IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on down-lapsi. Vaikka hän rakastaa lastaan yli kaiken, on hän lapsen aikuistumisen kynnyksellä alkanut katumaan, ettei abortoinut lastaan, koska hänestä ei koskaan kasva itsenäistä ihmistä ja kaverini on alkanut tiedostamaan oman kuolevaisuutensa. Kuka ajaa down-lapsen etua, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet? Miten hän selviää?

Downien elinajanodote on n. 50-55 v. Kuolevat usein aiemmin kuin vanhempansa.

Ehkäpä, mutta jos down joutuu jäämään kotiin vanhempiensa hoidettavaksi kuolemaansa asti (esim. siksi, ettei laitospaikkaa saa tai sellaiseen ole varaa), eivät ne eläkeikäiset vanhukset enää siitä rallista selviä. Down lapsena on varmasti vielä jokseenkin hallittava, mutta siinä vaiheessa kun terve lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, down on ehkä viisivuotiaaan tasolla ja vaipoissa. Down ei myöskään aina ole se aurinkoinen, hymyilevä lapsi vaan saattaa aikuistuessaan olla hyvinkin paha suustaan (jos osaa puhua) tai jopa väkivaltainen. Olen itse työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Koskaan ei voinut kääntää selkäänsä, koska asukas saattoi käydä päälle. Downeilla on myös paljon sairauksia, jotka osaltaan karsivat elämänlaatua. Elämä vaipoissa ei ole mikään hyvä elämä. Vain kaikkein hyvätasoisimmat pärjäävät elämässä joten kuten, voivat käydä töissäkin. Niitä muita tavallinen kansalainen ei sitten näekään. Ne ovat laitoksissa.

Laitoksia ei enää ole. Silloin kun niitä oli, tein töitä joissakin. Jossakin ei ollut yhtään downia. Liian hyväkuntoisia laitoksiin. Nykyisin on monenlaista asumismuotoa vammaisille. Paikkaa pitää alkaa etsiä ajoissa. Ei sitä yhtäkkiä löydy sitten, kun vanhemmat ovat vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Hollannissa on jo laillistettu "jälkiabortti" vammaisille vauvoille.

Ja Suomessakin asenteet ovat tosi kovia. Jos sikiäseulassa "väärän" tuloksen saanut äiti ei halua lopettaa lapsensa elämää niin heti tulee kuraa niskaan. Samoin, jos syntyneen vammaisen vanhemmat kertovat että vamma oli tiedossa jo ennen syntymää.

Normaalia raskaana olemista ja synnyttämistä on alettu pitää vastuuttomana, jos lapsi on vammainen. Siis siitäkin huolimatta, että lapsen vammaisuus ei ole vanhempien syytä (paitsi FAS).

Mikä ihmeen jälkiabortti?

Synnytyksen jälkeinen abortti.😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeavammaisen palveluasuminen maksaa Helsingissä noin 50 000 euroa vuosi.

Mitä tapahtuu näille ihmisille, jos talous romahtaa? Kuka heidät hoitaa? Onko mitään takeita, että tänään syntyvälle vaikeavammaiselle olisi täysikäistyttyään palvelukotipaikka tarjolla? Jos ei, mitä tapahtuu näille ihmisille vanhempien kuoltua?

Suomessa vaikeasti kehitysvammainenkin saa enemmän tukea kuin syrjäytynyt nuori. On myös absurdia, kuinka vanhuksia tai päihdeaineiden väärinkäyttäjiä saa sanoa yhteiskunnan kulueriksi, mutta samaa ei saa sanoa kehitysvammaisista. Kuitenkin ne vanhukset ovat olleet aiemmin veronmaksajia ja jopa rakentaneet tätä maata. Myös ne päihdeongelmaisetkin ovat voineet elää ennen alkoholisoitumista veronmaksajina ja heidätkin pystyisi parantamaan toisin kuin kehitysvammaisen.

Vaikeasti kehitysvammaisen kuuluukin saada enemmän tukea kuin syrjäytyneen nuoren.

Syrjäytynyt nuorikin saa Suomessa nykyään todella paljon apua ja tukea.

