Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
En haluaisi kuulla, mutta vaimo kertoo kaiken. Omasta mielestäni se on lähinnä kiusallista, mutta kohteliaisuudesta kuuntelen ja nyökkäilen. Erityisesti on hankalaa, jos tapaa jonkun näistä juoruilun kohteista, kun pitää esittää ettei tiedä mitään tai lipsauta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron miehelleni aikalailla kaiken mitä ei ole erikseen kielletty kenellekään kertomasta ja ihan yhtälailla hän kertoo minulle. Normaalia minusta.
Vierailija kirjoitti:
Saa kertoa mutta puolison pitäisi tajuta olla paljastamatta että tietää ;)
Miksi kukaan on tuota miinustanut on arvoitus. Tietysti aviopari purkaa kaiken keskenään (tosin teen poikkeuksen, jos ystävä nimenomaan pyytää että ei sitten kellekään, ei miehelle edes, sitten pidän omana tietonani, mutta sittenkin kerron että jotain, mutten sano mitä, koska lupasin). Luvatut salaisuudet pidetään, yleisesti "tämä ei sitten mene puhemyllyyn" keskustellaan puoliskon kanssa vaikka ei lässytetäkään toreilla ja turuilla. Toki olettaen, että puolisko osaa pitää suunsa kiinni. Jos ei osaa niin ei hänellekään (ja ehkä vaitonaisempi kumppani kehiin).
No ei tietenkään saa!
Ystävien asioita ei ikinä tulisi kertoa omalle puolisolle, miettikää nyt vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saisi kertoa, mutta kyllä monet valitettavasti kertovat. Minusta se on kunnioituksen puutetta ja ihan turha sanoa, että "ei mun Make mitään kerro eteenpäin". Ei sillä ole mitään merkitystä, vaan luottamuksen rikkomisella.
Joskus on toki pitänyt ylimalkaisesti kertoa puolisolle jotakin, kun on esim. pitänyt kuskata kaveria sairaalaan tai mennä äkisti käymään, pitkiä puheluita. Silloin yleensä sanon, että ystävällä vaikea elämäntilanne tai terveyskremppaa tmv., mutta en ikinä mitään yksityiskohtia. Kyllä itseäni satutti paljon, kun olin joutunut seksuaalirikoksen uhriksi ja tästä oli ystävä mennyt juoruamaan yksityiskohtiaan myöden miehelleen. Tämä mies tuli vielä erikseen juttelemaan kerran kanssani asiasta. Se tilanne oli ihan hirveä, olin muutenkin psyykkisesti ihan rikki. Miksei voinut sanoa, että tarvitsen tukea vaikeassa tilanteessa, vaan revitellä tuollaista sitten viimeistä murua myöden.
Vierailija kirjoitti:
Kerron miehelleni aikalailla kaiken mitä ei ole erikseen kielletty kenellekään kertomasta ja ihan yhtälailla hän kertoo minulle. Normaalia minusta.
No ei ole normaalia laisinkaan. Hemmetin juorukellot olette kummatkin. Hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai täältä se suomipopin tyyppi kerää jutunaiheita.
Mun ex-vaimo se taas kertoi kaikki minun henkilökohtaiset asiat ympäri kylää, niin tutuille kuin tuntemattomille. Ei mitään yksityisyyttä.
Ja eron jälkeen se olin minä, jonka kanssa ei voinut olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kerro puolisolleni. Saatan mainita, että X:llä on raskasta, mutta siinä kaikki.
Meillä ongelma on niin päin, että en itse voi avautua puolisolleni omista asioistani, koska hän haluaa puhua niistä omille läheisilleen (pari sukulaista ja läheisintä ystävää). On kuulemma kohtuutonta odottaa, ettei saisi puhua. Ja tarkoitan nyt henkilökohtaisia asioitani, en parisuhdeasioitani.
Siispä en kerro hänelle enää peloistani (työelämään, terveyteen ym liittyvät), huolistani tai mistään muustakaan sellaisesta, mistä en voisi laittaa vaikka Fb-postausta. En myöskään halua olla tekemisissä hänen läheistensä kanssa, koska he jo tietävät minusta asioita, joita edes omat lähimmät ystäväni eivät tiedä (koska en ajoissa tiennyt, että puolison mielestä on ok kertoa heille asioistani). Tämä tietysti heijastuu suhteeseemme ja siksi tänäänkin istun surffaamassa netissä sen sijaan, että istuisimme esimerkiksi yhdessä iltaa parvekkeella juttelemassa kuluneesta viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron miehelleni aikalailla kaiken mitä ei ole erikseen kielletty kenellekään kertomasta ja ihan yhtälailla hän kertoo minulle. Normaalia minusta.
