Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Itse opiskelin laman alkaessa ja sen pahimman vaiheen aikana ulkomailla joten muistiin on jäänyt ainakin se että Markan devalvoitumisesta opiskelu tuli ulkomailla erittäin kalliiksi. Lopetin myös opintotuen hakemisen koska sen ostovoima  markan kellutuksen ja devalvaation jälkeen muuttui olemattomaksi.

Lomilla Suomeen tullessani huomasin monen keskustan  tutut liikkeen lopettaneen ja toimitilojen  olevan tyhjänä vuokrattavana. Huomasin myös että useiden lopettaneiden yrityksien katutason liiketiloihin oli avattu uusi keskiolut baari. Kävin laman aikana 2 kertaa vuodessa Suomessa ja  huomasin joka kerta että syntymä / kotikaupunkiin tullut uusia keskikalja baareja sekä Pitkäripainen nimisiä kotiviinin valmistustarvikkeita myyviä liikkeitä.  Tämän lisäksi Suomeen lomalle tullessani bongasin monesti uusia Noutopizza ja Kotipizza myymäliä tutuissa kaupungeissa.   Muistaakseni jossain vaiheessa uudet Noutopizza myymälät muuttuivat Kotipizza Brändin myymälöiksi.

Vierailija kirjoitti:

En edes muista mihin päädyin lukemaan, mutta luin - se on varmaa. Koska todellakin halusin sen opiskelupaikan.

No saitko? Miten kävi?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka puolet katuvaloista sammutettiin ja teillä oli säästöpaikkaukset vain urissa.

Niinpäs olikin ne katuvalot! Meidän kunnassa muistaakseni pääsiäisestä alkaen sammutettiin kokonaan katuvalot, vaikka pimeitä iltoja riitti vielä paljon.

Valmistuimme miehen kanssa 90-luvun alussa ja menimme töihin. Ostimme asunnon edullisesti -92 ja esikoinen syntyi -93. Mikä ihmeen lama?

MakeFinlandShitAgain kirjoitti:

Punahilkka Marin aiheutti kiinteistönrealisoinnin nro 2, viimeksi meni vanhempien koti alta! Oksettava valtio, jota pitäisi ottaa pillistä kiinni sen riutuessa jo kuolonkorahduksissaan!

Ei ole hallituksen vika, ettei tekäläiset osaa hoitaa asioitaan.

Vierailija kirjoitti:

MakeFinlandShitAgain kirjoitti:

Punahilkka Marin aiheutti kiinteistönrealisoinnin nro 2, viimeksi meni vanhempien koti alta! Oksettava valtio, jota pitäisi ottaa pillistä kiinni sen riutuessa jo kuolonkorahduksissaan!

Ei ole hallituksen vika, ettei tekäläiset osaa hoitaa asioitaan.

On se vaan hallituksen / poliitikkojen vika kun ovat kahmineet vallan itselleen. Äänestäminenkin on näköjään suuntaa-antavaa.

Olen syntynyt -80, joten elin teinivuoteni lama-aikana. Kävi varmaan tuuri, mutta omaan elämään lama ei hirveästi vaikuttanut. Vanhemmilla pysyi työpaikat eikä ollut isoja lainoja niskassa, joten korkojen nousukaan ei taloutta kaatanut. Koulusta muistan saman mitä muutkin - kirjoja kierrätettiin repaleiksi asti ja muutenkin saatavat materiaalit oli kovin vähäisiä. 

Kasarin loppukin oli perheeni elämässä aika hankalaa aikaa, joten teini-ikääni osuneet 91-94 eivät olleet ollenkaan niin surkeita, kun ympäristö vaan vähän niinkuin laskeutui samalle tasolle. Kouluruoka oli vaatimatonta ja kuluneet pulpetit oli maalattu jollain Petroskoin ylijäämäsinisellä. Lamasta tehtiin hupiohjelmia ja iskelmämusaa.

Kippo kyllä maistui monelle. Ravintolan pitäjillä oli hyvät ajat jos tiesi mitä teki. Muutama kyläläinen teki itsarin ja monet oli työttömänä, mutta ei se mitään katastrofia ollut. Fatta maksoi keppanat ja Rizlat ja vuosikymmenen lopulla jo ne puolispurgutkin oli saaneet töitä lasitehtaasta tai elektroniikkapajalta.

