Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
No mutta entäs äitinne? Kuinka monesti onkaan tullut petyttyä, kun äiti kertoo asioista eteenpäin. Ja vieläpä niin, että ne muuttuvat merkitykseltään isommiksi ja ikäviksi, varsinkin jos on kyseessä tapahtumat isäni suvun kanssa ja erehdyin sanomaan jotakin puolihuolimattomasti: vähän harmittaa, kun en ollut mukana Irmelin synttärikemuissa joista kuulin vasta jälkeenpäin.
En kerro ystävien asioita, myöskään edesmennyt mieheni ei juorunnut minulle ystävistään. Tämä oli jotenkin päivänselvä järjestely eikä siitä pitänyt erikseen sopia tms.
Nyt minulla on uusi kumppani. Hän kertoi ystävästään luottamuksellisia asioita, oletan, että ystävänsä ei haluaisi minun tietävän niistä. Tilanne oli minulle ihan outo ja kiusallinenkin. Mainitsin tästä miehelle. Hänen mielestään parisuhteessa kuuluu jakaa "kaikki".
Vierailija kirjoitti:
Eräällä ystävälläni on melko tuore parisuhde, olemme mieheni kanssa tavanneet tämän ystävän miehen ehkä kolme kertaa. Kerroin tälle ystävälleni mielestäni arkaluontoisia asioita omista "seksiseikkailuistani", sekä mieheni minulle kertoman erittäin arkaluontoisen asian (miehelleni on ok, että kerroin ystävälleni). Mieheni ei ole kertonut tätä asiaa koskaan edes kenellekään omalle läheiselleen.
No enpä tajunnut että tämä "ystävä" juorusi nämä asiat miehelleen koska "parisuhteessa kuuluu jakaa kaikki". Nyt tuntematon ihminen tietää miehestäni asian, joka on niin arka, että hän ei ole koskaan kertonut sitä kenellekään omalle läheiselleen.
Minä en olisi kertonut mieheni liittyvää arkaluonteista asiaa edes ystävälleni.
Ystäviä saa toki olla, mutta jos tuossa ystävyydessä on mitään, mitä pitää salata, silloin liikutaan heikoilla jäillä. Jos puolisolle ei voi kertoa, mitä ystävän kanssa on puhuttu, minusta parisuhde ei voi hyvin. Sen suhteen puolisoon pitäisi kuitenkin olla se läheisin, se parisuhdevene vuotaa, jos kumppani purkaa asioita ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä saisi mutta ainakin itse kerron kaiken miehelleni. Luulisin että kaikki ystäväni tekevät myös näin ja pystyn elämään asian kanssa. Sinkkuystävät varmasti repisivät pelihousunsa mutta en ikinä kertoisi heille että oikeasti jaamme mieheni kanssa kaiken.
Tämän takia minä, sinkku, olen irtaantunut näistä ns. luottamuksellisista ystävyyssuhteista.
Niinpä! Mieti miten iso riski jos olet avautunut ystävälle jostain todella arasta aiheesta ja yhtäkkiä ruman riidan päätteeksi eroavat puolison kanssa ja tämä puoliso päättää kostaa juoruamalla ympäriinsä myös sun asioita
Suomessa kaikki juoruaa ja levittää henkilökohtaisia asioitasi eteenpäin joten jos sinua painaa jokin asia, jota et halua jakaa kaikille, kannattaa kertoa vain terapeutille. Muihin ei voi luottaa.
Mä ainakin haukun mun miehelle mun ystäviä ja mun ystäville mun miestä. Näin pysyy elämässä kaunis tasapaino yllä.
Kenellekään ei saa kertoa kenenkään henkilökohtaisia asioita ilman lupaa. Yksinkertaista.
Ei saa. Ja jos on epävarma, pitää kysyä lupa. Asiasta voi myös puhua nimettömänä ja muuttaa sitä niin, ettei ystävää tunnista, jos vaikka haluaa kysyä puolisolta neuvoa tai mielipidettä.
Saako se ystävä sitten kertoa omalle miehelleen teidän henkilökohtaiset asiat.
Saa, jos siihen on ystävän lupa tai ystävä tietää jo ennen omista asioistaan kertomistaan, että oma ystävä on lörppö ja kertoo asiat puolisolleen (silloin ystävä ikäänkuin antaa luvan, kun tietää ystävän lörppöyden ja silti kertoo)
muistta tapauksissa ei saa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä saisi mutta ainakin itse kerron kaiken miehelleni. Luulisin että kaikki ystäväni tekevät myös näin ja pystyn elämään asian kanssa. Sinkkuystävät varmasti repisivät pelihousunsa mutta en ikinä kertoisi heille että oikeasti jaamme mieheni kanssa kaiken.
