Lue keskustelun säännöt.
HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.
09.09.2021 |
"Opintojen alkaessa vastassa oli uusia yllätyksiä, Launonen kertoo. Hän kuvailee olleensa yliopiston käytävillä kuin norsu posliinikaupassa.”Kotona ei ollut mitään kertomusperinnettä siitä yliopistosta. En tiennyt tapahtumista, sitseistä tai ainejärjestöistä.”Opintojen ohessa tehdystä varastotyöstä tuli jonkinlainen takaportti omaan taustaan. Siitä riitti puhuttavaa esimerkiksi suvun miesten kesken. Hän tunsi olevansa ympäristölleen vieras, puhetyyliä myöten. Sen huomasi esimerkiksi huumorissa. Vitsimielessä heitetyt letkautukset johtivat toisinaan isoihin väärinkäsityksiin ja ongelmiin, Launonen kertoo.Launonen kuvailee yliopistomaailmaan astumisen aiheuttamaa oloa jonkinlaiseksi välitilaksi."
Muilla vastaavia kokemuksia? Omat opinnot ovat 90 -luvulta ja silloin oli todellakin norsumainen olo Helsingin yliopistolla tällaisella työväenluokan edustajalla.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.
Opiskelin Oulun yliopistossa 80-luvulla. En tunnista tuota, siellä lähes kaikki olivat pohjoissuomalaisia nuoria maalta. Keskityttiin opiskelemaan ja juhlimaan, juopottelun osasi kaikki luokat tuolloin ongelmitta, sitsien kaltaiset systeemit taas eivät istuneet nuoreen yliopistoon.
Voihan sitä halutessaan korostaa luokkien välisiä eroja Suomessa. Mutta kun tuota tekee pitäisi rehellisyyden nimissä tuoda muualta Suomeen muuttaneiden luokka jne mukaan vertailuun. Työväenluokka Suomessa ei tulotasoltaan välttämättä eroa keskiluokasta, tsekkaa lastentarhanopettajien ja paperimiesten bruttotulot. Ne oikeat ja vakavat erot luokissa tulevat marginaaleista: ongelmaiset suvut joissa työttömyys ja vähäosaisuus periytyy, selkeästi hyväosaiset suvut joissa saadaan sekä omaisuus että halu korkeakoulutukseen äidinmaidossa (ja mahdollisuus korkeakoulutukseen hieman kehnompilahjaisenakin joko ruotsinkielen löysempien sisäänpääsyjen tai isin ulkomailla maksamana).
Mutta jos joku palstalla haluaa identifioida itsensä näin ja laittaa kaikki elämän ongelmansa luokkataustansa piikkiin/kokea paremmuutta isin ja äidin maisteripapereista niin by all means. T FT kouluttamattoman suvun maalaistaustalla jota oma tausta ei koskaan ole auttanut eikä hidastanut vaan ura tehty omien kykyjen ja aivojen avulla.
Minä ihmettelen myös tota samaa: luokkayhteiskunta on tärkeä tutkimus- ja keskustelunaihe, mutta miksi sitä tehdään noin "r asistisesti", unohtaen ne oikeasti suuret luokkaerot Suomessa? Haluaako yhteiskuntatieteilijät kuitenkin eniten vain kaivella omaa napaa ja läpikäydä omia traumoja siitä miten lapsena se pankinjohtajan tyttö sai kauniimman nuken ja yliopistossa kivemman poikakaverin noiden oikeiden ongelmien hahmottamisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä allekirjoitan ap:n kokemuksen täysin. Olen ensimmäinen yliopistoon päässyt sekä omasta että puolisoni suvusta. En tiennyt mistään mitään, sitseistä enkä mistään. Ihan kaikki tuli uutena. On myös todella ulkopuolinen olo niiden seurassa, jonka perheissä selvästi on kouluttauduttu ja tiedetään asioista. Tämä kaikki ei kuitenkaan estänyt oppimasta ja osallistumasta, mutta jännitti tosi paljon kaikki asiat ja oli hölmö olo usein.
Vierailija kirjoitti:
Ihan puistattaa tuo täysin hyödytön lumihiutaleiden ongelmien etsintä. Kyllä niitä löytyy silloin kun oikeita ongelmia ei ole. Herranen aika, kun on päässyt oikein yliopistoon, niin on se ahdistavaa, jos jonkun toisen vanhemmat ovatkin toisenlaisesta taustasta.