Olin 3-kymppinen laman alkaessa. Asunto oli ostettu 110 prosenttisesti lainoitettuna muutama vuosi aikaisemmin. Esikoinen oli tulossa ja pari vuotta aikaisemmin olimme perustaneet firman muutaman kaverin kanssa. Töitä riitti hyvin ja elämä sujui mukavasti. Firmakin menestyi hyvin. Asuntolainan korko oli enimmillään yli 15 prossaa. Veroja meni melkein puolet palkasta ja asunnon vaihto ei onnistunut, kun velkaa oli enemmän kuin asunnon arvo. Muuten oli ihan kivaa aikaa, tissibaareja oli melkein joka korttelissa ja olut halpaa. Pian tulikin -95 ja leijonat sekä Nokian nousu. Lama oli enää muisto vain.

Erityisesti ajasta jäi mieleen kotitekoiset hiivalta maistuneet viinit ja oluet. Isäntäväki tarjoili ylpenä niitä myös vierailleen, kun olivat itse turtuneet tuohon kamalaan hiivan makuun. Itse otin kyläillessä mukaan omat juomat ja vaadin, että niitä tarjottiin eikä niitä kamalia kotiviinejä. Muuten ei mitään suurempaa valittamista. Oli hauskaa aikaa, kun olin nuori vielä ja töitä riitti.

En tiedä johtuiko lamasta, mutta kun kirjoitin ylioppilaaksi ja olin sitten välillä töissä opiskelupaikkaa hakiessa, niin vanhemmat alkoivat kysyä rahaa kotona asumisesta ja syömisestä. Lähdin sitten aika äkkiä nostelemaan omaan asuntoon, ja tiukkaa oli. Muuta oman elämän aloitusapua en saanut kuin oman huoneen huonekalut ja käytettyjä taloustavaroita.

Elämäni parasta aikaa lhes tulkoon. Ensin oli 3 kk lomautus, jonka aika saimme talon ulkovuorin uusittua ja maalattua, ei siinä koko aika mennyt tietenkään, mutta aikaa oli. Sitten teimme 3 ja 4 päiväistä viikkoa monta vuotta. Se oli hienoa aikaa. Rahallisesti ei hävinnyt mitään kun työssäkäyntikulut  laski pois ja verotkin pieneni. Anssia sai lomautuspäiviltä täysimääräisesti ilman mitään nykyisenkaltaisia soviteltuja.

Eikä se 500 pv loppunut koskaan, kun sitä tarkasteltiin 4v. jaksoissa ja aina vuoden vaihteessa se vanhin vuosi tipahti päivineen pois.Sitä olisi voinut jatkaa vaikka niin kauan kunnes muuttui sitä soviteltua saatavaksi. 

Kaikkea sai edullisesti, oli realisointikeskuksia, joissa oli laatutavaraa.Kierrettiin aina to-pe ne läpi, kun aikaa oli. Rahaa sästyi pankkiin kuin itsestään. 

Oli aikaa tehdä omia juttuja. Kertakaikkisen hyvät muistot.

Tuli karmaiseva flash back kun juuri kattelin telkkarista sitä luotonottomainosta, en muista firmaa, missä muija on mällännyt auton ja käy kaverilta vielä kyselemässä saunaremppaa ja seuraavaksi näpyttelee kännykkää ja ajaa uudella autolla pihaan + saunakamaa aletaan kantamaan sisään.

Nimittäin juuri noin kävi isälle 90-luvun alussa. Vanhempani oli eronneet ja jotenkin isä uuden vaimon kanssa innostui valuuttalainan ottoon, ilmestyi vene ja asunto vaihdettiin isompaan jne. Mä olin jo aikuinen, tai no, parikymppinen, ja hirvittelin menoa. Mutta isällä oli hyvä työpaikka ja vaimollakin töitä, joten sikäli, mutta mun älyyn ei mahtunut, että vaurastuminen voisi tapahtua vain ulkomailta lainaa ottamalla.

No, osoittautui, että lapsen suusta tuli totuus, mutta siitäpä ei apua tullut. Surullisesti ja tavallisesti jatkui meidänkin tarina.