Nuo höpinäsi päihdeongelmaisista ovat vain sinun omaa fantasiaasi, ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa päihdeongelmaisista EI ole ikinä ollut veronmaksaja. Suurinta osaa päihdeongelmaisista EI voi parantaa. Yhteiskunta maksaa päihdeongelmaiselle kymmeniä hoitojaksoja, mutta päihdeongelmainen sortuu päihteisiin joka kerta uudelleen.

Kehitysvammaisia on helpompaa ja tuloksekkaampaa kuntouttaa kuin päihdeongelmaisia.

No onko konkreettista esimerkkiä antaa hyvin kuntoutuneista kevoista? Tässäkin keskustelussa näemme, kuinka mielenterveysongelmaiset, alkoholistit ja syrjäytyneet ovat alinta kastia mutta kevoja suoraan sanoen palvotaan kuin jumalia.

Nykyisin kuntoutuksen tulos näkyy kaikissa kehitysvammaisissa. Mitä paremmin kuntoutetaan sitä pienemmällä resurssilla selviää. Samaa voi sanoa myös autisteista. Oma as- nuori ei olisi niin toimintakykyinen kuin on ilman ajoissa aloitettua kuntoutusta.

Mielenkiintoista miten näitä seulottaisiin 100% varmuudella?

Meillä 2 lasta, yksi autistinen ja toinen geeniterve, aikuisilla puhtaat geenit kummallakin jotka hauska kyllä testattiin esikoisen aikaan nimenomaan autismilasta odottaessa. Eipä huomattu ”virhettä” edes Naistenklinikalla erityisseurannassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko maailmassa sotia, jos meillä kaikilla olisi downin syndrooma?🤔

Kivillä ja kepeillä. Kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on down-lapsi. Vaikka hän rakastaa lastaan yli kaiken, on hän lapsen aikuistumisen kynnyksellä alkanut katumaan, ettei abortoinut lastaan, koska hänestä ei koskaan kasva itsenäistä ihmistä ja kaverini on alkanut tiedostamaan oman kuolevaisuutensa. Kuka ajaa down-lapsen etua, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet? Miten hän selviää?

Downien elinajanodote on n. 50-55 v. Kuolevat usein aiemmin kuin vanhempansa.

Ehkäpä, mutta jos down joutuu jäämään kotiin vanhempiensa hoidettavaksi kuolemaansa asti (esim. siksi, ettei laitospaikkaa saa tai sellaiseen ole varaa), eivät ne eläkeikäiset vanhukset enää siitä rallista selviä. Down lapsena on varmasti vielä jokseenkin hallittava, mutta siinä vaiheessa kun terve lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, down on ehkä viisivuotiaaan tasolla ja vaipoissa. Down ei myöskään aina ole se aurinkoinen, hymyilevä lapsi vaan saattaa aikuistuessaan olla hyvinkin paha suustaan (jos osaa puhua) tai jopa väkivaltainen. Olen itse työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Koskaan ei voinut kääntää selkäänsä, koska asukas saattoi käydä päälle. Downeilla on myös paljon sairauksia, jotka osaltaan karsivat elämänlaatua. Elämä vaipoissa ei ole mikään hyvä elämä. Vain kaikkein hyvätasoisimmat pärjäävät elämässä joten kuten, voivat käydä töissäkin. Niitä muita tavallinen kansalainen ei sitten näekään. Ne ovat laitoksissa.

Laitoksia ei enää ole. Silloin kun niitä oli, tein töitä joissakin. Jossakin ei ollut yhtään downia. Liian hyväkuntoisia laitoksiin. Nykyisin on monenlaista asumismuotoa vammaisille. Paikkaa pitää alkaa etsiä ajoissa. Ei sitä yhtäkkiä löydy sitten, kun vanhemmat ovat vanhuksia.

Minäkin tein töitä laitoksessa ja kyllä siellä downeja oli. Jotkut ihan vuodepotilaan tasoa. Nekin, jotka olivat omatoimisempia, olivat sen verran hankalia ja arvaamattomia, että ei sen tasoisia oikeastaan julkisuudessa näe.

Enemmän oli tietenkin muilla diagnooseilla ja esim. FAS-kehitysvammaisia, mikä olikin karua katseltavaa. Niin pieleen voi sikiönkehitys mennä äidin alkoholismin vuoksi. Ihmislajiksi tunnisti, mutta olisi hyvin voinut olla muunkin kädellisen lajin ”viallinen” edustaja.

