HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.

Samaa mieltä. Nyt on joku luokkajako-agenda menossa mediassa. Omassa yliopisto-opiskelussa oli kaikenlaisia ongelmia, mutta missään vaiheessa en sekuntiaakaan kokenut olevani taustani takia väärässä paikassa. En tiennyt opiskelukavereiden taustoista mitään, eikä tästä ollut koskaan puhetta. Palstalla on aina välillä näitä luokka-aloituksia, jonkun agendaan sopii nyt oikein hyvin, että Suomesta rakennetaan luokkayhteiskunta, vaikka meidän vahvuus on aina ollut siinä, että taustalla ei ole väliä (ja tiedän kyllä, että sillä on jonkin verran väliä, en kuvittele, että kaikilla on täsmälleen samanlainen perhetausta).

90- luvun lamasta lähtien eriarvoisuus ja luokkajako on vain syventymällä syventynyt länsimaissa. Tutkimukset osoittavat tämän. Suosittelen perehtymään esim. köyhyystutkimukseen.

-yhteiskuntatieteiden opiskelija-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.

Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.

Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.

Oma mieheni on diplomi-insinööri, jonka isä on käynyt vain kansakoulun. Ikinä hänellä ei ole ollut vaikeuksia laskuharjoitusten kanssa, eikä isä tai kukaan muukaan ole auttanut. Oliko muuta?

Uuu mikä flex, sun mies on diplomi-insinööri joka on joutunu laskeen laskuharkkansa itte kun isä on vaan kansakoulun käyny. Täähän todistaa nyt kaiken tutkimustiedon elintasojen periytymisestä vääräks.

Ps. Pirkko, maailma on nyt vähän erilainen kun 70-luvuilla ja 90-luvuilla. Tässäkin keskustelussa on todettu moneen kertaan että viimevuosituhannella korkeekouluihin pääsi iso massa joiden vanhemmilla ei korkeekoulutusta ollut. Ota pää pois sieltä sun miehen takapuolesta.

Jo 80-luvulla yliopistoissa oli assistentteja kurssien laskuharjoituksissa. Niiden tehtävä oli neuvoa vaikeammissa laskuissa. Harvemman vanhemmat edes asui niin lähellä yliopistoa että niiltä olisi edes teoriassa voinut kysellä apua. Eli en tiedä mitä ihmeen tutkimustietoa sinä koitat tässä kaupata mutta nähtyjen todisteiden perusteella kannattaa miettiä jos tutkimuksesi onkin soopaa. Jos sitä siis on edes olemassa etkä keksinyt sitä edellistä kommenttia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä allekirjoitan ap:n kokemuksen täysin. Olen ensimmäinen yliopistoon päässyt sekä omasta että puolisoni suvusta. En tiennyt mistään mitään, sitseistä enkä mistään. Ihan kaikki tuli uutena. On myös todella ulkopuolinen olo niiden seurassa, jonka perheissä selvästi on kouluttauduttu ja tiedetään asioista. Tämä kaikki ei kuitenkaan estänyt oppimasta ja osallistumasta, mutta jännitti tosi paljon kaikki asiat ja oli hölmö olo usein. 

Tuo on juuri sitä kummallista työväenluokkaisten harhaa tässä ketjussa. Esimerkiksi minä kolmannen polven akateemisena kuulin sitseistä ensimmäisen kerran vasta opiskelukabereiltani. En ollut koskaan edes kuullut sellaista sanaa ennen.

Nämä työväenluokkaisten kuvitelmat akateemisista muistuttavat vähän palstan Ulin harhoja siitä, miten kaikki naiset saisivat parisuhteen heti halutessaan.

Kovin sinäkin korostat työväenluokkaa, vaikka eroja ei sun mielestä olekkaan. Oma kokemuksesi ei välttämättä vastaa muiden kokemusta, mutta se ei silti tee siitä vähemmän totta. 

