Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.
09.09.2021 |
"Opintojen alkaessa vastassa oli uusia yllätyksiä, Launonen kertoo. Hän kuvailee olleensa yliopiston käytävillä kuin norsu posliinikaupassa.”Kotona ei ollut mitään kertomusperinnettä siitä yliopistosta. En tiennyt tapahtumista, sitseistä tai ainejärjestöistä.”Opintojen ohessa tehdystä varastotyöstä tuli jonkinlainen takaportti omaan taustaan. Siitä riitti puhuttavaa esimerkiksi suvun miesten kesken. Hän tunsi olevansa ympäristölleen vieras, puhetyyliä myöten. Sen huomasi esimerkiksi huumorissa. Vitsimielessä heitetyt letkautukset johtivat toisinaan isoihin väärinkäsityksiin ja ongelmiin, Launonen kertoo.Launonen kuvailee yliopistomaailmaan astumisen aiheuttamaa oloa jonkinlaiseksi välitilaksi."
Muilla vastaavia kokemuksia? Omat opinnot ovat 90 -luvulta ja silloin oli todellakin norsumainen olo Helsingin yliopistolla tällaisella työväenluokan edustajalla.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
En usko sanaakaan. Korkeakoulutus laajeni vasta 60-luvulta alkaen. On erittäin harvinaista olla "läpiakateemisesta suvusta" saati että kaikki kaveritkin olisi.
Mitä ihmettä. Minäkin tunne useita läpiakateemisia. Oma miehenikin on sellainen, kolmannen polven tohtori, jolla kaikki sukulaiset ja kaverit ovat akateemisia. Luonnollisesti myös työkaverit.
No oho, mutta mites suku sinun puolelta? Sieltä varmaan tulee niitä ei-akateemisia. Ja vaikka miehesi työskentelisi yliopistolla hänen työkavereissaan todennäköisesti myös ei-akateemisia, ainakin meillä yliopistolla kahvipöydissä istuu laborantit, it-tuki, sihteerit jne., yhdessä jutellaan säät, mökkeilyt ja koronarajoitusten purkautumiset. Tuo HS:ssä nostettu kupla on hyvin pieni, rajoittuu tiettyihin hyvin pieniin piireihin vanhoissa yliopistoissa. Asiaa hehkutetaan pidetään ongelmana mutta hiljaa ylpeillään. Mikäpä se siinä, entinen anoppini ylpeili suvullaan jossa oli aina ollut se 2 lehmää navetassa, piti lehmättömiä "mitättöminä", ehkä suvun tutkintojen (tai eurojen) laskeminen nykyajan lehmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa artikkelissa myös toisenlainen kokemus, se Lapin yliopistosta valmistunut juristi. Vanhemmat olivat vielä kovasti kannustaneet, eikä tuntenut oloaan vieraaksi opinnoissa.
Aika iso osa näistä avautumisista tuntuu liittyvän Helsingin yliopistoon ja vieläpä valtiotieteelliseen. Toki voi olla niinkin se yhteys, että sieltä moni valmistuu toimittajaksi, ja näin saa jutun:) Ja ehkä se on sama, että lääkäriopiskelijat diagnoisoivat itsellään kaikki taudit, valtsikkalaiset löytävät luokkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Oma mieheni on diplomi-insinööri, jonka isä on käynyt vain kansakoulun. Ikinä hänellä ei ole ollut vaikeuksia laskuharjoitusten kanssa, eikä isä tai kukaan muukaan ole auttanut. Oliko muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Sitä en osaa sanoa johtuuko se etteivät ilmiötä huomaa empatiakyvyttömyydestä vai siitä että eivät halua tunnustaa omia etuoikeuksiaan.