Taustalleen ei mitään mahda, sillä on elettävä, mitä on saanut.
Vai haetaanko tuolla artikkelilla taas täydellistä tasa-arvoa, joka jollain taikatempulla saadaan menneisyyteenkin siirrettyä?
Ei, vaan tällä haetaan sitä samaa takautuvaa korvausta menneistä vääryyksistä kuin BLM liikkeellä ynnä muilla. Koska viiteryhmäni on kokenut epätasa-arvoa sukupolvien takana menneisyydessä, olen MINÄ nyt oikeutettu korvaukseen etuoikeutetun aseman muodossa. Eli esim jos ei opintojen jälkeen työllisty ensimmäisenä ryhmästään niin syynä on yhteiskunta, joka on järjestynyt niin, ettei työläisperheen jälkeläinen voi työllistyä akateemisella alalla, tai että opinnot menivät heikosti, koska ei kuulunut porukkaan.
Koskahan muuten evakkoperheiden jälkeläiset alkavat vaatia korvauksia isovanhempiensa omassa maassaan kokemasta rasisimista, taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista menetyksistä jne? Kumma juttu, etteivät he ole kokeneet asiakseen alkaa kaivaa loukkaantumisen aiheita jostain menneiden sukupolvien kokemista vääryksistä. Hmm.. olisiko kulttuurikysymys tuo itkun ja urhiutumisen välttely?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Oma mieheni on diplomi-insinööri, jonka isä on käynyt vain kansakoulun. Ikinä hänellä ei ole ollut vaikeuksia laskuharjoitusten kanssa, eikä isä tai kukaan muukaan ole auttanut. Oliko muuta?
Uuu mikä flex, sun mies on diplomi-insinööri joka on joutunu laskeen laskuharkkansa itte kun isä on vaan kansakoulun käyny. Täähän todistaa nyt kaiken tutkimustiedon elintasojen periytymisestä vääräks.
Ps. Pirkko, maailma on nyt vähän erilainen kun 70-luvuilla ja 90-luvuilla. Tässäkin keskustelussa on todettu moneen kertaan että viimevuosituhannella korkeekouluihin pääsi iso massa joiden vanhemmilla ei korkeekoulutusta ollut. Ota pää pois sieltä sun miehen takapuolesta.
Sitten kun sulta loppui faktat, piti siirtyä navan alle. Pitääpä kertoa miehelleni, että hän on ilmeisesti tietämättään opiskellut viime vuosituhannella, vaikka tutkinto on tuoreempaa laatua.
Voit seuraavaa navanalusjuttua keksiessä katsoa vaikka pääministerin perhetaustaa ja miettiä, miten hän voi olla korkeasti koulutettu 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
En usko sanaakaan. Korkeakoulutus laajeni vasta 60-luvulta alkaen. On erittäin harvinaista olla "läpiakateemisesta suvusta" saati että kaikki kaveritkin olisi.
Mitä ihmettä. Minäkin tunne useita läpiakateemisia. Oma miehenikin on sellainen, kolmannen polven tohtori, jolla kaikki sukulaiset ja kaverit ovat akateemisia. Luonnollisesti myös työkaverit.
No oho, mutta mites suku sinun puolelta? Sieltä varmaan tulee niitä ei-akateemisia. Ja vaikka miehesi työskentelisi yliopistolla hänen työkavereissaan todennäköisesti myös ei-akateemisia, ainakin meillä yliopistolla kahvipöydissä istuu laborantit, it-tuki, sihteerit jne., yhdessä jutellaan säät, mökkeilyt ja koronarajoitusten purkautumiset. Tuo HS:ssä nostettu kupla on hyvin pieni, rajoittuu tiettyihin hyvin pieniin piireihin vanhoissa yliopistoissa. Asiaa hehkutetaan pidetään ongelmana mutta hiljaa ylpeillään. Mikäpä se siinä, entinen anoppini ylpeili suvullaan jossa oli aina ollut se 2 lehmää navetassa, piti lehmättömiä "mitättöminä", ehkä suvun tutkintojen (tai eurojen) laskeminen nykyajan lehmät.