Ei mitään mielikuvaa 90-luvun lamasta. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1989, pääsin samana vuonna yliopistoon opiskelemaan ja valmistuin 4.5 vuodessa maisteriksi. Heti hyväpalkkaiseen vakityöpaikkaan, samoin kaikki opiskelukaverini. Ei tosiaan näkynyt lama missään. Nyt 51-vuotiaana ihmettelen, oliko silloin lama, missä muka? Tiedän, että lama oli totta, mutta en tosiaan huomannut sitä missään eikä se näkynyt läheisten elämässä.

Olin juuri päässyt 20- vuotiaana ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani.

Firman asiakkaiden maksukyvyn kadottua työnantajani joutui vaikeuksiin ja jouduin lomautetuksi.

Saksojen yhdistyminen avasi toiselle firmalle lisämarkkinoita ja vaihdoin työpaikkaa.

Kävin armeijan. Armeijasta päästyäni olivat työt tiukassa. Kävin täydennyskoulutuksen.

Muutimme tyttöystävän kanssa Etelä-Pohjanmaalle hänen koulunsa perässä .

Siellä oli laman viikate niittänyt pienyrityksiä raskaasti.

Löysin kuitenkin töitä.

Ostin kesätyörahoilla tietokoneen huokeammasta päästä, se oli ekoja 486sx ja maksoi parin kuukauden nettopalkan. Printteri maksoi vielä kuukauden palkan lisää. Kallista, mutta sen ansiosta opin ymmärtämään tietsikoita, joka auttoi töiden löytymisessä ja muutenkin elämässä eteenpäin, se ei vielä 90-l:n alussa ollut kaikille itsestään selvää osaamista.

Korot 15%. Asunnot -30%. Suurtyöttömyys. Firmoja kaatui, asuntoja pakkolunastettiin.

Yli 40v vanhus, joita ei saanut palkata. Töissä 1 teki monen työt.

Muutti maan ja työnteon pysyvästi.

Olin parikymppinen ja opiskelin sitä alaa, mitä halusinkin. Opiskelun jälkeen olin kotiäitinä pari vuotta, lapset syntyivät -97 ja -98. Nyt opiskelen jo kolmatta ammattia, joka työllistää paremmin kuin edelliset ammatit.

1990 7.lk. 2 sisarusta mutsi yh ja työtön. Rahaa ei ollu oikein mihinkään. Mutta ei sitä oikein pulaa ollut mistään. Safkaa oli ja rytkyt pällä. Yläasteen kinder-perunat, vanhat risat koulukirjat on jäänyt mieleen.

Ravintoloihin pääsi alaikäisenä, oli 10mk iltoja, paukku tai kalja sen 10mk. Aina jostain löyty muutama kymppi. Koulukavereiden porukat eroilivat, talot ja vehkeet lähti alta, loppui etelän reissut, yms. Snobbailu.

Oli kyllä aika synkkää aikaa. -95 leijonien MM kulta ja taisi alkaa pikkuhiljaa hommat menemään parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli karmaiseva flash back kun juuri kattelin telkkarista sitä luotonottomainosta, en muista firmaa, missä muija on mällännyt auton ja käy kaverilta vielä kyselemässä saunaremppaa ja seuraavaksi näpyttelee kännykkää ja ajaa uudella autolla pihaan + saunakamaa aletaan kantamaan sisään.

Nimittäin juuri noin kävi isälle 90-luvun alussa. Vanhempani oli eronneet ja jotenkin isä uuden vaimon kanssa innostui valuuttalainan ottoon, ilmestyi vene ja asunto vaihdettiin isompaan jne. Mä olin jo aikuinen, tai no, parikymppinen, ja hirvittelin menoa. Mutta isällä oli hyvä työpaikka ja vaimollakin töitä, joten sikäli, mutta mun älyyn ei mahtunut, että vaurastuminen voisi tapahtua vain ulkomailta lainaa ottamalla.

No, osoittautui, että lapsen suusta tuli totuus, mutta siitäpä ei apua tullut. Surullisesti ja tavallisesti jatkui meidänkin tarina.

Tavallisimmin se valuuttalaina oli yrityksen investointeihin otettu pankin suosituksesta.

Markan rajuun äkilliseen devalvoitumiseen harva uskoi.

Muun kuin oy:n ollessa kyseessä markan kellutus oli monelle yrittäjälle tuho.