Apua vanhemmiltaan saa kuinka suuri osa? Tajuathan, että tuossa puhutaan hyvin pienestä osasta opsikelijoista. Vaikka vanhemmat olisivat akateemisia on nuo käytänteet ja opinnäytteet niin erilaisia eri aloilla etteivät vanhemmat kykene auttamaan vaikka haluaisivat. Ne suvut joissa kaikki lukevat asianajajiksi tai lääkäreiksi ovat hyvin harvinaisia. Ja opiskelijajärjestöjen matkat, meillä niitä kalleimpia matkoja ehdottelee sorakeisarin jälkeläinen, suvussa ei ole lainkaan koulutusta mutta paljon rahaa - tuo taas ei mene akateemisuushypoteesin kanssa yksiin?
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään mitään luokkia enää edes ole. Eivät akateemiset pariudu vain akateemisten kanssa eivätkä duunarit vain duunareitten kanssa. Jos molemmat vanhemmat sattuvat olemaan samaa, ei sen tarvitse olla merkki mistään ”luokasta”. Mistä enää löydät suvun, jossa kaikki ovat vain jompaakumpaa? En ole ikinä edes ajatellut, mihin ”luokkaan” mahtaisin kuulua.
Entä kuinka paljon onkaan niitä, jotka ovat akateemisesti koulutettuja, mutta tekevät jotain duuniduunia kuitenkin. Mihin luokkaan he kuuluvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
En kyllä muista kenenkään teekkarikaverini kyselleen vanhemmiltaan apua, vaikka useammalla oli di isä. Kyllä ne tehtävät tehtiin itse, kavereiden avulla tai sitten viimeistään siellä laskuharjoituksissa kysymällä.
Mutta ehkä ajat ovat muuttuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Monella tapaa varmasti paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Eivät vanhemmat auta yliopistossa opiskelevia lapsiaan koulutöissä. Eiväthän aikuiset asu yhdessä, vaan tapaavatkin harvakseltaan. Ihan kummallisia nuo sinun juttusi. Ehkä tuokin on niitä työväenluokkaisten omituisia harhakuvitelmia akateemisista.
Ei tuntunut yliopisto yhtään oudolta eikä vieraalta, vaikka kuuluin työväenluokkaan. Kotoisalta tuntui. Enkä tiedä muiden taustoista.
En tosin ole opiskellut mitään elitististä alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
En tiedä missä sinä opiskelet mutta harvemmin noita kalliita matkoja on tullut vastaan. Yhden ainejärjestön järkkäämään matkaan kerran vuodessa kerättin rahaa pitkin vuotta erilaisilla tempauksilla. Lisäksi siinä oli sponsoreita eli yhteistyökumppaneita maksamassa osan matkasta. Lisäksi opiskelijat oli jo maisterivaiheessa eli yleensä myös töissä joten rahaa sai sieltäkin. Eikä sinne ollut pakko osallistua.
Eli ei tuo mikään yllärimatka ollut johon yhtäkkiä lykättiin parin tonnin lasku nenän eteen vaan ihan odotettu projekti jonka eteen tehtiin työtä iso osa vuodesta. Mutta ehkä jotkut ainejärjestöt sitten järkkää matkojaan toisenlaisella meiningillä?
Täyttä pelleilyä koko yliopisto. Leikitään niin akateemista ja tiedeyhteisöä, vaikka hyvin moni menee ihan normaaliin työpaikkaan perusduunia tekemään.
Opetetaan asioita, joilla ei tee mitää työelämässä. Kurssien suoritusnopeus on tärkeämpää kuin sisäistitkö kurssista mitään.
Koen itseni vieraaksi tässä ”Uf-faf-faa, kun ollaan niin hianoo”-teatterissa. Ei muu auta kuin laittaa korvat lukkoon tältä höpinältä, opintopisteet kasaan ja ulos työelämään.
T: yli nelosen keskiarvolla ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 90-luvulla valtsikassa Helsingin yliopistossa, enkä huomannut mitään luokkajakoja. Isäni oli myös valtsikasta aikoinaan valmistunut, eikä hän missään läksyissä auttanut. Aivan käsittämätön ajatuskin. Kävin kerran pari viikossa lapsuudenkodissani moikkaamassa, eikä koskaan keskusteltu opiskeluista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...