Ai akateemiset työskentelevät vain yliopistolla. 😂😂😂
Itselleni valikoituu kavereiksi lähinnä akateemisia siksi, että he ovat enemmän minun tyylisiä ihmisiä kuin eri tavalla koulutetut. Sehän se alkujaan jo ohjaa ihmiset kouluttautuman siten kuten kouluttautuvat.
Sama pätee myös työkavereihin. En sitä ensin tajunnut, että mulle kertyi kavereiksi ja lounasseuraksi enimmäkseen akateemisia tyyppejä, useimmat ihan eri aloilta kuin minä. Tajusin tämän vasta epäonnisen työpaikanvaihdoksen jälkeen, kun uudessa työpaikassa valtaosalla oli AMK-koulutus.
En ole enää siinä työpaikassa ja nykyisessä on sekaisin AMK:n ja yliopiston käyneitä ja jokaisesta olen arvannut oikein kummalla taustalla on. Sen vaan aika nopeasti näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Tuo edellyttäisi sitä, että asuu ja opiskelee vanhempien helmoissa. Vastenmielinen ajatuskin.
Tuo on totta. Olen kannustanut sukulaispoikaa valitsemaan lukion, mutta perhe suorastaan painostaa häntä ammattikouluun, että poika pääsisi nopeammin tienaamaan omat rahat. Poika on ollut hyvä koulussa tähän asti, joten varmasti lukiossakin pärjäisi. Sukuni on kansan syvintä duunariporukkaa, minä myös, mutta tiedostan nämä yhteiskuntaluokittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täyttä pelleilyä koko yliopisto. Leikitään niin akateemista ja tiedeyhteisöä, vaikka hyvin moni menee ihan normaaliin työpaikkaan perusduunia tekemään.
Opetetaan asioita, joilla ei tee mitää työelämässä. Kurssien suoritusnopeus on tärkeämpää kuin sisäistitkö kurssista mitään.Koen itseni vieraaksi tässä ”Uf-faf-faa, kun ollaan niin hianoo”-teatterissa. Ei muu auta kuin laittaa korvat lukkoon tältä höpinältä, opintopisteet kasaan ja ulos työelämään.
T: yli nelosen keskiarvolla ulos
Tässäkin on yliopistokohtaisia eroja. Olen ollut opiskelijana kahdessa.
Toinen oli yksi arvostetuimmista Suomessa ja toinen taas huomattavasti vähemmän. Vähemmän arvostetussa tätä pätemistä ja itsensä korostamista oli paljon. Yliopiston henki oli kova. Vastenmielinen paikka.🤮 Arvostetummassa yliopistossa tätä pätemistä oli huomattavasti vähemmän ja ilmapiiri rento.
Vierailija kirjoitti:
Tuo joka luulee akateemisten saavan apua kotitehtävissä vanhemmiltaan, on varmaan rakentanut sen fantasiansa sen oletuksen pohjalle, että akateemisten perheiden nuoret 'saisivat kaiken valmiina, eikä heidän itse tarvitsisi tehdä mitään'. Hän ei ole tunnistanut omia asenteellisua, virheellisiä ennakkoluulojaan siis . Tuohan taitaa olla hyvin yleinen maailmankatsomus työväenluokassa.
Juuri näin! Mitenkähän tämänkin tulkitsisi oman perhetaustan puolesta; isä on niin pitkälle oppinut kun Suomessa on mahdollista. Minkäänlaista apua ei hän 60-luvulla pystynytkään saamaan työläisvanhemmiltaan. Ei rahallista, eikä henkistä tukea. Sama linja jatkui lasten kohdalla -läksyistä ja kokeisiin valmistautumisesta vastattin lapset itse, kesätöitä ei suhteilla saatu, eikä hakemusten kanssa apua tippunut. Mitään erikoista maksullista harrastusta en harrastanut, omalla kylällä ei ollut ja kaupunkiin ei ollut kyytiä. Kotitöitä piti tehdä aina jos mieli saada leffarahaa tmv. Taloudellista apua en ole kotoa lähdettyä vanhemmilta saanut. Meistä lapsista 2 on akateemisia, minä en. Meistä sisaruksista jokainen on auttanut lapsiaan koulunkäynnissä, kesätyön haussa, harrastamisessa. Myös minä, vaikken akateeminen olekaan, enkä ole vanhempien "siivellä" itse päässyt helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?
Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?
Ne akateemisten lapset ovat väärällä asenteella liikkeellä jos eivät ymmärrä miksi tiedeyliopistoon tullaan eri luokista. Ovat itse väärässä paikassa jos ei ole muuta tekemistä kuin elvistely.
On varmasti totta.
Kuuntelin oman poikani ja hänen kaverinsa keskustelua tulevaisuuden suunnitelmista. Kaveri kysyi pojaltani, että aikooko hän mennä lukioon vai ammattikouluun. Lapseni vastasi, että lukioon. Hetken aikaa tämä kaveri oli hiljaa, pohti asiaa ja sanoi sitten, että "aijaa, ehkä mäkin sit voisin, vaikka en tiiä osaanko, meillä kaikki menee ammattikouluun". Oikein kuulin, miten hänen aivonsa raksuttivat ja tajusivat, että lukio voi olla ihan varteenotettava vaihtoehto hänellekin.
Kyseessä ADHD-lapsi, jolla alakouluiässä oli ongelmia koulun kanssa. Perheen muilla lapsilla myös käytösongelmia koulussa ja perheen sisällä myös. Vaihtoi kaveriseuransa poikaani, viettää meillä paljon aikaa ja on todella paljon rauhoittunut ja tullut asiallisemmaksi. On ihan älykäs lapsi, mutta selvästi usko itseensä ja omiin mahdollisuuksiin, sekä kotoa saatu esimerkki ei ole tukenut lukion pitämistä vaihtoehtona puhumattakaan yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...
Jos akateeminen ei huomaa niin jo se loogisesti todistaa ettei ne vitsit niin erilaisia ole.
Toi on vahvistusharhaa... Sä et ilmeisesti oo kauheen terävä tai empaattinen?
Eikä ole ja sinä taidat kärsiä trolliharhoista kun panoksesi ketjuun näyttää olevan äärimmäisen tyhmät saivartelut + solvaukset.
Vierailija kirjoitti:
Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.
Samaa mieltä. Nyt on joku luokkajako-agenda menossa mediassa. Omassa yliopisto-opiskelussa oli kaikenlaisia ongelmia, mutta missään vaiheessa en sekuntiaakaan kokenut olevani taustani takia väärässä paikassa. En tiennyt opiskelukavereiden taustoista mitään, eikä tästä ollut koskaan puhetta. Palstalla on aina välillä näitä luokka-aloituksia, jonkun agendaan sopii nyt oikein hyvin, että Suomesta rakennetaan luokkayhteiskunta, vaikka meidän vahvuus on aina ollut siinä, että taustalla ei ole väliä (ja tiedän kyllä, että sillä on jonkin verran väliä, en kuvittele, että kaikilla on täsmälleen samanlainen perhetausta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...
Se mikä tässä ketjussa hämmentää on miten käsittämättömän vähän akateemisten lapset ovat työväenluokan kanssa tekemisissä. Eikö tosiaan ole vaikka serkkuja, jotka ovat työväenluokkaa, tai vanhaa koulukaveria, josta tulikin bussikuski? Ei mitään kosketuspintaa työväenluokkaiseen elämään ja kulttuuriin?
Ja mistähän ihmeestä sinä nyt tuon päätelmän tempaisit? Ei tämän ketjun perusteella tuollaista voi päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin 90-luvulla valtsikassa Helsingin yliopistossa, enkä huomannut mitään luokkajakoja. Isäni oli myös valtsikasta aikoinaan valmistunut, eikä hän missään läksyissä auttanut. Aivan käsittämätön ajatuskin. Kävin kerran pari viikossa lapsuudenkodissani moikkaamassa, eikä koskaan keskusteltu opiskeluista yhtään mitään.
Niinpä, ja valtaosa kävi vanhempia tapaamassa kerran pariin kuukauteen viikonlopun verran. Ole niin pitkä aika siitäkään kun ei opiskelijoilla ollut edes minkäänlaista nettiä käytettävissä kotona, joten en tajua miten sitä apua niin hirveästi koulutetuilta vanhemmilta olisi edes voinut saada.
