Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?

Kannattaa vain pysyäkin siellä pienessä laatikossaan. Se on on turvallista.

Mä muistan kun pelkäsin lapsena ihan tosi paljon sotaa. Näin unia, jossa ajettiin jonkun naisen kanssa tietä, joka meni kangasmetsän läpi. Sotilaat pysäytti meidän auton mutta päästi meidät jatkamaan matkaa. Olin näitä unia nähdessäni n. 6-8-vuotias.

Sitten menin ensimmäisen kerran Viroin 1995, olin tuolloin 14-vuotias. Tallinna oli melkoisen erilainen (aika karu...) silloin, muta viehätyin siitä todella paljon. Etsiessämme tiettyä paikkaa vanhasta kaupungista, aloin yhtäkkiä neuvomaan, että missä se paikka on. Ja siellä se oli minne olin neuvonut. Viron kieltä ymmärrän myös tosi hyvin ja sitä myös jonkin verran puhun, toki onhan se tosi samankaltaista kuin suomen kieli, joten tää nyt ei ehkä merkkaa mitään.

Yläasteella kiinnostuin II Maailmansodasta, en tiedä miksi se kiinnosti ja edelleen kiinnostaa minua, muuyrn historia tai sodat ei kiinnosta. ...

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:09"]

Voih, tällä ajattelun tasolla muistan itse olleeni n 13 vuotiaana. Paljon on vettä virrannut Vantaassa niistä päivistä...

[/quote]

Näinhän sen on tarkoitus mennäkin.

Uskon jälleensyntymään, mutta en kestä näitä titanic-juttuja. Miksi aina AINA joku on ollut titanicilla? Oishan se joo varmaan kiva ajatus, mutta todennäköisempää on, että olet ollut intialainen katulapsi tms.

Up :-) ja ps: sori! vahinkopeukku numerolle 546

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:27"]

Ihan mielenkiinnosta te, jotka uskotte näihin lapsen jälleensyntymiskokemuksiin: mitä te ylipäätään tiedätte asioista? Näin niinkun historiasta, fysiikasta, psykologiasta jne?

[/quote]
Olen psykologian maisteri. Reaalissa kirjoitin historian laudaturin arvoisesti, lisäksi olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Fysiikka ei ole vahvuuksiani, toisaalta fysiikan käsitekin on niin laaja, etten tiedä mitä juuri tarkoitat.
Muutenkin katson, että minulla on ihan hyvät perustiedot ja sivistys tästä maailmasta.

Tärkeintä on mielen avoimuus. Kaikki on mahdotonta, jos niin päättää.
Mitään uutta ei koskaan löydetä ja tiedetä, jos tutkijat eivät pidä mieltään avoinna uusille vaihtoehdoille.

T. eräs tämän ketjun ensimmäisten sivujen viesteihin vastannut.

Kannattaa lukea Oskar Reposen kirjat Hautasi on Odessassa ja Isä minä elän... Tehty joskus 80-luvulla..Kyselkää kirjastoista...Siis jos on kiinnostunut jälleensyntymisestä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:24"]

Kertokaas sielunvaelluksesta tietävät miten käy kun sielu ns. vanhenee ja ilmeisestikin jalostuu seikkaillessaan useissa olomuodoissa, joutuuku jalostuessaan yhä kurjempiin ihmiskohtaloihin vaiko saako maanpäällistä ihanuutta ja mammonaa.

Voisiko ajatella että vanha sielu on tarpeeksi vahva kestämään huonoja  olosuhteita ja kurjuutta eikä enää välitä tämän maailman loistosta ja mammonasta vai saako vanha ja kehittynyt sielu kenties lokoisat oltavat vaikkapa jonkun prinsessan yltäkylläisessä roolissa?

[/quote]

Mä oon erään meedion mukaan todella vanha sielu (vissiin ihan harvinaisen vanha), ja oman kokemuksen pohjalta kurjemmaksi elämä menee. Tämä elämä on ollut mulle lähes pelkkiä vaikeuksia ja kärsimystä. Ihan uskomattomia vaikeuksia oon kohdannut, sellaisia mitä voi vaan todella huonolla onnella tapahtua. Melkein päädyin itsemurhaan niiden takia pari vuotta sitten.