Kyllä luokkaeroja on. Minun vanhemmat ovat kansakoulun käyneitä ja asuneet maalla ikänsä. Miehen vanhemmat taas ovat akateemisia. Eroja on aivan todella paljon. Esimerkiksi minun vanhemmat naureskelee akateemisille, ”jotka ei mitään käytännön hommia osaa ja ovat niin olevinaan”.

Niin . Osat voi joskus vaihtua. Että rikkain ja suurin onkin pienin ja köyhin . ( Kun ihminen sairastuu muuten tulee äiti mieleen sitten Jeesus ja kiitollisena ottaa vastaan vähänkin avun mitä saa). Myös muuten se pienin maan päällä voikin olla suurin ja tarpeellisin. Pienen pieni asia voi vaikuttaa koko systeemiin. Ei unohdeta vähäisempiäkään. Täällä. Kaikki tarvii kaikkia ja jokainen meistä tarvii toisia.

Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkaeroja on. Minun vanhemmat ovat kansakoulun käyneitä ja asuneet maalla ikänsä. Miehen vanhemmat taas ovat akateemisia. Eroja on aivan todella paljon. Esimerkiksi minun vanhemmat naureskelee akateemisille, ”jotka ei mitään käytännön hommia osaa ja ovat niin olevinaan”.

Mitä väliä? Ehkä näin onkin. Parempi pitää mölyt mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.

No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...

Se mikä tässä ketjussa hämmentää on  miten käsittämättömän vähän akateemisten lapset ovat työväenluokan kanssa tekemisissä. Eikö tosiaan ole vaikka serkkuja, jotka ovat työväenluokkaa, tai vanhaa koulukaveria, josta tulikin bussikuski? Ei mitään kosketuspintaa työväenluokkaiseen elämään ja kulttuuriin?

Ja mistähän ihmeestä sinä nyt tuon päätelmän tempaisit? Ei tämän ketjun perusteella tuollaista voi päätellä. 

Mitä helv? Koko ketju täynnä pyyntöjä kertomaan miten ne jutut muka eroavat. Ei kai tuollaisia tarvitse kysyä, jos kokemusta on sekä akateemisista että työväenluokan maailmasta. 

Eli sen kertomisen sijaan miten ne jutut eroavat koitat toistaa väitteesi totena ja samalla annat ymmärtää ilman mitään todisteita että jokainen eri mieltä oleva on väärässä?

Älä jaksa. Kerro ne esimerkit tai suksi muualle viihdyttämään itseäsi trollaustesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.

Lehdissä tätä paisutellaan. Kyllä uskoisin, että moni kannustaa lastaan hankkimaan koulutuksen - oli se sitten minkätasoinen tahansa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Hyvät hyssykät, etkö sinä tiedä mikä on työväenluokka? Se on se porukka, joka käy toisella palkkatöissä ja tekee suorittavaa työtä. Ei se omista maatiloja. Se maatilalomittaja on työväenluokkaa, mutta ei isäntä. 

Siellä se isäntä luo p*skaa ihan siinä missä lomittajakin. Mitä luokkaa nuo (yleensä matalasti koulutetut) maatilan pitäjät sitten on? Ei varsinaisesti porvaristoa tai akateemisia ainakaan 🤔 itse olen pitänyt isovanhempiani ihan työväenluokkaisina, mutta ehkä ei sitten kun heillä on kuitenkin ollut omat pienet maatilat, koulutus vaan on sitä opistotasoa ja köyhää on ollut.

Ei saa sanoa, että käy koulussa vaan pitää sanoa, että kuuluu tiedeyhteisöön.

Näin korostettiin yliopistossa. Herätti hieman hilpeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.