Hyvätasoiset (lievästi kehitysvammaiset) kyllä pärjäävät asumisyksikössään hoitajien tuella, mutta kuinka kauan niissäkään osaavaa henkilökuntaa enää riittää. En ainakaan itse haluaisi saattaa maailmaan yhtään kehitysvammaista tai vammaista, jos sen voisi välttää. Ihan jo lapsen oman elämänlaadun vuoksi. Joo, jokainen elämä on arvokas, niin myös omani, enkä haluaisi myöskään olla hamaan loppuun lapseni omaishoitaja. Joku ehkä haluaa ja jaksaa ja se hänelle suotakoon. Minulle riitti työelämäkokemus siltä saralta.

Toivottavasti älyllisesti haasteelliset ihmisetkin katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista miten näitä seulottaisiin 100% varmuudella?

Meillä 2 lasta, yksi autistinen ja toinen geeniterve, aikuisilla puhtaat geenit kummallakin jotka hauska kyllä testattiin esikoisen aikaan nimenomaan autismilasta odottaessa. Eipä huomattu ”virhettä” edes Naistenklinikalla erityisseurannassa.

Mielestäni tuo puhtaat geenit tai geeniterve on vähän huono tai oikeastaan virheellinen ilmaus, kun moni ihmisen perinnöllisistä ominaisuuksista syntyy kuitenkin useamman geenin vuorovaikuksen summasta. Toisekseen geenien ilmentymiseen vaikuttavat myös raskaudenaikaiset ja syntymän jälkeiset olot, esimerkiksi identtisillä kaksosilla on todettu synnytyksenaikaisen hapenpuutteen johtaneen toisella vaikeampaan autismin muotoon. Pieni syntymäpaino on myös riskitekijä moneen myöhempään elämän ongelmaan, esimerkiksi oppimisvaikeuksiin.

Itse pidän geenien rikkautta evoluution kannalta hyvänä. On hyvä, että valtaosa ihmisistä on vaikkapa terveitä, älykkäitä jne., mutta variaatiolla on tarkoituksensa, ja moni "geneettinen vaurio" on itse asiassa tarpeeksi pitkällä perspektiivillä evolutiivisen edun 1. askel. Emme vain kykene havaitsemaan todellista evoluutiota, koska se vaatii niin pitkän aikajänteen. Siniset silmätkin olivat alkuun vain geenimutaatio.

Ja mikä on geeniterve? Onko lihava geeniterve, onko päihteisiin mieltynyt, huonosti keskittyvä, lyhyt, laiha, pitkä, hiljainen, puhelias...?

Ymmärrän pointtisi, mutta näin yleisellä tasolla haluan ottaa kantaa. Kaikkea hyvää lapsillesi, jotka ovat ihan oikeasti se elämän suola. :)

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Jaa että yhteiskunnan vika tämäkin kun ei haluta sun lapsen ”erityispiirteitä” ”hyödyntää”.

Surettaa joutua perustelemaan olemassaoloaan. Et sinä ystäviäkään valitse sen perusteella, kuinka tuottavia he ovat. Onko mies arvokkaampi kuin nainen, koska hän saa enemmän palkkaa tai vastuuta?

Suomalaisten geeneissä virtaa sydän- ja verisuonitauteja, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä diabetesta. Miksi aiheutatte lapsellenne ikuisen kärsimyksen tekemällä lisää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Mutta mitä se lapsi itse ajattelee…..

Ei itseäni ainakaan kiinnosta vanhempien näkökulma tässä, vaan se, etten toivo kenenkään syntyvän ulkopuoliseksi.

Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla ulkopuolinen, ja jopa niitä aloituksessa mainittuja downeja v i t u t t a a usein jo lapsena oma erilaisuus (tajuavat sen kyllä, tai ainakin osa heistä), saati sitten normaaliälyisiä tai älykkäitä nepsyjä.

Ja nämä super-älykkäät incelithän ovat usein vastuussa näistä koulu-ampumisista ja vastaavista. 

Eipä Auvisen tai Saaren autismi-diagnoosit ole vahvistettuja asioita. Auvisesta joo toki jotkut sanoi, että vaikutti sellaiselta käytökseltään. Saaresta taas kukaan ei edes maininnut moista. Postyymisti on mahdotonta diagnosoida toista.

