen aina kohtaamaan vanhempia, en osaa smalltalkkia ja en jaksa pulista vanhemmille loputtoman pitkiä aikoja heidän lapsestaan, enkä myöskään osaa esittää asioita minä keskeisesti, siis niin että vanhemmalle tulisi selväksi mitä juuri minä olen tehnyt lapsen kanssa: Esitän asiat niin, että mitä se LAPSI on tehnyt.
Vaikka vanhemmilta kyseltäisiinkin noita asioita, niin tuonkaan takia en varmasti olisi sitä henkilökohtaista lisää saamassa, en vain tykkää vetää huomiota itseeni tai jotenkin korostaa itseäni tilanteessa, missä vanhemmat haluaa kuulla mitä heidän lapsensa on tehnyt. Sivusta olen kuunnellut työkavereiden kertovan lapsista ja aika moni kertoo juurikin siten että "minä tein, lapsi kertoi minulle, voi että kun meillä oli hauskaa" jne.
Kauheaa mennä avustajaksi päiväkotiin, kun tämän ketjun on lukenut. Täytyy asennoitua siten, että on pelkkä aivoton orja, joka ei osaa mitään. Kyykytettävissä oleva lisäkäsi, jolla teetetään kaikki paskahommat, mitä eivät vakkarit eivät halua tehdä. Onneksi koeajalla voi lähteä pois. Mieluummin vaikka karenssi, jos päiväkodissa työskentely on noin hirveää. Ja luulin, että vanhustenhoiva on rankkaa.🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa mennä avustajaksi päiväkotiin, kun tämän ketjun on lukenut. Täytyy asennoitua siten, että on pelkkä aivoton orja, joka ei osaa mitään. Kyykytettävissä oleva lisäkäsi, jolla teetetään kaikki paskahommat, mitä eivät vakkarit eivät halua tehdä. Onneksi koeajalla voi lähteä pois. Mieluummin vaikka karenssi, jos päiväkodissa työskentely on noin hirveää. Ja luulin, että vanhustenhoiva on rankkaa.🤯"
Aina kannattaa 2 kertaa harkita hyppääkö laivaan, varhaiskasvatus seilaa sellaisessa aallokossa ettei ikinä. Kaikki vaan seuraa koska karahtaa laiva kunnolla pohjaan (jotain vakavaa tapahtuu) kun osaavaa miehistöä puuttuu ja muutama on jo hypännyt suosiolla yli laidan, järkevää kapteenia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa mennä avustajaksi päiväkotiin, kun tämän ketjun on lukenut. Täytyy asennoitua siten, että on pelkkä aivoton orja, joka ei osaa mitään. Kyykytettävissä oleva lisäkäsi, jolla teetetään kaikki paskahommat, mitä eivät vakkarit eivät halua tehdä. Onneksi koeajalla voi lähteä pois. Mieluummin vaikka karenssi, jos päiväkodissa työskentely on noin hirveää. Ja luulin, että vanhustenhoiva on rankkaa.🤯
Mikäli menet, varaudu siihen että nykylapset ovat melkomoisia villikoita jotka "kasvatettu" lapsilähtöisesti, sekä työskentelyä monikulttuurisissa ryhmissä joka edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja lasten vanhempien kanssa kielitaidosta huolimatta, erityislapsista integroituina ryhmiin ilman minkäänlaisia henk.koht avustajia siellä seassa pärjäilemässä , ylikireistä karseista työ"kavereista" jotka kommunikoi tiuskimalla ja ovia paiskomalla ja ennen kaikkea VASTUUSTA, että sinulla on vastuu siitä, että hoivassasi lapset viettävät turvallisen päiväkotipäivän ja ovat kunnossa ilman puremia, potkuja tai mustelmia ja terveitä kun sinuun luottava vanhempi tulee omaa lastaan noutamaan.
Yhtä ainoaa vastuutonta, ihan pihalla olevaa "emmäätierä"- tai vetelää hoitajaa tai avustajaa ei ala enää yksinkertaisesti kestä.
