Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kertoneet. Mielellään kuulisin tarkemmin. Ei vaan jaksa arvailla.
Mielestäni on täysin eri asia epäillä yleensä sellaisia asioita, joista tiedekään ei vielä tiedä, ja tässäkin ketjussa kerrottuja, tiettyjä esimerkkejä.
Jos kaksivuotias kysyy, tuleeko kuolleesta vaarista vauva (tai sanoo näin tapahtuvan hänen mielestään), ei se kerro uudelleensyntymisestä faktana, vaan lapsen mielikuvituksesta. Lapsilla on tarve löytää ja keksiä asioille selityksiä. Lapsen ajatuskulut voivat olla sellaisia, mitä aikuisille ei koskaan tulisi mieleenkään. Ajattelevathan lapset helposti niinkin, että vanhemmat erosivat, koska lapsi oli tuhma, eikä syönyt porkkanoitaan tms.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin vedätte rajan lasten puheiden kohdalla. Milloin kyse on mielestänne mielikuvituksesta, milloin lapsen mirlikuvitusystävästä ja milloin taas lapsi puhuu faktaa edellisestä elämästä? Miksi vedätte rajan juuri siihen?
Meillä kolmevuotias juttelee päivittäin, miten hän on vienyt Pepin (lapsen nukke) lääkäriin, kun tämä kaatui portaissa, miten Peppi kerran putosi parvekkeelta tms. Oletteko sitä mieltä, että Peppi on lapsen lapsi edellisestä elämästä? Jos ette, niin miksi ette?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:04"]
Voi jesses, onko teitä hörhöjä noin julmetun iso joukko?
[/quote]
Välillä naureskelen "partaani" teille nuorille sieluille, jotka ette ymmärrä vielä mistään yhtään mitään. No kaikki aikanaan... ;)
[/quote]
Minä taas nauran päin naamaa kaiken maailman sekopäille jotka uskovat kaikkeen mahdottomaan. :)
[/quote]
Prove my point! Juuri tällä tavalla osoitat kaltaisilleni, että sinulla on vielä pitkä tie edessä...! Toisten kunnioitus, empaattisuus ja avarakatseisuus - siinä sinulle vielä opintaivalta elämiesi varrelle.
[/quote]
Hölmöjä on ihan turha kunnioittaa.
Empaattinen olen useimmille. Avarakatseinenkin olen mutta myös kyyninen.
Paljon olen elämäntaipaleella oppinut -mm sen että kummituksia, jumalia, jälleensyntymistä jne ei ole olemassa.
[/quote]
Eli hölmö tarkoittaa sinulle samaa kuin ihmiset, jotka ajattelvat/uskovat eri asioihin kuin sinä? Tässä tapauksessa suurin osa maailman ihmisistä ovat mielestäsi hölmöjä. Ehkä voisit oppia kunnioittamaan muita ihmisiä, vaikka et heitä aina ymmärräkään?
[/quote]
Riippuu paljon siitä ovatko käyneet kouluja.
Jos on eletty siinä kyläyhteisössä ja perinteisiin kuuluu että opetetaan totuutena ties mitä niin ei sellaista oikein voi hölmöksi sanoa.
Mutta me länsimaissa kun olemme käyneet kouluja niin on täysin selvää että yliluonnollisia asioita ei ole olemassa. Se nyt vaan on hölmöä uskoa moisiin.
Nro 121 jatkaa. Jos ette usko, että lapseni puhuukin oikeastaan edellisen elämänsä Peppi-lapsestaan eikä nukestaan, niin miksi omien lastenne jutut ovat uskottavampia kuin minun lapseni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhuin syntymäni jälkeen myös espanjaa ja pidin purjelaivoista. Olen aina pitänyt lämmöstä, ja kun kävin Kanarian saarilla, löysin heti tutun paikan. Etelä-Amerikassa vieraillessani ymmärsin olleeni paikalla jo aikaisemmin, ja kun tutkin asiaa tarkemmin, ymmärsin olevani Kristoffer Kolumbuksen inkarnaatio. Nykyisin asun Korsossa ja työskentelen toimistosihteerinä Verohallinnossa.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:58"]
Mielestäni on täysin eri asia epäillä yleensä sellaisia asioita, joista tiedekään ei vielä tiedä, ja tässäkin ketjussa kerrottuja, tiettyjä esimerkkejä. Jos kaksivuotias kysyy, tuleeko kuolleesta vaarista vauva (tai sanoo näin tapahtuvan hänen mielestään), ei se kerro uudelleensyntymisestä faktana, vaan lapsen mielikuvituksesta. Lapsilla on tarve löytää ja keksiä asioille selityksiä. Lapsen ajatuskulut voivat olla sellaisia, mitä aikuisille ei koskaan tulisi mieleenkään. Ajattelevathan lapset helposti niinkin, että vanhemmat erosivat, koska lapsi oli tuhma, eikä syönyt porkkanoitaan tms. Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin vedätte rajan lasten puheiden kohdalla. Milloin kyse on mielestänne mielikuvituksesta, milloin lapsen mirlikuvitusystävästä ja milloin taas lapsi puhuu faktaa edellisestä elämästä? Miksi vedätte rajan juuri siihen? Meillä kolmevuotias juttelee päivittäin, miten hän on vienyt Pepin (lapsen nukke) lääkäriin, kun tämä kaatui portaissa, miten Peppi kerran putosi parvekkeelta tms. Oletteko sitä mieltä, että Peppi on lapsen lapsi edellisestä elämästä? Jos ette, niin miksi ette?
