Miksi joku haluaa sektion?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolme suunniteltua ns. pelkosektiota. En ikimaailmassa olisi suostunut synnyttämään alakautta (synnytyskipu, repeämät - koko synnytys on mielestäni kuvottavaa, saastaista, alkukantaista paskaa) niinpä kävin pyytämässä omalta gyneltä mustaa valkoiselle, että leikkaa minut, jos tulen raskaaksi ... ja hetihän minä tulin raskaaksi, kun alettiin yrittää. Sektiot ovat olleet ihania! 

Menisin alatiesynnytyksessä niin paniikkiin, että synnytys pysähtyisi ja tappaisin itseni mieluummin kuin synnyttäisin alakautta. En vaan voi, pysty enkä halua synnyttää alakautta. Sektiot olen saanut helposti, koska alatiesynnytys on minulle niin ehdoton ei.

Voi hyvän tähden. Kannattaa sitten mennä kuolemaakin jonnekin itsemurhaklinikalle, sekin kun on usein alkukantaista paskaa, vielä enemmän kuin syntyminen.

Suomi valitettavasti on kehitysmaa, johon ei näköjään kunnon eutanasialakia saada juuri kaltaistesi hihhuleiden takia. Olen aika varma, että jos mainitsemiasi itsemurhaklinikoita olisi MISSÄÄN, niin läheisesi olisivat laittaneet sinulle jo hakemuksen sinne menemään.

-eri

Onhan niitä Sveitsissä, ja Alankomaissakin kai.

Elämässä ei voi hallita kaikkea vaikka kuinka haluaisitte että kaikki olisi kivaa ja siistiä. Täytyy syntyä ja täytyy kuolla vaikka kuinka olisi alkukantaista paskaa.

Mene nyt kilipää takaisin sinne Niuvaan, josta karkasit. Ketään ei tässä ketjussa kiinnosta sinun agendasi, mikä se sitten ikinä onkaan. Kommenttisi ainakin ovat, jos eivät alkukantaista, niin ainakin täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio on asia, jonka voi "hallita". Luonnollinen alatiesynnytys taas ei ole. Se voi olla rauhallinen ja hidas tai rankka, raju ja nopea. Et voi tietää, mihin porukkaan kuulut ja se voi olla pelottavaa.

Paitsi että voi. Siinäkin on riskinsä.

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä. Tilastot on myös mukavasti luotu tarpeenmukaisesti. Esim saatetaan sanoa että sektiossa on ongelma x:n 10 kertainen riski verrattuna alatiesynnytykseen, mutta jos se on esim 0,02% mahdollisuu alatiessä ja täten 0,2% sektiossa niin olen valmis ottamaan riskin.

Vierailija kirjoitti:

Pyörtyilen jo veri- ja papakokeissa. Lääkityksen vuoksi ei mahdollisuutta epiduraaliin, ja äidilläni todella vaikeat synnytykset. Paniikkihäiriötaustaa. Tämä kokonaisuutena itselläni sellainen paketti, että voi olla, ettei muita vaihtoehtoja jää, kuin sektio, vaikka haluaisinkin toimia, kuten ”luonto on tarkoittanut”.

Tarkoittaako sektio sitä, että haikara tuo lapsen suoraan syliisi? Mitään verta tai haavaa ei sinuun tule?

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Mua pelotti sektio, mutta jos olisin ollut keskimääräinen suomalainen 29++v 170/85-90 raskausdiabeetikko, jonka vauvan kokoarvio luokkaa "jytky" niin olisin varmaan harkinnut myös suunniteltua sektiota. Ei pidä unohtaa, että naisia on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörtyilen jo veri- ja papakokeissa. Lääkityksen vuoksi ei mahdollisuutta epiduraaliin, ja äidilläni todella vaikeat synnytykset. Paniikkihäiriötaustaa. Tämä kokonaisuutena itselläni sellainen paketti, että voi olla, ettei muita vaihtoehtoja jää, kuin sektio, vaikka haluaisinkin toimia, kuten ”luonto on tarkoittanut”.

Tarkoittaako sektio sitä, että haikara tuo lapsen suoraan syliisi? Mitään verta tai haavaa ei sinuun tule?

Ei, vaan se voi olla ainoa tapa saada lapsi elossa minusta ulos. Miksi se on sinulle ongelma? Toisiko haikara sinulle jotain, mikä ilmeisesti puuttuu korviesi välistä?

Kun lapsi on perätarjonnassa on sektio kaikinpuolin turvallisempi ratkaisu. Paraneminen on hitaampaa ja itselläni jälkipoltot olivat sietämättömän tuskalliset. Kaikilla ei vain ole valinnan mahdollisuutta.

En oikein tiedä, onko muita syitä sektioon kuin terveydelliset tai pelko. Eikö se ole ihan luonnollista, että se syy on jompikumpi? Okei, ehkä jollain voi olla halu saada lapsi ulos päivänä x koska syy y, mutta se menee turhamaisuuden puolelle ja tuskin sellaisia kovin paljon löytyy.