Samaa mieltä. Nyt on joku luokkajako-agenda menossa mediassa. Omassa yliopisto-opiskelussa oli kaikenlaisia ongelmia, mutta missään vaiheessa en sekuntiaakaan kokenut olevani taustani takia väärässä paikassa. En tiennyt opiskelukavereiden taustoista mitään, eikä tästä ollut koskaan puhetta. Palstalla on aina välillä näitä luokka-aloituksia, jonkun agendaan sopii nyt oikein hyvin, että Suomesta rakennetaan luokkayhteiskunta, vaikka meidän vahvuus on aina ollut siinä, että taustalla ei ole väliä (ja tiedän kyllä, että sillä on jonkin verran väliä, en kuvittele, että kaikilla on täsmälleen samanlainen perhetausta).

90- luvun lamasta lähtien eriarvoisuus ja luokkajako on vain syventymällä syventynyt länsimaissa. Tutkimukset osoittavat tämän. Suosittelen perehtymään esim. köyhyystutkimukseen.

-yhteiskuntatieteiden opiskelija-

Ehkä näin, mutta suosittaisin suhteuttamaan Suomea muihin länsimaihin, ja nykyistä elintasoa 80-luvun elintasoon. Nykyisillä työttömyyskorvauksilla ja Kelan tuilla eletään leveämmin kuin 80-luvun työssäkäyvässä perheessä. Se köyhyys on aika suhteellinen käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.

Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.

Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.

Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.

Olen itse vaihtanut tiedekuntaa yhden kerran ja se mikä pätee yhteen ei välttämättä sovi toiseen... Olisi kiinnostavaa, kuinka ihmisten taustat vaihtelevat eri pääaineissa. Ehkä tietyillä aloilla on suurempi osuus usean polven akateemisia?

Onhan tätäkin tutkittu. Ensimmäisen sukupolven akateemiset tarvitsevat rahaa, joten pyritään maksimoimaan mahdollisuudet esim. teknillisellä koulutuksella. Humanisti tarvitsee jo lähtökohtaisesti vauraan perhetaustan.

Ja höpö höpö. Kummallista yleistämistä…. Ja puhutte akateemisuudesta akateemisesti? 🥺🤭😂🤨🥶

Onneksi en ole akateemisten lapsi. Enkä itse akateeminen. Tosin eräs ala yliopistossa kiinnosti, mutta tutkijan tai opettajan ura ei kiinnostanut.

Vanhemmat painostivat sairaasti kouluttautumaan korkealle - lähinnä että pääsisivät kehumaan lastensa koulutuksella. Sillein vähän säälittäviä vanhempia.

Ja omat lapset saavat käydä juuri sen koulutuksen jonka itse haluavat. Onneksi lapset on hyviä koulussa joten on myös varaa valita se yliopistokoulutusmahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opiskellut valtsikassa, silloin aineena oli KV politiikka, kyllä mä kiinnitin huomiota, että monet ensinnäkin tunsivat toisensa ennestään. Tulivat samoista lukioista, SYK, Ressu jne. Kyllä myöskin kuului se, että monet olivat diplomaattiperheistä ja asuneet lapsuudessa vuosia pitkin poikin maailmaa. Omien lasteni kohdalla se on normaaliin kokemusmaailmaa kuuluvaa, mutta omassa lapsuudessa paljon matkustelleita oli me, jotka kävimme etelässä lomamatkoilla. En tuntenut ennen yliopistoa ketään joka olisi käynyt lopulta ulkomailla, saati monessa eri maassa.

Samoin asumisjärjestelyistä näki eri asioita, toiset asuivat suvun kaksiossa Eirassa, toiset solussa Talissa.

Mä olen itse hyvin toimeentulevasta perheestä maalta, en siis koe työväenluokkaa omakseni myöskään. Mutta tietenkin ulkopuolisuutta toivat minet yliopiston perinteet ja termit, jotka eivät olleet itselle tuttuja.