Tuo Oskar on kirjoittanut siis monia kirjoja tuosta aiheesta ja ne on kirjoitettu 1977- 1995 vuosina ainakin Wikipedian mukaan.

Niin

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 03:41"]

Mä oon erään meedion mukaan todella vanha sielu (vissiin ihan harvinaisen vanha), ja oman kokemuksen pohjalta kurjemmaksi elämä menee. Tämä elämä on ollut mulle lähes pelkkiä vaikeuksia ja kärsimystä. Ihan uskomattomia vaikeuksia oon kohdannut, sellaisia mitä voi vaan todella huonolla onnella tapahtua. Melkein päädyin itsemurhaan niiden takia pari vuotta sitten.

[/quote] Ehkä sä kohta pääset jo opettajasieluksi.

Tämä ketju on kyllä yksi av:n viihdyttävimpiä provoja :D

Jos puoletkaan näistä kommenteista ovat totta ja oikeasti eri ihmisten kirjoittamia, niin tuntuu todella pelottavalta päästää omia lapsia maailmaan, jossa missä tahansa kadulla, koulussa, kaupassa ja harrastuksissa voi tulla vastaan näin hulluja ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:53"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:40"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"] Siis miettikää nyt vähän!! Lapsi kertoo olleensa aiemmin Mikko, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja joka on asunut punaisessa talossa, koivujen lähellä. Sen jälkeen vanhempi alkaa selvittämään, olisiko mahdollista, että joskus on ollut olemassa Mikko-niminen poika, jolla on ollut koira ja pikkusisko ja jonka kodin lähellä on ollut koivuja. Mikä on todennäköisyys, että näin on ollut?!? Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta kuin tarkoitushakuinen todisteiden etsiminen omaa uskomusta tukemaan? [/quote] Nimenomaan. JOS kyseessä olisi tapaus, jossa pieni lapsi osaisi ohjata vanhempansa jollekin rakennukselle sanoen sen olevan hänen entisen elämänsä koti, ja että osaisi sanoa esim. tuvan lattialankun alta löytyvän hänen päiväkirjansa, niin tämä todistaisi jo jotain. Ei se, että vanhempi etsii raivokkaasti edes jotain, joka sopisi hänen lapsensa kertoiluihin. [/quote] Miten selität tämän kaiken http://paranormaaliblogi.net/index.php/2011/07/20/11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisestaan/ ? Mielikuvituksella? [/quote] En, vaan vanhempien julkisuudenhakuisuudella. Ihmiset valehtelevat ja tekevät sitä mielellään saadakseen itselleen siitä jotain hyödykettä. [/quote] Ihmiset valehtelevat, sinäkin siis. Et lukenut tekstejä linkin takaa, sieltä kun löytyi pari linkkiä jossa asiaa avattiin enemmänkin. [/quote] Hommahan on helposti voinut lähteä siitä, että poika on ollut pienenä kiinnostunut lentokoneista, kuten moni muukin ikätoverinsa. On saattanut myös kertoilla tarinoita, että on ollut armeijan lentäjä edellisessä elämässään (lapsen mielikuvitus kehittyy ja voi esiintyä tällaisia tarinoita, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta) ja vanhempina ovat olleet samanlaisia kuin tämänkin ketjun mammat, eli ovat rohkaisseet lasta tarinoissaan. Joko sitten tahallaan tai tahattomasti ovat antaneet lapselle tiedonrippeitä ajasta ja paikoista, joita lapsi sitten on alkanut ottaa mukaan tarinoihinsa. Avot: Tarina sielunvaelluksesta on valmis. Sitten vain yhteyttä lehtiin ja myymään juttua. [/quote] Poika on aloittanut kertomaan tarinoitaan toisesta maailmansodasta 3 vuotiaana. Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista? Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta? Miten myös sen ikäinen penikka on osannut sanoa koneensa mallin ja etunimensä? On paljon avoimia kysymyksiä, ja avot: vastauksesi on joko ihan yhtä totta kuin minun tai sitten ihan yhtä palturia. Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi. [/quote] Narratiivinen kehitys kulkee siten, että 2-3 vuotiaina lapset alkavat kertoa tarinoita oma-aloitteisesti. 3-5 vuotiaina tarina pitenevät ja yksityiskohtien määrä lisääntyy. "Miten luulet 3 vuotiaan kärpäsenkikkareen aivot omaavan skidin tunnistavan entisiä ystäviään kuvista?" helposti. Lapsi liittää tarinansa näihin kuviin. Yhtä hyvin olisivat voineet näyttää kuvia lastenkirjan puhuvista eläinystävistä, ja lapsi olisi tunnistanut ne ystävikseen. "Kertoilevan tarinoita joista vanhemmat eivät tiedä, mutta niille on saatu vahvistukset muualta?" Kuka todistaa sen, että vanhemmat eivät ole tietäneet ja syöttäneet lapselle näitä tietoja? Aivan; ei kukaan. "Sinä et usko näihin asioihin ja haluat kaikkeen rationaalisen selityksen, säälin noin suppeaa ajatusmaailmaasi. En jaksa vängätä asiasta enempää kanssasi." Suosittelen tutustumaan lasten kehityspsykologiaan ja lasten kehitykseen noin muutenkin. Tieto vähentää luuloja. [/quote] Ja lisäyksenä; vanhemmat ovat saattaneet katsella jossain vaiheessa jotain maailmansodasta kertovaa dokumenttia ja lentokoneista kiinnostunut lapsi on saattanut kuulla sieltä lentokonemallin, joka on jäänyt mieleen. Tuon ikäisenä lapset imevät ympäriltään uusia sanoja todella vauhdikkaasti ja siksi onkin hyvinkin mahdollinen selitys, että koneen malli on kuultu jostakin. [/quote] Saattanut, no nii! Nythän sä et enää usko itekää tarinoihis! :D Kovin koitat järjellä selitellä vaikka ohilaakeja satelee tuon tuosta. [/quote] Muotoa "saattanut" käytetään, koska en ole ollut paikalla, mutta todennäköisyydet puhuvat paljon asian puolesta. Kolmevuotiaan aivot ovat erittäin vastaanottavaisia oman äidinkielensä sanoille, ja sanoja napataan alitajuisesti joka puolelta. Aikuisen aivot eivät enää ole yhtä vastaanottavaisia, joten jossakin dokkarissakin esitetty lentokonemalli ei välttämättä jää mieleen, etenkin jos touhuaa jotain muuta dokkarin pyöriessä taustalla. Lapselle tämä taas jää herkemmin mieleen, vaikka touhuaisi samaan aikaan omia leikkejään. On hyvin huolestuttavaa, että ihmiset uskovat todistamattomiin tarinoihin noin tiukasti, että esitetyt faktatkin viitataan kintaalla. Jos tutustuisit lasten kehitystä koskevaan psykologiaan, huomaisit hyvin nopeasti näiden "yliluonnollisten" tapausten olevan hyvin normaalia lasten kehitystä. Mitenkä muuten selitätte itsellenne lasten mielikuvitusystävät? Tulipa näin mieleen. [/quote] Saattaa ehkä mahdollisesti ollakin, että olet oikeassa, mutta aaattaa olla olemassa myös mahdollisuus ettet välttämättä olekaan oikeassa. Nii, saattaahan olla myös mahdollista, että elämämme täälöä on vain unta ja oikeasti olemme avaruusolioita jotka asuu jossain planeetalla X ja nukumme vain. Tai saattaahan tuossa toki olla mahollisesti myös niinkin, ettei se olekaan välttämättä totta. [/quote] Oletko ihan terve? [/quote] Oletko sinä?

[/quote]

Kyllä.

Sinun taas olisi hyvä pohtia hetki asiaa.

Jos poika alkaa kertoilemaan juttuja maailmansodasta ja olleensa siellä lentäjänä niin onko kyseessä

A) Normaali kehitysvaihe, jolloin lapsi alkaa muodostaa mielessään tarinoita ja liittää tarinoihin kuulemiaan piirteitä. Tarinoilla lapsen mielikuvitus kasvaa ja kehittyy, sekä sanavaraston käyttö paranee.