Toki tasokkaitakin päiväkoteja vielä on, missä voi ylpeänä työskennellä, myös se tulee muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa mennä avustajaksi päiväkotiin, kun tämän ketjun on lukenut. Täytyy asennoitua siten, että on pelkkä aivoton orja, joka ei osaa mitään. Kyykytettävissä oleva lisäkäsi, jolla teetetään kaikki paskahommat, mitä eivät vakkarit eivät halua tehdä. Onneksi koeajalla voi lähteä pois. Mieluummin vaikka karenssi, jos päiväkodissa työskentely on noin hirveää. Ja luulin, että vanhustenhoiva on rankkaa.🤯
Mikäli menet, varaudu siihen että nykylapset ovat melkomoisia villikoita jotka "kasvatettu" lapsilähtöisesti, sekä työskentelyä monikulttuurisissa ryhmissä joka edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja lasten vanhempien kanssa kielitaidosta huolimatta, erityislapsista integroituina ryhmiin ilman minkäänlaisia henk.koht avustajia siellä seassa pärjäilemässä , ylikireistä karseista työ"kavereista" jotka kommunikoi tiuskimalla ja ovia paiskomalla ja ennen kaikkea VASTUUSTA, että sinulla on vastuu siitä, että hoivassasi lapset viettävät turvallisen päiväkotipäivän ja ovat kunnossa ilman puremia, potkuja tai mustelmia ja terveitä kun sinuun luottava vanhempi tulee omaa lastaan noutamaan.
Yhtä ainoaa vastuutonta, ihan pihalla olevaa "emmäätierä"- tai vetelää hoitajaa tai avustajaa ei ala enää yksinkertaisesti kestä.
Toki tasokkaitakin päiväkoteja vielä on, missä voi ylpeänä työskennellä, myös se tulee muistaa.
Muuten komppaan, mutta itse en luonnehtisi työkavereita "karseiksi", olen samojen ihmisten kanssa tehnyt nyt 10 vuotta töitä ja huomaan ihan selvää väsymystä ilmassa, ei me 10 vuotta sitten saatu sellaisia riitoja aikaan, eikä Kerttu (nimi keksitty) 10 vuotta sitten ovia paiskinut saati tiuskinut. Joten en kyllä nykyisessä tilanteessa lähtisi tekemään hirveän suurta luonneanalyysia työntekijöistä, saati leimaamaan heitä yksiselitteisesti "karseiksi". Vähän armoa kuitenkin niille, jotka vielä sinnittelee siellä uppoavassa laivassa.
Vierailija kirjoitti:
Opevain kirjoitti:
Positiivisen kautta on hyvä ajatus ja lähtökohta, mutta todellisuudessa se harvoin menee näin. Etenkään jos kyse on lapsiryhmästä. Joskus asioita on vain tehtävä, opeteltava tai harjoiteltava sietämään. Tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja kaikki.
Kasvatus menee vanhemmilla siinä pieleen, jos ajatus on, että kaikki on oltava lapselle kivaa ja hauskaa. Tällaisen kasvatuksen lapsia näkee nyky koulussa valtavasti. Ilmoitetaan "ei huvita", "onko pakko?" "en jaksa". Lisäksi minuutin tai parin toimettomana oloa ("tee omia puuhia") on vaikea sietää, kun koko ajan pitäisi olla viihdykettä ja hauskuutusta.
Vanhempana (ja opena) olen itse huolissani lasten lyhytjänteisyydestä ja sinnikkyyden puuttumisesta. "Työnteko" on haastavaa, samoin minkään odottelu. Ehkä jokaisen vanhemman olisi joskus hyvä miettiä, saako lapsi koskaan olla ärsyketulvasta vapaa tai onko kotielämässä asioita, joita lapsi oikeasti joutuu odottelemaan tai tavoitteita, joiden eteen tehdä töitä.
Ja koska lapset ovat kotona yleensä jatkuvassa ärsyketulvassa ja tylsyydenhetket peitellään ruututekemisiin, niin ei ole maatakaatavaa jos lapsella on päiväkodissa välillä vähän tylsää, aikuisten vaikka sitten rupatellessa keskenään: Tärkeää pedagogiaa on tässäkin tilanteessa, lapsi oppii vähän itsekkin keksimään tekemistä, hakeutuu kavereiden luokse kun aikuiset ei viihdyttäkkään ja yleensäkkin sietämään tylsyyttä. Nykymeno on kaiken uupumuksen keskellä sellaista, että ylisuoritetaan ja viihdytetään oikeasti lapsia koko työpäivä ja aikuinen on lapsen kaveri. Karhunpalvelus lapselle.
