Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.
09.09.2021 |
"Opintojen alkaessa vastassa oli uusia yllätyksiä, Launonen kertoo. Hän kuvailee olleensa yliopiston käytävillä kuin norsu posliinikaupassa.”Kotona ei ollut mitään kertomusperinnettä siitä yliopistosta. En tiennyt tapahtumista, sitseistä tai ainejärjestöistä.”Opintojen ohessa tehdystä varastotyöstä tuli jonkinlainen takaportti omaan taustaan. Siitä riitti puhuttavaa esimerkiksi suvun miesten kesken. Hän tunsi olevansa ympäristölleen vieras, puhetyyliä myöten. Sen huomasi esimerkiksi huumorissa. Vitsimielessä heitetyt letkautukset johtivat toisinaan isoihin väärinkäsityksiin ja ongelmiin, Launonen kertoo.Launonen kuvailee yliopistomaailmaan astumisen aiheuttamaa oloa jonkinlaiseksi välitilaksi."
Muilla vastaavia kokemuksia? Omat opinnot ovat 90 -luvulta ja silloin oli todellakin norsumainen olo Helsingin yliopistolla tällaisella työväenluokan edustajalla.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
Sanotaanko näin: itse en naura ainakaan sille, jos sitsipöydässä tai luennolla vitsaillaan jollain kouluttomilla ihmisillä, jotka eivät osaa puhua kieliä, eivät ole matkustelleet tai matkustavat, käyttävät valmismatkoja tai ruotsinristeilyitä.
Se ajattelu, että on jotenkin omaa ansiota, että vanhemmat ovat akateemisia ja rikkaita (tämähän vielä aiemmin oli yleinen kombinaatio; vasta nykyään on tullut akateemisten pätkät ja pärjäämisen vaikeus). Että on vain niiden työväentyyppien omaa huonommuutta, että eivät ole opiskelleet, vaan ajavat rekkaa tai ovat kaivoksessa korjaamassa koneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Eivät vanhemmat auta yliopistossa opiskelevia lapsiaan koulutöissä. Eiväthän aikuiset asu yhdessä, vaan tapaavatkin harvakseltaan. Ihan kummallisia nuo sinun juttusi. Ehkä tuokin on niitä työväenluokkaisten omituisia harhakuvitelmia akateemisista.
Kyllä tiedän useampia, jotka ovat auttaneet laskareissa ja jopa puurtaneet diplomityötä lapsen kanssa yhdessä. Lähinnä Otaniemen porukkaa, koska lapsesta pitää saada DI hinnalla millä hyvänsä. Vanhemmat vielä puhuvat verkoistoistaan viran tällaiselle tyypille, niin johan on perinteet kunnossa.
Nykyään oikeasti pitää olla suosittelijoita jo harjoittelupaikkaan, joten kyllä niillä suhteilla ja verkostoilla vaan on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Tuolla logiikalla yksikään suomalainen ei uskaltaisi lähteä hyvään yliopistoon post-dociksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä allekirjoitan ap:n kokemuksen täysin. Olen ensimmäinen yliopistoon päässyt sekä omasta että puolisoni suvusta. En tiennyt mistään mitään, sitseistä enkä mistään. Ihan kaikki tuli uutena. On myös todella ulkopuolinen olo niiden seurassa, jonka perheissä selvästi on kouluttauduttu ja tiedetään asioista. Tämä kaikki ei kuitenkaan estänyt oppimasta ja osallistumasta, mutta jännitti tosi paljon kaikki asiat ja oli hölmö olo usein.
Tuo on juuri sitä kummallista työväenluokkaisten harhaa tässä ketjussa. Esimerkiksi minä kolmannen polven akateemisena kuulin sitseistä ensimmäisen kerran vasta opiskelukabereiltani. En ollut koskaan edes kuullut sellaista sanaa ennen.
Nämä työväenluokkaisten kuvitelmat akateemisista muistuttavat vähän palstan Ulin harhoja siitä, miten kaikki naiset saisivat parisuhteen heti halutessaan.
Samaa mieltä. Ilmeisesti Helsinki ja siellä jotkus spesiaalialat. Naurettava ajatuskin että vanhemmillani tai itselläni olisi ollut mitään käryä nykyajan opiskelijaperinteistä tai jostain hiton karokkaetiketistä tai miten professoreja puhutellaan ym. höpönlöpöä. Itse opiskelin 90-luvulla eikä silloin ollut edes sitsiperinnettä maakuntayliopistossa tai jos oli niin varmaan teekkareilla.