B) Poika on ollut edellisessä elämässään armeijan lentäjä toisessa maailmansodassa ja kuollut siellä.

Jos nyt ihan tosissaan mietit, että kumpi kuulostaa järkevämmältä...

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:53"]Jos puoletkaan näistä kommenteista ovat totta ja oikeasti eri ihmisten kirjoittamia, niin tuntuu todella pelottavalta päästää omia lapsia maailmaan, jossa missä tahansa kadulla, koulussa, kaupassa ja harrastuksissa voi tulla vastaan näin hulluja ihmisiä.
[/quote]
Mulla meni maku koko keskusteluun, kun jotkut vatipäät tuli jankkaamaan muita "hulluiksi" ja "vajaiksi", joidenka täytyy mennä hoitoon.
Te vatipäät, osa teistä on varmaan kristittyjä? Samalla lailla voisinkin kysyä teiltä, että miten te todistatte jumalan olemassaolon? :D kun vastaus on, että emme voi tietää mikä on totta! Ihminen saa uskoa mihin haluaa, ja jos osa uskoo uudelleensyntymiseen, niin miten se häiritsee noin paljon teidän pyöräilyänne ja muita arkirutiinejanne? Ihan oikeasti :--D
Itsellä on ollut todella kauan vahva tunne, että uudelleensyntyminen on todellakin mahdollista. Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta uskon tähän, vaikka lähipiirissä monet tuntuu ottavan sen vitsinä.
Kaikkea shaibaa ei tarvitse uskoa ja osa on keksittyä juttua, mutta eihän 3 -vuotias todellakaan osaa päästään vetää juttuja, missä kertoo asuneensa tietyssä paikassa, tiettyjen ihmisten kanssa, tunnistaa valokuvista ihmisiä ja muistaa nimiä hyvin.

Ei tarvitse tulla tänne huutelemaan teidän Elli-Jaakon pikku pupusta, jonka väitti synnyttäneensä. Asia ei todellakaan ole sama. Menkää lapsenne kanssa leikkimään sillä pupulla, älkääkä täällä kuluttako aikaanne perusteettomien väitöksien esittämiseen ja muille nauramiseen. Tehkää oma ketju niille.
Kiitos! Ps, kappalejako ei toimi.
N19

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:40"]Tuossa lentokonejutussahan lapsi oli sanonut vain, että japanilaiset ampuivat hänen koneensa alas. (Oma serkkunikin leikki samanlaisia sotaleikkejä pienenä.) Äiti oli sitten alkanut selvittää asiaa ja löytänyt ainoastaan yhden nimen, joka sopi pojan juttuihin. Näin äiti sitten keksi, että poika on ollut edellisessä elämässään tuo mies. Eli lapsi kertoo jotakin ja sen jälkeen äiti etsii tarinaan sopivat todisteet. Varmasti ovat tehneet kivasti rahaa tuolla jutulla.
[/quote]

Lapsi kertoi kyllä pikkasen paljon enemmän kuin vain että japanilaiset ampuivat alas. Niin ja lapset saattavat muistaa entisen elämänsä, mutta kasvun edetessä ns. Unohtavat. Se liittyi jotenkin psykologiseen kehitykseen. Sama on "kuolleiden näkeminen"- kutsutaan yleensä mielikuvitusystäviksi.

291 jatkaa.. Ja sinä, joka mietit lastesi päästämistä tällaisten "hullujen" sekaan, niin ole huoleti. En mieti uudelleensyntymistä todellakaan joka päivä. Se ajatus vain on tuolla takaraivossa ja olen ihan normaali, terve ihminen. En todellakaan tuo mielipidettäni esille julkisesti missään, paitsi nyt täällä tietysti. En usko, että normaalien ihmisten seura aiheuttaisi lapsillesi vakavia traumoja :D
Tässä kohtaa pitää miettiä, että kukas se terve ei välttämättä olekaan...

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:09"]

Ihana kuulla? Kyllä mua ainakin karmisi kuunnella. Meidän nuorin poika on tosi kiinnostunut titanicista, joskus oon aatellu että olikohan hän matkustajana entisessä elämässä.