Tässä voitaisiin niin kotona kuin päiväkodeissakin höllätä. Jos lukee tuota ketjua entisaikojen lapsuudesta, niin kyllä ne lapset on tekemistä keksineet ilman, että aikuiset on heti jotain tyrkyttämässä.
Myöskin sekin on totta, ettei aikuinen leikkikaverina yksinkertaisesti korvaa toista lasta, siellä oli joltakin hyvä kirjoitus mm. siitä, miten aikuisen kanssa leikkiessä lapsi oppii että hän voi vetää leikkiä ja päättää mitä tehdään (koska aikuiselle on ihan sama, koska ei ole oikeasti mitenkään innolla siinä leikissä mukana), myöskin mielikuvitus yms. on valitettavasti meillä aikuisilla köyhänlaista, emmekä osaa enää uppoutua niihin leikkeihin.
Jos mietittäisiin asioita tältäkin kannalta, niin sekin voisi helpottaa työtä päiväkodissa: Oikeasti, sun ei tarvitse toimia loputtomana viihdytyskoneistona. Minusta ennen tuosta puhuttiinkin paljon, miten tylsistyminen juurikin kehittää mielikuvitusta ja luovuutta ja on siten hyvin tärkeäkin asia.
Ja kaiken tekemisen ei tarvitse olla leikkiä: Joskus ne sukkahousut vaan yksinertaisesti pitää saada jalkaan, ilman että mielikuvitellaan sukkahousujen olevan krokotiilin kita joka nielaisee jalat suihinsa, hihihihih. Ollaan monen lapsen kohdalla siinä pisteessä, että MITÄÄN ei voin tehdä ilman, että se on leikkiä. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opevain kirjoitti:
Positiivisen kautta on hyvä ajatus ja lähtökohta, mutta todellisuudessa se harvoin menee näin. Etenkään jos kyse on lapsiryhmästä. Joskus asioita on vain tehtävä, opeteltava tai harjoiteltava sietämään. Tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja kaikki.
Kasvatus menee vanhemmilla siinä pieleen, jos ajatus on, että kaikki on oltava lapselle kivaa ja hauskaa. Tällaisen kasvatuksen lapsia näkee nyky koulussa valtavasti. Ilmoitetaan "ei huvita", "onko pakko?" "en jaksa". Lisäksi minuutin tai parin toimettomana oloa ("tee omia puuhia") on vaikea sietää, kun koko ajan pitäisi olla viihdykettä ja hauskuutusta.
Vanhempana (ja opena) olen itse huolissani lasten lyhytjänteisyydestä ja sinnikkyyden puuttumisesta. "Työnteko" on haastavaa, samoin minkään odottelu. Ehkä jokaisen vanhemman olisi joskus hyvä miettiä, saako lapsi koskaan olla ärsyketulvasta vapaa tai onko kotielämässä asioita, joita lapsi oikeasti joutuu odottelemaan tai tavoitteita, joiden eteen tehdä töitä.
Ja koska lapset ovat kotona yleensä jatkuvassa ärsyketulvassa ja tylsyydenhetket peitellään ruututekemisiin, niin ei ole maatakaatavaa jos lapsella on päiväkodissa välillä vähän tylsää, aikuisten vaikka sitten rupatellessa keskenään: Tärkeää pedagogiaa on tässäkin tilanteessa, lapsi oppii vähän itsekkin keksimään tekemistä, hakeutuu kavereiden luokse kun aikuiset ei viihdyttäkkään ja yleensäkkin sietämään tylsyyttä. Nykymeno on kaiken uupumuksen keskellä sellaista, että ylisuoritetaan ja viihdytetään oikeasti lapsia koko työpäivä ja aikuinen on lapsen kaveri. Karhunpalvelus lapselle.
Tässä voitaisiin niin kotona kuin päiväkodeissakin höllätä. Jos lukee tuota ketjua entisaikojen lapsuudesta, niin kyllä ne lapset on tekemistä keksineet ilman, että aikuiset on heti jotain tyrkyttämässä.
Myöskin sekin on totta, ettei aikuinen leikkikaverina yksinkertaisesti korvaa toista lasta, siellä oli joltakin hyvä kirjoitus mm. siitä, miten aikuisen kanssa leikkiessä lapsi oppii että hän voi vetää leikkiä ja päättää mitä tehdään (koska aikuiselle on ihan sama, koska ei ole oikeasti mitenkään innolla siinä leikissä mukana), myöskin mielikuvitus yms. on valitettavasti meillä aikuisilla köyhänlaista, emmekä osaa enää uppoutua niihin leikkeihin.