No ei ole normaalia laisinkaan. Hemmetin juorukellot olette kummatkin. Hyi helvetti.
Tai sitten meidän tuttavilla ei vain ole mitään mehukasta kerrottavaa? Sitten en toki kerro jos kielletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro miehelleni kaikkea jos tuntuu ettei saisi. Ei olisi ok kaveria kohtaan.
Paras ystäväni ihmettelee, miksen enää avaudu hänelle kaikista henkilökohtaisista asioistani. Siitä syystä, että hän kertoo kaiken saman tien suodattamatta miehelleen, ja mies on todella paha lörpöttelijä. Kerron ystävälleni vain sen, minkä voisin kertoa miehelleenkin.
Toisaalta suren sitä, ettei minulla ole enää ketään kenelle voisin täysin luottamuksellisesti puhua asioistani. Mutta toisaalta myös ymmärrän ystävääni, eihän heillä ole mitään salattavaa keskenään miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään määrin hyväksyttävää!
Ei ole luottamuksen arvoinen, jos kertoo eteenpäin. Kenellekään. Eikä sitä aikuiselle pitäisi joutua erikseen sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Luin somesta tapauksesta, jossa joku suomalainen naimisissa oleva nainen oli kertonut vuosien ajan ulkomaalaiselle ja uskonnollisesti konservatiiviselle aviomiehelleen juttuja, joita naisen ystävä oli kertonut ensin hänelle kahden keskisissä "tyttöjen tapaamisissa" luottamuksella. Aviovaimo oli kertonut miehelleen suurin piirtein kaiken mitä hänen ystävänsä oli elämästään paljastanut, siis kaikkein intiimeimmätkin asiat. En tiedä oliko mies vaatinut kertomista vai mitä ihmettä! Kenties aviovaimo oli halunnut korostaa miehelleen omaa hyveellisyyttään kertomalla vapaammin elävän ystävänsä seikkailuista, yrittäen näin saada konservatiivisen miehen hyväksyntää. Uskonnollisen aviomiehen mielestä suomalaiset naiset ilmeisesti elävät liian vapaamielisesti, eikä aviovaimon ystävä siksi todellakaan olisi halunnut kaikkien elämäntapahtumiensa menevän jyrkän konservatiivisesti ajattelevan aviomiehen tietoon, koska oli varma että aviomies uskontonsa vuoksi paheksuisi häntä. Kun aviovaimon ystävä sai lopulta tietää, että pariskunnan aviomiehelle on kerrottu kaikki hänen asiansa eteenpäin ja mies oli tiettävästi myös joka kerta paheksunut ja joskus jopa suuttunut naisen yksityiselämän tapahtumista, niin siihenpä loppui näiden naisten vuosia kestänyt ystävyys.
Taidanpa arvata mikä oli suomalaisia naisia paheksuvan miehen uskonto.
Eihän se oikein ole, mutta kyllähän sitä tehdään. Miesystäväni hölöttää aivan kaiken. Olen jo useamman kerran sanonut, että onkohan ihan oikein, että jaat tämän sisarustasi/vanhempaasi/lastasi/exääsi/ystävääsi/työkaveriasi/ketävaan koskevan yksityisen asian. Sitten yritän antaa juorun mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kauhulla odotan päivää, kun selviää, että on mun asioita kertonut eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ainakaan ole salaisuuksia keskenämme.
Niin keskenänne. Mutta ystävän salaisuudet ovat sinun ja ystävän välisiä asioita, ei sinun ja miehesi.
Minulla riippuu asiasta. Voin kertoa puolisolleni, että Maijan kertoi äitinsä kuolleen ja hän oli tästä surullinen.
Jos Maija kertoisi taas nussineensa naimisissa olevan esimiehensä kanssa neukkarissa ja miten häntä hävettää ihan staanasti niin en todellakaan kertoisi kenellekään tästä ikinä. Miehelle sanoisin, että juteltiin Maijan niitä näitä.
Ystävän, toverin, tuttavan,työkaverin, kenen tahansa henkilökohtaisia asioita, jotka on luottamuksellisesti kerrottu, ei juoruta eikä kerrota kenellekään! Ei puolisolle eikä muille.
Jos on tarve purkaa huolta, pysyy asioistaan tai muusta purkanut henkilö anonyyminä. Toisen henkilön nimeä ei avata silloin kenellekään.
On kuitenkin tilanteita jolloin hätä ei lue lakia ja avun tarve voi olla hyvin konkreettinen. Silloin on harkittava miten voi toimia, jotta voisi olla avuksi.
Luottamus on tärkeä asia. Miten ihminen toimii, sillä on oma siunauksensa niin itselle kuin muille.