Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Olisi entinen ystävä se, joka kertoisi miehelleen tai ylipäätään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha viisaus: älä kerro mitään, mitä et voisi päivittää myös julkisesti kanavillasi. Ja etenkin näin somen aikakautena, kun mikään ei ole pyhää eikä monellakaan ole sen takia enää minkäänlaisia moraalisia arvoja vaan kaikkea pitäisi saada olla koko ajan jakamassa...
Ei tietenkään kerrota. Meillä puoliso ei edes suostu kuuntelemaan mitään ystäviini liittyvää.
Itselläni oli tällainen juoruämmä ystävänä,
tai luulin hänen olleen lojaali, kunnes totuus tuli ilmi varsin ikävällä tavalla. Luottamus & kunnioitus karisi, joten nykyinen asemansa on olla vain "hyvänpäiväntuttavuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
omasta kokemuksesta voin sanoa että varmaan kaikki tuntemani naiset tekevät tuota. harva sitä ääneen myöntää, mutta kyllä mies saa kuulla muiden elämästä ne mehukkaat tai oudot jutut.
Varmaan joo sinun tuttavat, mutta minä en ole juoruakka enkä sellaisten kaveri.
Melko typerää ja naiivia jaaritella itselleen luottamuksella kerrottu asia edelleen.
Miehet ne vasta hölösuita ovatkin eikä sinun äijääsi sido mikään luottamuksen hauras sidos. Et näy sinäkään olevan luottamuksen arvoinen.
Ei saa vaikkei erityisesti olisi sanottu ettei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Ei olis teistä hölpöttäjistä pörssiyhtiön sisäpiiriin. Minä olen ollut.
Olin aina kertonut ystävälle kaiken, sitten kerran hänen miehensä kommentoi asiasta minulle, aivan kuin olisin kertonut asian hänelle. Sen jälkeen en ole kyseiselle ystävälle uskoutunut, hän näköjään kertoo miehelleen kaiken. Itse en kerro miehelleni asioita jotka on minulle yskityisesti kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron miehelleni aikalailla kaiken mitä ei ole erikseen kielletty kenellekään kertomasta ja ihan yhtälailla hän kertoo minulle. Normaalia minusta.
Onneksi et ole ystäväni.
Ei tietenkään saa. Epäluotettavaa meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä ystävälläni on melko tuore parisuhde, olemme mieheni kanssa tavanneet tämän ystävän miehen ehkä kolme kertaa. Kerroin tälle ystävälleni mielestäni arkaluontoisia asioita omista "seksiseikkailuistani", sekä mieheni minulle kertoman erittäin arkaluontoisen asian (miehelleni on ok, että kerroin ystävälleni). Mieheni ei ole kertonut tätä asiaa koskaan edes kenellekään omalle läheiselleen.
No enpä tajunnut että tämä "ystävä" juorusi nämä asiat miehelleen koska "parisuhteessa kuuluu jakaa kaikki". Nyt tuntematon ihminen tietää miehestäni asian, joka on niin arka, että hän ei ole koskaan kertonut sitä kenellekään omalle läheiselleen.
Ei tietenkään saa.
Jos saa, niin kerron ystävän miehelle, että hän on surkea sängyssä ja kuulemma kikkelikin on hyvin pieni. Ystävä puhuu paljon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kerrota. Jotain yleisluontoisia asioita voin kertoa puolisolleni (missä ollaan käyty syömässä, miten ystävän lapset voi, tehty kotona remppaa jne). En ikinä voisi kertoa kenellekkään esim. jos jollekin ystävälleni olisi esim. tehty abortti tai häntä olisi lapsena hyväksikäytetty. Jos jokin ystäväni jakama asia aiheuttasi minussa sellaista ahdistusta ja henkistä pahaa oloa, jota en jaksaisi kantaa, niin suuntaisin terapeutille. En kerro ystävieni asioita puolisolleni helpottaakseni omaa oloani. Vien ne mukanani hautaan saakka. Eikä ystävieni tarvitse erikseen sanoa, että asia on luottamuksellinen ja meidän kahden välinen.
Mä en ymmärrä naisia ketkä kertovat ihan kaiken miehilleen. Enkä myöskään miehiä ketkä kuuntelevat ns naistenjuttuja. Mulla tuttu joka kertoo jokaisen naistenvälisen riidankin miehelleen. En ymmärrä miksi.
Ei tietenkään.
Et sinäkään tykkäisi jos avaudut jostain henk koht murheista ystävällesi ja hän kipittää kotiinsa kertomaan tuon kaiken miehelleen.
Sitäpaitsi miehiä harvoin kiinnostaa naisten juorut
saa kertoa, jos se on ok sille ystävlle, josta juorutaan. Muuten ei saa. Ensin pitää kysyä lupa tai kysyä ystävältä onko ok, että puolisollekin kerrotaan.
Ei tietenkään saa. Enkä koskaan puhu puhelimessa ystävän kanssa niin että avopuoliso kuulee. Mieheni arvostaa sitö että pidän muiden asiat itselläni, enkä ole juoruakka. Pitää kunnioittaa sitä ettei ystävän asiat kuulu sille kumppanille. Itseöni vitut*aa tuommoinen.