Tosin, sen voin sanoa, että ehkä johtuen vanhempien koulutuksesta, meille tuli kotiin aina sanomalehti, jonka myös luin. Lisäksi opin kiinnostumaan jo pienenä 80-luvun lopulla luonto tai -historiadokkareista ja tiedelehdistä. En tiedä tätä ns nykynuorisoa kun ainakin omani on niin vaikea saada lukemaan mitään, että vaikuttaako se sitten opintoihin siirtymiseen miten vaikeuttavasti kun se itse hankittu yleissivistys ja harrastuneisuus jää niin ohueksi(?)
Mä olen opiskellut valtsikassa, silloin aineena oli KV politiikka, kyllä mä kiinnitin huomiota, että monet ensinnäkin tunsivat toisensa ennestään. Tulivat samoista lukioista, SYK, Ressu jne. Kyllä myöskin kuului se, että monet olivat diplomaattiperheistä ja asuneet lapsuudessa vuosia pitkin poikin maailmaa. Omien lasteni kohdalla se on normaaliin kokemusmaailmaa kuuluvaa, mutta omassa lapsuudessa paljon matkustelleita oli me, jotka kävimme etelässä lomamatkoilla. En tuntenut ennen yliopistoa ketään joka olisi käynyt lopulta ulkomailla, saati monessa eri maassa.
Samoin asumisjärjestelyistä näki eri asioita, toiset asuivat suvun kaksiossa Eirassa, toiset solussa Talissa.
Mä olen itse hyvin toimeentulevasta perheestä maalta, en siis koe työväenluokkaa omakseni myöskään. Mutta tietenkin ulkopuolisuutta toivat minet yliopiston perinteet ja termit, jotka eivät olleet itselle tuttuja.
Tässä kahden tutkijan kirja aiheesta, on popularisointi tutkimuksesta.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/luokkaretkella-hyvinvointiyhteiskunna…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä allekirjoitan ap:n kokemuksen täysin. Olen ensimmäinen yliopistoon päässyt sekä omasta että puolisoni suvusta. En tiennyt mistään mitään, sitseistä enkä mistään. Ihan kaikki tuli uutena. On myös todella ulkopuolinen olo niiden seurassa, jonka perheissä selvästi on kouluttauduttu ja tiedetään asioista. Tämä kaikki ei kuitenkaan estänyt oppimasta ja osallistumasta, mutta jännitti tosi paljon kaikki asiat ja oli hölmö olo usein.
Tuo on juuri sitä kummallista työväenluokkaisten harhaa tässä ketjussa. Esimerkiksi minä kolmannen polven akateemisena kuulin sitseistä ensimmäisen kerran vasta opiskelukabereiltani. En ollut koskaan edes kuullut sellaista sanaa ennen.
Nämä työväenluokkaisten kuvitelmat akateemisista muistuttavat vähän palstan Ulin harhoja siitä, miten kaikki naiset saisivat parisuhteen heti halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
En usko sanaakaan. Korkeakoulutus laajeni vasta 60-luvulta alkaen. On erittäin harvinaista olla "läpiakateemisesta suvusta" saati että kaikki kaveritkin olisi.
Mitä ihmettä. Minäkin tunne useita läpiakateemisia. Oma miehenikin on sellainen, kolmannen polven tohtori, jolla kaikki sukulaiset ja kaverit ovat akateemisia. Luonnollisesti myös työkaverit.
No oho, mutta mites suku sinun puolelta? Sieltä varmaan tulee niitä ei-akateemisia. Ja vaikka miehesi työskentelisi yliopistolla hänen työkavereissaan todennäköisesti myös ei-akateemisia, ainakin meillä yliopistolla kahvipöydissä istuu laborantit, it-tuki, sihteerit jne., yhdessä jutellaan säät, mökkeilyt ja koronarajoitusten purkautumiset. Tuo HS:ssä nostettu kupla on hyvin pieni, rajoittuu tiettyihin hyvin pieniin piireihin vanhoissa yliopistoissa. Asiaa hehkutetaan pidetään ongelmana mutta hiljaa ylpeillään. Mikäpä se siinä, entinen anoppini ylpeili suvullaan jossa oli aina ollut se 2 lehmää navetassa, piti lehmättömiä "mitättöminä", ehkä suvun tutkintojen (tai eurojen) laskeminen nykyajan lehmät.