Miten niitä professoreita sitten kuuluisi puhutella? En tiennyt että siihenkin on jotain erityisiä sääntöjä. t. Maisteri ja professorin tytär
Ja sitseistä ym kuulin tosiaan vasta yliopistossa, vaikka molemmat vanhempani ovat siellä pitkän kaavan mukaan opiskelleet. Tuntui suorastaan nololta kun isäni kertoi, että on ollut jonkun meidän opettajan väitöskirjan ohjaajana, en tuonut tätä faktaa erityisemmin ilmi.
Se kuuluu professorin työhön, siinä missä kurssien luennointi tai tutkimuksen tekokin. Kaikilla noilla vähänkään kokeneemmilla on tohtoriopiskelijoita ja ohjattuja väitöskirjoja.
No totta kai minä sen tiedän että professorin työhön kuuluu ohjata väitöskirjoja ja toimia opponenttina jne. Mutta en kokenut erityistä tarvetta kehuskella opiskelukavereilleni sillä, päinvastoin. Saati että olisin luennoitsijoille tuonut asian esiin. Tämä vaan kommenttina siihen, kun jotkut kuvittelevat että akateemisella taustalla saa jotenkin automaattisesti paremman aseman ja verkostot. Ei se niin mene. Isäni on nykyään korkeassa asemassa, mutta en minä siitä ole mitenkään hyötynyt (muuta kuin toki saamani kasvatuksen kautta).
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minkälaisesta "työväenluokasta" nyt oikein on noustu akateemiseen maailmaan? Sellaisesta teuvo-tulio -maailmasta, jossa lestiä heitetään, naiset kulkevat varjoisilla kujilla itseään myymässä ja varastetuilla autoilla käydään ryöstelemässä R-kioskeja..?
Jos näin, niin sopeutuminen on varmasti vaikeaa, mutta en oikein usko, että tuollainen on nykytodellisuutta.Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta solahdin ihan kevyesti yliopistomaailmaan. Eivätkä vanhempanikaan ole tunteneet mitään uhriutuvaa alemmuutta "akateemikko" tyttärensä edessä. Edelleen ymmärrämme toisiamme aivan hyvin
Oma työväenluokkainen perheeni:
- vanhemmat eivät ole opiskelleet vieraita kieliä tai ruotsia.
- asutaan pienellä paikkakunnalla pienessä talossa
- ei ole varallisuutta tai lomaosakkeita ulkomailla
- ei ole setiä tai kummisetiä hyvissä positioissa yliopistoissa ja yrityksissä, jonne pääsisi harjoittelijaksi
- vanhempien harrastukset ovat erilaisia kuin akateemisilla
- lehdet, joita luetaan ovat erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt lukenut koko ketjua vielä, mutta minäkin olen työläistaustainen yliopistossa opiskellut, ja allekirjoitan täysin ap:n tuntemukset. Ihan erityisen selvästi näitä tunnelmia tuli vastaan, kun opiskelin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ns. kulttuuriaineita ruotsinkielisillä luennoilla. Niillä oli paljon ns. paremman väen vesoja (enkä tällä nyt viittaa pelkästään kieleen, olenhan itsekin suomenruotsalainen, mutta työväentaustainen), joiden sukunimiä vilisee kaikissa suomenruotsalaista ja suomenkielistä kirjallisuutta käsittelevissä teoksissa ja historiankirjoissa. Mukavaa väkeä olivat kaikki, mutta jotenkin aina huomasin tekeväni ryhmätöitä ja istuvani kahvilla sen vantaalaisen bussikuskin jälkeläisen ja sen itähelsinkiläisen yksinhuoltaja-lähihoitajan jälkeläisen kanssa. Olo oli vain luontevampi, kuin von Höpfelstenin ja af Gripenhjelmin seurassa. Ja jotenkin ne toiset työväentaustaiset vaan jotenkin erotti joukosta, sen enempiä ajattelematta.
Mutta sitten kun opiskelin valtiotieteellisen puolella, niin joukossa oli myös paljon pohjalaisia nuoria. Heissä hämmensi se, että moni ei oikeasti osannut oikeastaan yhtään suomea. Mutta tämä kolmas, äänekäs ja hyvin yhdessä viihtyvä ryhmä jotenkin vaikutti tosi paljon ryhmädynamiikkaan, hyvällä tavalla. Kun Andersson ja von Höpfelsten lähtevät kaksistaan juhlimaan, voi tunnelma olla jäykkä, mutta kun ryhmään lisätään yksi Nedergård, niin ihmeesti kaikilla olikin hauskempaa.