Tässä kahden tutkijan kirja aiheesta, on popularisointi tutkimuksesta.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/luokkaretkella-hyvinvointiyhteiskunna…

Oma kokemukseni on humanistisesta tiedekunnasta ja yhtenevä. Kurssikaverit tunsivat toisensa ja monen vanhemmatkin tunsivat toisensa. Oli käyty erityiskouluja saksalaista, Ressu jne. Tiedettiin mitä varten yliopistolla oltiin ja työskenneltiin määrätietoisesti sen mukaan. Diplomaatin poika osasi valita kurssinsa diplomaatin uraa tukien. Minä en, koska olin työväenluokkaa. En myöskään tuntenut ketään entuudestaan. Moneen tutustuin, mutta jotenkin ne aina tuntui vieraalle, kun kaverit puhuivat suvun huviloista tai saattoivat saada lisätienestejä isän asianajotoimistossa sihteerinä. 

Juuri tämä. Pääsääntöisesti yliopiston käyneet vanhemmat tukevat ja opastavat ihan eri tavalla opinnoissa. 

Itse olisin ainakin ottanut "tukemisen" jonkinasteisena kontrollointiyrityksenä, jos se olisi ulottunut tyypillistä miten opinnot ovat sujuneet kyselyä syvemmälle. Mitä ei tietystikään olisi katsonut hyvällä, koska opiskelin itselleni ja omista lähtökohdista, enkä vanhempien mieliksi.

Pitäähän se opiskelu kuitenkin laittaa konkreettisesti käyttöön ettei se jää kirjoihin. Käytännön työ myös vaatii opiskelua ja osaamista ei kukaan osaa tehdä kenkiä jos ei ensin opiskele sitä. Tai ommella jos ei opiskele tai valmistaa juustoja ,kyllä kaikkeen koulutus tarvitaan. Onhan se yliopiston rakennuskin jonkun työläisen rakentama akateemisen suunnittelema eli molemmat on yhtä tärkeitä. Eihän laivan suunnittelijat itse niitä hitsaa vaan siinähän tarvitaan montaa hitsaajan koulutuksen saanutta. Samoin maanviljelijä tuottaa ruokaa siihenkin on koulutus mutta kauppiaat myy niitä heillä on kaupan alan koulutus. Kassat osaa muuten monia kieliä suurin osa lukion käyneitä. Edelleen kaikkia tarvitaan. Ei akateeminen osaa lypsää lehmiä se on selvä tai tehdä juustoa mutta voi toisaalta olla eläinlääkäri. Teknikko rakentaa koneita mutta joku muu niitä käyttää. Rakastakaa kaikkia meitä tarvitaan.Egyptiläiset orjakauppiaat pitää poistaa keskeltämme jotka estää ihmisiä vapaasti valitsemasta.Unelma taidekoulusta voi päättyä pelkoon ettei ole tarpeeksi hyvä joku ei hae lääkikseen kun pelkää vaikka kemiaa ei ole tarpeeksi hyvä. Pelotpitää voittaa vaikka kertaamalla se aine mitä eniten pelkää ettei osaa hyvin.

Nämä kokemukset riippuu varmaan hyvin paljon alasta ja yliopistosta, koska minä en "maalaisyliopistossa" opiskelleena tunnista näitä ollenkaan. Opiskelukaverit oli hyvin erilaisista taustoista eikä se ollut mikään ongelma. Toisaalta omaan sukuunkin kuuluu sekä maanviljelijöitä, taiteilijoita, käsityöläisiä ja metsäkonekuskeja että korkeakoulutettuja sairaanhoitajasta tohtoriin. Niin en jotenkin ole osannut nähdä suurta eroa duunarin ja akateemisen elämässä. Mutta varmaan pääkaupunkiseudulla semmoisia useamman polven akateemikko-sukuja on. Luulen, että minulla olisi ollut aika orpo olo siinä seurassa tohtori-isästäni huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opiskellut valtsikassa, silloin aineena oli KV politiikka, kyllä mä kiinnitin huomiota, että monet ensinnäkin tunsivat toisensa ennestään. Tulivat samoista lukioista, SYK, Ressu jne. Kyllä myöskin kuului se, että monet olivat diplomaattiperheistä ja asuneet lapsuudessa vuosia pitkin poikin maailmaa. Omien lasteni kohdalla se on normaaliin kokemusmaailmaa kuuluvaa, mutta omassa lapsuudessa paljon matkustelleita oli me, jotka kävimme etelässä lomamatkoilla. En tuntenut ennen yliopistoa ketään joka olisi käynyt lopulta ulkomailla, saati monessa eri maassa.

