Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Kiva lukea erilaisia juttuja näissä ketjuissa, mutta ihmettelen, miten paljon täällä hyökätään kirjoittajia vastaan ja käsketään hoitoon yms.
Ilmeisesti hoidossa olleet tietävät asioista, joten osaavat suositella muillekin.
Saisiko joskus lukea juttuja, joissa ei hyökätä muka viisaampana muita vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luin aiheesta kirjan, Jim. B. Tuckerin Olen elänyt ennenkin, lasten muistoja edellisestä elämästään. Tucker on amerikkalainen lastenpsykiatri. Mielenkiintoinen kirja.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:11"]
Se ei ole höpöä. Noo olen itse venäläinen ja olen asunut Suomessa melko kauan,mutta olen lapsena ollut tosi kiinnostunut juuri just Suomesta,luin Kalevalakiin monta kerta ja pidin sen kirjan aina sänkyni vieressä..siis venäjänkielinen Kalevalan,minun vanhemmat oliva ihmeissään että miten pieni lapsi voi olla niin umpirakastunut naapurinmaa jossa e eds koskaan käynyt??? Noo menii muutama vuotta,löysin miehen ja hän sattumalta oli suomalainen,menin naimisiin ja muutin tänne.Muistan ekatunne rajanylitettynä että minä pääsin kotiin,tunne oli sellainen tosi vahva;OLEN KOTONA. Muutaman vuoden kuluttua tämä tunne muuttui riesaksi koska melko vaikean rasismin takia en enää halunnut kuulua tänne,mutta vahvatunneside tähään maahaan on jäänyt ja aina vain löytänyt jotain ihanaa Suomessa-mulla on hyviä ystäviä eikä meidän suhde kärsinyt edes tämän Ukrainan kriisin myötä!!! Vaikka olen venäläinen joka rakastaa entinen kotimaani joka tippa myöten olen venäläinen. Sitten ystäväni neuvoi minua mennä regressioterapiaan,se on tapaa jollan avulla palataan entisia elämiä. Ja nyt se selvisikiin että olen asunut Suomessa 1830 sunnilleen,minulla oli isä-ruotsinkielinen,äitiä ei ollut,isä oli opettaja ja meillä oli ihan mukava elämä. Sitten olin kesällä maalla ja koska rakastin ratsastusta niin isä hommaisi minulle hepan. Heppa oli ruskea ja rakastin siitä valtavasti, ja vielä talon vieressä kasvoi sireenia-valkoisia ja liilan värisiä ne kukkii kevällä ja tuoksui niin hurmaavan ihanasti-siinä elämässä olin rakastettu lapsi ja vaikka me ei oltu rikkaita niin silti olin tavattoman onnellinen. Muistan tai sain nähdä terapiassa kuolemani. Toin hevosen ratsastamisen jälkeen talliin ja rupesin harjaa ja juottaa ja kun pyörin se ympärille niin pihasta kuului joku kova ääni ja mun heppa pillastui ja potkii mua mahaan kova takajalkaan.. sen jälkeen en enää muistanut mitään mutta sitten muistan että katson itseään YLHÄLTÄ KATOLTA ...heppa syylisenä seisoi vieressa ja ravisti hännänsä...mustan etten olisi halunnut lähteä...elämäni ihan vain loppui-yks kaks.
No niin palsta-Sherlockit, selvitetäänpä tää faija :) Tummennetuista kohdista saa johtolankoja, kyseessä siis ruotsinkielinen opettaja 1830-luvulla. Koska kirjoittaja mainitsee syreeninen kukkineen keväällä, epäilisin että asuivat eteläisessä Suomessa koska syreeni yleensä kukkii kesäkuussa. Kenties jokin hyvin kuuma kesä, jolloin kukkiminen on aikaistunut? Onko jostain saatavilla säätietotoja tuolta ajalta?
Kalevala on julkaistu 1835, eli tapahtumat voisi ajoittaa välille 1835-40?
P.S. Aivan sama onko kirjoittaja trolli, tämä on vain hauskaa
Turun Bell-Lancaster-koulu (1824-1843)
https://www.finna.fi/Record/narc.VAKKA-202511.KA_VAKKA-405953.KA/Hierar…
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meidän lapset eivät kärsi mielenterveysongelmista.