Eli yhteenvetona: samaa mieltä kuin ap, mutta eri tiedekunnissa on paljon eroja.
Hauska kuulla myös suomenruotsalaisten kokemuksia:). Sitä oletettua tai olemassaolevaa juopaa etelän kaksikielisten ja pohjanmaan ruotsinkielisten välillä on joskus korostettu mutta löytyypä teistäkin useampia segmenttejä. Tietenkin tiesin että suurin osa on taviksia etelässäkin. Olen mahdottoman kiinnostunut suomenruotsalaisista ja ahmin kirjallisuutta aiheesta, ohis.
Eiköhän tässä langassa käsitellystä kokonaisuudessa ole kysymys laajemmasta ilmiöstä eli ihmisen luontaisesta taipumuksesta identifioitua omaan viiteryhmäänsä ja alaryhmäänsä ja se sitten luo erilaisia dynamiikkoja ja hierarkioita ja välillä ristiriitoja ja vastakkainasettelua. Hyvä kun toit esiin kolmannen osapuolen vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.
Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.
Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.
Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.
Olen itse vaihtanut tiedekuntaa yhden kerran ja se mikä pätee yhteen ei välttämättä sovi toiseen... Olisi kiinnostavaa, kuinka ihmisten taustat vaihtelevat eri pääaineissa. Ehkä tietyillä aloilla on suurempi osuus usean polven akateemisia?
Onhan tätäkin tutkittu. Ensimmäisen sukupolven akateemiset tarvitsevat rahaa, joten pyritään maksimoimaan mahdollisuudet esim. teknillisellä koulutuksella. Humanisti tarvitsee jo lähtökohtaisesti vauraan perhetaustan.
Kaikki eivät arvosta rahaa tai hyvätuloista ammattia tai ovat vasemmistolaisia kuten humanistit kai yleensäkin. Moni menee köyhästä perheestä taideopintoihin, vaikka se ei tuo rahaa tai elantoa. En sanoisi, että näitä aloja opiskelevat vain rikkaiden perheiden lapset, vaan on myös aitoa kiinnostusta ja lahjoja alaan esim. taiteisiin.
Valitsin opiskelualani (humanistinen) ihan puhtaasti sillä perusteella, mistä olen kiinnostunut. Olen kotonani nähnyt ettei hyvään elämään tarvitse älyttömiä tuloja, joten en sellaisia ole koskaan tavoitellut. En pidä rahaa suuressa arvossa, tärkeämpää on itse työn mielekkyys. Toisaalta veljeni valitsi alansa täysin toisin perustein eli raha edellä. Hänen käsityksensä hyvästä elämästä on ehkä vähän erilainen kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
En tiedä missä sinä opiskelet mutta harvemmin noita kalliita matkoja on tullut vastaan. Yhden ainejärjestön järkkäämään matkaan kerran vuodessa kerättin rahaa pitkin vuotta erilaisilla tempauksilla. Lisäksi siinä oli sponsoreita eli yhteistyökumppaneita maksamassa osan matkasta. Lisäksi opiskelijat oli jo maisterivaiheessa eli yleensä myös töissä joten rahaa sai sieltäkin. Eikä sinne ollut pakko osallistua.
Eli ei tuo mikään yllärimatka ollut johon yhtäkkiä lykättiin parin tonnin lasku nenän eteen vaan ihan odotettu projekti jonka eteen tehtiin työtä iso osa vuodesta. Mutta ehkä jotkut ainejärjestöt sitten järkkää matkojaan toisenlaisella meiningillä?
Kyllä Otaniemessä on näitä matkoja! Mm. arkkitehtiopiskelijat käyvät New Yorkissa, ja ei ollut mikään pikkurahalla maksettava se. Tokikaan pakko ei ole mennä, mutta ehkä huomaat siinä eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minkälaisesta "työväenluokasta" nyt oikein on noustu akateemiseen maailmaan? Sellaisesta teuvo-tulio -maailmasta, jossa lestiä heitetään, naiset kulkevat varjoisilla kujilla itseään myymässä ja varastetuilla autoilla käydään ryöstelemässä R-kioskeja..?