Ai akateemiset työskentelevät vain yliopistolla. 😂😂😂
Itselleni valikoituu kavereiksi lähinnä akateemisia siksi, että he ovat enemmän minun tyylisiä ihmisiä kuin eri tavalla koulutetut. Sehän se alkujaan jo ohjaa ihmiset kouluttautuman siten kuten kouluttautuvat.
Sama pätee myös työkavereihin. En sitä ensin tajunnut, että mulle kertyi kavereiksi ja lounasseuraksi enimmäkseen akateemisia tyyppejä, useimmat ihan eri aloilta kuin minä. Tajusin tämän vasta epäonnisen työpaikanvaihdoksen jälkeen, kun uudessa työpaikassa valtaosalla oli AMK-koulutus.
En ole enää siinä työpaikassa ja nykyisessä on sekaisin AMK:n ja yliopiston käyneitä ja jokaisesta olen arvannut oikein kummalla taustalla on. Sen vaan aika nopeasti näkee.
... no tuo oli hyvä arvaus työpaikasta jossa suurin osa työntekijöistä akateemisia. Mutta olisi pitänyt arvata noista "samankaltaisuuksista" ettei kyseessä yliopisto. Kun yliopistolla työskentelee näkee akateemisuuden kirjon, sen sijaan muunlaisissa työpaikoissa näkee vain siivun akateemisuudesta: lastentarhassa ltot, sossut omassa toimistossaan (jossa niitä AMK pohjaisia myös)... Ja ainakin yliopistolla työskentelevänä olisi valmis kutsumaan tuota "sen kyllä näkee" tyylisiä heittoja hevon-siksi. Yliopistolla isolla kampuksella juuri tuo moninaisuuden kirjo iskee silmille. Tiedekuntien sisälläkin erilaisia klustereita (biologit, tietojenkäsittelijät jne), tiedekuntien välillä isoja eroja, paljon ulkomaalaisia seassa... Pukeutumistyylit, keskustelun aiheet, arvot ja ajatukset hyvin erilaisia. Yhdistävänä tekijänä jollakin lailla suoritetetut aiemmat opinnot/tiukka preppaus pääsykokeisiin, eipä juuri muuta. Ja kuten noista ketjun kommenteista voi päätellä, myöskin se yliopistolla takkiin tarttunut ja sen hyödyllisyys vaihtelee paljon. Joillakin on tarttunut hyödyllistä tietoa ja oppi kuinka etsiä ja käsitellä tietoa, toisilla tuo ei ole niin onnistunut, joko omien tai koulutuksen ongelmien vuoksi, yliopistoaika oli itsetuntoa kasvattava tai lannistava kokemus, toiset saivat yliopistosta vain sen tutkinnon jonka varaan rakentaa oma ura, toiset sen akateemisen miehen sukuineen jolla ylpeillä.
Ei se siitä johdu. Ihmisellä on jo lapsena unelmia ammatista . Toisille se on ammattikoulu toisille taidekoulu toisille tekninen toisille lukio yliopisto lääketiede jne. Ei siihen vaikuta vanhemmat yhtään. Käsityö ammatit vetää puoleensa monia tai sitten yliopistoura moni haluaa opettajaksi. Siinä matkalla saattaa sattua väkivalta haavereita mikä masentaa ja masennus on elämän halun nolla lukemat eli kurssi kääntyy laskuun. Ei enää huvita mikään ei kiinnosta lyötyä älä lyö vanha sanonta. Eli suurin osa alas painetusta on kokenut trauman ja voimat loppunut. Syynä ei ole mikään järjellinen asia vaan ihan muuta. Jotkut näistä alas lyödyistä aikuisena tekee uuden nousun eli alkaa opiskella ja saavuttaa ammatin työn ja menestyy sittenkin. On vanhoja ihmisiä jotka on alkanut opiskella. Ihmisen elämä on aika lyhyt näille virheille tai masennukselle. Onnea vaan kaikille jotka ei jaksanut olette ihan yhtä viisaita kuin muutkin jäitte vaan muiden jalkoihin / sivuun omasta elämästä. Olette silti ainutkertaisia arvokkaita ja kuten Jeesus sanoo viimeiset tulee ensimmäiseksi taivaassa.
Ap puhuu vain omasta puolestaan.