Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

1990 ylioppilaaksi ja heti löytyi työpaikka. Siellä sitten vähän vajaa 2 vuotta mietittiin mitä opiskeltaisiin ja lähdin opiskelemaan. Lamaa en edes huomannut. Nykyään vaikuttaa olevan saman ikäisillä paljon vaikeampaa. Lama 1990 jää tämän ajan varjoon jo siinä, että me joudumme maksamaan eläkkeet suurilleikäluokille.

Yhdeltä naapurilta meni 500000mk omakotitalo alta 20000mk lainan takia. Omistus kerrostalosta johon oli tulossa parvekkeiden uusinta, sai kaksion 50000mk:lla.

Nykyään vaikeampaa kirjoitti:

1990 ylioppilaaksi ja heti löytyi työpaikka. Siellä sitten vähän vajaa 2 vuotta mietittiin mitä opiskeltaisiin ja lähdin opiskelemaan. Lamaa en edes huomannut. Nykyään vaikuttaa olevan saman ikäisillä paljon vaikeampaa. Lama 1990 jää tämän ajan varjoon jo siinä, että me joudumme maksamaan eläkkeet suurilleikäluokille.

Vuonna 1990 ei ollut vielä lama, joten ei ihme jos et silloin huomannut sitä. :) Olin itsekin lukiolaisena kesätöissä. Työpaikat katosivat 1991.

Olin melkein kolmekymppinen. Tein paljon, paljon töitä. Otin riskejä, asuin kantakaupungissa, kulutin kaiken 10 vuodessa ...

Ihanaa oli.

Nyt ei ole.

Jännää elämää...

Olin 80-luvun loppupuolella optimistisena perustanut yhden hengen yrityksen, mutta 90-luvun alussa kysyntä loppui ja yritys piti ajaa alas ja tulot loppuivat. Hain töitä, mutta en saanut. Olin iältäni viisissäkymmenissä. Tuttava kysyi “mikset sä mene töihin?”. Mihin siinä menet, kun kukaan ei huoli. Miehellä oli töitä ja vaatimattomat tulot, joten voimme ruokkia itsemme ja lapset. Hoidin vanhaa äitiäni ja onneksi sossu ehdotti, että maksaisivat omaishoidon tukea, koska minun tuloni olivat pyöreä nolla. Niinpä sain kuukaudessa muutaman sata markkaa. Siitä ei sitten eläkettä itselleni kertynyt, koska niihin aikoihin myös eläkejärjestelmää muutettiin niin, että vain viimeisten vuosien tuloista ennen eläkeikää laskettiin tuleva eläke. Siis aikaisempien vuosien eläkekertymä meni harakoille. Nyt sitten meikäläinen hurvittelee alle tonnin eläkkeellä. Olen katkera Aholle ja Viinaselle, jotka sössivät Suomen talouden ja saattoivat ihmiset ahdinkoon.

En nyt muista koska se lama oli, mutta olin opiskelija vuoteen -97 asti. Kolme lastakin ehdin tehdä 90-luvulla. En huomannut yhtään mitään. Kukaan tuttu ei kärsinyt siitä ja itsellekin löytyi töitä aina kun vaan halusin. Lehdissä oli jotain valituksia, vähän niin kuin toiselta planeetalta.

Olen syntynyt 77. Äiti oli taannut sukulaisen lainan ja jäi ainoaksi maksajaksi. Ruokaa ja vaatteita oli kotona niukalti. Sinniteltiin, en kehdannut mitään pyytää. Isän alkoholiongelma paheni töiden menettämisen myötä.

Koulusta hävisi koululääkärit, terveydenhoitajat ja jälkiruoat. Apua omaan ahdistukseen ei saanut mistään, ketään ei kiinnostanut. N. 14v kävin etsimässä edes mansikanpoiminta työtä ja mut naurettiin ulos työkkäristä. Rouva totesi, ettei aikuisillekaan löydy töitä.

Lähipiirissä kaikki muutkin oli köyhiä, eli sinänsä se oli ihan normaali olotila. Aika järkytti perusturvallisuutta, jos sellaista nyt oli ikinä ollutkaan. Masennus ja ahdistusta.

Kristiina xx kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että miten niille ihmisille työelämässä kävi, jotka aikuistuvat juuri laman alkaessa, kun töitä ei ollut juuri kellekään 4-5 vuoteen.

Mulla on 25_vuotias serkku, joka ei ole koskaan ollut missään töissä, kun hänelle ei kelpaa mikään matalapalkkatyö, niin mietin vaan, että käyköhän hänelle niin, ettei hän tule koskaan saamaan mitään töitä...

