Miksi joku haluaa sektion?

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat ennen syntymää käytännöllisesti katsoen steriilejä – eli siis vapaita maailman viruksista ja bakteereista. Jotkut bakteerit ovat kuitenkin välttämättömiä elinten oikeanlaisen toiminnan kannalta. Tästä syystä kun lapsi syntyy alateitse, saa hän äidiltään terveellisiä bakteereita.

Jos taas tehdään sektio, ei vauva saa äidin mikrobistoa. Yleensä hän vain imee sen ympäristöstä johon hän syntyy, sekä ympärillään olevista ihmisistä ja lopulta myös äidiltään. Valitettavasti useimmat näistä vieraista bakteereista ovat kuitenkin tuntemattomia vauvan immuunijärjestelmälle.

Ja sinä kuvittelet että nykyteknologian aikana tätä ei kyettäisi sektiovauvoille tarjoamaan jos se olisi tarpeellista? Tutkimukset ovat toistaiseksi osoittaneet sen turhaksi.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä, miksi joku väkisin haluaa sektion, jos estettä alatiesynnytykselle ei ole. Ja sanon tämän kiireellisen sektion kokeneena. Minä oikeastaan koin kaiken muun alatiesynnytykseen liittyvän kivun paitsi ponnistuksen, ja silti valitsisin alatien sektion sijaan. 

Sektiossa saat katetrin ja puudutteen selkärangan kautta (minulla epiduraali oli jo asennettuna), makaat leikkauspöydällä täristen kuin horkassa anestesialääkkeiden takia. Olet täysin vailla tunnetta koska vauva syntyy, kunnes kuuluu parahdus ja sivusilmällä näet, kuinka hoitajat putsaavat lapsen. Lapsen saat rinnalle, mutta et tietenkään voi liikkua juuri mihinkään, kun siellä ne lääkärit sulkevat leikkaushaavaa vielä hyvän tovin. Tulee hirveä jano, koska lääkkeet, mutta et saa juoda tuntiin leikkauksesta. 

Osastolla makaat ensimmäisen päivän sängyssä. Olet täynnä johtoja, tarvitset hoitajan apua joka asiaan, et saa edes omaa vauvaasi nostettua sängystään. Liikkeelle lähtö pitää tehdä hitaasti, sängystä tulee nousta varovasti ettei haava repeä, kaikessa liikkeessä ylipäätään pitää varoa haavaa. Mukanasi kulkee koko ajan kipupumppu, suihkussa ja vessassa on inhottava käydä kaikkien niiden johtojen kanssa. Kun muut äidit porhaltavat ohitsesi ruokaa hakiessa, sinä matelet ja pysähtelet, koska haava sattuu. Kun yrität harjoitella imettämistä, asentojen vaihto on vaivalloista. Olet kipeä ja hidas, jatkuvasti muiden avun tarpeessa. 

Kotona et sitten pääse tekemään juuri mitään. Sohvalta nouseminenkin tekee tuskaa. Et voi tyhjentää edes tiskikonetta. Vauvan käsittely on hankalaa, vaunulenkille ei ole asiaa pitkään aikaan. Kipuun saat buranaa, haavaa pitää pestä joka päivä, joudut pistämään vatsaasi neulalla kerran päivässä lääkettä laskimotukoksen ehkäisyyn (halusiko joku neulakammoinen sektion?). Sektio myös estää raskautumasta ainakaan vuoteen synnytyksestä, koska kohtu saattaa revetä, ja myöhemmin hankaloittaa seuraavan raskauden alkamista (koska kohdussasi on arpikudosta).  

Ehkä sektio on sitten lottovoitto sellaiselle, joka nauttii passattavana olemisesta ja kipeänä sohvalla makaamisesta. Minua ainakin turhautti olla käytännössä invalidi reilun kuukauden.