Tämän takia minä, sinkku, olen irtaantunut näistä ns. luottamuksellisista ystävyyssuhteista.
Niinpä! Mieti miten iso riski jos olet avautunut ystävälle jostain todella arasta aiheesta ja yhtäkkiä ruman riidan päätteeksi eroavat puolison kanssa ja tämä puoliso päättää kostaa juoruamalla ympäriinsä myös sun asioita
Suomessa kaikki juoruaa ja levittää henkilökohtaisia asioitasi eteenpäin joten jos sinua painaa jokin a
terpeutti kertoo ne omakantaan
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä saa toki olla, mutta jos tuossa ystävyydessä on mitään, mitä pitää salata, silloin liikutaan heikoilla jäillä. Jos puolisolle ei voi kertoa, mitä ystävän kanssa on puhuttu, minusta parisuhde ei voi hyvin. Sen suhteen puolisoon pitäisi kuitenkin olla se läheisin, se parisuhdevene vuotaa, jos kumppani purkaa asioita ystävän kanssa.
Ystäväni asiat eivät ole mieheni ja minun välisiä parisuhdeasioita.
Ystäväni peräpukamavaivat tai panoseura eivät kuulu miehelleni, eikä se ole parisuhteeltamme mitään pois tai salattavaa, jos en kerro ystäväni asioista.
Hyvin varauksellisesti ja valikoiden voi kertoa. Kyllä se omatunto ohjaa oikealle tielle, eli ei pidä kertoa arkaluonteista, intiimiä tms. Ja siitä tietää mitä en kertoisi, kun mietit mitä haluat itsestäsi kerrottavan ja mitä et missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräällä ystävälläni on melko tuore parisuhde, olemme mieheni kanssa tavanneet tämän ystävän miehen ehkä kolme kertaa. Kerroin tälle ystävälleni mielestäni arkaluontoisia asioita omista "seksiseikkailuistani", sekä mieheni minulle kertoman erittäin arkaluontoisen asian (miehelleni on ok, että kerroin ystävälleni). Mieheni ei ole kertonut tätä asiaa koskaan edes kenellekään omalle läheiselleen.
No enpä tajunnut että tämä "ystävä" juorusi nämä asiat miehelleen koska "parisuhteessa kuuluu jakaa kaikki". Nyt tuntematon ihminen tietää miehestäni asian, joka on niin arka, että hän ei ole koskaan kertonut sitä kenellekään omalle läheiselleen.
Minä en olisi kertonut mieheni liittyvää arkaluonteista asiaa edes ystävälleni.
Mikset, jos miehellä ei ole mitään sitä vastaan?
Vain, jos ystävä on antanut luvan kertoa. Jos ei, niin sitten pidetään suu supussa.
Tämä on kuin "vanhaan hyvään" lankapuhelinten aikaan - yksi talous - yksi puhelin.
EI saa kertoa! Minun ystäväni kertoi aina ja miehensä mulle puhui niistä. Tuli paha olo aina joten olen päättänyt että en kerro mitään mitä en jakaisi vaikka somessakin. Itse en kerro miehelleni ystävien asioista. He kertonevat itse hänelle jos haluavat.
Sen takia minulla ei ole oikein ketään jolle uskoutua, tuon yhden ystävän juoruilun takia en uskalla.
EI, EI ja vielä kerran EI. Luottamuksellisia asioita ei kerrota kenellekään! Olen ollut monia vuosia taloyhtiön hallituksessa, myös puheenjohtajana, kuullut kaikenlaisia asioita naapureista jne. Niistä ei yksinkertaisesti puhuta kenellekään.
Miehelleni kerron ystävieni asioita suodattimen kanssa.
Esim ystävän aviokriisistä sanon, että heillä on nyt vaikeaa parisuhteessa ja jätän kaiken muun kertomatta.
Kaikki ystävieni nolot jutut, yksityisjutut ym. jätän kertomatta. Esim. ystävän seksikumppanien määrät, abortit, diipit avautumiset ym. eivät kuulu miehelleni. Jos ystäväni panisi ukkomiehen kanssa en sanoisi siitä sanaakaan miehelleni.
Mutta jos ystävälläni olisi vaikka syöpä, se olisi asia, jonka jakaisin mieheni kanssa. Mieheni on fiksu ja osaisi käyttäytyä tiedon kanssa. Jos ystävä sanoisi, että ei halua muiden vielä tietävän olisin hiljaa, vaikka asia painaisi.