Abi-90 täälläkin.  kiitos kysymästä. Kävi kyllä tavallaan huonosti sillä olin heti yo-kirjoitusten jälkeen ja siitä eteenpäin sellaisissa töissä, joita ei viisi vuotta myöhemmin harjoittelupaikkaa hakiessa arvostettu ptäkääkään. En siis saanut koskaan oikein "opintoja vastaavaa" kesätyötä tai harjoittelua. Olisi pitänyt päästä pankkiin, pörssiyhtiöön, ministeriöön tms. Ihan vaikka paperia pyörittämään kahvia keittelemään. Tein ns alemman luokan töitä koko laman, ja se on vaikuttanut uraani ja työnsaantimahdollisuuksiin negatiivisesti. Olen kyllä nyt töissä, pari pidempää työttömyysjaksoa -00 ja -10 luvuilla. Mitään relevanttia verkosta en pystyny rakentamaan laman aikana ja pienipalkkaisissa töissä oon ollu lähes aina. Maisteri olen. Ei riittänyt että oli työ, vaan minkälainen oli ratkaisevaa.

Kallion laskuopin mukaan olin 30 vuotta nuorempi kuin nyt. Mitenkähän se olisi alkio-opin mukaan?

Pääsin opiskelemaan korkeakouluun -93 sitä ennen kaksi vuotta eri opistoissa. Olin kesätöissä ainakin kesät 93-95 ennen en oikein muista ja 95 jälkeen en saanut moneen vuoteen mitään kesä tai harjoittelupaikkaa.  Nuo kesäduunit olivat olleet kahvilassa ja sitä paperinpyörittämistä mitä silloin oli täysin yleistä, eli laskujen aakkostamista, postitushommia jne. Yhdessä paikassa olin jopa saanut näpytellä laskuja tietokoneeseen! Ei siis mitään vaativaa kuten tiliöinteja ja maksamista. Ihan hyviä firmoja olivat, mutta ei annettu arvoa missään. Töitä ei vaan ollut/saanut. Vasta ensimmäinen it-buumi toi töitä. Koska silloinhan kaikki kynnelle kykenevät palkattin.

Kyllä koen että se on vaikuttanut urakehitykseen negatiivisesti, että oli laman aikana ilman töitä tai ns paskaduunissa.  Olin myös osa-aikaisena ihan jossain pakkaushommissa, itse koin että työ kun työ on hyvä mutta rekrytoijat katsoivat nenänvartta. Ja se että oli opiskelupaikka ei  riittänyt, CV.ssä katsottiin silti olevan aukko. Vanhemmat tukivat taloudellisesti. Siitä toisesta paperinpyörittämispaikasta maksettiin todella hyvää palkkaakin.  Valmistuin sitten työttömäksi. Lama oli silloin ohi mutta varmaan kaikki vaikuttanut kaikkeen, että en mihinkään huippuduuniin koskaan pääsyt. Opiskelukaverit joilla ne hyvät kesätyöt menestyneet ihan eri tavalla.

No jos aletaan pilkkua ... niin pääsin heti 1993 taas töihin kun päätin vaihtaa opiskeluani ja taas tehtiin töitä kunnes oikea ala löytyi mitä opiskella. Ennen kaikki oli omasta tekemisestä kiinni, toisin kuin nykyään, työpaikkoja ei vain ole tarpeeksi. Ainakaan sellaisia joista saa vastaavan palkan kuin 199-

Todella huonoa aikaa opiskella tai etsiä töitä. Suomi oli myös henkisesti lamassa tai lamautettu, kun yhden totuuden jänkäävät pitivät valtaa. mm. lukiossa leikattiin sijaistuksia, mainostetut erikoiskurssit ja mahdollisuus opiskella omana aikana koulun laitteilla kuihtuivat lähinnä vitsiksi. Säästöä, säästöä...

Onko tuttua viime hallituksen ajoilta? Yskäisy "keskusta" kröhöm...

Valmistuin 1989 ja olin 26 vuotias. Sain määräaikaisen työn, mutta moneen vuoteen ei pystynyt enää vaihtamaan työpaikkaa, kuten olin kuvitellut, että hyvällä koulutuksella pystyy tekemään. Ostin kalliin ensiasunnon vuonna 1991 ja kun sen myin vuonna 1998, niin hinta oli pudonnut euroiksi muutettuna noin 15000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 80-luvun loppupuolella optimistisena perustanut yhden hengen yrityksen, mutta 90-luvun alussa kysyntä loppui ja yritys piti ajaa alas ja tulot loppuivat. Hain töitä, mutta en saanut. Olin iältäni viisissäkymmenissä. Tuttava kysyi “mikset sä mene töihin?”. Mihin siinä menet, kun kukaan ei huoli. Miehellä oli töitä ja vaatimattomat tulot, joten voimme ruokkia itsemme ja lapset. Hoidin vanhaa äitiäni ja onneksi sossu ehdotti, että maksaisivat omaishoidon tukea, koska minun tuloni olivat pyöreä nolla. Niinpä sain kuukaudessa muutaman sata markkaa. Siitä ei sitten eläkettä itselleni kertynyt, koska niihin aikoihin myös eläkejärjestelmää muutettiin niin, että vain viimeisten vuosien tuloista ennen eläkeikää laskettiin tuleva eläke. Siis aikaisempien vuosien eläkekertymä meni harakoille. Nyt sitten meikäläinen hurvittelee alle tonnin eläkkeellä. Olen katkera Aholle ja Viinaselle, jotka sössivät Suomen talouden ja saattoivat ihmiset ahdinkoon.