Samoin asumisjärjestelyistä näki eri asioita, toiset asuivat suvun kaksiossa Eirassa, toiset solussa Talissa.

Mä olen itse hyvin toimeentulevasta perheestä maalta, en siis koe työväenluokkaa omakseni myöskään. Mutta tietenkin ulkopuolisuutta toivat minet yliopiston perinteet ja termit, jotka eivät olleet itselle tuttuja.

Tässä kahden tutkijan kirja aiheesta, on popularisointi tutkimuksesta.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/luokkaretkella-hyvinvointiyhteiskunna…

Oma kokemukseni on humanistisesta tiedekunnasta ja yhtenevä. Kurssikaverit tunsivat toisensa ja monen vanhemmatkin tunsivat toisensa. Oli käyty erityiskouluja saksalaista, Ressu jne. Tiedettiin mitä varten yliopistolla oltiin ja työskenneltiin määrätietoisesti sen mukaan. Diplomaatin poika osasi valita kurssinsa diplomaatin uraa tukien. Minä en, koska olin työväenluokkaa. En myöskään tuntenut ketään entuudestaan. Moneen tutustuin, mutta jotenkin ne aina tuntui vieraalle, kun kaverit puhuivat suvun huviloista tai saattoivat saada lisätienestejä isän asianajotoimistossa sihteerinä. 

Juuri tämä. Pääsääntöisesti yliopiston käyneet vanhemmat tukevat ja opastavat ihan eri tavalla opinnoissa. 

ööhh, kuinkahan yleistä lopulta edes on, että valittu ala periytyisi vanhemmilta lapsille? En tunne ketään, kuka olisi opiskellut samaa alaa kuin omat vanhemmat. Tunnen jokusen perheen, jossa yrittäjyys on periytynyt vanhemmilta lapsille, siis lähinnä konepajan pyörittäminen tai joku kuljetus/maanrakennusalan firma.

Olen aina miettinyt, että kun ei itseä tuo lääketiede kiinnostanut yhtään, niin olisipa ollut kätevää jos vanhempani olisivat olleet jonkun perheyrityksen pyörittäjiä, tai vaikka maatalousyrittäjiä, lääkäreiden sijaan. Ajauduin opiskelemaan alaa, josta he eivät ymmärtäneet mitään, eikä heidän vähäisistä sosiaalisista kontakteista ollut hyötyä työllistymisessä, edes kesätöihin. Asun tosin aivan toisella puolella maata 19-vuotiaasta saakka, joten sekin vaikuttanee.

Mutta lukemaan he opettivat omalla esimerkillään! Oikein ahmimaan kaiken mitä käsiini sain Suomen Kuvalehdestä Koululaiseen.

Omat vanhemmat on akateemisia kumpikin ja TKK:n bileissä tunsin itseni todella ulkopuoliseksi. En vaan voinut sietää niitä väkisin väännettyjä lauluja sun muita. Vieläkin nousee karvat pystyyn niistä lauluhetkistä. Jätin sitten tarkoituksella suurimman osan bileistä väliin ja silti tunnen vieläkin noilta ajoilta paljon ihmisiä. Ne vaan tuntui siellä niin lapsellisilta jutuilta ja kaiken lisäksi siellä oli mukana jotain keski-ikäisiä joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.

Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?

Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.