Jos mietittäisiin asioita tältäkin kannalta, niin sekin voisi helpottaa työtä päiväkodissa: Oikeasti, sun ei tarvitse toimia loputtomana viihdytyskoneistona. Minusta ennen tuosta puhuttiinkin paljon, miten tylsistyminen juurikin kehittää mielikuvitusta ja luovuutta ja on siten hyvin tärkeäkin asia.
Ja kaiken tekemisen ei tarvitse olla leikkiä: Joskus ne sukkahousut vaan yksinertaisesti pitää saada jalkaan, ilman että mielikuvitellaan sukkahousujen olevan krokotiilin kita joka nielaisee jalat suihinsa, hihihihih. Ollaan monen lapsen kohdalla siinä pisteessä, että MITÄÄN ei voin tehdä ilman, että se on leikkiä. Miksi?
Puhumattakaan siitä, että lapsi saa jonkun hirveän raivarin siitä, että pitäis laittaa vaikka ne sukkahousut jalkaan ja sitten kun se lapsi siinä käyttäytyy huonosti ja raivoaa niin SITTEN aletaan höpöttelemään ja vitsailemaan sille lapselle ja annetaan kaikki mukava huomio ja nauretaan ja voi kun on niin kivaa.
Eli siis lapsi kieltäytyy karjuu ja huutaa, palkintona siitä käytöksestä hän saa aikuisen huomion itselleen ja vielä aikuisen hauskuuttamaankin. Miksi lapsi ei käyttäytyisi seuraavalla kerrallakin samoin ja miksi tuosta käytöskestä ei tulisi lapselle kannattava toimintamalli?
Monella työntekijällä on alalla ajoitus aivan pielessä noiden höpöttelyjen suhteen, sitten ihmetellään, että miksi se lapsi karjuu pää punaisena, vaikka minä olen niin mukava sille lapselle ja suorastaan hänen ystävänsä.
Parhaimmillaan nämä hauskuuttaja puuttuu jopa toistenkin tilanteisiin ja rynnii sieltä sivusta hauskuuttamaan kun itselläsi on joku opetustilanne siinä kesken.
Onpa ihanaa, kun on perjantai, ollut ihan helvettiä tämä työviikko, ja edellinen, tämän Pätsi kuumuuden+kosteuden kanssa.
Talossa sisällä ilman lämpö +35 ja seisoo paikallaan, ei mitään ilmanvaihtoa eikä viilennystä ja siihen vielä lapsi-ja aikuismäärät päälle lämmittämään ja tukaloittamaan lisää ja ulkona sitten pätsikuimuus auringon alla, varjon paikkoja ei päiväkodin piha pahemmin tarjoa.
Aivan totaalihirveätä 🥵😭🤢🥵🥵🥵😰🤯
Ihan uskomatonta lukea tätä, ei voi muuta sanoa. Lähes jokainen on sillä asenteella liikkeellä että palkan saaminen on oikein, ja työnteko sitä vastaan on suunnilleen ihmisoikeusrikkomus. Ei mikään yksityisen puolen firma pysyisi pystyssä tällä tavalla.
Kuinka paljon ongelmista johtuu siitä että lapset on jonkin yksinäisennaaraan kasvattamia tai tulleet muista ns kulttuureista?
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihanaa, kun on perjantai, ollut ihan helvettiä tämä työviikko, ja edellinen, tämän Pätsi kuumuuden+kosteuden kanssa.
Talossa sisällä ilman lämpö +35 ja seisoo paikallaan, ei mitään ilmanvaihtoa eikä viilennystä ja siihen vielä lapsi-ja aikuismäärät päälle lämmittämään ja tukaloittamaan lisää ja ulkona sitten pätsikuimuus auringon alla, varjon paikkoja ei päiväkodin piha pahemmin tarjoa.Aivan totaalihirveätä 🥵😭🤢🥵🥵🥵😰🤯
Miksei teillä ole ilmastointia ja viilennystä? Pitäähän se olla toimistoissakin. Nyt vaatimaan parannusta työolosuhteisiin. Onko teillä työsuojeluvaltuutettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian kyllä olen merkille pistänyt. Kaikki näistä aloista, joilla tällainen "hätähuuto" on, on NAISVALTAISIA aloja. Ei yhtä ainoaa miesvaltaista äijäalaa ruikuta koko ajan joka lehdessä ja palstalla että on hirveä kriisi päällänsä. Ei ole tekijöitä eikä mikään toimi.