Jos akateeminen ei huomaa niin jo se loogisesti todistaa ettei ne vitsit niin erilaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö tuollaista ilmiötä olisi, mutta vielä se ei ole tässä käynyt ilmi. Ei voi vain yleisellä tasolla väittää, että akateemisten perheiden lapsilla olisi erilaiset vitsit kuin työväenluokkaisilla. Pitää antaa edes pari esimerkkiä, jos haluaa, että sellainenkin väite otettaisiin vakavasti. Toistaiseksi epäilen, että tämä ilmiö on enemmän sen työväenluokkaisen omassa mielessä.
No nyt tuli hyvä argumentti, tottakai sen ongelman huomaa se työväenluokkainen osapuoli, koska sen kokemushan se on! Idiootti...
Jos akateeminen ei huomaa niin jo se loogisesti todistaa ettei ne vitsit niin erilaisia ole.
Toi on vahvistusharhaa... Sä et ilmeisesti oo kauheen terävä tai empaattinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Minä pystyn juuri ja juuri auttamaan tytärtäni pitkässä matikassa, ns lukion luonnontiederyhmässä.
Mahdollisella "seuraavalla kierroksella" minusta ei ole enää mitään apua, vaikka "ihan tekemisen ilosta" niin AMK (elektroniikka) kuin TTKK (sähkövoimatekniikka) on tullut laskettua enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Ja silloin ei ollut mathcadia/simulinkkiä, volframia, inspireä yms kivaa, laskin & ruutupaperi sai riittää.
Miksi ei onnistu? Kaikki kouluopittu on käytännössä unohdettu, työelämässä edistyneen laskemisen tarve on ollut asymptoottisesti nollaa lähestyvä - jopa säädön käyrien virittämisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Täyttä pelleilyä koko yliopisto. Leikitään niin akateemista ja tiedeyhteisöä, vaikka hyvin moni menee ihan normaaliin työpaikkaan perusduunia tekemään.
Opetetaan asioita, joilla ei tee mitää työelämässä. Kurssien suoritusnopeus on tärkeämpää kuin sisäistitkö kurssista mitään.Koen itseni vieraaksi tässä ”Uf-faf-faa, kun ollaan niin hianoo”-teatterissa. Ei muu auta kuin laittaa korvat lukkoon tältä höpinältä, opintopisteet kasaan ja ulos työelämään.
T: yli nelosen keskiarvolla ulos
Tämä! Näin vanhempana opiskelijana (jo pitkään työelämässä olleena)!näkee tämän. Nuorille vielä voi upotakin, kun ei ole elämänkokemusta ja sitä kautta kykyä vertailla. Silmät avautuvat sitten viimeistään työelämässä.
Tuo joka luulee akateemisten saavan apua kotitehtävissä vanhemmiltaan, on varmaan rakentanut sen fantasiansa sen oletuksen pohjalle, että akateemisten perheiden nuoret 'saisivat kaiken valmiina, eikä heidän itse tarvitsisi tehdä mitään'. Hän ei ole tunnistanut omia asenteellisua, virheellisiä ennakkoluulojaan siis . Tuohan taitaa olla hyvin yleinen maailmankatsomus työväenluokassa.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä. Minkälaisesta "työväenluokasta" nyt oikein on noustu akateemiseen maailmaan? Sellaisesta teuvo-tulio -maailmasta, jossa lestiä heitetään, naiset kulkevat varjoisilla kujilla itseään myymässä ja varastetuilla autoilla käydään ryöstelemässä R-kioskeja..?
Jos näin, niin sopeutuminen on varmasti vaikeaa, mutta en oikein usko, että tuollainen on nykytodellisuutta.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta solahdin ihan kevyesti yliopistomaailmaan. Eivätkä vanhempanikaan ole tunteneet mitään uhriutuvaa alemmuutta "akateemikko" tyttärensä edessä. Edelleen ymmärrämme toisiamme aivan hyvin