Niinpä vain ne nk. normaalit mielisairaatkin voivat olla perusterveitä älykkäämpiä. Ei ole taustalla välttämättä mitään nepsyä, vaan juurikin on skitsofreniaa, persoonallisuushäiriötä ja pahoja mielenterveydellisiä ongelmia. On ollut sanontakin, ettei neroutta ole ilman hulluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.

Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.

Ei ollenkaan selvää, että noin toimittaisiin, ainakaan meillä ei toimittaisi noin. Meillä otettaisiin down-lapsi vastaan Jumalan lahjana, ja samoin seuraava lapsi, olipa hän down-lapsi tai ei-down-lapsi.

Sain juuri suuren idean, näkyykö rasismi geeneissä ? Voisimmeko poistaa rasistit geenimanipulaatiolla ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on down-lapsi. Vaikka hän rakastaa lastaan yli kaiken, on hän lapsen aikuistumisen kynnyksellä alkanut katumaan, ettei abortoinut lastaan, koska hänestä ei koskaan kasva itsenäistä ihmistä ja kaverini on alkanut tiedostamaan oman kuolevaisuutensa. Kuka ajaa down-lapsen etua, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet? Miten hän selviää?

Downien elinajanodote on n. 50-55 v. Kuolevat usein aiemmin kuin vanhempansa.

Ehkäpä, mutta jos down joutuu jäämään kotiin vanhempiensa hoidettavaksi kuolemaansa asti (esim. siksi, ettei laitospaikkaa saa tai sellaiseen ole varaa), eivät ne eläkeikäiset vanhukset enää siitä rallista selviä. Down lapsena on varmasti vielä jokseenkin hallittava, mutta siinä vaiheessa kun terve lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, down on ehkä viisivuotiaaan tasolla ja vaipoissa. Down ei myöskään aina ole se aurinkoinen, hymyilevä lapsi vaan saattaa aikuistuessaan olla hyvinkin paha suustaan (jos osaa puhua) tai jopa väkivaltainen. Olen itse työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Koskaan ei voinut kääntää selkäänsä, koska asukas saattoi käydä päälle. Downeilla on myös paljon sairauksia, jotka osaltaan karsivat elämänlaatua. Elämä vaipoissa ei ole mikään hyvä elämä. Vain kaikkein hyvätasoisimmat pärjäävät elämässä joten kuten, voivat käydä töissäkin. Niitä muita tavallinen kansalainen ei sitten näekään. Ne ovat laitoksissa.

Laitoksia ei enää ole. Silloin kun niitä oli, tein töitä joissakin. Jossakin ei ollut yhtään downia. Liian hyväkuntoisia laitoksiin. Nykyisin on monenlaista asumismuotoa vammaisille. Paikkaa pitää alkaa etsiä ajoissa. Ei sitä yhtäkkiä löydy sitten, kun vanhemmat ovat vanhuksia.

Minäkin tein töitä laitoksessa ja kyllä siellä downeja oli. Jotkut ihan vuodepotilaan tasoa. Nekin, jotka olivat omatoimisempia, olivat sen verran hankalia ja arvaamattomia, että ei sen tasoisia oikeastaan julkisuudessa näe.

Enemmän oli tietenkin muilla diagnooseilla ja esim. FAS-kehitysvammaisia, mikä olikin karua katseltavaa. Niin pieleen voi sikiönkehitys mennä äidin alkoholismin vuoksi. Ihmislajiksi tunnisti, mutta olisi hyvin voinut olla muunkin kädellisen lajin ”viallinen” edustaja.

Hyvätasoiset (lievästi kehitysvammaiset) kyllä pärjäävät asumisyksikössään hoitajien tuella, mutta kuinka kauan niissäkään osaavaa henkilökuntaa enää riittää. En ainakaan itse haluaisi saattaa maailmaan yhtään kehitysvammaista tai vammaista, jos sen voisi välttää. Ihan jo lapsen oman elämänlaadun vuoksi. Joo, jokainen elämä on arvokas, niin myös omani, enkä haluaisi myöskään olla hamaan loppuun lapseni omaishoitaja. Joku ehkä haluaa ja jaksaa ja se hänelle suotakoon. Minulle riitti työelämäkokemus siltä saralta.