Aho ja Viinanen eivät Suomen taloutta sössineet eniten siihen vaikutti Neuvostoliiton romahtaminen (30% viennistä)  kovan markan ja löysän velan politiikka Suomen pankin johtaja (Mauno Koivisto sd.) ministerit Kalevi Sorsa (sd.)  ja Harri Holkeri (kok.) . Suuri tekijä oli myös täysin taipumattomat Ay liikkeen pamput, jotka eivät antaneet periksi vaikka Suomen teollisuuden kilpailukyky oli romahtanut. 

Viinanen (kok) toimi hallituksen uhrilampaana ja vakuutti viimeiseen asti että Suomi ei devalvoi, jotta ei synny valuuttapakoa ja Suomi joudu täysin maksukyvyttömään tilaan. Suomi devalvoi ja iso määrä valuuttalainoja ottaneista yrittäjistä joutui kuseen.

Itse olin silloin parikymppinen opiskelija, kesätöitä ei saanut moneen vuoteen, monissa firmoissa oli kielto ottaa. Viinitonkka porisi solun nurkassa. Ysärin puolivälin jälkeen alkoi taas talous pyörimään.

Olin ensin lukiossa ja sitten opiskelija. En huomannut koko lamaa. Lähipiirissä kukaan ei jäänyt työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

No jos aletaan pilkkua ... niin pääsin heti 1993 taas töihin kun päätin vaihtaa opiskeluani ja taas tehtiin töitä kunnes oikea ala löytyi mitä opiskella. Ennen kaikki oli omasta tekemisestä kiinni, toisin kuin nykyään, työpaikkoja ei vain ole tarpeeksi. Ainakaan sellaisia joista saa vastaavan palkan kuin 199-

Silloin sai edes pätkätöitä, nyt niistäkään on turha työttömän unelmoida. Ei ollut orjatöihin pakottamista, sen keksi Filatow vuonna -93 mutta se olikin vain "kokeilu". Nythän siinä palvelee yrityksiä ilmaisena orjatyövaoimana kymmenet tuhannet työttömät. Kuntouttaa varmasti kun ei saa edes palkkaa. Mä tulisin hulluksi jos joutuisin tekemään töitä ilmaiseksi. Ei ollut tarvetta "rangaista" työttömiä. Ei ollut karenssejakaan, korvauksen sai tarkalleen niiltä päiviltä kun ei ollut töitä. Korvaus työttömyydestä itsessään on aika samana pysynyt 30 vuotta eli 540 euroa kuukaudessa. 

Olin ala-asteikäinen. Äiti oli lääkäri ja isä yrittäjä. Muistan heidän välillä sanoneen, että nyt ei pysty kun on lama, mutta en muista, mitä olin tuolloin pyytänyt. Ehkä vain jotain uutta lelua? Sain kyllä leluja lama-aikaankin, mutta ilmeisesti en niin paljon kuin muuten olisin saanut. Isän yritys ei mennyt konkkaan, eikä hän ole myöhemmin muistellut, että lama olisi erityisesti koetellut. Hänen yrityksensä tuottamalla hyödykkeellä oli ilmeisesti sitten riittävän tasainen kysyntä. 

Koulussa tarjottiin välipalana näkkileipää, voita ja mehua. Muistan, että mehu maistui aivan ihanalta, mutta opettajat muistelivat haikeina, että silloin 80-luvulla oli sämpylää ja kaakaota ja vaikka mitä välipalana. 

Siinäpä oikeastaan se. 

Ala-asteella olin 1 luokalla kun lama alkoi. Meidän perheessä ei näkynyt tai entiedä olisiko joku ollut toisin koska niin nuori ennen lamaa. Molemmat vanhemmat olivat töissä. Muistan vaan että opettaja koulussa puhui lamasta ja en kunnolla ymmärtänyt silloin mitä tarkoitti. Koulussa tosin näkyi varmaan juuri kirjojen kierrätyksenä ja kynien ym. tarpeiden vähyytenä.

Olin yläasteiässä ja asuimme teollisuuspaikkakunnalla. Isä jäi tehtaalta työttömäksi yli kuudeksi vuodeksi, ja monen kaverin vanhemmilla sama kohtalo. Kotona oli tiukkaa rahasta ja luulen että omakotitalon menettämiseltä vältyttiin juuri ja juuri isovanhempien avustuksella. Koulussa kaikki oli kortilla ja jossain vaiheessa esim. koekysymykset heijastettiin piirtoheittimellä koska koulun kopiokoneissa ei ollut mustetta muutamaan kuukauteen. 

Ruokaa, ehjiä vaatteita ja sitten kirjoja lukioon kyllä saimme, ja halpaan harrastukseenkin (4H-kerho yms.) oli mahdollisuus. Suurin seuraus lienee ilmapiirissä kotona, sillä kyllähän se vanhemmilta tappoi ilon elämästä tappoi vanhemmilta kun selviytymistaistelu kesti vuosia. Muistan että asuntolainojen korotkin olivat järkyttävän korkeat, reippaasti yli 10%.  

En muista, synnyin vasta 1996