Sen takia valitsin suunnitellun sektion etten joutuisi kiireelliseen tai hätäsektioon jos alatiesynnytyksessä menisikin jotain pieleen. Tosin synnytys käynnistyi aikaisemmin joten kiireellisenä meni kuitenkin. Em tunnista kertomustasi.

Lapsi syntyi yöllä ja aamulla kävelin vessaan ihan normaalisti. Buranaa söin viikon. Olin toimintakykyinen koko ajan.

Erilaiset pelot, hallinnan tunne.

Minua ajatus leikkauksesta pelotti enemmän kuin alatiesynnytys. Ihan tunnejuttu, ei mikään riskianalyysin tulos. Kumpikin synnytys menikin alakautta oikein hyvin, ihan kävelykunnossa olin heti synnytysten jälkeen. Mutta toki jos tarve olisi ollut, niin olisi leikattu, ihan selvää se. Ilolla synnytin sairaalassa, vaikka näin jälkikäteen tiedän, että ilmankin olisin selvinnyt.

Rehellisesti sanottuna omalla kohdallani syynä on se, että olen vuosien varrella lukenut tarpeeksi monta kertomusta hapenpuutteen vuoksi aivovaurion saaneista lapsista ja äitien revenneistä peräsuolista.

Nämä ovat paljon yleisempiä ongelmia kuin esim. sektioon kuoleminen. Joku lapsen allergiariski ei paina näiden rinnalla mitään.

Tilastollisesti on halvempaa ja parempi että naiset synnyttävät alateitse, mutta minun yksilöllisen elämäni ja lapseni kohdalla sektio on ilmiselvä valinta. Kas kun sitä ei enää kukaan voi jälkikäteen korvata, kun "lottovoitto" osuu kohdalle ja lapsi saa elinikäisen vamman tai itsellä loppuu pidätyskyky ja seksielämä loppuiäksi.

Minulla on kapea lantio ja ensimmäinen lapseni vammautui pitkittyneen alatiesynnytyksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörtyilen jo veri- ja papakokeissa. Lääkityksen vuoksi ei mahdollisuutta epiduraaliin, ja äidilläni todella vaikeat synnytykset. Paniikkihäiriötaustaa. Tämä kokonaisuutena itselläni sellainen paketti, että voi olla, ettei muita vaihtoehtoja jää, kuin sektio, vaikka haluaisinkin toimia, kuten ”luonto on tarkoittanut”.

Mutta eikö suunniteltu sektio tehdä juuri epiduraalin kanssa?

Pelkään siis itse kuollakseni piikkejä, niin olen synnyttänyt mahdollisimman luomusti. En missään nimessä haluaisi selkärankaani törkittävän. Nukutuksessa voisi sujua sektiokin.

Kiireellisissä sektioissa joskus käyttävät epiduraalia. Kiireettömissä on muitakin vaihtoehtoja.

Minulla kiireellinen ja suunniteltu sektio, molemmissa epiduraali. Minun kohdalla päädytty sektioon, koska paikat ei auennut. Ensimmäisessä synnytyksessä supistukset niin voimakkaat, ettei kerennyt entinen loppua ku uus alko, ei kahdelle sormelle paikat auennut. Toinen, koska ei olisi synnytys edennyt sen koommin kuin ensimmäisessäkään. Olisin halunnut synnyttää alateitse, vaikka pelotti. Jäin siitä kauneimmasta hetkestä paitsi, kun en saanut lastani syliin synnytyksen jälkeen.

Ällöttää ja ahdistaa ajatus synnytysoperaatiosta ja mahdollisista vahingoista alapäähän. Tuun kumminkin uhraamaan seuraavan 18+ vuoden aikana niin paljon asioita sen lapsen eteen, että koen ansaitsevani tän "cheat coden". 

Me perustettiin sektio ja sillä on sekstetti. Lauletaan Bee Geessiä, Erasurea ja goottilaista körttimusaa korkealta ja nopeesti.