[/quote]

Minusta näitä juttuja on tosi ihanaa kuulla, ja siinä samalla oppii omaa lastaankin ymmärtämään paremmin kun tietää hänen historiastaan. Tuli vielä mieleen kun tätini oli käynyt Venäjällä ja toi tuliaiseksi suklaata. Kun poika näki suklaan niin hän huusi heti että "se on tosi hyvää". Kysyin silloin että mistä voit niin tietää, ei meillä ole koskaan syöty tuota suklaata (tästä ole varma koska meillä ei syöty venäläisiä suklaita) niin hän sanoi vain että se on tosi hyvää, kyllä hän tietää. 

Sitten kerran hän alkoi puhua että miksi ei koskaan tehdä hyvää ruokaa. Minä sitten ihmettelin että miten niin että kyllähän sinä tykkäät meidän ruoasta mm. spagetti ja lihapullat oli siihen aikan pojan suosikkiruokia ja niitä tehtiin usein. Sitten hän alkoi kertoa että ruoan pitää olla kuin makaronia, jossa on sisällä lihaa tai kanaa. Tajusin siinä hetken mietittyäni että poika puhuuu pelmeneistä. Ostin sitten jonkun ajan päästä kaupasta pakastettuja pelmenejä. Niitä maistettuaan poika sanoi "mummo tekee parempia". Meillä ei mummo koskaa tee pelmenejä eli tässäkin poika tarkoitti entisen elämän mummoa.

ap
[/quote]

onhan nää mielenkiintoisia ja kiehtovia asioita. Itsekkin haluan ajatella maailman jotenkin niin, että sielu kiertäisi ja uudelleen syntyminen tapahtuisi. Kaunis ajatus. "Tavataan seuraavassa elämässä"
Mutta silti ottaisin lapsen puheet aika varauksella. Enkä ainakaan rohkaisisi liikaa näihin puheisiin. Lapset usein innostuvat tästä ja tarinat alkaa värittyä nopeasti.

[/quote]

Kyllä.

Sinun taas olisi hyvä pohtia hetki asiaa.

Jos poika alkaa kertoilemaan juttuja maailmansodasta ja olleensa siellä lentäjänä niin onko kyseessä

A) Normaali kehitysvaihe, jolloin lapsi alkaa muodostaa mielessään tarinoita ja liittää tarinoihin kuulemiaan piirteitä. Tarinoilla lapsen mielikuvitus kasvaa ja kehittyy, sekä sanavaraston käyttö paranee.

B) Poika on ollut edellisessä elämässään armeijan lentäjä toisessa maailmansodassa ja kuollut siellä.

Jos nyt ihan tosissaan mietit, että kumpi kuulostaa järkevämmältä...
[/quote]

Ihan tosissani mietittyä asiaa B vaihtoehto on paljon järkevämpi. Miksikö? Ehkäpä ihan siksi, että miten selität skidin kertoneen asioita joita kuolleen lentäjän sisko on ainoastaan pystynyt toteamaan ne toteen?
Kerrotko?
Joo, kyllähän skidit tarinoita keksii, mutta kertooko ne yksityiskohtaisesti lennosta Iwo Jiman yllä ja kuinka japanilaiset ampuivat ko koneen alas juuri tietyssä kohdassa. Sulle taitaa olla täysin vieras käsite koko Iwo Jiman taistelu?
Miten skidi on pystynyt todellakin sanomaan koneensa tunnistetiedot täydellisinä?
Sinä uskot kehitysvaiheeseen, minä reinkarnaatioon. Kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä? Kumpiki ollaan ihan yhtä oikeessa ja ihan yhtä väärässä.

Ei ole omia, mutta olin itse kertonut kerran vuotiaana kuolleeni isolla aidatulla leirillä, jonka portissa luki "työ tekee vapaaksi."Äiti oli kysellyt tarkemmin ja olin sanonut, että oli aina nälkä ja isä vietiin pois. Nykyään en muista edes tuota keskustelua. Äiti kertoi tuosta, kun mietin ääneen, että miksi holokausti kiinnostaa mua niin paljon ja miksi mulla on tarve katsoa kaikki dokumentit ja lukea jokainen kirja aiheesta.