Vinkki naisille. Kun teillä on työpaikka, menkää sinne töihin. IHAN KAIKKI. Silloin alalla ei ole pulaa työntekijöistä. Mikään työnantaja sille mitään mahda, että puoli työvoimaa säännönmukaisesti saikuttaa kotona ja lopuilla on aina paha mieli. Itse naiset halusitte työelämään. Lopettakaa se hiton vinkuminen.
Pojat on perinteisesti kasvatettu pitämään puolensa "ei miehet itke ja lyö takaisin jos joku lyö sua". Samalla tytöt on kasvatettu kilteiksi. Pikkuhiljaa tämä ero vähenee, mutta on vielä sukupolvia jotka on kasvatettu erittäin vahvasti tällä kaavalla.
Täysin ei siis naisia voi tästä syyttää, etteivät kykenee samaan jämäkkyyteen tällaisissa kuin mihin miehet pystyy; Ei naiset voi sille mitään miten heidät on kasvatettu.
Sanoisin, että nuoremmissa työntekijöissä näkee jo muutoksen, toki itsessänikin näen selkeän eron vanhempaan sukupolveen, mutta nuoret ovat yleisesti ottaen vielä tiukempia, eivätkä muuten takuulla tule alalle jäämään jos on tällaista: Nythän se juuri näkyy kun eläkkeelle jäävät kiltit tytöt lähtee ja tilalle tuleekin vähemmän kilttejä, kyllä alkaa tulla konflikteja työnantajien ja työntekijöiden välillä.
Ehkä asiat tulevat tässä parinkymmenen vuoden aikana oikeasti muuttumaan.
Naisten kykenemättömyys jämäkkyyteen ei johdu mistään kasvatuksesta vaan siitä että ovat naisia ja tyttöjä eivätkä miehiä. Itse sen tuolla totesit, miehet käyttävät voimaa ja väkivaltaa, luuletko että nainen voi tehdä samoin ja pärjätä miehelle?
Alue: Aihe vapaa
On kokemusta, on , kuulin jopa tällaisesta --->(ilman mitään kasvatusalan tutkintoa pk:ssa työskentelevästä määrä-aikaishoitajasta, joka mm meni nukkariin kahvikupin ja älykännykkänsä kanssa ja alkoi itse siellä nukkumaan kun lapsia tuli valvoa,
häntä sitten piti muiden hoitajien herätellä kun nukkui aika sikeästi.
Sama ihminen lähti joka päivä vaeltelemään pitkin käytäviä jättäen lapset itsekseen ryhmään kahvia hakemaan keittiöstä tai juoruamaan muihin osastoihin tai vessaan mihin lie. Pitkiksi ajoiksi ja lapset sitten lähtivät etsimään että missä se hoitaja on , sen perään. Muut työkaverit musutti siitä aina selän takana, mutta lopulta
ainut suoraselkäinen tyyppi ,jolla oli munaa tehdä tästä valitus ensin slaibaajalle ja sitten esihenkilölle, sai ainoastaan veemäisen työkaverin maineen koska slaibaaja oli hyvä puhumaan. Ja kas niin slaibaaja sai jatkaa aivan vapaasti samaan hälläväliä-tyyliin paikkassaan kunnes ihan itse (onneksi) kyllästyi heräämään aikaisiin aamuvuoroihin ja haihtui uuteen paikkaan.
Sitä ennen muutama tolkun tyyppi oli vaihtanut työpaikkaa hänen takiaan, koska ei ne kestäny katsoa sitä vastuutonta vetelystä enää päivääkään, saati sydänkylmänä oottaa koska jollekin lapselle sattuu jotain tollaisen idarin "hoidossa".
Että kirjavaa porukkaa on niin hoitajissakin kuin sijaisissa. Ja kyllä edes jonkin näköinen kasvatusalan työkokemus tai opinnot kertoo että hlö on edes hiukan kiinnostunu alasta, eikä vaan että "mä saan tästä rahaa niin sen takii mä vaivaudun".