Itsellä syyt on periaatteessa sekä terveydelliset että pelkoon liittyvät: olen diabeetikko ja mitä olen juttuja lukenut, niin tuntuu, että erittäin iso osa diabeetikoista synnyttää lopulta sektiolla. (Älkää jaksako saivarrella siitä, että "sektio ei ole synnytys".) Usein toki yritetään ensin alakautta, mutta loppujen lopulta päädytään joko kiireelliseen tai hätäsektioon. Mulle tuo olisi ehkä pahin tilanne. Jotenkin tuntuu, että jos suunnitelmana on synnyttää alateitse, niin joudun pelkäämään 1. sitä alateitse synnytystä 2. sitä että se ei suju niin kuin pitäisi ja sen takia 3. joudun kiireelliseen/hätäsektioon. Että jotenkin tuntuu helpommalta pelätä pelkkää sektiota, joka sekin olisi suunniteltu, ja yrittää henkisesti valmistautua siihen. Synnytystapaa ei ole ensimmäiseni kohdalta löyty vielä lukkoon, mutta kyllä mieli kovasti taipuisi sektiota kohti juuri tästä syystä. Varmasti myös suunniteltu sektio on huomattavasti turvallisempi kuin hätä/kiireellinen, joten siksikin jälkimmäiset on niitä, joita haluaisin välttää viimeiseen asti. Jos joku voisi mulle luvata, että jos päätän alateitse synnyttää, niin se onnistuu, niin ehkä sitten sitäkin vakavammin harkitsisin, mutta kun ei sitä voi kukaan luvata. Ja vaikuttaa tosiaan siltä, että toiset diabeetikot hyvin usein käy läpi sektion - joko suunniteltuna tai ei. 

Ja kaikille diabeetikoille: se alatien yrittäminen on kyllä todella monelle mahdollista, joten jos sitä haluaa, niin ei pidä siitä lannistua. Mutta kannattaa se silti tiedostaa, että sektioon siitä voi kuitenkin lopulta joutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Niin, kun mennään hätäsektioon, niin tilanne on jo niin kriittinen, että pelkästään se aiheuttaa ahdistusta ja myöhemmin masennusta. Sovittu sektio on äidille ja vauvalle turvallisin vaihtoehto, vakavat synnytyskomplikaatiot ovat paljon tavallisempia kuin vakavat komplikaatiot sektion jälkeen.

En tiedä yhtäkään sektiolla lapsensa saanutta, jolle olisi jouduttu tekemään loppuiäksi avanne vatsanpeitteisiin, koska vauva tuli maailmaan käsi äidin peräsuolen kautta repien samalla koko alapään.

Oli pakko, normaali alatiesynnytys olisi ollut liian suuri riski sekä lapselle että minulle. Johtuen sekä raskausmyrkytyksestä että perimästäni synnynnäisestä poikkeamasta veren rakenteessa

Ensimmäinen synnytys meni kiireelliseksi sektioksi istukan ablaation vuoksi. Toinen syntyy sitten suunnitellulla sektiolla, koska ablaatiolla suuri uusiutumisriski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta mielenkiintoista pointtia. Kiitos vastanneille! Näyttää siltä että kaikkien syynä oikeastaan on pelko, mikä on aika kurjaa vaikka toisaalta ymmärrettävää.

-ap

Hyvin skippasit yli kaikki keskustelussa luetellut terveydelliset (äidin&lapsen) syyt. Opettele lukemaan, jos oikeasti haluat keskustella ja oppia jotain.

Oletetut terveydelliset syyt. Et voi sanoa mitä haittoja tulee alatie- tai sektiosynnytyksestä kenellekin.

Ai perätilassa olevan lapsen alatiesynnytyksestä? Aika suuri todennäköisyys, ettei hyvin mene ja kaiken päälle todella kivulias, ellei sitten molempien hengen vievä synnytys.

Täällä yksi, joka synnytti perätilassa olleen vauvan onnistuneesti ja ilman ongelmia. Perätila oli kyllä havaittu ja aika käännösyritykseen oli varattuna, mutta vauva päättikin syntyä pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei siinä mitään, lääkäri arvioi että lantio on tarpeeksi leveä synnytykseen ja synnytys sujui ilokaasun voimalla. 

Enemmän aiheutti kirjaimellisesti päänvaivaa toinen lapseni, joka tuli pääedellä kuten pitääkin, mutta pää vaan sattui olemaan aika iso :D Hyvin selvittiin siitäkin.