Harmi, että itse kärsit ahtaasta mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämäriä muistikuvia. Asuin kai Nepalissa ja olin n. 8 vuotias, mulla oli paljon sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea erilaisia juttuja näissä ketjuissa, mutta ihmettelen, miten paljon täällä hyökätään kirjoittajia vastaan ja käsketään hoitoon yms.
Ilmeisesti hoidossa olleet tietävät asioista, joten osaavat suositella muillekin.
Saisiko joskus lukea juttuja, joissa ei hyökätä muka viisaampana muita vastaan?
Et saa.
Väitätkö tosissasi että kertomukset "edellisestä elämästä" pitäisi ottaa vakavasti? Hullluja ovat, tai hyviä tarinankertojia.
Kun minä olin aikuinen, sanoo 5 vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksyin tällaiseen vanhaan ketjuun. Löytyisikö aiheeseen liittyviä juttuja lisää?
Eikö lapsen sitten pitäisi osata puhua tuota entisen elämänsä kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko joku kommenttipoliisi,vai miksi kiellät selviä asioita.Jos olet itse ihan pihalla näistä jutuista,niin ei luulisi sinua kiinnostavan mitenkään asia.
Mistä näitä "psykiatreja"näille palstoille aina änkeää.Ei taida näillä "asiantuntijoilla" olla itsellään kaikki muumit laaksossa,kun täällä käskee hoitoon,vaikka ei ole potilasta nähneet.Heidän kannattaa hakea Kelaan töihin,siellä näitä "valelääkäreitä"on palkkalistoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi ollesaan 2-vuotias han kertoi äidilleen että hän on ollut tulipalossa lahdessa tulipalo oli tapahtunut lidlin läheisessä koulussa hän sanoi kuolleensa siellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea erilaisia juttuja näissä ketjuissa, mutta ihmettelen, miten paljon täällä hyökätään kirjoittajia vastaan ja käsketään hoitoon yms.
Ilmeisesti hoidossa olleet tietävät asioista, joten osaavat suositella muillekin.
Saisiko joskus lukea juttuja, joissa ei hyökätä muka viisaampana muita vastaan?Et saa.
Väitätkö tosissasi että kertomukset "edellisestä elämästä" pitäisi ottaa vakavasti? Hullluja ovat, tai hyviä tarinankertojia.
Minulla ei ole mitään tarinoita edellisistä elämistä enkä ole millään mittakaavalla hörhö, mutta en silti tule tänne, että kirjoittajat ovat väärässä.
Kukaan ei voi todistaa, että edellisiä elämiä on.
Eikä kukaan voi todistaa, ettei niitä ole.
Aikuisena ihmisenä näin unta, että vuoteen viereen käveli mies, joka näytti minulle että hän on syntynyt äidistäni. Tämän jälkeen hän asettui minuun nukkumaan siten, että näin että hänen jalkansa olivat noin kymmenen senttiä pidemmät kuin omani.
Olen tämän jälkeen ollut satavarma että tyyppi oli minun edellisen elämäni hahmo tai jokin, miespuolinen kuitenkin. Joskus näin unta että nousin sängystä ja katsoin itseäni peilistä, ja menin sitten takaisin vuoteeseen jossa itse jo makasin.
Joskus näin unta että menin kävellen hautausmaalle tai jonkinlaiseen tapuliin kirkkomaalle, ja kuuntelin ikkunasta kun hautausmaalla olevat samanlaiset ukkelit surivat kuollutta toveria tai tyyppiä jonka nimi ei ollut se nimi jonka he sanoivat vaan se kääntyi toiseksi nimeksi josta en saanut selvää.
Uskon ihan satavarmasti että tyyppi tai ukkeli jotenkin vapautui tsekkaamaan tämän elämän ja rauhoittui sitten. Koen itseni onnistujaksi, minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, ja olen nainen. Eli ukkeli on osunut hienosti toteuttamaan elämän monimuotoisuutta ja ihmisarvoa, ja saa seuraavassa elämässä elää rauhassa sen kanssa että voimme syntyä miehiksi, naisiksi, miksi vain, ja monimuotoinen elämämme jatkuu erilaisissa elämissämme eteenkinpäin.
Onko kellään muulla tunnetta, että on elänyt tämän nykyisen elämänsä jo aiemmin?
Eikö Raamatussakin kysytä Johannekselta:"oletko uudesti syntynyt Elia". Mielestäni neutraalisti vastaus "en ole". Miten pitäisi tulkita tämä kohta?415