[/quote]
Ihan hyvä kommentti. Itse muistan selittäneeni äidille muistavani, että meidän koti palaa. Tuon kommentin taustalla oli, että ajattelin jollain todella kummallisella lapsen logiikalla, että kaikkien talojen pitää palaa ennen kuin niistä saa muuttaa pois (joo, itsellenikin tuli nyt wtf?!?-fiilis ja enkä osaa selittää nuoremman minäni ajatuksia :D). Väitin muistavani "entisen talomme" palamisen, koska oletin sen olevan hyvä argumentti.
Hyvä, ettei tuolloin ollut av:ta, niin äiti ei päässyt ihmettelemään, olenko edellisessä elämässä kuollut tulipalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän sielu syntyy uudestaan ja uudestaan, kuten olen kirjoittanut tässä minun omasta kokemuksesta ja kuinka sain asioita palautettuna mieleen. Muun muuassa että jostain syistä koin Suomi kodina vaikka en koskaan ennen asunnut täällä,ennätyksellisen nopeasti opin kielen ja monet luule minua virolaisena koska puhun kuulemma niin hyvin. En itse pidän itseäni kielinerona;kirjoitan väärin ja vaikean tekstin käsittelyssä tarvitsen apua, mutta tietyt henkilökohtaiset seikat viittavat että tämä kieli on tuttu minulle,esimerkiksi nautin suuresti kun puhun suomeksi kauniisti ja oikein juuri tuntuu luontevasti.
Kuten ennen mainitsin rasismi vaikuttii etten tunne enää täällä kotona valitettavasti,mutta oman kokemuksen kautta ymmärsin että kuuluun universumiin ja että kaikista huolimatta on hyviä ihmisia joka maassa.
Täällä me ollaan kulkumatkalla synnymme ja kuolemme ja synnymme uudestaan .....kunnes opitaan rakastamaan ja antamaan anteeksi...
Suomi on kaunis maa,kauniita järvejä ja aurinkolaskuja jokaisen joka asuu täällä on muistettava sen ja arvostettava. Rakastan myös Venäjää-kultturi ja ihmisia-jostain syistä he myös saivat kärsiä.
Toivottavasti me kaikki joskus opimme että raha väkivalta ja itsekkyys kuten myös ahneus johtavat meitä turmioon ja lopulta tuhoon..
Toivottavasti rakkaus voitta..Sen pitäisi voittaa.
Isälläni on tälläinen muisto. Hänet paiskataan polvilleen lattialle ja oikea käsi väännetään jonkun henkilön toimesta puisen pöllin päälle suoraksi. Hän katsoo kättänsä ja samantien rautainen kirves (keskiaikainen) katkaisee sen ranteesta poikki. Tämän jälkeen pimenee. Sanoi nähneensä tätä unen pätkää lapsesta asti tasaisin väliajoin, ja siis tämä kaikki on ihan muutaman sekunnin mittainen 'muisto'. Totesi vaan, että taisi olla edellisessä elämässään varas, joka sai rangaistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö on ollut edellisessä elämässään Afrikan katulapsi. Edelleen on melkoinen kyläluuta. Iltaa myöten huitelee kadulla ja pitää olla aina kotiin hakemassa.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:53"]Tämä on vähän sama asia kuin kaksosten välinen henkinen kytkös. Olen myös lukenut jotain siitä, kuinka kaikissa ihmisissä on pieni osa soluja/geenejä (en ole aivan niin perehtynyt tähän että saisin termit kuntoon ;)) jotka ovat periytyneitä satojenkin vuosien takaa. Meissä kaikissa on siis osia muista ihmisistä ja olennoista, eivät ihmiset synny taikapölystä. Ja tosiaan, kun jälleensyntymistä ei olla voitu varmasti todistaa valheeksi ja osa tiedemiehistäkin myöntää jonkin sen suuntaisen olevan mahdollista, niin miksei saisi pitää hieman hauskaa ja antautua mielikuvituksen/muistojen vietäväksi, ei siitä ole kenellekkään mitään haittaakaan?