Jos näin, niin sopeutuminen on varmasti vaikeaa, mutta en oikein usko, että tuollainen on nykytodellisuutta.Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta solahdin ihan kevyesti yliopistomaailmaan. Eivätkä vanhempanikaan ole tunteneet mitään uhriutuvaa alemmuutta "akateemikko" tyttärensä edessä. Edelleen ymmärrämme toisiamme aivan hyvin
Oma työväenluokkainen perheeni:
- vanhemmat eivät ole opiskelleet vieraita kieliä tai ruotsia.
- asutaan pienellä paikkakunnalla pienessä talossa
- ei ole varallisuutta tai lomaosakkeita ulkomailla
- ei ole setiä tai kummisetiä hyvissä positioissa yliopistoissa ja yrityksissä, jonne pääsisi harjoittelijaksi
- vanhempien harrastukset ovat erilaisia kuin akateemisilla
- lehdet, joita luetaan ovat erilaisia
Kaksi viimeistä kohtaasi: mistä tiedät mitä alateemiset harrastavat tai mitä lehtiä he lukevat???
Mullakaan ei ole enoa paperitehtaalla:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Ja minua kiukuttaa, kun puhutaan "yliopistomaailmasta" tarkoittaen vain Helsingin yliopistoa, ihan niinkuin se olisi ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
juurihan sinä kerroit "tietäväsi", että akateemiset vanhemmat, joilta ei jälkikasvun uran edistämiseen tuuppimista heru, ovat harvassa ja sitäpaitsi m*lkkuja. Kun tämä ei vastaa meidän maalaisten kokemusta, niin oletin, että tietosi täytyy tulla sitten sieltä Helsingistä, jossa kaikki on toisin ja joka toisen yliopisto-opiskelijan taustalla vaikuttaa vuosisatainen akateeminen traditio :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se rahasta ole kiinni. Aina on kaikki tehnyt kesätöitä .
Vanhempani ovat työväenluokkaisia, mutta en kyllä kokenut yliopistossa olevani mitenkään outo. Samalla viivalla siellä oltiin. Aluksi tietysti oltiin kaikki vähän pihalla, miten sitä nyt etukäteen voisi kaikkea tietääkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Täällä landella on muutama yliopisto enemmän kuin siellä maailmannavassa. Mikä ihmeen koulumainen yliopisto? Jos tarkoitat jollain esimerkilläsi Helsingin yliopistoa niin kerro se toki viesteissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Tuliko sinulle yllätyksenä, että Helsinki ei ole koko Suomi?
Tai että muuallakin on yliopistoja ja siellä opiskelee helsinkiläisiä?
Koulumaisia 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Akateemisissa on alkoholisteja, vaimonhakkaajia, huumeriippuvaisia, ahdistelijoita, kähmijöitä, seksististen vitsien kertojia jne.
Mun tiedekunnan proffana oli vaimontappaja. Oli tehnyt väikkärin vankilasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.
sama juttu. JOtenkin naurettava artikkeli. Kai siitä yliopisto-opiskelusta voi lukeakin jostain sen sijaan, että perimätietona kuulee vanhemmilta. Kyllä mä ainakin osasin siellä käyttäytyä ilman akateemisia vanhempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
juurihan sinä kerroit "tietäväsi", että akateemiset vanhemmat, joilta ei jälkikasvun uran edistämiseen tuuppimista heru, ovat harvassa ja sitäpaitsi m*lkkuja. Kun tämä ei vastaa meidän maalaisten kokemusta, niin oletin, että tietosi täytyy tulla sitten sieltä Helsingistä, jossa kaikki on toisin ja joka toisen yliopisto-opiskelijan taustalla vaikuttaa vuosisatainen akateeminen traditio :'D
Mene nyt oikeasti vi.....un siitä trollaamasta pelle. Spämmit samankaltaisia viestejä toinen toisensa perään. Jokaisessa korostuu sekä äärimmilleen viety tyhmä argumentointi että solvaukset. Eli täysin selvää trollimeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Akateemisissa on alkoholisteja, vaimonhakkaajia, huumeriippuvaisia, ahdistelijoita, kähmijöitä, seksististen vitsien kertojia jne.
Mun tiedekunnan proffana oli vaimontappaja. Oli tehnyt väikkärin vankilasta.
Valitaanko noita muka proffaksikin vankilasta?
Lähivuosilta tuli mieleen yksi vastaava väikkärinsä vankilassa tehnyt mutta tuskin se vielä on vapaalla, saati sitten proffa. Tai mistä minä tiedän... hm.
Alue: Aihe vapaa
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.