Mietipä, jos se perätilainen olisi ollut se isopää? Pään tuleekin olla se isoin osa ja syntyä ensin. Perätila on vaarallinen, koska se pää on isoin osa ja ei sitten synnykkään hyvin. Itse ainakin valitsisin sektion perätilaisen kanssa, koska ei voi varmasti tietää millainen vauva on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Johtuisiko siitä että iso osa sektioäideistä on joutunut kokemaan jo sen epäonnistuneen alatieyrityksen? Tiedätkö kuinka musertavaa on ensin psyykata itsensä siihen että “minun vartaloni on tehty synnyttämään, kivusta huolimatta se osaa sen, pitää vain pitää asenne oikeanlaisena” sitten 3vrk, järjettömien supistusten, lantionhajoamisen ja kohtutulehduksen jälkeen sinulle kerrotaan ettei synnytys ole edennyt yhtään, vaan joudutaan kiireelliseen sektioon? Minä tiedän. Olisin halunnut kuolla. Tajusin toki järjellä myöhemmin että lantioni yksinkertaisesti on kapea ja vauva oli huonossa tarjonnassa, puhumattakaan siitä kuinka iso pää ihmisvauvalla on siihen nähden ettemme kävele neljällä jalalla… mutta sillä hetkellä koin olevani niin epäonnistunut siinä yksinkertaisessa tapahtumassa johon minut “oli luotu”. Siinä, mihin kaikki marianordinit olivat minut synnytyslauluillaan tsempanneet ja toivotelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Niin, kun mennään hätäsektioon, niin tilanne on jo niin kriittinen, että pelkästään se aiheuttaa ahdistusta ja myöhemmin masennusta. Sovittu sektio on äidille ja vauvalle turvallisin vaihtoehto, vakavat synnytyskomplikaatiot ovat paljon tavallisempia kuin vakavat komplikaatiot sektion jälkeen.

En tiedä yhtäkään sektiolla lapsensa saanutta, jolle olisi jouduttu tekemään loppuiäksi avanne vatsanpeitteisiin, koska vauva tuli maailmaan käsi äidin peräsuolen kautta repien samalla koko alapään.

Kun taas avanteen saaneita alatiesynnyttäjiä arvatenkin tunnet kymmeniä!

Jos vauva on vaikka perätilassa, voidaan tehdä sektio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Niin, kun mennään hätäsektioon, niin tilanne on jo niin kriittinen, että pelkästään se aiheuttaa ahdistusta ja myöhemmin masennusta. Sovittu sektio on äidille ja vauvalle turvallisin vaihtoehto, vakavat synnytyskomplikaatiot ovat paljon tavallisempia kuin vakavat komplikaatiot sektion jälkeen.

En tiedä yhtäkään sektiolla lapsensa saanutta, jolle olisi jouduttu tekemään loppuiäksi avanne vatsanpeitteisiin, koska vauva tuli maailmaan käsi äidin peräsuolen kautta repien samalla koko alapään.

Kun taas avanteen saaneita alatiesynnyttäjiä arvatenkin tunnet kymmeniä!

Olenkohan minä tietämättäni yksi heistä? Aiemmin tässä ketjussa sain kunnian olla yksi keskustelijan tuntemista neurologisen vaurion synnytyksessä saaneista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa tietää mitä odottaa kun alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En myöskään arvosta tilastoja joihin lasketaan normaaliksi synnytykseksi vaikka olisi repeämiä tai vaikka synnyttäjän kokemus olisi mitä.

Onhan se normaalia. Ei toivottavaa, eikä kivaa, mutta normaalia. Normaalia on kaikki se, mikä on.... noh, normaalia ja voi tapahtua monelle. 

Joo, ja mä en halua kokea sellaista normaalia kipua kun voin valita myös itselleni helpon tavan joka ei pelota ja tiedän mitä tapahtuu. Miksi se harmittaa sua?

En ole tuo, jolle vastaat, eikä minua mikään harmita. Ihmetyttää vain, miten kukaan voi lähteä synnyttämään millään tavalla ajatellen tietävänsä, mitä tapahtuu.

Sektiossa tapahtuu komplikaatioita ja yllätyksiä aivan siinä missä alatiesynnytyksissäkin.

Ja yksi asia, mistä tässä ketjussa ei vielä ole puhuttu, on henkinen puoli. Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on yleisempää sektiolla synnyttäneillä.

Johtuisiko siitä että iso osa sektioäideistä on joutunut kokemaan jo sen epäonnistuneen alatieyrityksen? Tiedätkö kuinka musertavaa on ensin psyykata itsensä siihen että “minun vartaloni on tehty synnyttämään, kivusta huolimatta se osaa sen, pitää vain pitää asenne oikeanlaisena” sitten 3vrk, järjettömien supistusten, lantionhajoamisen ja kohtutulehduksen jälkeen sinulle kerrotaan ettei synnytys ole edennyt yhtään, vaan joudutaan kiireelliseen sektioon? Minä tiedän. Olisin halunnut kuolla. Tajusin toki järjellä myöhemmin että lantioni yksinkertaisesti on kapea ja vauva oli huonossa tarjonnassa, puhumattakaan siitä kuinka iso pää ihmisvauvalla on siihen nähden ettemme kävele neljällä jalalla… mutta sillä hetkellä koin olevani niin epäonnistunut siinä yksinkertaisessa tapahtumassa johon minut “oli luotu”. Siinä, mihin kaikki marianordinit olivat minut synnytyslauluillaan tsempanneet ja toivotelleet.

Mene muualle hakemaan empatiaa. Olet epäonnistunut synnyttäjä ja häpeäksi. Ressukka

Mene sinä laudan ylijäämä muualle trollaamaan, kun et ole naista edes nähnyt, saati tiedä mitään synnyttämisestä, kun olet itsekin pulpahtanut maailmaan sieltä väärästä aukosta aikanaan.

Ohis