Perin outoa miten erilaisia kokemuksia sinulla on. Ilmeisesti olet tehnyt töitä eri laitoksissa ja eri aikaan kuin minä. Minä taas en juuri hoitajakokemukseni perusteella edes antaisi tehdä seuloja. Ne vaikeimmat laitoksissa näkemäni vammat ovat tosin niitä joita ei edes näkyisi missään tutkimuksissa. Ai niin olen tavannut yhden downin, joka oli suurimman osan aikaa vuoteessa. Iäkäs saattohoidossa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Jaa että yhteiskunnan vika tämäkin kun ei haluta sun lapsen ”erityispiirteitä” ”hyödyntää”.

Osittainen assimilaatio on ok näin nepsy-piirteisenä. En syytä sinua tai muita, jos en saisi haluamaani tukea, vaan enemmänkin sitä palvelujärjestelmää. En halua olla kuin joku musta, joka syyttää valkoisia kouluttamattomuudesta.

Harmi vain, kun sellaiset vanhemmat, jotka korostaa joka paikassa lapsensa "erityisyyttä" saa meidät viattomat nepsyt sekä fyysisesti vammaiset kärsimään. Mainetta pilaa myös jotkut itse diagnosoidutkin vetomalla diagnoosiin, vaikkei olisi mahdotonta oppia peruskäytöstapoja. Tiedän jopa joitain vammaisiakin, jotka eivät tule toimeen kaikkien vammaisten kanssa, koska jotkut heistä ovat alentuneet ihan lapsen tasolle, vaikkei olisi älyn alenemaa taustalla. Tämä saa sitten viattomat kärsimään huonosta maineesta ja jopa kehitysvammaisen leimasta.

En minäkään esimerkiksi halunnut osallistua Autismiliiton vertaistukiryhmiin huomatessani sen solidaarisuuden pridea kohtaan, mutten uskaltanut sanoa tätä suoraan opettajalle, joka palaverissa ehdotti asiaa. Oli parempi olla hiljaa, vaikka muualla uskallan sanoa asian ääneen. Koen tulevani paremmin toimeen nenttien kanssa, vaikka olen löytänyt myös aatetovereita nepsyjen ja vammaistenkin keskuudessa, mutta aika ahkera saa olla etsiäkseen, koska tietäähän sen, mitä se tarkoittaa jos uskaltaa edes sanoa erottuvansa joukosta. Jo naisenakin asia on vaikea, niin mitenkäs vaikkapa homoseksuaalina, ateistina tai vammaisena/sairaana/erilaisena, niin johan tullaan sanomaan, että "sinunlaisen pitää ymmärtää". Minä kuule kritisoin hautaan saakka eri uskontoja ja kulttuureja, vaikka kuinka paheksuttua se olisi tällaiselta nepsyltä.

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei ole mikään vamma vaan ominaisuus. Lisäksi siihen liittyy korkea älykkyys, joten kun älyä aletaan ronkkimaan, voi autisteja syntyä jopa enemmän näiden yritelmien tuloksena.

Kaikki autistit eivät kuitenkaan ole älykkäitä, eivätkä kaikki keskivertoa älykkäämmät ole autisteja tai edes autismin kirjossa.

Aivan naurettavaa verrata painoa, pituutta tai vaikkapa diabetesta ja selkävikaa johonkin Downiin. Pituus tuskin heikentää ihmisen terveyttä tai pärjäämistä elämässä suuntaan tai toiseen (eihän esim. formulakuskit mitään yli 180 cm ole) ja omalle painolle voi tehdä jotain. Selkävikaa tai reumaa voi hoitaa ja harva diebeetikko elää palvelutalossa heti 16 ikävuoden jälkeen avustajien ja hoitajien kanssa. Eikä Suomessa ole joukko diabetesta tai vaikkapa astmaa sairastavia eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko maailmassa sotia, jos meillä kaikilla olisi downin syndrooma?🤔

Ei, koska kukaan ei olisi kyennyt keksimään edes kivikirveitä.

Meitä ei itse asiassa olisi edes olemassa, koska a) lisääntymiskykymme olisi niin heikko, ja b) emme olisi lajina pysyneet hengissä haastavissa olosuhteissa.

Ruåtsalaiset lähetti vammaiset Suomen metsiin aikoinaan.

Nykyisin Suomessa vammaiset tapetaan kohtuunsa.

Ei kehitysvammaiset loppuneet ole.