Itse olen monesti ihmetellyt, miksi pelkään niin järkyttävän paljon raajojen, erityisesti jalkojen menettämistä. Siis näen mielessäni tilanteita, joissa näin voisi tapahtua ja joskus jopa tunnen heikkoa pistelyä ja syvää ahdistusta. En ole koskaan tuntenut ihmistä jolle näin olisi käynyt, enkä tiedä mistä näin syvä pelko voisi juontaa juurensa. Lapsena myös yllätin vanhempani Kreikassa, kun osasin kertoa mitä kreikankieliset kyltit yms. sanovat. Olen aina kaivannut ortodoksikirkkoon - tiesin lapsesta asti jotain heidän riiteistään, vaikken ollut koskaan heidän kirkoissaan käynyt eikä perheeni muutenkaan ole uskonnollinen. Olen myös lapsesta asti pitänyt turkiksista, äitini mukaan rauhoituin aina taljaan käärittynä :D Tunnen myös syvää vetoa Venäjälle, olen pienestä asti paennut unissani vainoajia ja pienenä eräässä Venäjän keisarin palatsissa vieraillessani totesin, että tämä on minun kotini, muistin jopa siniset tapetit, joista nykypäivänä oli näkyvissä enää pieni pala ylimmässä kerroksissa. Ehkäpä olen jokin ortodoksipakolainen, kukapa tietää?
[/quote]
Anastasia, oletko se sinä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:33"]Isälläni on tälläinen muisto. Hänet paiskataan polvilleen lattialle ja oikea käsi väännetään jonkun henkilön toimesta puisen pöllin päälle suoraksi. Hän katsoo kättänsä ja samantien rautainen kirves (keskiaikainen) katkaisee sen ranteesta poikki. Tämän jälkeen pimenee. Sanoi nähneensä tätä unen pätkää lapsesta asti tasaisin väliajoin, ja siis tämä kaikki on ihan muutaman sekunnin mittainen 'muisto'. Totesi vaan, että taisi olla edellisessä elämässään varas, joka sai rangaistuksen.
[/quote]
Minäkin olen nähnyt lapsesta saakka unenpätkää, jossa lennän käsiäni heilutellen. Olen varmasti ollut edellisessä elämässäni lentolisko tai perhonen, tuohan on aukoton fakta siitä ;)
Meillä kaksivuotias pelkää hirmuisesti kovia ääniä. Ihan sama, onko kyseessä imuri, palovaroitin vai ambulanssi, lapsi vain pelkää. Olen aivan varma, että hän on ollut edellisessä elämässään vanki, jota on kidutettu kovilla äänillä ;). Eihän tuo voi muusta kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotteko tuollaiseen? :D
Ikää paljon?
Minunkin 5-vuotias oli erittäin ahdistunut kuolemasta, eräänä iltana puhuttiin siitä sitten ihan urakalla. Lapsi pohti mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ja minä lähinnä kyselin ja myötäilin tyyliin "Kyllä noinkin voi ajatella, kukaan ei voi tietää varmasti mitä tapahtuu". jne. Lapsi kävi läpi (tietämättään) varmaankin kaikkien uskontokuntien, uskonnottomien ja myös luonnonuskojen ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä, esim. taivas, pelkkä maahan paneminen ilman mitään muuta, syntyminen joksikin toiseksi ihmiseksi jne. Kaikki tuntuivat hänen mielestään pelottavilta, mutta viimein hän sanoi: "Ehkä meistä kaikista tulee vauvoja uudestaan ja jatkamme elämää uusissa perheissä". Sanoin pojalle että tuo kuulostaa mukavalta, aivan hyvin se voi niinkin olla. Pojan ahdistus hävisi, eikä kuolema ole sen jälkeen enää aiheuttanut pelkoa ja ahdistusta.
Osaako se sun poikas puhua venäjää
Neljävuotias poikamme kertoo usein, miten hänestä mummolassa on niin lämmin ja kodikas tunnelma. On kuulemma kodikkaampaa kuin meillä kotona. Olen vakuuttunut, että hän on edellisessä elämässään asunut mummolan talossa. (Älkääkä nyt vain väittäkö, että mummolan kodikkuus syntyy sisustuksesta, mummon hyräilystä ja räsymatoista, minä tiedän paremmin, kyllä se edellisestä elämästä kertoo.)
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:49"]
Ei ole, mutta tyttäreni kysyi 2-vuotiaana vaarin hautajaisissa vilpittömästi: Kuka vauva vaarista nyt tulee? Tällaista ei kukaan ollut hänelle opettanut. Pysähdytti kyllä. Mietimme että hän ehkä tietää enemmän kuin me...
[/quote]
Joo, minunkin kummityttöni sanoi kerran, että tuolla on kummitus, jolla ei ole naamaa. Vai voisiko hän kenties keksiä kaiken???
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:06"]
Ei ole koska ei ole mitään edellisiä elämiä. Sinäkin voisit olla rohkaisematta lapsissasi sellaisia harhaista ajattelua.
[/quote]
Ja sen tiedät mistä? Joillain on sellaisia kokemuksia, jotka on voitu osoittaa paikkansapitäviksi. Uskon mieluummin kokemusperäisiä kertomuksia, kuin jotakuta joka vain sanoo, että "sellaista ei ole koska minä en sellaiseen höpinään usko."
Mutta kyllähän sen näkee ihan vain ihmisiä katsomalla, että on nuoria ja vanhoja sieluja. Aivan eri olemus, katse yms. Tai siis minä näen, en tiedä muista.